Eshop roka 2025 s vykurovacou technikou

Kuinka suuri tehon tarve aurinkokeräimellä on kotiini?

Kuinka paljon aurinkokeräimiä tarvitset kotiisi – täydellinen laskelma ja käytännön opas

Tämä kysymys on ensimmäinen, jonka asiakkaat ratkaisevat ennen kuin edes ehtivät tutkia hinnastoja tai keräintyyppejä. Ja se on oikein – ei ole järkevää verrata tiettyjä malleja ennen kuin tiedämme, kuinka paljon energiaa todella tarvitsemme ja kuinka suuren keräinpinta-alan meidän on asennettava. Käytännössä näemme usein, että ylisuunnittelu tai alisuunnittelu aurinkojärjestelmässä ovat yleisimmät virheet, joita kohtaamme huoltokäynneillä ja neuvonnassa. Ylisuunniteltu järjestelmä pysähtyy kesällä, ylikuumenee ja kuluu – alisuunniteltu taas ei täytä odotuksia ja asiakas on pettynyt. Siksi käsittelemme tämän aiheen perusteellisesti tässä artikkelissa, konkreettisten lukujen ja todellisten asiakasprojektien esimerkkien avulla.

Mitä "keräimen teho" tarkoittaa – ja miksi se on vain osa tarinaa

Aurinkokeräimen teho ilmoitetaan kilowateissa (kW) standardoiduissa testiolosuhteissa – tyypillisesti auringon säteilyn ollessa 1 000 W/m² ja absorbaattorin lämpötilan ollessa 25 °C ympäristön lämpötilaa korkeampi. Löydät tämän luvun jokaisen keräimen teknisestä tiedotteesta ja se on hyödyllinen vertailtaessa eri malleja keskenään.

Käytännössä keräimet harvoin toimivat näissä ihanteellisissa olosuhteissa. Todellinen teho riippuu:

  • hetkellisestä auringon säteilyn voimakkuudesta (etelä-Suomessa jopa 900–1 000 W/m² kesällä, yleensä vain 200–400 W/m² talvella)
  • keräimen kallistuskulmasta ja suunnasta
  • varastosäiliön ja itse keräimen lämpötilasta
  • konkreettisen mallin hyötysuhteesta (optinen hyötysuhde, lämpöhäviöiden kertoimet)
  • vuotuisesta auringon säteilyn määrästä kyseisellä alueella

Siksi suunnittelussa keskitymme vain harvoin huipputehoon, vaan ennen kaikkea vuotuiseen energiantuottoon – eli kuinka paljon kWh lämpöä keräin todella tuottaa vuodessa. Juuri tämä luku määrää keräinpinta-alan.

Vuotuinen aurinkokeräimen tuotto (kWh/m²/kuukausi) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Lokakuu Marras Joulu 0 30 60 90 120 kWh/m²

Kuvasta näkyy, että kesäkuukaudet tuottavat viisi-kymmenkertainen määrän energiaa verrattuna talvikuukausiin. Siksi järjestelmä on suunniteltava niin, että kesällä ei tapahdu liiallista ylikuumenemista (pysähtymistä), mutta samalla se on mahdollisimman tehokas siirtymäkausilla – keväällä ja syksyllä.

Mihin aurinkojärjestelmän tulisi palvella – oikean laskelman perusta

Ennen kuin alat laskea keräinten pinta-alaa, sinun on vastattava selkeästi kysymykseen: mitä haluat aurinkojärjestelmän lämmittävän? On kolme pääskenaariota, joilla on hyvin erilaiset vaatimukset järjestelmän koolle:

1. Vain lämpimän veden valmistus (LKV)

Tämä on yleisin ja samalla energiatehokkain aurinkokeräinten käyttötapa. Lämpimän veden kulutus on suhteellisen tasainen vuoden aikana, joten järjestelmä toimii järkevästi myös siirtymäkausilla. Aurinkojärjestelmä LKV:lle voi oikealla suunnittelulla kattaa 55–70 % vuotuisesta energiankulutuksesta veden lämmitykseen.

2. LKV ja lämmityksen tukeminen

LKV:n ja lämmityksen tukemisen yhdistelmä on suosittu omakotitaloissa, joissa on matalalämpöiset lämmitysjärjestelmät (lattialämmitys, suuret patterit). Se vaatii suuremman keräinpinta-alan ja suuremman varastosäiliön. Vuotuinen lämmityksen kattavuus aurinkoenergialla on yleensä 15–30 %, riippuen talon eristyksestä ja ilmastoalueesta.

3. LKV, lämmitys ja uima-allas

Uima-altaan lämmitys on erittäin energiaintensiivistä. 50 m³:n uima-altaan lämmittäminen 1 °C:lla vaatii noin 58 kWh. Jos haluat pitää uima-altaan lämpötilan 26–28 °C:ssa, lisää aiempiin skenaarioihin huomattava määrä pinta-alaa – tyypillisesti 30–50 % uima-altaan vesipinta-alasta.

Vaihe vaiheelta: Kuinka laskea tarvittava keräinpinta-ala

Keräinpinta-alan suunnittelun vaiheet 1. Päivittäinen LKV-kulutus (henkilöä × l/päivä) 2. Energia veden lämmitykseen (kWh/päivä) 3. Vuotuinen energiantarve (kWh) 4. Keräinten pinta-ala (m²) 5. Keräinten määrä (pinta-ala ÷ 1 kpl:n pinta-ala) + varastoinnin tarkistus

Vaihe 1 – Päivittäinen lämpimän veden kulutus

Yleinen arvio, jota käytämme omakotitaloissa, on 40–50 litraa lämmintä vettä (55 °C) henkilöä kohti päivässä. Tämä sisältää suihkussa käynnin, astioiden pesun ja ruoanlaiton. Talouksissa, joissa on vain suihku (ei ammeita), voit laskea alarajalla, kun taas ammeita sisältävissä talouksissa kannattaa varautua 55–60 l/henkilö/päivä.

Henkilömäärä Päivittäinen lämpimän veden kulutus (l) Suositeltava keräinpinta-ala Varaajan tilavuus (l)
2 henkilöä 80–100 l 2,0–3,0 m² 150–200 l
3–4 henkilöä 150–200 l 3,5–5,0 m² 250–400 l
5–6 henkilöä 250–300 l 5,5–7,0 m² 400–500 l
7 tai enemmän henkilöä 350 l tai enemmän 8,0 m² tai enemmän 600 l tai enemmän

Vaihe 2 – Veden lämmitykseen tarvittavan energian laskeminen

Veden lämmitykseen tarvittava energia lasketaan yksinkertaisella fysikaalisella kaavalla:

Q = m × c × ΔT

jossa:

  • m = veden määrä kiloina (1 litra = 1 kg)
  • c = veden ominaislämpökapasiteetti = 1,163 Wh/(kg·K)
  • ΔT = lämpötilaero – kylmän veden lämpötila (10–15 °C) ja haluttu lämpimän veden lämpötila (55 °C) → ΔT ≈ 40–45 K

4-henkiselle perheelle, jonka päivittäinen kulutus on 200 litraa, tämä tarkoittaa:

Q = 200 kg × 1,163 Wh/(kg·K) × 43 K ≈ 10 000 Wh = 10 kWh/päivä

Vuositasolla tämä on 10 kWh × 365 = 3 650 kWh. Aurinkojärjestelmän tulisi kattaa noin 60 %:a, eli noin 2 190 kWh vuodessa.

Vaihe 3 – Energiasta keräinpinta-alaan

Keräinpinta-ala määräytyy vuosittaisen energiantuoton per neliömetri keräinpinta-alaa kyseisellä alueella. Keski-Euroopalle (mukaan lukien Suomi) nämä arviot ovat:

  • tasakeräin standardilla lasilla: 350–450 kWh/m²/vuosi
  • tasakeräin heijastamattomalla lasilla: 400–500 kWh/m²/vuosi
  • putkikeräin: 450–600 kWh/m²/vuosi

Esimerkissämme: 2 190 kWh ÷ 420 kWh/m²/vuosi ≈ 5,2 m² keräinpinta-alaa. Tämä vastaa kahta tavallista tasokeräintä, joiden bruttopinta-ala on 2,5–2,6 m² kumpikin.

Nyrkkisääntö – nopea suuntaus ilman laskinta

Käytännössä käytetään usein yksinkertaistettua nyrkkisääntöä, joka perustuu kokemuksiin kymmenistä asennuksista:

  • Lämmittämiseen: 1,0–1,5 m² keräintä henkilöä kohti (tasakeräimillä), 0,7–1,0 m² putkikeräimillä
  • Lämmitys + lisälämmitys: lisää 30–50 % pinta-alasta, kuitenkin vähintään 6–8 m² kokonaisuudessaan tavalliselle omakotitalolle
  • Uima-altaan lämmitys: 30–50 % uima-altaan vesimäärästä neliömetreinä

Tämä sääntö on hyvin karkea eikä korvaa oikeaa laskelmaa, mutta antaa nopean käsityksen siitä, onko suunnitelmissasi oikea koko. Jos laskelma antaa tulokseksi 4 m² ja nyrkkisääntö sanoo 3,5–6 m², olet oikealla tiellä.

Sijainnin vaikutus – missä Suomessa asut, sillä on väliä

Arvioitu vuotuinen auringon säteily Suomessa (kWh/m²/vuosi) Läntinen Suomi (Hki, Tku, Ra) 1 150–1 250 kWh/m²/vuosi Keskinen Suomi (Tampere, Jyväskylä) 1 050–1 150 kWh/m²/vuosi Itäinen Suomi (Kuopio, Joensuu) 980–1 080 kWh/m²/vuosi Arvot 35–45° kallistukselle ja etelään suuntautumiselle. Vuoristoalueilla ja laaksoissa arvot voivat olla alhaisemmat.

Suomi ei ole aurinkopotentiaalin suhteen yhtenäinen. Länsi-Suomi (Helsingin, Turun ja Rauman alue) kuuluu Keski-Euroopan aurinkoisimpiin alueisiin ja saavuttaa vuosittaisen globaalin säteilyn horisontaaliselle pinnalle 1 150–1 250 kWh/m². Lapissa tai syvissä laaksoissa tämä luku voi olla 20–25 % alhaisempi.

Käytännön vaikutus: Helsinkiin sijoitettu aurinkokeräin, jonka pinta-ala on 5 m², tuottaa vuodessa noin 100–150 kWh enemmän kuin sama järjestelmä Mikkelissä. Tämä vastaa suunnilleen kahden hengen perheen kuukauden lämpimän veden kulutusta – ei merkityksetön ero investoinnin kannattavuutta arvioitaessa.

Tasokeräin – mitä tehoa voit oikeasti odottaa

Tasokeräin on Suomen olosuhteisiin yleisin ja luotettavin valinta. Se toimii luotettavasti myös hajallisessa valossa, sen käyttöikä on pitkä (yli 20 vuotta oikealla huollolla) ja hankintahinta on alhaisempi verrattuna putkikeräimiin.

Tehon suhteen tasokeräin erotetaan käytetyn lasin laadun perusteella:

  • Standardi karkaistu lasi: valonläpäisy noin 90–91 %. Vakaa valinta useimpiin sovelluksiin. Esimerkki on Tasokeräin AlCu standardilla lasilla, jonka bruttopinta-ala on 2,51 m² ja optinen hyötysuhde η₀ ≈ 0,79–0,81 ja vuosituotto 380–430 kWh Keski-Suomen olosuhteissa.
  • Heijastamaton (AR) karkaistu lasi: valonläpäisy 93–95 % erikoistuneen nanopinnoitteen ansiosta. Keräin saa merkittävästi enemmän energiaa vuodessa – tuoton kasvu 8–12 % verrattuna standardilasiin samoissa olosuhteissa. Tyypillinen edustaja on Tasokeräin AlCu heijastamattomalla lasilla, joka sopii kohteisiin, joissa haluat maksimoida tuoton ilman, että keräinten määrää tarvitsee kasvattaa.

Yksityiskohtainen vertailu kahden lasityypin välillä löytyy artikkelista Rakennettu vs. heijastamaton keräin – mikä on ero, jossa käsittelemme myös hinnan ja investoinnin kannattavuuden eroja.

Alumiini-kupari (AlCu) absorbaattori on tänä päivänä standardi laadukkaissa tasokeräimissä. Kupari varmistaa erinomaisen lämmönjohtavuuden, alumiini keventää painoa. Absorbaattorin selektiivinen pinnoite (tyypillisesti titaanipohjainen tai keraaminen komposiitti) saavuttaa absorptio > 95 % ja emissiivisyys < 5 %, mikä on avainasemassa tehokkuuden kannalta korkeammilla lämpötiloilla.

Milloin suurempi keräin on parempi – ja milloin useampi pienempi?

Kysymys, joka käytännössä nousee usein esille: pitäisikö ostaa yksi suurempi keräin vai kaksi pienempää, joiden pinta-ala on yhteensä sama? Lämpöteknisestä näkökulmasta tulos on lähes sama – absorbaattorin pinta-ala ratkaisee. Mutta käytännön syistä voi olla hyötyä kummastakin vaihtoehdosta:

  • Yksi suurempi keräin: vähemmän liitäntöjä pääpiirissä, helpompi hydraulinen tasapainotus, pienempi vuotovaara. Sopii hyvin, kun katolla on tilaa ja pääsy katolle on helppo.
  • Useampi pienempi keräin: helpompi käsitellä asennuksessa (kevyempiä osia), mahdollisuus sovittaa järjestelmä epäsäännölliseen kattopintaan, helpompi vaihtaa yksi viallinen osa tarvittaessa.

Kun kolme tai useampi keräintä on kytketty sarjaan, huomioi hydraulinen tasapainotus – jokaisen keräimen läpivirtaus on oltava sama. Suuremmissa järjestelmissä (6+ keräintä) suositellaan sarja- ja rinnakkaiskytkentöjen yhdistämistä. Lisätietoja tästä aiheesta löydät artikkelista Aurinkokeräinten asennus katolle – ohjeet ja vaatimukset.

Varastointi – ilman oikeaa säiliötä tehokas keräin ei toimi

Varastosäiliön tilavuus on yhtä tärkeä kuin keräinten pinta-ala. Liian pieni säiliö aiheuttaa sen, että keräin saavuttaa nopeasti maksimilämpötilan ja järjestelmä menee seisontatilaan – keräinneste ylikuumenee, paineen nousu aiheuttaa stressiä koko järjestelmälle ja komponenttien käyttöikä lyhenee. Liian suuri säiliö taas johtaa siihen, että keräimet eivät koskaan saavuta riittävää lämpötilaa ja järjestelmä on tehoton.

Suuntaa-antava sääntö lämpimän veden järjestelmille: 50–75 litraa varastointia neliömetriä kohti keräinpintaa. 5 m² keräimille ihanteellinen säiliön tilavuus on siis 250–375 litraa. Useimmat aurinkokeräinvalmistajat toimittavat 4-henkiselle perheelle 300–400 litran säiliön, mikä vastaa tätä logiikkaa.

Yksinkertaisen aurinkovesijärjestelmän rakenne AURINKOKERÄIN (absorbaattori, lasi, eriste) esim. 2 × 2,5 m² = 5 m² Pumppuyksikkö ja ohjausyksikkö yksikkö Varastosäiliö 250–400 l aurinkolämmönvaihtimella + lisälämmitys (sähkö/kaasu) Paluu (kylmä) Menovesi (kuuma) Paluu (säiliöstä) Painesäiliö

Käytännön esimerkkejä asiakasprojekteista

Esimerkki 1 – Omakotitalo, 4 henkilöä, vain lämminvesi

Talo lähellä Tikkurilaa, harjakatto 38 asteen kulmalla, etelään päin. Perheessä kaksi lasta, lämpimän veden kulutus arviolta 200 l/päivä. Lämmöntarve: 10 kWh/päivä, vuosittain noin 3 650 kWh, tavoitteena aurinkolämmityksen osuus 60 % → 2 190 kWh/vuosi. Tasopintaisen keräimen tuotto Uudenmaan alueella: noin 430 kWh/m²/vuosi. Tarvittava pinta-ala: 2 190 ÷ 430 ≈ 5,1 m². Ratkaisu: 2 kpl tasokeräimiä, joiden pinta-ala on 2,6 m² (yhteensä 5,2 m²), varastosäiliö 300 l. Asiakas valitsi mallin, jossa on strukturoitu antirefleksilasi, mikä lisäsi vuosituottoa noin 60 kWh – vastaa noin 5 %:n lisäystä vuosittaisessa vedenkulutuksessa, jonka aurinkolämmitys kattaa.

Esimerkki 2 – Huvila vuorilla, 3 henkilöä, lämminvesi + lisälämmitys

Uudisrakennus Levillä, matalaenergiastandardi (lämmitystarve 35 kWh/m²/vuosi), lattialämmitys, kaasulämmityskattila varalähteenä. Omistajat halusivat maksimoida aurinkolämmityksen osuuden lämmitykseen siirtymäkausilla (kevät, syksy). Laskelma lämpimälle vedelle: 3 henkilöä × 45 l = 135 l/päivä → noin 6,2 kWh/päivä → pinta-ala noin 3,0 m². Osuus lämmitykseen: talo 130 m², lämmitystarve 4 550 kWh/vuosi, tavoitteena kattaa 20 % = 910 kWh aurinkolämmityksellä. Tuotto tällä alueella: 390 kWh/m²/vuosi. Lisäpinta-ala: 910 ÷ 390 ≈ 2,3 m². Kokonaispinta-ala: 3,0 + 2,3 ≈ 5,3 m² → 3 kpl tasokeräimiä, joiden pinta-ala on 1,8 m² (tai 2 kpl suurempaa mallia), varastoyhdistelmä 500 l säiliö kahdella lämmönvaihtimella (aurinko + kattila).

Esimerkki 3 – Vanhempi talo, majatalo, 12 vuodepaikkaa + pieni uima-allas

Majatalo Korkeilla Vuorilla, sesonki toukokuu–syyskuu, lämpimän veden lämmitys vieraille + ulkouima-allas 6×4 m (24 m²). Lämpimän veden tarve: 12 henkilöä × 60 l = 720 l/päivä → 33 kWh/päivä → pinta-ala lämpimälle vedelle noin 15 m². Uima-allas: 30 % 24 m²:sta = 7,2 m² keräinpintaa lisää. Yhteensä: noin 22–24 m² → 10 kpl tasokeräimiä, joiden pinta-ala on 2,5 m², kytkentä 5 × sarjaan + 2 rinnakkaista haaraa, kaksi varastosäiliötä, joiden tilavuus on 500 l kumpikin. Tämä projekti vaati hydraulisen laskelman ja yksilöllisen suunnittelun – suosittelemme konsultointia ennen tilausta tällaisissa tapauksissa.

Yleiset virheet tehon valinnassa – mitä välttää

Kokemuksemme perusteella asiakkaat tekevät toistuvasti muutamia samoja virheitä:

  • Liiallinen mitoitus ”varmuuden vuoksi”: keräin, jonka teho riittää 8 hengelle 3-henkisessä taloudessa, ei ole hyötyä. Järjestelmä saavuttaa ylikuumenemisen kesällä, ylikuumenemissykli lyhentää pumpun ja paisunta-astian käyttöikää, pakkasnestettä hajoaa nopeammin.
  • Liian pieni varastointi: keräimet ovat oikean kokoisia, mutta säiliö on liian pieni. Järjestelmä ylikuumenee keskipäivään mennessä ja pysähtyy loppupäiväksi – iltapäivän energiaa ei hyödynnetä.
  • Toteutumisen huomioimatta jättäminen: savupiippu, ikkuna, naapuritalo, televisioantenni – jopa osittainen keräimen varjostus heikentää merkittävästi tuottoa. Keräin, jonka pinta-alasta 20 % on varjossa, voi menettää 40–60 % tehostaan (sarjan heikoin lenkki -efekti). Lisätietoja tästä aiheesta löydät artikkelista Keräimen kallistus ja suunta – miten maksimoit energiantuoton.
  • Talvitoiminnan huomioimatta jättäminen: tasokeräin tuottaa tammikuussa Suomessa 10–15 kWh/m²/kuukausi, mikä on 10 kertaa vähemmän kuin heinäkuussa. Jos joku laskee järjestelmän tehon kesäisten lukujen perusteella, hän pettyy talvella. Suosittelemme tutustumaan myös artikkeliin Aurinkokeräinten talvitoiminta – mitä sinun on tiedettävä.
  • Katon suunnan ja kallistuksen huomioimatta jättäminen: ihanteellinen on etelään päin oleva suunta ja kallistus 35–45°. Poikkeama ±30° vaakatason suhteen vähentää vuosituottoa 5–10 %, kallistuksen poikkeama ±15° optimaalisesta on pienempi (< 5 %). Lisätietoja löydät artikkelista Keräimen kallistus ja suunta – miten maksimoit energiantuoton.

Lämpötilan vaikutus lämpökeräimen tehoon – miksi se muuttuu

Yksi vähemmän keskusteltu, mutta tärkeä lämpökeräimen ominaisuus on sen hyötysuhteen riippuvuus lämmön siirtoaineen (työväliaineen) lämpötilasta. Pätee yksinkertainen fysikaalinen periaate: mitä lämpimämpi väliaine on, sitä suuremmat ovat lämpöhäviöt keräimestä ja sitä alhaisempi sen hyötysuhde.

Käytännössä tämä tarkoittaa: lämpökeräin, joka toimii väliaineen lämpötilassa 30 °C (esimerkiksi aamun alussa, kun säiliö ei ole vielä ehtinyt lämmetä), saavuttaa 70–80 %:n hyötysuhteen. Sama keräin 70 °C:n väliaineen lämpötilassa (täysi säiliö kuumana kesäpäivänä) toimii vain 40–55 %:n hyötysuhteella. Siksi on tärkeää, että pumpun säätö huolehtii virtauksesta oikein ja pitää väliaineen lämpötilan mahdollisimman alhaisella toimintatasolla – optimaalinen lämpötilaero keräimessä on 8–12 K.

Tästä syystä järjestelmän tehoa suunniteltaessa otetaan huomioon keskimääräinen käyttölämpötila, ei maksimilämpötila. Valmistajat ilmoittavat teknisissä tiedoissa hyötysuhdekäyrän (η-käyrä) – arvot η₀ (optinen hyötysuhde), a₁ ja a₂ (lämpöhäviöiden kertoimet). Löydät nämä luvut jokaiselta vakavalta tuotteelta ja ne mahdollistavat keräinten tarkan vertailun keskenään.

Laskentatyökalut ja ohjelmistot järjestelmän suunnitteluun

Tarkempaan keräinlaajennuksen koon suunnitteluun on olemassa luotettavia ohjelmistoja. Yleisimpiä ovat:

  • T*SOL (Valentin Software) – ammattimainen simulointityökalu, joka ottaa huomioon tietyn paikan säädatan, keräinten todelliset parametrit (Solarkeymarkin sertifioidut arvot), kotitalouden kulutuksen ja säätöalgoritmit. Tuloksena on vuotuisen tuoton, kattavuuden ja taloudellisen arvioinnin simulointi.
  • GetSolar ja SolarDHW – yksinkertaisempia online-laskimia, jotka ovat saatavilla ilmaiseksi ja sopivat karkeaan arviointiin.
  • PVGIS (Euroopan komissio) – ensisijaisesti aurinkosähkölle, mutta sisältää myös tietoja auringon säteilystä lämpökeräimille.

Kotijärjestelmissä, joiden pinta-ala on enintään 10 m², riittää pätevän suunnittelijan arvio. Suuremmissa asennuksissa (pensionaatit, kerrostalot, teollisuus) T*SOL-simulointi on de facto -standardi.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Kuinka monta neliömetriä keräimiä tarvitsen 4 hengen perheelle?

Vain lämpimän veden lämmitykseen riittää yleensä 4–5 m² absorptiopintaa, mikä vastaa kahta litteää keräintä tavallisessa koossa. Jos haluat lisälämmitystä lattialämmitykseen, varaa 6–8 m². Tarkka arvo riippuu sijainnista, katon kaltevuudesta ja suunnasta sekä alueesi vuotuisesta auringon säteilymäärästä.

Onko yksi iso keräin parempi kuin kaksi pienempää?

Lämmönsiirtonäkökulmasta tulos on käytännössä sama – kokonaisabsorptiopinta ratkaisee. Kaksi pienempää keräintä on helpompi käsitellä asennuksessa ja mahdollistaa joustavamman sijoittelun katolle. Yksi suurempi keräin on vähemmän hydraulisia liitäntöjä ja asennus on helpompaa. Lisätietoja löydät artikkelista Keräinten mitat ja pinta-ala – kuinka monta kappaletta tarvitsen.

Mikä on ero keräimen tehon ja todellisen tuoton välillä teknisessä dokumentaatiossa?

Teho teknisessä dokumentissa (kW) mitataan standardeissa laboratoriolosuhteissa (1 000 W/m² säteily, väliaineen lämpötila 25 °C ympäristön lämpötilan yläpuolella). Todellisessa käytössä keskimääräinen teho on alhaisempi – kesällä teho on lähellä maksimia, talvella huomattavasti alhaisempi. Vuotuinen energiantuotto (kWh/m²/vuosi) on paljon parempi suure ja sopii järjestelmien vertailuun ja mitoitukseen.

Kannattaako maksaa lisämaksu heijastamattomasta lasista?

Yleensä kyllä. Heijastamaton lasi lisää vuotuista tuottoa 8–12 %. 5 m²:n pinta-alalla ja 430 kWh/m²/vuosi tuotolla se tarkoittaa noin 170–260 kWh vuodessa lisää. Heijastamattoman lasin lisämaksu (tavalliseen verrattuna) maksaa itsensä takaisin 3–6 vuodessa sähkön tai maakaasun hinnan ollessa nykyinen. Keräimen käyttöikä on 20–25 vuotta. Yksityiskohtaisempi vertailu löytyy artikkelista Keräimen strukturoitu vs. heijastamaton lasi – mikä on ero.

Voinko asentaa keräimen tasakattoon tai julkisivulle?

Kyllä, molemmat vaihtoehdot ovat yleisesti toteutettavissa. Tasakatolle keräimet asennetaan alumiinisten tai teräksisten rakenteiden päälle, joiden kulmaa voidaan säätää (ihanteellinen 35–45°). Julkisivulle asennus (pystysuora asento, kulma 90°) vähentää kesäistä tuottoa, mutta talvikuukausina tuotto on jopa suurempi kuin kallistettujen keräinten – lumen heijastama valo kompensoi auringon pienemmän tulokulman. Lisätietoja tästä aiheesta löydät artikkelista Keräimen kulma ja suunta – miten maksimoit energiantuoton.

Mitä tapahtuu, jos järjestelmä on ylisuunniteltu ja pysähtyy pitkäksi aikaa?

Pysähtyminen tapahtuu, kun keräimen paksuneste ylittää kiehumispisteen (tyypillisesti 130–160 °C) ja neste höyrystyy – höyry työntää nesteen takaisin järjestelmään. Lyhyt pysähtyminen ei vahingoita järjestelmää, mutta jos sitä tapahtuu päivittäin viikkojen tai kuukausien ajan, se nopeuttaa paksunesteen hajoamista (glykoliseos vanhenee nopeammin korkeissa lämpötiloissa), rasittaa paisunta-astiaa ja voi vahingoittaa pumpun tiivisteitä. Ratkaisuna on joko pienempi keräin, suurempi varastosäiliö tai erityiset pysähtymistä estävät toimenpiteet (varjostimet, ylimäärän varastointi uima-altaaseen jne.).

Loppupäätelmä – oikea mitoitus on kalliimpaa kuin kallis keräin

Aurinkokeräimen tehon valinta ei ole siitä, että ostetaan mahdollisimman tehokas tuote. Kyse on siitä, että keräinpinta-ala sovitetaan tarkasti kotitaloutesi todelliseen kulutukseen, käytettävissä olevaan kattopinta-alaan, sijaintisi ilmasto-olosuhteisiin ja varastosäiliön kapasiteettiin. Järjestelmä, joka on suunniteltu oikein, toimii tehokkaasti ympä vuoden, ei kärsi pysähtymisestä, on pitkäikäinen ja saavuttaa todellisen energiansäästön.

Jos olet lukenut tämän koko artikkelin, sinulla on hyvä pohja arvioida tarvittava pinta-ala ja myös keskustella mielekkäästi asennusyrityksen tai jälleenmyyjän kanssa. Asiakkaiden, jotka eivät ole varmoja laskelmista, autamme mielellämme yksilöllisesti – kerro meille vain kotitaloutesi henkilömäärä, sijainti, katon tyyppi ja mitä haluat lämmittää aurinkojärjestelmällä, ja ehdotamme optimaalisen kokoonpanon keräimistä, jotka meillä on varastossa.

Muita aiheeseen liittyviä aiheita, jotka auttavat sinua päätöksenteossa: Miten valita aurinkokeräin – mitä tarkistaa ennen ostoa, Litteä vs. putkikeräin – kumpi tyyppi on kannattavampi tai Usein kysytyt kysymykset aurinkokeräimistä.

Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?

Etkö osaa päättää tai ratkaisetko erityistä tilannetta kotona? Ota yhteyttä – autamme mielellämme.

Älä täytä tätä kenttää:
Vytvořil Shoptet | Design Shoptak.cz.