Aurinkokeräimen kallistus ja suunta – miten maksimoida energiantuotto
Auringon kallistus- ja suuntavaikutus – miten maksimoit energiantuotto
Kun autoin vuosia sitten asiakasta asennamaan aurinkokeräimiä omakotitaloon Žilinan alueella, ensimmäinen kysymykseni ei ollut ”kuinka monta keräintä haluat” tai ” minkä kokoinen lämminvesivaraaja tarvitset”. Kysyin: ”Millainen suunta ja kallistus katollasi on?” Asiakas oli hieman yllättynyt – hän odotti teknisempää kysymystä. Juuri nämä kaksi asiaa, suunta ja kallistus, ratkaisevat, toimiiko aurinkojärjestelmä 60 %:lla vai täydellä 95 %:lla sen teoreettisesta potentiaalista. Keräimen valinta, pumpun koko, lämmönsiirtonesteen tyyppi – ei, vaan asennuksen geometria on se ratkaiseva tekijä.
Tässä artikkelissa tarkastelemme tarkemmin molempia parametreja, selitämme niiden taustalla olevan fysiikan, näytämme konkreettisia lukuja suomalaisille olosuhteille ja kerromme, mitä tehdä silloin, kun ihanteellisia olosuhteita ei ole. Koska käytännössä ”täydellinen katto” on enemmän poikkeus kuin sääntö.
Miksi kallistuksella ja suunnalla on suurempi merkitys kuin luulet
Aurinkokeräin muuntaa auringon säteilyn lämmöksi. Keräimen sitoma säteilyn määrä riippuu suoraan siitä kulmasta, jossa auringon säteet osuvat keräimen absorptiopintaan. Fysiikka on yksinkertaista: mitä kohtuullisempi kulma, sitä suurempi on energiatiheys pinta-alayksikköä kohti. Mitä loivempi kulma, sitä vähemmän energiaa neliömetriä kohden.
Tämän säännön tietää jokainen, joka on huomannut, että aamulla tai illalla aurinko tuntuu heikommalta kuin keskipäivällä – vaikka taivas olisi yhtä kirkas. Tämä johtuu suuremmasta tulokulmasta. Sama pätee vuodenaikojen vaihteluihin: talvella aurinko on matalalla horisontissa ja säteet osuvat loivasti, kesällä korkealla ja lähes kohtuullisesti horisontaalipintaan nähden.
Tästä seuraa, että keräimen optimaalinen kallistus ei ole kiinteä arvo, vaan se riippuu siitä, mihin vuodenaikaan järjestelmää halutaan optimoida. Vuoden ympäri toimivalle järjestelmälle (lämpimän veden lämmitys, talon lämmitys) pätevät erilaiset arvot kuin kesäaikaiseen uima-altaan lämmitykseen tai aurinkojärjestelmille, jotka on tarkoitettu pääasiassa talvikäyttöön.
Optimaalinen suunta – ilmansuunnat
Pohjoisella pallonpuoliskolla (eli myös Suomessa) aurinko kulkee päivän aikana etelän puolella taivaalla. Siksi keräimen paras suunta on selvästi etelään. Täsmälleen etelään suuntautunut keräin kerää päivän aikana maksimaalisen määrän energiaa, koska se saa auringon säteilyä aamusta iltaan symmetrisesti keskipäivän ympärillä.
Käytännössä, kuten asiakkailleni sanon, katon ei tarvitse olla täsmälleen etelään. ±15° poikkeama tarkasta etelästä vaikuttaa vähän kokonaisvuotuiseen tuottoon – lasku on alle 2–3 %. Jopa ±30° poikkeamalla etelästä (eli lounaaseen tai kaakkoon) menetys on vain noin 5–8 % ihanteellisesta suunnasta. Nämä ovat edelleen hyväksyttäviä arvoja.
Ongelmia syntyy, kun katto on suunnattu itään tai länteen. Itään suuntautuneet keräimet keräävät energiaa pääasiassa aamulla, länteen päin iltapäivällä. Kokonaisvuotuinen tuotto on näillä suunnilla 15–25 % alhaisempi kuin etelään suuntautuneella keräimellä. Se ei ole maailman loppu, mutta se on otettava huomioon järjestelmän suunnittelussa – joko keräinten pinta-alaa on suurennettava tai odotuksia aurinkosysteemistä on laskettava.
Pohjoiseen suuntaaminen ei ole Suomen olosuhteissa sopiva aurinkolämmitykseen. Tuotto on niin alhainen, että taloudellinen takaisinmaksu pitenee hyväksymättömään 25–40 vuoteen. Ainoa poikkeus ovat jotkut erikoistarpeet (esim. hyvin jyrkät katot, joissa pohjoinen pinta voi olla kannattava lisänä), mutta nämä ovat todella harvinaisia.
Optimaalinen kallistus Suomen olosuhteisiin
Suomi sijaitsee leveysasteilla 60–70°. Tämä on tärkeä tieto kallistuksen määrittämisessä. On olemassa yksinkertainen kaava, jota teknikot käyttävät lähtökohtana: optimaalinen vuotuinen kallistus ≈ leveysaste − 10° – 15°. Suomen leveysasteille (noin 60–70°) tämä tarkoittaa 45–55°, pyöristettynä 50°.
Tämä ei ole sattumaa eikä vakiintunut käytäntö – se on matemaattinen optimi säteilyn määrälle tällä leveysasteella. 50° kallistus on kompromissi kesän (jolloin haluaisimme loivemman keräimen, noin 15–20°, koska aurinko on korkealla) ja talven (jolloin haluaisimme jyrkemmän, noin 55–65°, koska aurinko on matalalla) välillä.
Lämpöteknologian optimointi vuodenajan ja järjestelmän käyttötarkoituksen mukaan
Nyt päästään hyvin käytännön kysymykseen: mihin järjestelmää pääasiassa käytetään? Vastaus vaikuttaa suoraan suositeltuun kallistuskulmaan:
- Lämminvesivaraajan lämmitys ympäri vuoden: kallistuskulma 30–40°. Tämä on yleisin tilanne omakotitaloissa. 35 asteen kulma on ihanteellinen kompromissi.
- Uima-altaan lämmitys kesällä (toukokuu–syyskuu): kallistuskulma 15–25°. Kesällä aurinko on korkealla, loivempi keräin kerää enemmän energiaa. Monet uima-allasjärjestelmät asennetaan jopa vaakasuoraan tai hyvin pienellä kallistuksella.
- Lämmityksen tuki (lokakuu–huhtikuu): kallistuskulma 50–65°. Talvella aurinko on matalalla, jyrkempi keräin on edullisempi. Lisäksi jyrkät keräimet puhdistuvat lumesta helpommin – yli 50–55 asteen kulmassa lumi yleensä liukuu itsestään alas.
- Aurinkosähköjärjestelmät lämmitykseen + lämminvesivaraajan lämmitykseen ympäri vuoden: kallistuskulma 40–50°. Hieman siirretty kohti talven optimointia, koska kesäinen ylijäämäenergia on vähemmän arvokasta (lämminvesivaraaja täyttyy nopeasti) ja talvinen energia on harvinaisempaa.
Tästä taulukosta näemme, että yhtä ”oikeaa” lukua ei ole. Se riippuu kotitalouden todellisista tarpeista. Siksi järjestelmän suunnittelussa kysyn aina ensin asiakkaalta, mikä on järjestelmän ensisijainen tarkoitus – ja sen mukaan asetamme kallistuskulman. Jos asiakkaalla on tasakatto tai mahdollisuus asentaa telineitä, hänellä on tässä vapaudet. Vinojen kattojen kanssa meidän on käytettävä sitä, mitä on saatavilla.
Mitä jos katon kallistuskulma on erilainen?
Käytännössä useimmat asiakkaat eivät valitse katon kallistuskulmaa keräinten tarpeiden mukaan – katto on rakennettu arkkitehtonisten ja rakennusteknisten tarpeiden pohjalta. 25–45 asteen kallistuskulma on edelleen hyvin hyvä useimpiin aurinkosovelluksiin. Alle 15 asteen tai yli 60 asteen kallistuskulma voi alentaa tuottoa yli 10–15 % optimaalisesta, mikä on otettava huomioon suunnittelussa (suurempi keräinpinta-ala tai asennus lisätelineisiin).
Jos katon kallistuskulma on esimerkiksi 20°, mikä on yleistä moderneissa loivissa katoissa, keräin toimii silti hyvin – kesäinen tuotto on jopa hieman suurempi kuin 35 asteen kulmassa, mutta talvinen laskee. Omakotitalolle, jossa lämminvesivaraajan lämmitys on tärkeintä kesällä, tämä on täysin hyväksyttävää. Järjestelmässä, jossa painotetaan lämmityksen tukea, harkitsisin kuitenkin telineisiin asennusta, joka nostaa kallistuskulmaa.
Varjostuksen vaikutus – piilotettu tuoton vihollinen
Vaikka keräimet olisivat täydellisesti etelään päin ja kallistuskulma 35°, tuotto voi olla katastrofaalisesti alhainen, jos keräimiä varjostaa savupiippu, talon katto, puu tai tekninen rakenne. Varjostus on erityisen petollinen yhdestä syystä: putkikeräimissä jokainen putki toimii itsenäisesti, eikä yhden varjostaminen vaikuta muihin. Mutta litteissä keräimissä yksi varjostettu keräin voi vaikuttaa koko sarjaan – riippuu hydraulisesta kytkennästä.
Sääntö, jota käytän jokaisessa tarkastuksessa: mittaan tai arvioin varjostavan esteen korkeuden ja etäisyyden suunnitellusta asennuspaikasta. Minimietäisyys esteestä, jonka korkeus on h metriä, on d = h / tan(α), jossa α on auringon pienin korkeus talvipäivänseisauksena kyseiselle leveysasteelle. Suomelle tämä on noin: auringon pienin korkeus horisontin yläpuolella talvipäivänseisauksena on 17–20°. Joten 1,5 metriä korkean piipun etäisyyden keräimestä tulisi olla vähintään 4–5 metriä.
Ongelma on, että asiakkaat aliarvioivat varjostusta. Olen useita kertoja kohdannut tilanteen, jossa keräimet toimivat hyvin maaliskuusta syyskuuhun, mutta marras-, joulukuu- ja tammikuussa tuotto oli lähes nolla – koska naapurin talo tai horisontissa oleva kukkula varjosti keräimiä juuri silloin, kun aurinko on matalin. Keväällä ja kesällä varjostusta ei esiintynyt, koska aurinko oli riittävän korkealla.
Käytännön vinkki: Jos olet epävarma varjostuksesta, käy asennuspaikalla joulukuussa tai tammikuussa klo 10:00–14:00 ja tarkkaile yksinkertaisesti, paistaako aurinko suunnitellulle asennuspaikalle. Se on helpoin ja luotettavin testi.
Asennus eri pintamateriaaleille – käytännön skenaariot
Vino katto etelään päin ja kallistuskulma 35–45°
Tämä on ihanteellinen skenaario. Keräimet asennetaan suoraan kattopintaan, samansuuntaisesti sen kanssa. Lisätelineitä kallistuskulman muuttamiseen ei tarvita. Asennus on helpoin, halvin ja lopputulos on esteettisesti paras. Tuotto on lähellä teoreettista maksimia kyseiselle alueelle.
Tässä tapauksessa suosittelen esimerkiksi Tasokeräin AlCu rakenteellisella lasilla – suora asennus vinoon kattoon hyvällä orientoinnilla on tyypillinen asennus tälle mallille, jossa sen suorituskyky pääsee täysin oikeuksiinsa ilman komplikaatioita.
Vino katto poikkeavalla orientoinnilla (Lounaaseen tai Koilliseen)
±20–30 asteen poikkeama etelästä alentaa tuottoa 5–12 %. Suosittelen kompensoimaan hieman suuremmalla keräinpinta-alalla (10–15 % enemmän). Katon kallistuskulmaa ei yleensä muuteta, emme rakenna erityistelineitä. Järjestelmä toimii hyvin, vain hieman alle ihanteellisen.
Litteellinen katto (rinne 0–5°)
Litteellinen katto on yllättäen erittäin hyvä aurinkokeräimille – sinulla on täysi vapaus suunnan ja kulman säätämiseen. Keräimet asennetaan säädettäviin kallistustelineisiin, joiden kulmaa voidaan muuttaa tarpeen mukaan (yleensä 30–45°). Etelään päin oleva suunta on itsestäänselvyys. Ainoa rajoitus on varjostus: keräinten rivien välinen etäisyys littealla katolla on pidettävä riittävänä, jotta eturivi ei varjosta takariviä.
Keräinten rivien välinen minimietäisyys littealla katolla lasketaan kaavalla: e = l × cos(β) + l × sin(β) / tan(α), jossa l on keräimen pituus, β on keräimen kulma ja α on auringon minimikorkeus talvella. Käytännössä Suomessa: kulmassa 35° ja 2 metrin pituisella keräimellä rivien välinen etäisyys tulisi olla vähintään 3,5–4 metriä.
Julkisivu (pystysuora seinä)
Asennus julkisivuun (kulma 90°) on perusteltua vain erityistapauksissa – esimerkiksi saneerauksissa, joissa sopivaa kattoa ei ole saatavilla, tai osana arkkitehtonista ratkaisua. Pystysuora asennus on optimaalinen talvikuukausina (aurinko on matalalla), mutta kesällä hyötysuhde on hyvin alhainen (aurinko paistaa lähes suoraan ylhäältä). Julkisivuun asennettu järjestelmä ei ole ihanteellinen lämpimän veden tuotantoon ympärivuoden, mutta se voi olla järkevä kompromissi, jos muita vaihtoehtoja ei ole. On myös tärkeää huomioida, että julkisivukeräimille ei kerry lunta – joten lumikuorman huomioiminen ei ole tarpeen.
Heijastamaton lasi vastaan strukturoitu lasi – miten kulma vaikuttaa
Tämä aihe liittyy suuntaan ja kulmaan enemmän kuin ehkä ensisilmäyksellä tuntuu. Tavallisella keräimen strukturoidulla lasilla on noin 8–10 %:n heijastus tappiot, kun säteet osuvat kohtuusuoraan. Kun säteet osuvat kulmassa (aamulla, illalla tai epäoptimaalisella kulmalla), heijastustappiot kasvavat eksponentiaalisesti. 60 asteen kulmassa pystysuoraan heijastustappiot voivat olla 20–30 %.
Tässä heijastamattomalla lasilla on suuri etu. Heijastamaton pinnoite vähentää heijastusta 1–3 %:iin myös kulmassa. Tämä tarkoittaa, että epäoptimaalisessa asennuksessa (esim. keräimet Lounaiseen tai Koillis-julkisivuun) tai talvikuukausina, jolloin säteet osuvat kulmassa, heijastamaton lasi tuottaa huomattavasti enemmän kuin tavallinen strukturoitu lasi.
Asiakkaalle, jolla on ihanteellinen etelään päin oleva suunta ja 35 asteen kulma, lasityyppien välinen ero on pienempi – molemmat tyypit toimivat hyvin. Mutta poikkeavassa suunnassa tai julkisivuun asennettaessa heijastamaton lasi on ehdottomasti kannattava. Siksi suosittelen tällaisissa tapauksissa Aurinkokeräin tasainen AlCu heijastamattomalla lasilla – investointi parempaan lasiin maksaa itsensä takaisin juuri silloin, kun säteily on loivempaa.
Lue aiheesta lisää artikkelissa Strukturoitu vs. heijastamaton lasi – mikä on ero, jossa on myös konkreettisia säteilyn läpäisyarvoja eri kulmilla.
Kaksoisorientaatio – keräimet useilla pinnoilla
Yhä yleisempi ratkaisu moderneissa omakotitaloissa on keräinten asentaminen kahdelle eri pinnalle – esimerkiksi yksi osa lounaiseen ja toinen koillis-kattoon. Tuloksena on pidempi päivä, jolloin tuotanto on aktiivista, koska toinen puoli kerää aamulla ja toinen iltapäivällä. Kokonaispäivän tuotto voi olla verrattavissa tai jopa suurempi kuin puhtaasti etelään päin olevalla suunnalla, mutta tasaisemmin päivän aikana.
Järjestelmissä, joissa on varastosäiliö, tämä vaihtoehto on kiinnostava, koska säiliö lämpenee luotettavammin – vaikka aamulla pilvet peittäisivät koillispuolen, säiliö saa silti energiaa lounaispuolelta iltapäivällä. Käytännössä olen suositellut tällaista kokoonpanoa esimerkiksi harjakattoihin, jotka suuntautuvat L–P, joissa täysin etelään päin oleva asennus ei ole mahdollista.
Talvinen toiminta ja kulma – lumikuorma keräimillä
Keräimen kulma vaikuttaa myös käyttäytymiseen lumikuorman aikana. Alle 30 asteen kulmassa lumi pysyy keräimellä pidempään ja vähentää merkittävästi tuottoa talvikuukausina. 35–45 asteen kulmassa lumi yleensä putoaa itsestään muutamien tuntien kuluessa, kun keräin lämpenee tai aurinko paistaa. Yli 55 asteen kulmassa lumi ei yleensä pysy keräimellä.
Tämä on lisäargumentti vähintään 35 asteen kulmalle, jos haluat käyttää järjestelmää myös talvipuoliskolla. Artikkelissa Aurinkokeräinten talvinen toiminta – mitä sinun on tiedettävä löydät yksityiskohtaisemman katsauksen tähän käyttäytymiseen, mukaan lukien suositukset alueille, joilla on suuri lumikuorma (Oulun lääni, Keski-Suomi, Lapin lääni).
Todellisia esimerkkejä käytännöstä
Esimerkki 1: Omakotitalo Nitrassa, harjakatto suuntautuu Lounaaseen, kulma 40°
Asiakkaalla oli lähes ihanteelliset olosuhteet. Poikkeama etelästä oli vain 15° länteen, kulma 40° oli 5° korkeampi kuin optimaalinen, mutta silti erinomainen. Asensimme 4 kpl tasaisia AlCu keräimiä heijastamattomalla lasilla 5-henkiselle perheelle. Tulos: aurinkokeräinten osuus lämpimän veden tuotannosta 68 % vuodessa, kesäkuukausina 100 % tuotto keräimistä. Asiakas oli erittäin tyytyväinen, takaisinmaksuaika arvioidaan 10 vuodeksi.
Esimerkki 2: Loma-asunto Liplissä, litteä katto, vapaa suunta
Litteä katto mahdollisti etelään päin suuntaamisen ja 35 asteen kulman. Keräimet asennettiin säädettäviin telineisiin. Ongelma syntyi rivien välisten etäisyyksien mitoituksessa – mökillä on pieni katto ja alun perin halusimme asentaa kolme riviä. Lopulta jäimme kahteen riviin, kolmas varjostaisi ensimmäistä talvikuukausina. Vaikka keräinten määrä oli pienempi, tulos oli tyydyttävä, koska ei ollut keskinäistä varjostusta.
Esimerkki 3: Kaupunkitalo Helsingissä, julkisivu etelään
Erityistapaus: elementtitalo, jossa ei ole pääsyä katolle, mutta suuri etelään päin oleva julkisivu. Kolmen asunnon keräimet sijoitimme julkisivuun pystysuoraan (kulma 90°). Kesällä tuotto on alhainen, mutta siirtymä- ja talvikuukausina tuotto on jopa parempi kuin 35 asteen kulmalla. Kesäinen ylijäämä ei ole ongelma, koska asukkaat käyttävät vähemmän lämpöä kesällä. Tämä ratkaisu oli järkevä juuri erityistilanteen vuoksi, ei yleisenä suosituksena.
Esimerkki 4: Omakotitalo Päijät-Hämeessä, katto suuntautuu länteen
Tässä meidän piti olla rehellisiä: länsi on epäoptimaalinen. Asiakas oli päättänyt asentaa keräimet olemassa olevalle kattopinta-alalle ilman lisärakenteita. Tuoton menetystä kompensoimme suuremmalla keräinten määrällä (6 kpl alkuperäisen 4 kpl sijaan). Tulos: aurinkokeräinten osuus lämpimän veden tuotannossa noin 52 % vuodessa – vähemmän kuin etelään päin olevalla suunnalla, mutta silti taloudellisesti kannattavaa ja asiakas oli tietoinen rajoituksista jo ennen asennusta.
Laskentatavaran menetys poikkeamien yhteydessä – käytännön taulukko
| Suunta | Kulma 20° | Kulma 35° | Kulma 50° | Kulma 70° |
|---|---|---|---|---|
| Etelä (0°) | 95 % | 100 % | 95 % | 83 % |
| EKL / ELV (±15°) | 93 % | 97 % | 93 % | 81 % |
| KL / LV (±30°) | 89 % | 92 % | 89 % | 77 % |
| Länsi / Itä (±90°) | 74 % | 76 % | 73 % | 62 % |
| Pohjoinen (±180°) | 42 % | 38 % | 32 % | 25 % |
Taulukko: suunta- ja kulman vaikutus arvioituun vuotuiseen tuottoon verrattuna optimaaliseen asetukseen (Etelä, 35°). Suomi, leveysaste 60–70°N. Lähde: PVGIS / SHY -metodologian mukaiset laskelmat.
Kulman ja suunnan yhteys järjestelmän muihin parametreihin
Kulma ja suunta eivät ole erillisiä tekijöitä – ne vaikuttavat myös aurinkokeräinjärjestelmän muihin osiin. Jos suunta ei ole optimaalinen, keräinten pinta-alaa on suurennettava. Suurempi pinta-ala tarkoittaa suurempaa varastosäiliötä, muuten kesällä lämpötila voi nousta liian korkeaksi. Suurempi varastosäiliö vaatii tehokkaamman kiertovesipumpun ja eri kokoisen paisunta-astian. Kaikki tämä riippuu pohjimmiltaan siitä, missä ja miten keräimet on sijoitettu.
Lue lisää siitä, kuinka monta keräintä tarvitset kotiisi, artikkeleista Kuinka suuri aurinkokeräimen teho tarvitaan kotiini ja Keräinten mitat ja pinta-ala – kuinka monta kappaletta tarvitsen. Järjestelmän mitoituksessa otan aina huomioon myös asennusolosuhteet, en vain keräimen nimellistehon.
Jos olet kiinnostunut myös asennuksen teknisestä puolesta ja siitä, miten keräimet kiinnitetään kattoon, suosittelen lukemaan artikkelin Aurinkokeräinten asennus katolle – prosessi ja vaatimukset. Kulma ja suunta liittyvät käytännön kysymyksiin, kuten ankkurointiin ja rakenteen lujuuteen.
Yleiset virheet kulman ja suunnan valinnassa
- Varjostuksen huomioimatta jättäminen talvikuukausina. Asiakkaat tarkistavat varjostuksen kesällä, kun aurinko paistaa, mutta eivät huomaa varjoa, jonka piippu tai naapurin talo aiheuttaa joulukuussa. Tulos: nollatuotto talvipuoliskolla.
- Keräinten asennus liian matalalle räystään alapuolelle. Varjostus räystään aluspuusta tai muuratusta parvekkeesta. Vähimmäisvaatimus on 30–50 cm vapaata tilaa keräimen alareunan ja minkä tahansa esteen välillä.
- Kahden rivin keräimiä ilman etäisyyksien laskemista. Tasakatoilla eturivi varjostaa takarivin. Olen nähnyt asennuksia, joissa toinen rivi oli käytännössä toimimaton 4 kuukautta vuodessa.
- Liian loiva kulma varastosäiliöjärjestelmässä. Kulma alle 20° vaikeuttaa luonnollista kiertoa (termosifonijärjestelmissä) ja pidentää lumipeitteen kestoa.
- Liiallinen luottaminen ”luettelotehoon”. Keräimen teho on ilmoitettu testausolosuhteissa (1000 W/m², lämpötila 25 °C). Todellisissa olosuhteissa, epäoptimaalisella suunnalla, todellinen tuotto voi olla 20–30 % pienempi kuin luetteloteho.
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Voinko asentaa keräimet myös länsisuuntaiselle katolle?
Kyllä voit – mutta on oltava realistinen. Länsisuuntaiset keräimet tuottavat vuodessa noin 22–26 % vähemmän energiaa kuin etelään päin suuntautuvat. Jos muuta vaihtoehtoa ei ole, järjestelmä on silti järkevä, mutta keräinten pinta-alaa on suurennettava (20–30 %) ja varastosäiliöön on sopeutettava. Taloudellinen takaisinmaksuaika pitenee, mutta järjestelmä toimii. On tärkeää, että asiakas tietää tämän etukäteen – eikä vasta asennuksen jälkeen, kun hän vertaa todellista tuottoa epärealistisiin odotuksiin.
Mitä jos kattokulmani on vain 15°?
15° kulma ei ole ihanteellinen, mutta se on käyttökelpoinen – menetykset optimaaliseen verrattuna ovat 5–8 % etelään päin suuntautuvalla asennuksella. Suurempi ongelma voi olla lumipeite talvella (lumi pysyy tasaisilla keräimillä pidempään) ja mahdollinen pölyyntyminen kuivalla säällä (pienellä kulmalla pinta ei puhdistu yhtä hyvin sateen avulla). Vaihtoehtona on asennus telineisiin, jotka nostavat kulman halutuiksi 30–40 asteeksi, mutta se lisää asennuskustannuksia ja voi olla visuaalisesti vähemmän miellyttävä.
Kuinka tarkasti suunta on mitattava asennuksen yhteydessä?
Tarkkuus ±5° on täysin riittävä. Poikkeama tässä välissä vaikuttaa käytännössä merkityksettömästi tuottoon (alle 1 %). Mittaukseen riittää älypuhelimen kompassi tai perinteinen kompassi, tai karttaan perustuva suuntaaminen satelliittikuvien avulla. Tarkka geodeettinen mittaus ei ole tarpeen. Tärkeämpää kuin tarkka suunta on oikea varjostuksen ja kulman ratkaisu.
Kannattaako investoida kääntyvään järjestelmään (aurinkoseurantaan)?
Aurinkokeräimille omakotitaloissa ei ehdottomasti kannata. Aurinkoseurannoilla on korkea hinta, ne vaativat huoltoa, liikkuvat osat hajoavat ja ajon energiankulutus vähentää nettotuloa. Laskelmat osoittavat, että kiinteästi asennettu keräin optimaalisella kulmalla ja suunnalla saavuttaa 85–90 % ihanteellisen seurannan tuotosta – huomattavasti alhaisemmilla kustannuksilla ja ilman vikoja. Seurannat ovat kannattavia vain suurempitehoisissa aurinkosähköjärjestelmissä, joissa jokaisella prosentilla on taloudellinen merkitys paljon suuremman asennuksen yhteydessä.
Kuinka tuottoon vaikuttaa, jos muutan kulmaa kausittain?
Teoriassa kausittainen kulman muuttaminen on hyödyllistä – kesällä kulma 20°, talvella 55°. Käytännössä useimmat ihmiset eivät tee sitä, koska keräimet on asennettu pysyvästi ja kulman muuttaminen kahdesti vuodessa olisi epäkäytännöllistä, työlästä ja lisäisi tiivistyksien riskiä kiinnityksessä. On olemassa telineitä manuaalisella säädöllä, mutta suurin osa asiakkaista lopettaa kulman muuttamisen ensimmäisen kauden jälkeen. Siksi suosittelen asettamaan kiinteän kompromissikulman 35° ja elämään sen kanssa.
Kannattaako asentaa keräimiä, jos talon ympärillä on puita, jotka varjostavat kattoa?
Varjostuksen voimakkuus ja kesto vaikuttavat tulokseen. Jos puut varjostavat kattoa vain aamulla tai illalla (jolloin auringon säteily on heikkoa), vaikutus kokonaistuottoon on vähäinen – häviöt voivat olla vain 3–7 %. Jos puut kuitenkin varjostavat aurinkokeräimiä päivän keskivaiheilla (klo 10:00–14:00), jolloin auringon säteily on voimakkainta, häviöt voivat olla 30–50 % ja järjestelmällä ei välttämättä ole taloudellista järkeä. Suosittelen tekemään havaintoja paikan päällä marras-helmikuussa, jolloin varjostus on kriittisintä ennen investointia.
Lopputulos: geometria ratkaisee taloudellisuuden
Keräimen kallistus ja suunta ovat perusparametreja, jotka määräävät aurinkojärjestelmän todellisen tuoton koko sen käyttöiän ajan – ja laadukkailla tasokeräimillä tämä on 20–30 vuotta. Suunnitteluvirhe siis kertautuu vuosikymmenten ajan. Siksi kannattaa panostaa tähän aiheeseen huolellisesti ennen kuin ensimmäistä reikää tehdään kattoon.
Suomen olosuhteisiin pätee yksinkertainen kultainen sääntö: kallistus 35°, suunta etelään, ei varjostusta. Jos näitä ehtoja ei eri syistä voida täyttää, järjestelmällä on silti järkeä – mutta se on suunniteltava tiedostaen todelliset rajoitukset, hieman suuremmalla keräin pinta-alalla ja realistisilla tuotto-odotuksilla.
Jos mietit, valitsetko tavallisen keräimen rakenteellisella lasilla vai version heijastamattomalla lasilla, harkitse asennusolosuhteita: heijastamaton lasi tuo selvästi enemmän hyötyä, jos asennussuunta on poikkeava tai auringon säteily on matalaa talvella. Ihanteellisissa olosuhteissa ero on pienempi, vaikka se on silti mitattavissa.
Lisätietoja keräimen valinnasta, sen tehosta ja oikeasta mitoituksesta löydät artikkeleista Miten valita aurinkokeräin – mitä huomioida ennen ostoa, Tasokeräin vs. putkikeräin – kumpi tyyppi on kannattavampi ja Yleisiä kysymyksiä aurinkokeräimistä. Koko tämä tietopaketti on suunniteltu niin, että sinulla on riittävästi tietoa ennen ostopäätöstä, jotta asennus toimii juuri niin kuin odotat – eikä niin kuin joskus käytännössä tapahtuu.
Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?
Etkö osaa päättää tai tarvitsetko ratkaisua johonkin tiettyyn ongelmaan kotona? Ota yhteyttä – autamme mielellämme.
