Aurinkokeräimiä koskevat usein kysytyt kysymykset
Yleisiä kysymyksiä aurinkokeräimistä – vastauksia käytännön kokemuksella
Kun asiakas harkitsee aurinkokeräimen hankintaa, aika ei yleensä ole painanut. Sen sijaan mietityttävät kysymykset. Osa on teknisiä, osa taloudellisia ja osa puhtaasti käytännön asioita – esimerkiksi, minne koko paketti kytketään, mitä tapahtuu tammikuussa, kun aurinko ei paista viikkoihin, tai onko aurinkojärjestelmään investoimisella ylipäätään järkeä, jos talo sijaitsee Pohjois-Suomessa. Vuosien varrella olemme kuulleet satoja samankaltaisia kysymyksiä ja tässä artikkelissa olemme keränneet ne yhteen, luokitelleet ja vastanneet niihin niin kuin asentaja vastaisi – hän, joka on nähnyt kaiken käytännössä, asennukset, virheet valinnoissa ja tyytyväiset tulokset vuosien käytön jälkeen.
Artikkeli on pitkä. Tarkoituksella. Aurinkokeräimet eivät ole yksinkertainen asia ja jokainen, joka väittää, että ne voi ymmärtää viidessä minuutissa, salailee jotain. Selaa otsikoita ja hyppää suoraan sinua kiinnostavaan osioon – tai lue koko artikkeli, jos haluat todella tietää, ennen kuin otat yhteyttä asentajaan.
Mitä aurinkokeräin oikeastaan tekee – ja mitä ei tee
Aurinkokeräimen perusfunktio on yksinkertainen: se kerää auringon säteilyä ja muuttaa sen lämmöksi, joka siirretään lämmönsiirtokomponenttiin kierrätettäväksi järjestelmässä. Tämä neste kuljetetaan sitten lämminvesivaraajaan tai lattialämmitysjärjestelmään. Ei enempää, ei vähempää.
Mitä aurinkokeräin ei tee: se ei tuota sähköä (se on aurinkosähkö – täysin erilainen teknologia), se ei tarjoa lämpöä 24 tuntia vuorokaudessa ympäri vuoden ilman lisälähdettä, eikä se ole itsenäinen talvella, kun on kolme pilvistä viikkoa peräkkäin. Tämä on tärkeä ymmärtää heti alussa, koska juuri nämä väärinkäsitykset johtavat pettymykseen asennuksen jälkeen.
Aurinkokeräin sopii erinomaisesti lämpimän käyttöveden (LKV) ensisijaiseksi lämmönlähteeksi kesäkuukausina ja merkittäväksi avuksi LKV:n valmistuksessa ja osittain lämmityksessä siirtymäkausien aikana (kevät, syksy). Talvella, erityisesti marraskuusta helmikuuhun, sen osuus on huomattavasti pienempi – keräimen suuntauksesta ja kallistuskulmasta riippuen se voi kattaa 10–30 % lämmöntarpeesta tällä kaudella.
Minkä tyyppisen keräimen valitsen – tasakeräimen vai putkikeräimen?
Tämä on luultavasti yleisin kysymys. Ja vastaus ei ole niin yksinkertainen kuin monet toivoisivat. Suomessa molemmilla tyypeillä on paikkansa, riippuen konkreettisista olosuhteista.
Tasakeräin on kestävä, luotettava ja edullisempi hankkia ja huoltaa. Sen rakenne on yksinkertainen: absorbaattori (alumiini- tai kupilevy putkilla) on suljettu kehyksiin lasilla edessä ja lämmöneristyksellä takana ja sivuilla. Se on vähemmän herkkä mekaaniselle vauriolle, helpompi huoltaa ja varaosat ovat helpommin saatavilla ongelmatilanteissa. Kesäkuukausina sen teho on verrattavissa tai jopa parempi kuin putkikeräimellä korkeissa lämpötiloissa.
Putkikeräimellä (tyhjiökeräimellä) on parempi hyötysuhde alhaisissa lämpötiloissa ja hajavalossa – eli pilvisellä säällä ja talvella. Haittapuolena on korkeampi hinta, monimutkaisempi huolto ja suurempi herkkyys raekiville. Jos katon pinta-ala on pieni ja asiakas haluaa saada mahdollisimman paljon energiaa pieneltä pinnalta, putkikeräin voi olla parempi valinta.
Yleisesti ottaen suosittelemme tasakeräintä suomalaisissa omakotitaloissa, kun tavoitteena on lämpimän käyttöveden lämmitys ja mahdollisesti lämmityksen tukeminen. Lisätietoja löydät artikkelista Tasokeräin vs. putkikeräin – kumpi kannattaa.
Mitä tarkoittavat merkinnät, kuten AlCu aurinkokeräimissä?
Absorbaattorin materiaalin merkintä on tärkeä, koska se vaikuttaa suoraan keräimen hyötysuhteeseen, käyttöikään ja hintaan.
AlCu tarkoittaa, että absorbaattori on valmistettu alumiinista (Al) kupisilla putkilla (Cu). Tämä on tällä hetkellä yleisin materiaalijärjestelmä tasaisille aurinkokeräimille. Alumiinilla on erinomaiset absorptio-ominaisuudet ja se on suhteellisen kevyt, mikä helpottaa käsittelyä asennuksen aikana. Kupiputket puolestaan varmistavat erinomaisen lämmönjohtavuuden ja pitkän käyttöiän korroosiota vastaan – kun käytetään oikeaa lämmönsiirtovettä.
Meidän Tasokeräin AlCu rakenteellisella lasilla on tyypillinen esimerkki tästä ratkaisusta – alumiinilevyn absorbaattori kupisilla putkilla ja todistetulla selektiivisellä pintakäsittelyllä, joka maksimoi auringon säteilyn imeytymisen ja minimoi säteilyn menetykset.
Valintaa tehdessäsi tarkista aina, millainen selektiivinen pinnoite absorbaattorissa on. Nykyaikaisissa keräimissä on PVD (Physical Vapour Deposition) -pinnoite, jonka absorptio on α ≥ 0,95 ja emissiivisyys ε ≤ 0,05. Löydät nämä arvot keräimen teknisestä tiedotteesta ja niitä tulee verrata.
Mikä on rakenteellisen ja heijastamattoman lasin ero?
Keräimen etulasissa ei käytetä tavallista ikkunalasia. Kyseessä on erityinen aurinkolasi, jonka rautaräpätys on korkea ja läpäisyaste τ ≥ 0,88 (tavallisessa lasissa noin 0,80). Lasityyppien välinen ero on kuitenkin tärkeä, ja asiakkaat kysyvät siitä aiheesta.
Rakenteellisessa lasissa on pinnalla hienojakoista pyramidimaista tai prismamaista rakennetta, joka hajottaa tulevaa valoa ja vähentää sen heijastusta. Etuna on alhaisempi hinta ja parempi naarmunkestävyys. Haittana on, että sen hyötysuhde on heikompi kuin heijastamattomalla lasilla, kun auringonvalo osuu vinoon kulmaan (matalalla horisontissa talvikuukausina).
Heijastamattomassa lasissa on erityinen pintakäsittely (piidioksidi- tai vastaavien yhdisteiden pinnoite), joka minimoi valon heijastuksen. Läpäisyaste voi olla τ ≥ 0,94. Tämä tarkoittaa, että absorptoriin osuu 5–8 % enemmän energiaa samoissa olosuhteissa. Vuodessa tämä voi tarkoittaa todellista lisäystä energiantuottoon – tyypillisellä 2–3 keräimen pinta-alalla arviolta 50–150 kWh vuodessa.
Jos olet kiinnostunut tästä aiheesta tarkemmin, käsittelemme sitä kokonaisessa artikkelissa Rakenteellinen vs. heijastamaton keräinlasitus – mikä on ero. Tässä vain sanomme, että vaativille asiakkaille, joilla on hyvin suunnattu katto ja halu maksimoida tuotto, suosittelemme Aurinkokeräin tasainen AlCu rakenteellisella heijastamattomalla lasilla, joka yhdistää molempien teknologioiden edut – rakenteellinen pinta sekä heijastuksen vähentäminen että pinnoitettu heijastamaton käsittely.
Kuinka monta keräintä tarvitsen?
Kultainen sääntö lämminvesivaraajan lämmitykselle omakotitalossa: laske 1,0–1,5 m² keräinpinta-alaa henkilöä kohti. Neljälle henkilölle tämä tarkoittaa 4–6 m². Tyypillisen tasakeräimen pinta-ala on noin 2,0–2,5 m² (aukkoalue, ei ulkorungon koko), joten neljän hengen perheelle optimaaliset ovat 2 keräintä.
Jos haluat yhdistää aurinkojärjestelmän lämmityksen tukemiseen (ns. aurinkokeräin-lämmitysjärjestelmät), keräinten määrää kasvatetaan – tyypillisesti 8–15 m² aukkoalueelle omakotitalossa. Se riippuu talon energiankulutuksesta, lämmitysjärjestelmän tyypistä (lattialämmitys vs. patterit) ja maantieteellisestä sijainnista.
Tarkan laskelman tekemiseen tarvitset tiedot:
- Kotitalouden henkilömäärä ja keskimääräinen päivittäinen lämminvesikulutus (arviolta 40–60 litraa henkilöä kohti 45 °C:ssa)
- Säiliön tilavuus, jonka aiot hankkia (vähintään 50–80 litraa henkilöä kohti, optimaalisesti 80–100 litraa)
- Katon suunta ja kallistus (etelä ±30° ja kallistus 30–60° on optimaalinen)
- Mahdollinen varjostus (puut, naapurirakennukset, kuistit)
Yksityiskohtaiset ohjeet laskemiseen löydät artikkeleista Kuinka paljon tehoa aurinkokeräin tarvitsee kotiini ja Keräinten mitat ja pinta-ala – kuinka monta kappaletta tarvitsen.
Kuinka pitkä on aurinkokeräinten investoinnin takaisinmaksuaika?
Kysymys, johon kaikki haluavat tarkan vastauksen, mutta tarkka vastaus riippuu liian monista muuttujista. Yritämme kuitenkin antaa realistisen arvion.
Tyypillinen asennus omakotitaloon – 2 tasokeräintä AlCu, 200–300 litran lämminvesivaraaja, kiertovesipumppu, paisunta-astia, säätölaite, asennus – maksaa tänään 1 800–3 500 euroa valittujen komponenttien ja asennuksen monimutkaisuuden mukaan. Jos katolle on helppo pääsy, suora liitäntä ja pitkää putkireittiä ei tarvita, pääset lähemmäs alempaa rajaa. Jos pitää ratkaista monimutkainen portaikoyhteys, lämminvesivaraajan vaihto ja sähköasennus, lähempänä ylärajaa.
Vuotuinen säästö riippuu siitä, millä olet aiemmin lämmittänyt vettä:
- Sähköboilerin kanssa, sähkön hinta 0,22 €/kWh ja järjestelmän vuotuinen tuotto 1 200–1 500 kWh: säästö 264–330 €/vuosi
- Maakaasulla lämmittäessä, maakaasun hinta 0,09 €/kWh ja boilerin hyötysuhde 85 %: säästö 127–159 €/vuosi
- Lämpöpumppu (COP 3,5) lämminveden lämmityksessä: pienempi säästö, noin 75–100 €/vuosi
Takaisinmaksuaika sähkölämmityksellä: 5,5–13 vuotta. Maakaasulla: 11–28 vuotta. Laadukkaan keräimen käyttöikä on 25–30 vuotta. Matematiikka on siis monissa tapauksissa suotuisaa, varsinkin kun otetaan huomioon energian hintojen nousu ja saatavilla olevat tuet.
Tuet: Kirjoitushetkellä Suomessa on mahdollisuuksia saada tukea Envirofundilta tai alueellisilta ohjelmilta. Tarkista aina ajantasainen tilanne ennen ostoa, sillä ehdot muuttuvat. Tuki voi lyhentää takaisinmaksuaikaa 20–40 %.
Mitä tapahtuu aurinkokeräimelle talvella?
Talvi on aihe, jossa kohtaa paljon myyttejä. Ensimmäinen myytti: aurinkokeräimet eivät toimi ollenkaan talvella. Tämä ei pidä paikkaansa. Ne toimivat – mutta huomattavasti pienemmällä tuotolla. Toinen myytti: keräimet jäätyvät ja halkeavat, jos jätät järjestelmän valvomatta loman ajaksi. Oikein asennettuna, jäätymättömällä lämmönsiirtonesteellä, tämä ei ole ongelma.
Lämmönsiirtoneste (solarnex tai propyleeniglykoli) on mitoitettu kestämään pakkasta vähintään -28 °C, yleensä jopa -35 °C:een asti. Pitoisuus on pidettävä yllä, ja neste tulisi vaihtaa 4–6 vuoden välein, koska lämpötila ja UV-säteily hajottavat sitä.
Stagnaatio on ilmiö, joka tapahtuu, kun keräin tuottaa enemmän lämpöä kuin järjestelmä pystyy siirtämään – esimerkiksi kesällä, kun varastosäiliö on tyhjä ja aurinko paistaa täydellä teholla. Lattakeräimissä neste saavuttaa 120–200 °C lämpötilan, putkikeräimissä jopa 250 °C. Järjestelmän on oltava suunniteltu tätä tilannetta varten – paisunta-astian on oltava riittävän suuri, varoventtiilin on oltava oikein säädetty ja putkiston on kestettävä näitä lämpötiloja.
Yksityiskohtaisempaa tietoa talvikäytöstä löydät artikkelista Aurinkokeräinten talvikäyttö – mitä sinun tulee tietää.
Mikä on optimaalinen katon suunta ja kallistus?
Ihanteellinen suunta on etelään (atsimuutti 180°). ±15° poikkeama aiheuttaa alle 5 %:n tuotannon menetyksen, ±30° poikkeama aiheuttaa 10–15 %:n menetyksen. Eteläkaakkoon tai lounaaseen suuntautuvat keräimet ovat edelleen taloudellisesti järkeviä.
Kallistuksen (kulma vaakatasoon nähden) osalta:
- Maksimoidaksesi vuosituoton: 30–40°
- Maksimoidaksesi kesätuoton (vain lämminvesi): 20–30°
- Yhdistettynä lämminvesi + talvinen lämmityksen tuki: 45–60°
- Julkisivuasennus (90°): vain hyvin erityisissä tapauksissa, alhaisempi vuosituotto, mutta parempi talvituotto ja pienempi riski stagnaatiolle kesällä
Käytännön esimerkki: Asiakkaalla oli satulakatto, jonka kallistus oli 35° ja suunta lounaaseen. Tuotto oli 12 % pienempi kuin ihanteellisella suunnalla, mutta hän saavutti silti 280 euron vuosisäästön sähkölämmityksellä – järjestelmä maksaa itsensä alle 9 vuodessa. Pohjoisseinällä? Ei kannata. Täsmälleen etelään oleva julkisivu? Toimii yllättävän hyvin, erityisesti talvikuukausina, kun aurinko on matalalla.
Lisätietoja artikkelissa Keräimen kallistus ja suunta – miten maksimoit energiantuoton.
Tarvitsenko aurinkokeräimelle varastosäiliön? Voinko käyttää olemassa olevaa lämminvesivaraajaa?
Lähes aina tarvitset varastosäiliön, jossa on aurinkokeräimen lämmönvaihdin (ns. kaksiventtiilinen varastosäiliö tai aurinkovarastosäiliö). Tavallisessa lämminvesivaraajassa ei yleensä ole sisäänrakennettua lämmönvaihdinta, jonka läpi aurinkokeräimen lämmönsiirtoneste voisi kiertää. Sitä ei siis voi kytkeä suoraan aurinkopiiriin.
Kaksiventtiilinen varastosäiliö sisältää alaosassa spiraalilämmönvaihtimen aurinkopiiriä varten ja yläosassa joko sähköinen lisälämmitys tai liitäntä lämmityskattilaan. Tämä järjestää energian loogisesti: aurinkopiiri esilämmittää veden säiliön pohjalla, ja lisälämmityslähde (kattila, sähkö) täydentää lämmityksen tarvittaessa.
Varastosäiliön koko: kahdelle hengelle riittää 150–200 litraa, neljälle hengelle 250–300 litraa, kuudelle hengelle 350–400 litraa. Liian pieni säiliö täyttyy nopeasti ja keräin joutuu stagnaatioon – potentiaalisen tuoton hukkaamista. Liian suuri säiliö on tehoton – vesi vanhenee ja tarvitaan tarpeettoman suuri lisälämmitys.
Miten asennus tapahtuu ja mitä kaikkea pitää valmistella?
Aurinkokeräimen asennus ei ole viikonloppuhanke harrastajalle ilman kokemusta. Kyseessä on paineistettu asennus kuumalla nesteellä, joka on ammattimaisesti painetestattava ja oikein ilmastoitava. Useimmat varastosäiliöiden ja keräinten valmistajat edellyttävät takuun voimassaoloa ammattimaiselta asennukselta.
Tyypillisen asennuksen vaiheet:
- Vaihe 1 – Suunnitteluvaihe: Keräinpinta-alan laskeminen, varastoainesäiliön valinta, putkien reitin suunnittelu, jakotukin (pumppu, paisunta-astian ja säätimen sisältävä asema) sijoitus.
- Vaihe 2 – Tukirakenteen asennus: Kiinnitys kattopalkkeihin tai betonipintaan (tasakatto), staattinen kuormituksen tarkistus (tasakeräin painaa 20–35 kg, tuuli lisää kuormitusta).
- Vaihe 3 – Keräinten asennus: Asettelu, keräinten kytkeminen toisiinsa, putkien liittäminen – suosittelemme Cu- tai ruostottomia putkia, älä sinkittyjä (solárnex reagoi sinkin kanssa).
- Vaihe 4 – Varastoainesäiliön ja aurinkosähköaseman asennus: Teknisessä tilassa tai kattilahuoneessa, liittäminen olemassa olevaan lämmönlähteeseen.
- Vaihe 5 – Täyttö ja ilmavaikutus: Jäätymättömän nesteen täyttö, painetestaus (vähintään 1,5-kertainen käyttöpaine, yleensä 5–7 bar), koko piirin ilmavaikutus.
- Vaihe 6 – Säätimen asetukset ja käyttöönotto: Säätimen lämpötilaeron parametrien asetus, lämpötäarjon asetus.
Koko asennus kestää tyypillisesti 1–2 päivää yksinkertaisessa asennuksessa. Monimutkaisemmat asennukset (julkisivu, kombijärjestelmä, monikerrostalo pitkällä putkireitillä) voivat kestää 3–4 päivää.
Yksityiskohtaiset ohjeet löydät artikkelista Aurinkokeräinten asennus katolle – vaiheet ja vaatimukset.
Kuinka kauan aurinkokeräin kestää ja mikä sitä vahingoittaa?
Laadukas tasakeräin alumiinirungolla ja karkaistulla aurinkolasilla on suunniteltu kestämään 25–30 vuotta. Olemme nähneet 90-luvulta peräisin olevia keräimiä, jotka toimivat edelleen – lämmönsiirtonesteen vaihdon ja tiivisteiden huollon jälkeen. Tietysti niiden hyötysuhde on alhaisempi kuin uusien keräinten, mutta perustoiminto säilyy.
Mikä vahingoittaa keräintä eniten:
- Raitakivi: Rakenteellinen aurinkolasi kestää noin 25 mm raitakiveä määritellyllä nopeudella. Suuremmat raitakivet tai äärimmäiset sääolosuhteet voivat rikkoa lasin. Heijastamaton lasi on yleensä yhtä kestävä, mutta se riippuu tuotteesta.
- Heikentynyt lämmönsiirtoneste: Hapan neste (pH alle 6) syövyttää kupuputkia ja alumiinia. Siksi pH:n säännöllinen tarkistus ja nesteen vaihto on välttämätöntä.
- Riittämätön ilmavaikutus: Ilmakuplat järjestelmässä lisäävät melua, vähentävät virtausta ja voivat ylikuumentaa putkia paikallisesti.
- Absorbaattorin mekaaninen vaurio: Huoltotyön yhteydessä katolle noustessa on oltava varovainen, ettei kukaan astu keräimelle.
- Kondensaatio keräimen sisällä: Huonot tiivisteet voivat päästää kosteutta lasin alle ja vähentää läpäisevyyttä. Laadukkaissa keräimissä on tuuletetut rungot, jotka estävät tätä kondensaatiota.
Mitä sertifikaatteja aurinkokeräimellä tulisi olla?
Keräintä valitessa pyydä aina nämä sertifikaatit ja dokumentit:
- Solar Keymark – eurooppalainen sertifikaatti aurinkokeräinten laadulle EN 12975 -standardin mukaisesti. Se on yksi tärkeimmistä parametreista, ja ilman sitä et voi hakea joitain avustuksia.
- CE-merkintä – pakollinen myyntiin EU:ssa.
- Tekninen tietolehti mitatuilla parametreilla: optinen hyötysuhde η₀, lineaarinen lämmönhukan kerroin a₁ [W/m²K] ja neliömäinen kerroin a₂ [W/m²K²].
- Takuutodistus – yleensä 5–10 vuotta keräimille, valmistajasta riippuen.
Mitä pienempi a₁ ja a₂ arvo on, sitä vähemmän lämpöä keräin menettää ympäristöön – eli sitä parempi se on alhaisissa ympäristön lämpötiloissa (talvi) ja korkeammilla käyttölämpötiloilla.
Voinko liittää aurinkokeräimen lämpöpumppuun?
Kyllä, aurinkokeräin ja lämpöpumppu ovat yhteensopivia ja täydentävät usein toisiaan erinomaisesti. On kaksi yleistä konfiguraatiota:
Sarjakytkentä (lähteen regenerointi): Aurinkokeräin alentaa maaperän keräimen tai lämpöpumun lämmönlähteen lämpötilaa, mikä lisää sen COP-arvoa. Tämä on teknisesti vaativa konfiguraatio, joka sopii paremmin uusiin rakennuksiin, joissa on kattava suunnittelu.
Rinnakkaiskytkentä (yhteinen varastoainesäiliö): Aurinkokeräin ja lämpöpumppu on kytketty yhteiseen varastoainesäiliöön. Säätölaite varmistaa, että aina toimii se lähde, joka on taloudellisesti edullisin. Aurinkovoima on aina etusijalla – lämpöpumppu astuu mukaan vain silloin, kun se ei riitä.
Tämä yhdistelmä on järkevä erityisesti vanhemmissa lämpöpumppuasennuksissa, joissa lämpimän veden tuotto ei ole sen vahvuus (ilma-vesi LÄMPÖPUMPPU, jonka COP on tyydyttämätön 55–60 °C:ssa). Aurinkokeräin ottaa tämän työn täysin hoitaakseen kesällä.
Asiakkaiden yleisimmät kysymykset (FAQ)
Kannattaako aurinkokeräin, jos meillä on paljon pilvisiä päiviä?
Suurimmalla osalla Suomen alueista on 1 600–1 800 tuntia auringonpaistetta vuodessa, mikä riittää aurinkojärjestelmän taloudelliseen toimintaan. Jopa diffuusisäteilyllä (pilvinen taivas ilman suoraa auringonvaloa) laadukkaat keräimet saavuttavat 15–30 % nimellistehostaan. Käytännössä: asiakas Pohjanmaan läänissä (yksi alueista, joilla on enemmän pilvisiä päiviä) 2 keräimellä ja 250 litran varastoainesäiliöllä saavuttaa 55–65 % vuotuisesta lämpimän veden tarpeesta – mikä on täysin normaali tulos.
Mitä tapahtuu, jos lähden lomalle ja varastoainesäiliö on täynnä?
Järjestelmä siirtyy seisontaan. Lämmönsiirtoneste höyrystyy keräimestä paisunta-astiaan, lämpötila keräimessä nousee 150–200 °C:seen. Jos järjestelmä on suunniteltu oikein (riittävä paisunta-astia, varoventtiili, lämmönkestävät putket ja tiivisteet), se on turvallinen tila. Lomaltapaluun jälkeen järjestelmä käynnistyy automaattisesti. Suosittelemme täyttämään varastoainesäiliön maksimiin ennen pidemmälle lomalle lähtöä – tämä lämpökapasiteetti hidastaa seisontaa. Joissakin säätimissä on yöjäähdytysfunktio (yöohitus), joka minimoi seisontaa.
Voinko asentaa keräimet tasakattoon tai maahan?
Kyllä, molemmat vaihtoehdot ovat yleisiä. Tasakatolla käytetään erityisiä tukirakenteita, joiden kallistus on 30–45°, jotka on ankkuroitu kattoon tai painotettu betonilaatoilla (järjestelmä ilman vesieristyksen lävistämistä). Maahan tarvitaan tukevampia kehyksiä, jotka soveltuvat paikkoihin, joissa on riittävästi tilaa ja katto ei ole sopiva (epäsuotuisa suunta, heikko rakenne, muistomerkin suojelu). On otettava huomioon pidempi putkireitti ja mahdollisesti suurempi lämmönhukka putkissa.
Miten tiedän, että aurinkojärjestelmäni ei toimi oikein?
Selvin merkki: varastoainesäiliö ei ole lämmin edes aurinkoisena kesäpäivänä klo 14:00. Muita oireita: meluisa pumppu (ilmaa järjestelmässä), paineen lasku paisunta-astiassa (nestevuoto tai kaasun vuoto), näkyvä korroosio keräimessä tai liitoksissa, väärin säädetty lämpötilaero (pumppu ei käynnisty vaikka keräimet ovat kuumia). Säätölaite näyttää aina keräimen ja varastoainesäiliön lämpötilan – jos keräin on huomattavasti lämpimämpi kuin varastoainesäiliö ja pumppu ei käy, jokin on vialla. Yksityiskohtainen vianmääritys löytyy artikkelista Aurinkokeräinten yleiset viat ja niiden korjaaminen.
Miten keräinten hinnat eroavat toisistaan ja onko kalliimpi aina parempi?
Ei välttämättä. Hintojen erot johtuvat pääasiassa rungon materiaalista (alumiini vs. teräs), lasityypistä (rakenteellinen vs. heijastamaton), absorbaattorin selektiivisen kerroksen laadusta, eristyksen paksuudesta ja sertifioinnista. Halpa keräin ilman Solar Keymark -sertifikaattia ja tuntemattomalla selektiivisellä kerroksella voi tuottaa 10–15 % vähemmän ja sen käyttöikä on lyhyempi. Erot keskikorkean ja korkean hintaluokan välillä tunnettujen valmistajien kohdalla eivät kuitenkaan ole aina suuria. Vertaile aina teknisen tietolehden parametreja, älä vain hintaa ja ulkonäköä.
Pitääkö aurinkojärjestelmää huoltaa vuosittain?
Vuotuinen huolto ei ole välttämätöntä, mutta suosittelemme tarkastusta kahden vuoden välein. Tarkista: järjestelmän paine (kylmässä järjestelmässä sen tulisi olla 1,5–2,5 bar suunnitelman mukaan), lämmönsiirtonesteen pH ja tiheys (pH 6,5–8,5, tiheys vastaa suojaa -28 °C:een asti), liitosten tiiviys, paisunta-astian kunto (kalvon esipaine) ja säätimen toiminta. Lämmönsiirtonesteen vaihto 4–6 vuoden välein on taloudellisempaa kuin myöhemmin syövyneiden putkien tai varastoainesäiliön lämmönvaihtimen korjaaminen.
Yhteenveto: Aurinkokeräimet ovat luotettavaa tekniikkaa – kun ne valitaan ja asennetaan oikein
Aurinkokeräimet ovat jo pitkään testattu ja kehitetty tekniikka, jonka tuotto on ennakoitavissa ja käyttöikä pitkä. Suurin osa ongelmista, joita käytännössä esiintyy, ei johdu huonosta tekniikasta, vaan väärästä valinnasta (liian pieni varastosäiliö, keräimet suuntautuvat pohjoiseen, puuttuva lisälämmitys) tai huonolaatuisesta asennuksesta (ilmaa järjestelmässä, huonot tiivisteet, liian pieni paisunta-astia).
Jos harkitset aurinkokeräinten hankintaa, aloita valitsemalla sopiva keräin. Useimpiin omakotitaloihin suosittelemme litteää AlCu-keräintä – joko versiota, jossa on rakennettu lasi normaaleihin olosuhteisiin, tai versiota, jossa on heijastamaton lasi, jos haluat korkeamman tuoton ja sinulla on hyvin suuntautunut kattopinta. Tutustu sitten muihin artikkeleihin tässä Tietokeskuksessa – Miten valita aurinkokeräin – mitä huomioida ennen ostoa on hyvä seuraava askel – ja tee ostopäätös harkiten. Hyvin suunniteltu aurinkojärjestelmä voi palvella sinua 25 vuotta tai jopa pidempään ilman suurempia ongelmia.
Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?
Etkö tiedä, mitä valita, tai tarvitsetko apua kodin lämmitysjärjestelmään liittyvässä ongelmassa? Ota yhteyttä – autamme mielellämme.
