Aurinkokeräinten toiminta talvella – mitä sinun tulee tietää
Talvinen käyttö aurinkokeräimillä – mitä sinun täytyy tietää
Aurinkokeräimillä on maine kesäisenä ratkaisuna. Monet talon omistajat olettavat, että talvella nämä laitteet ovat käytännössä tarpeettomia – lumen peittämiä, pakkasen riivamiä ja toiminnan ulkopuolella. Todellisuus on kuitenkin huomattavasti monimutkaisempi, ja jotta ymmärtäisit aurinkokeräinten talvikäyttöä, on selvitettävä muutamia fysikaalisia ja teknisiä seikkoja. Kokenut asennusmies, jolla on satoja kohteita takanaan, kertoo sinulle, että juuri talvikäyttö ratkaisee, onko järjestelmä investoinnin arvoinen – vai ainoastaan kausittainen lisä.
Tässä artikkelissa käydään yksityiskohtaisesti läpi, mitä keräimelle tapahtuu kylminä kuukausina, miten vältyt sen vahingoittumiselta, miten huolehdit koko lämmitysjärjestelmästä, mitä aurinkojärjestelmä todella tuo sinulle talvella ja milloin järjestelmän sammuttaminen on järkevää. Jos etsit perustietoja keräimen valinnasta, suosittelemme ensin lukemaan artikkelin Miten valitset aurinkokeräimen – mitä huomioida ennen ostopäätöstä. Keskitymme tässä yksinomaan talveen.
Perusfysiikka: miksi keräin toimii myös miinuksessa
Ensimmäinen ja tärkein väärinkäsitys, joka on kumottava: keräin ei tarvitse lämpöä ulkona. Se tarvitsee auringon säteilyä. Nämä kaksi asiaa ovat erilaisia. Auringon energia osuu keräimen absorbaattoriin myös -15 °C:ssa, jos taivas on kirkas. Absorbaattori muuttaa tämän säteilyn lämmöksi. Jos absorbaattori on hyvin eristetty ympäröivästä ilmasta (ja juuri tässä keräimen rakenteen tarkoitus piilee), se voi saavuttaa useita kymmeniä celsiusasteita myös kovassa pakkasessa.
Laadukkaan tasokeräimen stagnaatiolämpötila voi kylmänä, mutta aurinkoisena talvipäivänä olla 80–120 °C. Käyttövirran ollessa päällä lämpötila laskee käytännön 30–55 °C:seen, mikä riittää edelleen lämpimän veden esilämmitykseen. Kriittinen parametri ei ole ulkolämpötila, vaan auringon säteilyn määrä – mitattuna globaalina auringon säteilynä G [W/m²].
Kuvasta näkyy selvästi, että joulukuussa ja tammikuussa on huomattavasti vähemmän päivittäistä säteilyä kuin kesäkuun maksimissa (0,8–1,1 vs. 5,2 kWh/m²/päivä), mutta se ei ole nolla. Oikein mitoitetulla järjestelmällä voit peittää jopa 10–25 % lämmitystarpeesta lämpimän veden valmistukseen myös tammikuussa. Helmikuu ja maaliskuu ovat huomattavasti edullisempia, mikä selittää, miksi puhumme aurinkokeräimistä "kevään alkulähteenä".
Pakkaset ja aurinkokeräin – missä todellinen vaara piilee
Pakkanen sinänsä ei vahingoita keräintä. Ongelma syntyy, jos keräimen läpi virtaa tai siellä seisoo nestettä, joka jäätyy alhaisissa lämpötiloissa. Puhdas vesi jäätyy 0 °C:ssa, laajenee jäätyessään noin 9 % ja tämä paine rikkoo absorbaattorin, keräimet, liittimet ja putkiston. Siksi aurinkojärjestelmissä ei koskaan käytetä puhdasta vettä lämmönsiirtoaineena.
Jäähdytysneste – talvinen turvallisuus
Standardi Suomen aurinkojärjestelmissä on propyleeniglykolin ja veden seos suhteessa, joka suojaa -28–-35 °C:seen. Etyleeniglykolin toisin kuin propyleeniglykolin on myrkytön, mikä on tärkeää mahdollisen juomaveden saastumisen varalta lämmönvaihtimessa. 40 % propyleeniglykolin pitoisuus suojaa -24 °C:seen, mikä riittää useimpiin Suomen kohteisiin. Vuoristoalueilla (Lappi, Pohjanmaa, Kysymä) suosittelemme 45–50 %:n pitoisuutta, mikä laskee jäätymispistettä -30–-35 °C:seen.
Tärkeä huomio käytännöstä: jäähdytysneste vanhenee. Sen pH-arvo laskee (happous kasvaa) ajan myötä, korroosiosuojaus heikkenee ja seos alkaa syövyttää järjestelmän metalliosia. Seoksen vaihto tai korroosiosuojaimen lisääminen tulisi tehdä 4–5 vuoden välein. Tarkista aina refraktometrillä nykyinen pitoisuus – älä luota vain siihen, että täytit seoksen viisi vuotta sitten. Höyrystymisen vuoksi pitoisuus muuttuu, ja puhtaan veden lisääminen vuodon yhteydessä heikentää sitä.
Mitä tapahtuu, jos seos on väärä
- Absorbaattorin jäätyminen – jos pitoisuus on alle suojausarvon, neste voi jäätyä suoraan keräimessä äärimmäisessä pakkasessa. Ohuet meandrit tai absorbaattorin harpputubet repeävät, ja korjaus vaatii yleensä koko keräimen vaihdon.
- Korroosio – happamampi seos syövyttää alumiinisia absorbaattoreita, kupaputkia ja terästankkeja. Tämä näkyy lieteenä, tukoksina, virtauksen heikkenemisenä ja lopulta vuotoina.
- Pumpun kavitaatio – alhainen viskositeetti (väärä lämpötila tai heikentynyt seos) voi aiheuttaa melua ja kiertovesipumpun ennenaikaista kulumista.
Lumi keräimellä – myytti vs. todellisuus
Monet uskovat, että lumi keräimellä on katastrofi. Käytännössä asia on toisin. Laadukkaalla tasokeräimellä on lasinen etupinta, jonka kallistus on vähintään 35–45°. Lumi liukuu tältä pinnalta ensimmäisenä aurinkoisena päivänä – jopa nopeammin kuin katto laatta, koska lasilla on alhaisempi kitkakerroin. Etelään suuntautuminen ja riittävä kallistus ovat siis tärkeitä paitsi maksimaalisen hyötysuhteen myös itsepuhdistusominaisuuden kannalta lumen ja lian suhteen. Lisätietoja optimaalisesta asennuksesta löydät artikkelista Keräimen kallistus ja suuntaus – miten maksimoit energiantuoton.
Milloin lumi on todellinen ongelma? Tasaisissa asennuksissa (alle 20° kallistus), pitkäaikaisessa pilvisydessä ilman aurinkoa, kun lumelle muodostuu jääkerros ja vaakasuorissa asennuksissa tasakatoilla. Tällöin lumikerros ja jää voivat pysyä viikon tai jopa pidempään. Ratkaisu ei ole kiivetä katolle ja harjata lunta (vaarallista!), vaan suunnitella järjestelmä riittävällä varajärjestelmällä, joka kattaa nämä katkokset.
Stagnaatio – talvi- ja kesäongelma yhtä lailla
Stagnaatio tarkoittaa tilannetta, jossa neste pysähtyy keräimessä, mutta keräin jatkaa auringon energian imeytymistä. Tällöin lämpötila absorbaattorissa nousee stagnaatiolämpötilaan (80–200 °C keräimen tyypistä riippuen). Stagnaatio tapahtuu:
- Sähkökatkon yhteydessä (pumppu pysähtyy)
- Kun lämminvesivaraaja on ylikuumentunut – säätölaite sammuttaa pumpun
- Jos säätölaitteessa tai pumpussa on vika
- Talvella: jos lämminvesivaraaja on täynnä, aurinko paistaa, mutta varaston lämpötila on saavuttanut maksiminsa
Talvella stagnaatio on vähemmän vaarallista kuin kesällä (pienempi säteily, lyhyempi päivä), mutta se voi silti aiheuttaa ongelmia. Stagnaation aikana nesteestä haihtuvat helposti haihtuvat osat pakkasnesteestä, pitoisuus kasvaa ja koostumus muuttuu. Toistuva stagnaatio nopeuttaa glykoliseoksen hajoamista. Siksi on tärkeää, että laajennusjärjestelmä on suunniteltu oikein (kalvolajennusastia) ja että säätölaitteessa on toiminto, joka suojaa lämminvesivaraajaa ylikuumenemiselta sekä yöjäähdytyksen toiminto.
Yöjäähdytys talvisena suojana
Jotkut aurinkosysteemien säätölaitteet mahdollistavat niin sanotun yöjäähdytyksen – yöllä, kun ulkolämpötila on alhainen, säätölaite käynnistää pumpun ja siirtää lämpöä varastosta keräimeen, jossa se haihtuu yöilmaan. Tämä toiminto on ensisijaisesti suoja lämminvesivaraajan ylikuumenemiselta kesällä, mutta siirtymäkausilla kevät/syksy se auttaa myös järjestelmän kapasiteetin säilyttämisessä. Talvella sitä ei yleensä käytetä, koska lämminvesivaraaja ei itsessään ylikuumene.
Aurinkosysteemin säätö ja ohjaus talvella
Säätölaite on koko järjestelmän aivot. Talvella sen on hallittava useita erityisiä tilanteita, joita ei kesällä esiinny tai joita esiintyy vain harvoin.
Erotussäätö – talviajon perusta
Säätölaite mittaa keräimen lämpötilan (anturi absorbaattorin ulostulossa) ja lämpötilan lämminvesivaraajassa (anturi varaston pohjalla). Pumppu käynnistyy, kun lämpötilaero saavuttaa asetetun arvon – tyypillisesti 5–8 °C (kytkentähystereesi). Pumppu sammuu, kun lämpötilaero laskee alle 2–4 °C (sammutushystereesi). Talvella keräimen lämpötila on aamulla hyvin alhainen, mutta hyvällä auringolla se nousee nopeasti. Ongelma syntyy, jos kytkentähystereesi on asetettu liian alhaiseksi – pumppu voi toimia myös silloin, kun keräin ei todellisuudessa edistä lämmitystä, vaan päinvastoin jäähdyttää lämminvesivaraajaa. Oikea hystereesin säätö on talvikäytön kannalta ratkaisevan tärkeää.
Jäähtymissuoja säätölaitteessa
Nykyaikaisissa säätölaitteissa on toiminto, joka käynnistää pumpun alhaisessa keräimen lämpötilassa – esimerkiksi kun keräimen lämpötila laskee alle +4 °C, säätölaite käynnistää pumpun lyhyesti ja siirtää lämmintä nestettä lämminvesivaraajasta keräimeen. Tämä estää jäätymisen äärimmäisissä tapauksissa (esimerkiksi glykoliseoksen pitoisuuden lasku, jota emme ole ehtineet tarkistaa). Se on turvatoiminto, ei korvike oikealle pakkasnesteen pitoisuudelle.
Todellinen hyöty talvikuukausina – mitä voit odottaa
Olkoot tarkkoja. Aurinkosysteemi, jossa on 2 litteää keräintä (kokonaispinta-ala noin 4,4 m²) ja 200 litran lämminvesivaraaja omakotitaloon Suomen keski-osissa (esim. Jyväskylän, Hämeenlinnan, Seinäjoen ympäristössä) tuottaa käytännössä seuraavat arvioidut kuukausituotot:
- Joulukuu: 15–30 kWh/kk (aurinkoenergian osuus lämmityksestä: 8–15 %)
- Tammikuu: 18–35 kWh/kk (aurinkoenergian osuus: 10–18 %)
- Helmikuu: 35–60 kWh/kk (aurinkoenergian osuus: 18–30 %)
- Maaliskuu: 70–100 kWh/kk (aurinkoenergian osuus: 35–50 %)
- Huhtikuu: 100–140 kWh/kk (aurinkoenergian osuus: 50–70 %)
Nämä luvut riippuvat sijainnista, keräimen kaltevuudesta ja suunnasta, putkiston ja varaston eristyksen laadusta, päivittäisestä lämpimän veden kulutuksesta ja tietysti säästä. Pilvisinä talvikuukausina tuotot joulukuussa ja tammikuussa voivat olla lähellä nollaa pitkien pimeiden jaksojen aikana. Kylmissä, mutta aurinkoisissa talvissa (esiintyy Suomen mannerilmastossa) ne voivat olla huomattavasti korkeammat.
Jos haluat tarkempia laskelmia omalle talollesi, tutustu artikkeliin Kuinka suuren tehon aurinkokeräin tarvitsen talolleni, jossa on laskentamenetelmä ja säteilytaulukot eri Suomen alueille.
Eri keräintyyppien erot talvikäytössä
Kaikki keräimet eivät reagoi talveen samalla tavalla. Yksityiskohtaisemman vertailun löydät artikkelista Litteä vs. putkikeräin – kumpi tyyppi on kannattavampi. Keskitymme tässä käytännön vaikutuksiin talvella.
Litteät keräimet talvella
Litteillä keräimillä on hieman haittavaikeuksia päivinä, jolloin säteily on diffuusia (pilvinen, sumuinen sää) – niiden tuotto on alhaisempi. Toisaalta niillä on luontainen kestävyys stagnaatiota vastaan suuremman lämmönsäilytyskyvyn ja pienemmän stagnaatiolämpötilan ansiosta. Jäätyessä ja lumessa niiden litteä lasi puhdistuu hyvin itsestään yli 35 asteen kulmassa. Laadukas litteä keräin, jossa on lämmöneristetty rakenne ja selektiivinen absorbaattori, toimii luotettavasti myös -20 °C:n ulkolämpötilassa.
Esimerkiksi litteä AlCu aurinkokeräin struktuurilasilla on varustettu alumiini-kuparisella absorbaattorilla, jossa on selektiivinen pinnoite ja laadukas mineraalivillalla oleva lämmöneristys – juuri nämä ominaisuudet ratkaisevat suorituskyvyn kylmällä säällä, kun absorbaattorin ja ulkoilman lämpötilaero on suurin. Suurempaa tuottoa myös heikommalla talvella varten on saatavilla litteä AlCu aurinkokeräin struktuurilla ja heijastamattomalla lasilla – heijastamattoman lasin käsittely vähentää heijastushäviöitä ja päästää enemmän valoa absorbaattoriin pienillä tulokulmilla, mikä on tyypillinen tilanne talvella, kun aurinko on matalalla horisontissa.
Lisätietoja erilaisten lasityyppien vaikutuksesta tuottoon löydät erillisestä artikkelista Rakenne- ja heijastamaton lasi keräimessä – mikä on ero.
Putkikeräimet (tyhjiökeräimet) talvella
Tyhjiöputkikeräimillä on paremmat lämmöneristysominaisuudet alhaisissa ulkolämpötiloissa (putkien tyhjiö eliminoi konvektiohäviöt). Syvällä pakkasessa auringonpaisteessa ne voivat toimia tehokkaammin kuin tasokeräimet. Haittana on, että lumi tarttuu putkiin ja putoaa hitaammin, mikä voi johtaa aktiivisen pinta-alan pidempään peittymiseen. Lisäksi yhden putken rikkoutuminen ei välttämättä pysäytä koko järjestelmää, mutta teho laskee.
Talvihoito aurinkojärjestelmälle – konkreettinen ohje
Aurinkojärjestelmä ei ole huoltovapaa laite. Talvi on vuodenaika, joka testaa sitä kaikilta osin. Jokaisen aurinkojärjestelmän omistajan tulisi osata suorittaa seuraavat toimenpiteet itse tai varmistaa, että huolto suoritetaan ammattilaisen toimesta:
Ennen talvea (syyskuu – lokakuu)
- Glykoliseoksen pitoisuuden tarkistus refraktometrillä – täydennä tai vaihda, jos pitoisuus on alle suositusarvon
- Keräimen visuaalinen tarkastus – halkeamia lasissa, tiivisteiden vaurioita, kosteusjälkiä rungon sisällä
- Varoventtiilin tarkastus (järjestelmän paine, paisunta-astian kalvon kunto)
- Säätimen ja kiertovesipumpun toiminnan tarkistus – koekäyttö, asetusten (differentiaali) tarkistus
- Ulkoputkien eristyksen tarkastus – vaurioitunut eristys aiheuttaa suuria lämpöhäviöitä myös lyhyillä ulko-osilla
Talven aikana (marraskuu – helmikuu)
- Visuaalinen tarkastus – lunta keräimellä, jäätä keräimen tai varaston läheisyydessä, vuotoja
- Säätimen tietojen seuranta – päivittäiset tuotot, käyttölämpötila. Jos säädin näyttää nollaa myös aurinkoisina päivinä, jokin ei toimi
- Älä yritä poistaa lunta keräimeltä mekaanisesti – liukastumisvaara, keräimen ja lasin vaurioitumisriski
Talven jälkeen (maaliskuu – huhtikuu)
- Järjestelmän rungon ja lasin tarkastus pakkasten ja mahdollisten lämpötilavaihteluiden jälkeen
- pH-arvon ja seoksen pitoisuuden tarkistus uudelleen
- Lämmönvarastajan anodin tarkastus (jos se on teräksinen)
- Suodatinpatruunan puhdistus (jos järjestelmässä on suodatin)
Kannattaako aurinkojärjestelmä sammuttaa talveksi?
Tämä kysymys tulee usein vastaan, erityisesti omistajilta, joiden järjestelmä ei toimi luotettavasti tai jotka eivät halua riskeerata vaurioita pakkasessa. Järjestelmän sammuttaminen on järkevää vain hyvin erityisissä tapauksissa:
- Järjestelmä, jossa on vettä ilman jäätymisenestoainetta (joissakin vanhemmissa asennuksissa, joissa järjestelmä voidaan tyhjentää) – tässä tapauksessa talvinen tyhjentäminen on välttämätöntä
- Pitkäaikainen poissaolo – kun talo ei ole asuttu koko talvea ja lämminvesivaraaja olisi täynnä lämmintä vettä ilman käyttöä
- Todettu vika – halkeamia putkissa, vakava vuoto, pumpun vika – sammuta järjestelmä ja korjaa se
Tavallisessa omakotitalon käytössä järjestelmän sammuttaminen ei ole järkevää. Talven tuotolla ei ole suuria etuja, mutta helmikuu ja maaliskuu tuovat hyvän esilämmityksen lämpimälle vedelle. Järjestelmä, joka on sammutettuna koko talven, ei ole oikeassa lämpötilassa maaliskuussa ja kauden alun tuotto menetetään. Lisäksi järjestelmän sammuttaminen ja uudelleenkäynnistäminen voi aiheuttaa ilmaa kiertopiiriin, mikä vaikeuttaa käyttöä.
Asennusyksityiskohdat, jotka ratkaisevat talvisen luotettavuuden
Kokenut asentaja tietää, että erot talvisessa toiminnassa johtuvat usein juuri asennuksen yksityiskohdista, ei niinkään keräimen tyypistä. Näihin asioihin kiinnitämme huomiota käytännössä:
Ulkoputkien eristys
Kaikki aurinkojärjestelmän ulkoputket (keräimestä rakennukseen) on eristettävä sulkesoluisella lämpöputkieristeellä (PE tai EPDM), jonka paksuus on vähintään 25 mm, mieluiten 32–40 mm. Eristys on suojattava UV-säteilyltä ja kosteudelta – joko itsekiinnittyvällä alumiinifoliolla, alumiinipäällysteellä tai spiraalisella PVC-teipillä. Huonosti tai riittämättömästi eristetty ulkoputki aiheuttaa talvella lämpöhäviöitä, jotka voivat johtaa koko järjestelmän negatiiviseen energiataseeseen (järjestelmä menettää enemmän kuin saa).
Järjestelmän ilmastus
Ilmakuplat järjestelmässä ovat ympärivuotinen ongelma, mutta talvella ne ovat selkeämpiä. Pumppu, jossa on ilmaa, toimii äänekkäämmin, sen hyötysuhde on alhaisempi ja pitkäaikainen ongelma voi johtaa pumpun ylikuumenemiseen. Automaattisen ilmastusventtiilin (yleensä keräimen tai varaston korkeimmassa kohdassa) on oltava toimintakunnossa ja tarkistettava säännöllisesti. Varmistamme talvella, että venttiili ei ole jäätynyt.
Oikea virtaussuunta
Keräimeen tulee syöttää kylmää nestettä alhaalta ja lämmintä ylhäältä (luonnollisen konvektion periaate + painovoimainen ilmastus). Virtausten kääntäminen heikentää tehoa ja aiheuttaa ongelmia ilman kanssa. Yksityiskohta, johon kannattaa kiinnittää huomiota vanhemman asennuksen tarkastuksessa.
Eri keräimen kallistusten kuukausittaisten tuottojen vertailu talvella
Keräimen kallistuksella on suurempi vaikutus talvella kuin kesällä. Syy: aurinko on matalalla horisontissa (korkeus 10–25° horisontin yläpuolella), joten suuremmalla kulmalla kallistunut keräin saa auringon säteet kohtuullisemmin ja sen tuotto on suurempi. Keräin, jonka kallistus on alle 30°, on talvella huomattavasti vähemmän tehokas kuin sama keräin, jonka kallistus on 55–65°.
| Kuukausi | Kallistus 30° | Kallistus 45° | Kallistus 60° |
|---|---|---|---|
| Joulukuu | 12 kWh | 22 kWh | 28 kWh |
| Tammikuu | 15 kWh | 28 kWh | 34 kWh |
| Helmikuu | 30 kWh | 50 kWh | 58 kWh |
| Maaliskuu | 65 kWh | 88 kWh | 90 kWh |
| Kesä (vert.) | 165 kWh | 155 kWh | 130 kWh |
Taulukosta ilmenee, että 60 asteen kulma on talvikuukausina edullisempi kuin optimaalinen 45 astetta, joka takaa parhaan vuosituoton. Jos haluat maksimoida talvituoton (esimerkiksi vapaa-ajan asunnossa, jossa on kesätauko, tai talossa, jossa kesällä on ylimääräistä lämpöä), suurempi kulma on hyödyllinen. Koko vuoden järjestelmissä, joissa painotetaan kokonaistuottoa, kultainen keskitie on 40–50 astetta. Lisätietoja tästä aiheesta löydät artikkelista Keräimen kulma ja suunta – miten maksimoit energiantuoton.
Käytännön esimerkkejä: mitä todella näemme talvitöissä
Käytännön kokemusten perusteella huoltokäynneillä ja aurinkosysteemien tarkastuksilla kohtaamme toistuvasti muutamia tyypillisiä tilanteita:
Tapaus 1 – vanhempi talo, järjestelmä vuodelta 2009: Asiakas valitti, että järjestelmä ”ei tee mitään talvella”. Paikalle saavuttuamme havaitsimme, että glykoliseoksen pitoisuus oli vain 25 % (jääpiste -10 °C) vaadittujen 40 % sijaan. Säätölaite aktivoi suojatoiminnon ja kieltäytyi käynnistämästä pumppua alle +6 °C:n keräimen lämpötilassa, estäen näin todellisen jäätymisriskin kylminä öinä. Seoksen vaihdon ja säätölaitteen kalibroinnin jälkeen järjestelmä toimi luotettavasti helmikuussa ja maaliskuussa.
Tapaus 2 – uusi rakennus, virheellinen putkiston eristys: Asennus tehtiin syyskuussa, ja ensimmäisten pakkasten jälkeen paljastui, että 20 cm:n putkiosuus katon ja yläpohjan välillä oli eristetty tavallisella lämpöputkella ilman UV- ja kosteussuojausta. Kondensaatiosta johtuva kosteus tuhosi eristyksen tammikuun loppuun mennessä. Tällä putkiosuudella syntyvät lämpöhäviöt veivät käytännössä koko järjestelmän talvituoton. Korjaus vaati purkamisen ja uuden eristyksen ALU-pinnoitteella.
Tapaus 3 – vuoristomökki, kulma 35°: Asiakas halusi ”talvituoton”, mutta keräintä ei ollut kallistettu riittävästi. Laskelmien jälkeen ehdotimme asennusrakenteen muuttamista 60 asteen kulmaan, mikä kasvatti talvituottoa joulukuussa–helmikuussa noin 60 %. Kesätuotto hieman laski, mikä tässä tapauksessa oli hyväksyttävää, koska mökin pienemmän käytön vuoksi lämminvesivaraaja täyttyi kesällä ja vesi purkautui varoventtiilin kautta.
Yleisimmät kysymykset (FAQ)
Voiko aurinkokeräin toimia, kun ulkona on -20 °C?
Kyllä, jos se on täytetty oikealla pakkasnesteseoksella ja aurinko paistaa. Absorbaattori voi saavuttaa +50–70 °C:n lämpötilan jopa -20 °C:n pakkasessa – keräimen lämpöeristys erottaa sen ulkoilmasta. Edellytyksenä on riittävä auringon säteily, joka osuu keräimeen myös pakkasella ja kirkkaalla säällä. Tällaisia tilanteita esiintyy useimmiten tammikuussa ja helmikuussa korkeapaineen yhteydessä, jolloin on kovia pakkasia ja pilvettömiä päiviä.
Kuinka paljon energiaa aurinkojärjestelmä tuottaa talvella verrattuna kesään?
Joulukuu ja tammikuu saavuttavat tyypillisesti 15–25 % kesätuotosta (kesäkuu). Helmikuu on huomattavasti parempi – se saavuttaa 30–40 % kesäkuun tuotosta. Maaliskuu lähenee 50–60 %:a. Absoluuttisissa luvuissa: järjestelmä, jossa on 2 keräintä, tuottaa tammikuussa 20–35 kWh, kesäkuussa 140–180 kWh. Talvikuukausina aurinkojärjestelmä ei siis pysty täysin korvaamaan varalämmön tarvetta, mutta se pienentää sen kulutusta.
Pitääkö järjestelmä sulkea talveksi, jos olen poissa 3 kuukautta?
Jos järjestelmä on täytetty pakkasnesteseoksella, jonka pitoisuus on oikea, ja säätölaite toimii (saa sähköä), järjestelmää ei tarvitse sulkea. Säätölaite tarkistaa lämpötilat automaattisesti ja hoitaa tarvittavat suojatoiminnot itse. Jos talossa ei ole sähköä, säätölaite ei toimi ja järjestelmä on passiivinen – tällöin on turvallisempaa tyhjentää järjestelmä tai varmistaa glykoliseoksen oikea pitoisuus koko poissaolon ajaksi.
Mitä tehdä, jos keräimelle jää lunta pitkiksi päiviksi eikä se putoa?
Älä kiipeä katolle ja yritä poistaa lunta – putoamis- ja keräimen vahingoittumisriski. Jos kulma on riittävä (yli 35 astetta), lumi putoaa itsestään ensimmäisenä aurinkoisena päivänä, koska lasi lämpenee nopeasti ja lumi liukuu alas. Jos kulma on matalampi tai lumi jäätyy jääksi, on odotettava lämpenemistä. Järjestelmissä, joissa on tasakatto (kulma alle 20 astetta), on otettava huomioon pidempi talvitauko ja sisällytettävä se oikein takaisinmaksuajan laskelmaan. Pidempi ratkaisu on harkita asennusrakenteen kulman muuttamista.
Miten tiedän, että glykoli on vaihdettava?
Mittaa pitoisuus refraktometrillä – jos se on alle suojauksen raja-arvon, lisää tai vaihda. Muita oireita: nesteen tumma tai samea väri (ei läpinäkyvä vihreä), hapan haju oton venttiilissä, pH alle 6,5 (testipaperilla), näkyviä saostumia tai likaa tyhjennysventtiilissä. Glykoliseoksen tyypillinen käyttöikä inhibiittoreilla on 5–7 vuotta, usein tyhjäkäynnillä lyhyempi.
Onko putkikeräin talvella hyödyllisempi kuin tasakeräin?
Putkikeräimillä (tyhjiökeräimillä) on parempi lämpöeristys alhaisissa lämpötiloissa ja ne voivat saavuttaa hieman korkeamman tehon kirkkaana ja pakkaspäivänä kuin tasakeräimet. Tasakeräimet ovat puolestaan kestävämpiä tyhjäkäynnille ja lumi putoaa niistä helpommin. Käytännössä riippuu konkreettisesta sijainnista, kulmasta, varjostuksesta ja vaaditusta luotettavuudesta. Useimmissa tapauksissa suomalaisissa omakotitaloissa laadukkaat tasakeräimet riittävät myös talveen ja niiden kokonaistuotto on verrattavissa putkikeräimiin. Yksityiskohtaisemman vertailun löydät artikkelista Tasokeräin vs. putkikeräin – kumpi tyyppi on kannattavampi.
Loppupäätelmä: talvi ei ole aurinkokeräimen vihollinen
Oikein suunniteltu, asennettu ja huollettu aurinkojärjestelmä toimii luotettavasti ympäri vuoden – myös kylmimpinä kuukausina. Talvi tuo alhaisempia tuottoja, mutta ei nollatuottoa. Avain ongelmattomaan talvitoimintaan on oikea pakkasnesteseos, jonka pitoisuus on tarkistettu, toimiva säätölaite suojatoiminnoilla, hyvä eristys ulkoputkistossa ja säännöllinen (ainakin kerran vuodessa) koko järjestelmän tarkastus.
Investointi aurinkokeräimeen, jossa on hyvät lämpöeristysominaisuudet ja laadukas lasi – joko tavallisella rakennelasilla tai heijastamattomalla pinnoitteella – kannattaa pitkällä aikavälillä juuri siksi, että järjestelmä toimii paitsi heinäkuussa myös helmikuussa ja maaliskuussa, jolloin lämpimän veden esilämmitys on arvokkainta. Talvikuukaudet ratkaisevat, saavuttaako aurinkojärjestelmä todella suunnitellun vuotuisen energiansäästön – ja siksi ne ansaitsevat yhtä paljon huomiota kuin kuumat kesäpäivät.
Jos sinulla on ongelmia tai epätavallista käyttäytymistä järjestelmässäsi talvella, tutustu artikkeliin Aurinkokeräinten yleiset viat ja niiden korjaaminen, jossa on yleisimpien ongelmien ja niiden oireiden yleiskuva.
Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?
Etkö osaa päättää vai ratkaisetko konkreettista tilannetta kotona? Ota yhteyttä – autamme mielellämme.
