Eshop roka 2025 s vykurovacou technikou

Miten aurinkokeräimet asennetaan ja kiinnitetään oikein katolle

Kuinka aurinkokeräimet asennetaan ja kiinnitetään oikein katolle

Aurinkokeräinten oikea sijoitus ja mekaanen kiinnitys ovat koko aurinkojärjestelmän perusta. Vaikka keräin olisi kuinka laadukas, sen suorituskyky voi jäädä huomattavasti tavoitteiden alle, jos se on asennettu väärään suuntaan, sillä on sopimaton kallistus tai se on asennettu rakenteeseen, joka syöpyy ja löystyy kahden vuoden kuluttua tuulen paineessa. Kokemukseni perusteella juuri nämä asennusvaiheen virheet aiheuttavat kaksi kolmasosaa ongelmista, joiden vuoksi asiakkaat ottavat yhteyttä myöhemmin – alhaisista tuotoista kattovuotoihin ja jopa keräimiin, jotka irtoavat voimakkaassa tuulessa kuin purjeet.

Tässä artikkelissa käydään läpi koko aihe aina perusteista alkaen: suunta ja kallistus, erilaisille katoille sopivat asennusrakenteet, ankkurointiprosessi vaihe vaiheelta, sähköasennus- ja putkiaspektit katon läpivientien kohdalla, turvallisuusohjeet sekä yleisimmät kentällä havaitut virheet. Jos olet kiinnostunut laajemmasta kontekstista – mikä keräintyyppi sopii sinulle tai miten mitoitat järjestelmän kotiisi – löydät yksityiskohtaisia tietoja artikkeleista Litteä vs. putkikeräin – vertailu suomalaisiin olosuhteisiin ja Kuinka paljon aurinkokeräintehoa tarvitset – laskelma henkilömäärän ja kulutuksen mukaan.

Keräimen suunta – pohjoinen, etelä, länsi vai itä?

Perussääntö on yksinkertainen: keräinten tulisi olla suunnattu mahdollisimman tarkasti etelään. Optimaalinen suunta on atsimuutti 0° (täsmälleen etelä) ja sallittu poikkeama on ±15° lounaaseen tai kaakkoon ilman merkittävää tuoton laskua. Poikkeama etelästä 30° länteen tai itään alentaa keräimen vuosituottoa noin 5–10 %, ja 45° poikkeama tarkoittaa noin 15–20 %:n laskua. Länteen tai itään suuntaaminen (atsimuutti ±90°) vähentää tuottoa jopa 30–40 % verrattuna etelään – tällainen ratkaisu on järkevä vain, jos eteläkattosi on todistetusti varjostettu tai jos omistaja haluaa jakaa lämmöntuotannon tasaisesti koko päivän ajalle.

Pohjoiseen suuntaaminen ei ole järkevää Suomen ilmastossa – tuotto olisi niin alhainen, että järjestelmä ei koskaan kannattaisi taloudellisesti.

Aurinkokeräimen suunta ja suhteellinen vuosituotto 100% 80% 60% 40% ETELÄ 100% Länsi (-90°) Louna (-45°) Etelä (0°) Kaakko (+45°) Itä (+90°) Aurinkokeräimen suunta

Optimaalinen kallistus – mikä kulma todella toimii Suomessa

Keräimen kallistus on toinen ratkaiseva tekijä. Suomessa optimaalinen kallistus lämmönvarausjärjestelmälle (TÚV) on välillä 35–55°. Yleisimmin suositeltu arvo on 45°, joka on hyvä kompromissi kesä- ja talvituoton välillä.

Logiikka on seuraava: kesällä aurinko on korkealla horisontissa (kesäpäivän korkein kohta Suomessa on noin 60–65°), joten 35° kallistuksella oleva keräin saa kesäauringon säteilyn tehokkaammin. Talvella aurinko on matalalla (joulukuun korkein kohta noin 20–25°), joten jyrkempi keräin (55–70°) on edullisempi. 45° kallistus tasapainottaa näitä ääripäitä ja sillä on myös yksi käytännön etu – keräimet puhdistuvat itsestään sateen aikana paremmin kuin pienellä kallistuksella.

Jos katon kallistus on 35–50°, on ihanteellista asentaa keräimet suoraan katon tasoon (ns. yhdensuuntainen asennus). Jos katto on tasainen tai loivasti kallistunut (alle 15°), on käytettävä kallistusrakenteita, jotka nostavat keräimet haluttuun kulmaan. Jyrkemmällä katolla (60° ja enemmän) keräimet voidaan joskus asentaa julkisivuun – tällöin tuotto on kuitenkin huomattavasti alhaisempi kesällä.

Aurinkokeräimen kallistus ja tuotto – havainnollistava vertailu Kallistus 15° tuotto ~78% Vaatii rakenteen! 15° Kallistus 45° tuotto 100% ✓ optimaalinen 45° Kallistus 70° tuotto ~82% parempi talvella 70°

Asennustapojen tyypit ja niiden käyttö

Asennusrakenteen valinta riippuu pääasiassa katon tyypistä ja siitä, asennetaanko keräimet katon tasoon vai nostetaanko niitä eri kulmaan. Käytännössä törmäät seuraaviin tyyppeihin:

Rinnakkaisasennus harjakattoon (katolle tai kattoon integroitu)

Kattopinnalla (katolle): Keräin kiinnitetään kiskoihin tai alumiiniprofiileihin, jotka ruuvataan kattotuoleihin tai harjalautoihin olemassa olevien kattomateriaalien läpi. Katto- ja keräimen välille jää ilmarako (yleensä 50–100 mm), joka mahdollistaa ilmanvaihdon ja keräimen takaosan lämmön poiston. Tämä on yleisin asennustapa, koska se ei vaadi muutoksia kattomateriaaliin, kiinnitys on vankka ja asennus suhteellisen nopea.

Kattoon integroitu asennus: Keräimet korvaavat osan kattomateriaalista – ne sijoitetaan katon tasoon ilman ilmarakoa ja niiden rungot muodostavat osan vesitiivistyksestä. Tämä tyyppi on esteettisesti miellyttävämpi, mutta vaatii huolellista vesitiivistystä keräimen ympärille, koska jokainen vuoto on kirjaimellisesti reikä katossa. Se sopii parhaiten uudisrakennuksiin tai kattosaneerauksiin, joissa kattomateriaalia uusitaan kokonaisuudessaan.

Vinokattoasennus tasakattoon

Tasakatoilla (kaltevuus 0–15°) keräimet on nostettava 35–55° kulmaan erityisten alumiini- tai teräsrakenteiden avulla. Nämä rakenteet voidaan ankkuroida kattopintaan (vesitiivistyksen läpi, mikä on monimutkaista ja riskialtista tiivistyksen kannalta) tai painolastittaa – kuormittaa betonilaatoilla tai erityisillä painolastikaseteilla ilman ankkurointia kattoon. Painolastiasennus on täydellinen katon tiivistyksen kannalta, mutta rakenteen on oltava staattisesti arvioitu tuulen kuormitusta varten. Minimipainolasti tasakatoille Suomen olosuhteissa on noin 30–50 kg keräintä kohti, riippuen sijainnista (tuulisuus) ja rakennuksen korkeudesta.

Asennus julkisivulle tai erillisiin rakenteisiin

Julkisivuun asennus tulee kyseeseen, kun katto ei ole käytettävissä tai ei sovellu siihen. Keräimet sijoitetaan pysty- tai kallistusasentoon rakennuksen eteläseinälle. Hyötysuhde on kesällä alhaisempi, mutta talvella (kun auringon korkeus on alhainen) julkisivuun asennus voi olla jopa tehokkaampi kuin harjakatto.

Erilliset rakenteet puutarhassa tai terassilla ovat ihanteellisia suunnan ja kulman suhteen (voit säätää tarkalleen mitä haluat), mutta ne vaativat pidempiä putkia ja suuremman kaapeloinnin.

Kiinnitys harjakattoon – vaihe vaiheelta

Kuvaamme yleisimmän tapauksen: tasakeräinten kattopinnalla oleva asennus harjakattoon, jossa on tiili- tai betonikatto. Konkreettinen esimerkki on IVAR.SOLAR 210 M5 tasainen kehysaurinkokeräin, jonka mitat ovat 1230×1696×86 mm ja pinta-ala 2,09 m². Kaksi tällaista keräintä tyypillisessä 3–4 henkilön omakotitalossa on yhteensä noin 1,23 × 3,4 m vaakasuunnassa tai 2,46 × 1,7 m pystysuunnassa.

Katoksen läpileikkaus keräimen kiinnityksestä (katolle) Kattotuoli / harjalauta Kattomateriaali (tiili / levy) Kattokiinnike (ruostumaton teräs / sinkitty) Asennuskisko (alumiini) Ilmarako 50-80 mm (ilmanvaihto) Aurinkokeräin Kiinnitysklipsi kulma 35–55°

Vaihe 1: Keräinten sijainnin määrittäminen ja kiinnityskohdan valinta

Ennen minkäänlaista poraamista on paikallistettava kattotuolit katon alla – riittää naputella tiiliä ja seurata äänen muutosta tai käyttää metallin- tai puunetsintälaite. Kiinnitämme kattokiinnikkeet vain kattotuoleihin, emme harjalautoihin. Kattotuolien välinen etäisyys suomalaisissa kattoissa on 600–900 mm, mikä vaikuttaa kiskojen sijoitteluun. Kiinnitämme hakat jokaiseen kattotuoleen, jonka läpi kisko kulkee – emme koskaan joka toiseen.

On tärkeää merkitä koko keräinkentän sijainti katolle jo ennen työn aloittamista, ottaen huomioon:

  • Minimietäisyys katon reunasta – suositellaan vähintään 500 mm räystäältä ja harjalta, mieluiten enemmän
  • Riittävä etäisyys kattoluukuista, savupiipuista ja ilmanvaihtokanavista – keräinten ei pidä varjostaa savupiippua ja huoltoaukkoon on päästävä
  • Putkien reitti alaspäin kattoa kohti läpivientiä – lyhyempi ja suorempi reitti on parempi
  • Liukumattomuuden varmistaminen asennuksen aikana – yli 25° kaltevuudella oleva katto on työpiste, jossa on putoamisvaara, on käytettävä valjaita tai telineitä

Vaihe 2: Kattokiinnikkeiden asennus

Kattokiinnikkeet (joita kutsutaan myös kattokonsoleiksi) valmistetaan eri malleissa kattotyypin mukaan: poltetulle tiilelle, betonitiilelle, aaltolevylle, trapetsilevylle, puu- ja muovikatteelle jne. On olennaista virhettä asentaa yksiin kattotyyppeihin tarkoitettu haka toiseen – se voi johtaa huonoon vesitiivistykseen tai tiilien mekaaniseen vahingoittumiseen.

Kattokiinnikkeen asennus poltetulle tiilelle:

  • Irrotamme tai väliaikaisesti poistamme tiilen tulevan hakan kohdalta
  • Poraamme esireiän kattotuoleen, jonka halkaisija on noin 5 mm (M10 tai M12 ruuville)
  • Kiinnitämme hakan ruostumattomilla tai sinkityillä ruuveilla kattotuoleihin – kiristysmomentti yleensä 25–35 Nm
  • Tiivistämme läpimenon harjalautaan butyylikumitiivisteellä tai mukana tulevalla EPDM-tiivisteellä
  • Palautamme tiilen – useimmissa hakoissa on säädettävä korkeus ja ulkonema, jotta tiili sopii takaisin ilman halkeamia
  • Tarkistamme, että tiili ei ole jännitteessä ja että sen ja hakan välillä ei ole rakoa, jonka läpi vesi pääsisi

Vaihe 3: Kiskojen asennus ja keräimen kiinnitys

Kattokiinnikkeisiin asennetaan alumiiniset kiskoja – yleensä kaksi rinnakkaista profiilia, joihin keräin kiinnitetään kiinnikkeillä. Kiskojen välinen etäisyys riippuu keräimen valmistajasta ja sen rungon mitoista; IVAR.SOLAR 210 M5 -keräimelle, jonka rungon korkeus on 1696 mm, standardietäisyys kiskojen välillä on 1200–1400 mm (keräimen sivurungojen kiinnityspaikkojen mukaan). Kiskot asetetaan hakoihin ja lukitaan kiinnitysklipseillä tai ruuveilla – on tärkeää, että kiskojen on oltava samassa tasossa eikä niitä ole väännetty, muuten keräimen runko tai lasikate altistuu vääntöjännityksille.

Itse asiin asennus tapahtuu kiinnittämällä keräin kiskoihin kiinnitysklipsien avulla – yleensä 4 kpl per keräin (2 ylhäällä, 2 alhaalla). Klipsit on kiristettävä tasaisesti, jotta keräimen runko ei vääristyisi. Jokaisen keräimen asennuksen jälkeen sen asento on tarkistettava vesivaa’alla – mahdolliset poikkeamat korjataan hakakohdasta, kunnes koko kokoonpano jähmettyy.

Putkien läpiviennit katon läpi

Jokainen aurinkosähköjärjestelmä vaatii kaksi läpivientiä: yhden keräimestä alaspäin menevälle lähtöputkelle (kuuma) ja yhden paluupuolelle (kylmä). Joissakin tapauksissa käytetään yhtä yhdistettyä läpivientiä kahdella putkella. Läpiviennin laatu on kriittinen – se on paikka, jossa huonosti rakennetut järjestelmät vuotavat useimmiten.

Aurinkosähköjärjestelmän putkille käytetään yleisimmin eristettyjä ruostottomasta teräksestä tai kuparista valmistettuja kaksiputkia. Käytännöllinen ratkaisu on esimerkiksi ruostottomasta teräksestä valmistettu putki kumieristyksellä, kaksinkertainen ja johtimella – 2× halkaisija 16, pituus 10 m, joka sisältää molemmat putket yhdessä eristyksessä ja tilan anturijohtimelle. Tämä valmiiksi asennettu ratkaisu yksinkertaistaa putkien vetämistä katolla ja läpiviennin läpi huomattavasti.

Läpivienti harjakatolle tehdään katto läpivientiliittymällä (kumisella tai metalli-kumisella), joka on tarkoitettu putken halkaisijalle ja kattotyypille. Toimenpide:

  • Merkitään läpiviennin paikka – ihanteellisesti keräinkentän alapuolelle, mahdollisimman lähelle harjaa (lyhyempi reitti katolla, vähemmän mahdollisuuksia mekaaniseen vaurioon)
  • Poraa riittävän kokoinen reikä – 2× DN16 kaksiputkelle, eristyksen ulkohalkaisija on yleensä 60–80 mm, tee reikä 10–20 mm suuremmaksi
  • Asenna läpivientiliittymä valmistajan ohjeiden mukaisesti – liittymän on oltava integroitu kattopintaan siten, että vesi ei pääse valumaan sen päälle
  • Vedä putki liittymän läpi, tiivistä sisäpuolelta vaahtomuovilla ja höyrynsulunteipillä
  • Tarkista ulkopuolelta, että liittymä pitää tiukasti putkea ja katto sen ympärillä on ehjä

Huomio: putki katolla (keräimen ja läpiviennin välillä) on oltava eristetty UV-säteilyltä ja säältä kestävällä materiaalilla – tavallinen pehmeä eriste hajoaa katolla 2–3 vuodessa. Kumieriste (EPDM tai HT-Armaflex) sopii ulkokäyttöön, mutta myös sitä tulisi suojata lisä UV-pinnoitteella tai verhoilulla, jos se altistuu suoralle auringonvalolle pitkiä aikoja.

Lämpötila-antureiden asennus – ilman tätä säätö ei toimi

Aurinkosähköjärjestelmä ilman toimivaa säätöä on vain kokoelma kalliita putkia. Säätö vertaa lämpötilaa keräimessä veden lämpötilaan varastosäiliössä ja käynnistää pumpun, kun keräin on lämpimämpi kuin asetettu lämpötilaero (tyypillisesti 5–10 °C). Tähän tarvitset vähintään kaksi lämpötila-anturia: yhden keräimeen ja toisen varastosäiliöön (kaivoon).

Keräimen anturi sisältyy yleensä itse keräimen toimitukseen ja se sijoitetaan keräimen ulostuloputkeen tarkoitettuun koteloon. Anturi asennetaan varastosäiliöön kaivoon – sopivia ovat esimerkiksi lämpötila-anturi kaivoon, jonka kestävyys on 180 °C ja johtimen pituus 2 m keräimen anturille (sen on kestettävä korkeita lämpötiloja keräimen pysähtyessä, jotka voivat nousta 150–200 °C:seen) tai anturi kaivoon PVC-johtimella 4 m ja kestävyydellä 95 °C varastosäiliön anturille lämpimän veden puolella.

Anturien johtojen vedossa varmistetaan, että johto on UV-säteilyä ja mekaanista rasitusta kestävä myös katolla. Ihannetapauksessa se vedetään samaan kanavaan kuin aurinkoputki – edellä mainitussa ruostottomasta teräksestä valmistetussa kaksiputkessa on johtimelle oma tila eristyksessä. Älä koskaan vedä anturien johtoja virtajohtojen tai pumpun virtajohtojen kanssa – sähkömagneettiset häiriöt voivat aiheuttaa virheellisiä lämpötilamittauksia.

Aurinkosähköjärjestelmän kaavio – keräimestä varastosäiliöön Aurinko keräin anturi T1 Lähtö (kuuma) Pumppuyksikkö + säätö + paisunta-astia Paluu (kylmä) Varastosäiliö TUL anturi T2 aurinkokeräin letku Anturien signaalijohto T1 ja T2 → säätö Lähtö (kuuma) putki Paluu (kylmä) putki Signaalijohto

Pumppuyksikkö ja sen sijoitus

Aurinkosähköjärjestelmän pumppuyksikkö on koko järjestelmän sydän – se sisältää kiertovesipumpun, varoventtiilin, painemittarin, kierrätysventtiilin ja yleensä myös tilaa paisunta-astian asennukselle. Yhdelle tai kahdelle keräimelle sopii hyvin kompakti pumppuyksikkö, kuten esimerkiksi IVAR.SOLAR K -pumppuyksikkö IVAR.SOLAR IMTDC -säädöllä. Tämä yksikkö integroi säätöosan suoraan, mikä yksinkertaistaa sähköasennusta ja vähentää komponenttien määrää.

Sijoitusyksikön sijoitus: aina sisätiloissa, mieluiten kattilahuoneessa tai teknisessä tilassa, mahdollisimman lähellä varastosäiliötä. Ei koskaan katolle tai ulkotiloihin – pumput ja elektroniikka on suunniteltu sisätiloihin. Etäisyyden varastosäiliöön tulisi olla mahdollisimman pieni, sillä pidempi putkisto pumppuyksikön ja varastosäiliön välillä lisää lämpöhäviöitä.

Pumppuyksikkö asennetaan seinälle lisävarusteisella konsolikiinnikkeellä. Asennuksessa varmistetaan, että pumppuyksikköön pääsee helposti huoltoa varten – tarvitsemme pääsyn ilmanpoistoventtiiliin, sulkuventtiiliin ja painemittariin. Vähimmäinen tila yksikön etupuolella on 500 mm.

Staattiset rasitukset ja tuulikuorma – mitä moni aliarvioi

Kattokollektorit ovat täysin alttiina tuulelle, kahdesta suunnasta: tuulen paine kollektorin pintaan (yrittää irrottaa kollektorin katolta) ja imupaine tuulen ohitse virratessa (vetää kollektorin ylöspäin). Imupaine on vaarallisempi ja huomattavasti suurempi kuin useimmat ihmiset luulevat.

Tuulikuorman laskeminen riippuu:

  • Tuulen nopeudesta kyseisellä alueella (Suomessa on määritelty tuulialueet SFS-EN 1991-1-4 -standardin mukaisesti)
  • Rakennuksen korkeudesta – jokainen lisäkerros lisää merkittävästi kuormitusta
  • Kollektorien sijainnista katolla – kulma- ja reunakollektorit ovat 2–3 kertaa enemmän rasituksen alaisia kuin keskellä sijaitsevat
  • Katon kaltevuudesta – jyrkempi katto ja korkeammalle sijoitetut kollektorit ovat suuremman kuormituksen alaisia

Suuntaa antava luku: tavallisessa omakotitalossa tuulialueella 1 (suurin osa Suomen tasankoalueista) kollektorien ollessa 5–7 m maanpinnasta ja kaltevuudeltaan 45° voima, joka vaikuttaa 1 m² kollektoriin puuskatuulessa, on 1,2–2,0 kN/m². Kahdelle kollektorille, joiden pinta-ala on 2 × 2,09 = 4,18 m², kokonaisvoima on noin 5–8 kN – mikä vastaa noin 500–800 kg:n riippuavaa kuormaa. Siksi ankkurointi kattopalkkeihin, ei vain räystäslautoihin, on ehdottoman tärkeää.

Vuoristoalueilla tai alttiilla paikoilla (kukkulat, metsän reunat, vesistöjen läheisyys) on tarpeen teettää ankkuroinnin staattinen laskelma. Suuremmissa asennuksissa, joissa on yli 4–6 kollektoria, tulisi aina tehdä staattinen laskelma, sijainnista riippumatta.

Yleiset virheet asennuksessa käytännössä

Olen vuosien varrella nähnyt kaikenlaisia asennusvirheitä. Tässä niistä yleisimpiä:

  • Ankkurointi vain räystäslautoihin: Räystäslautoja ei ole suunniteltu vetovoimille, ja voimakkaalla tuulella koko rakenne irtoaa. Koukkujen tulee mennä kattopalkkeihin.
  • Väärä tiivistys putkien läpivienneissä: Tavallisen asennusvaahtoa käytetään ilman höyrynsulkunauhaa – vaahto on höyryläpäisevä, ja sen sisään kertyy kosteutta ja alkaa muodonmuutos ja homeen kasvu sisätiloissa.
  • Putki ilman UV-suojattua eristystä katolla: Tavallinen musta polyeteenieristys hajoaa auringonvalossa kahdessa vuodessa. Tarvitaan kumi UV-kerroksella tai metallinen suojaus.
  • Puuttuva ilmanpoistopiste korkeimmassa kohdassa: Ilma aurinkopiirissä aiheuttaa melua ja heikentää suorituskykyä. Järjestelmän korkein kohta (yleensä kollektorista tuleva putki) tulee varustaa automaattisella ilmanpoistoventtiilillä.
  • Liian pitkä putki ilman lämpökompensaatiota: Aurinkoputki kuparista tai ruostottomasta teräksestä laajenee huomattavasti lämpötiloissa 20–180 °C. Joka 10 metriä ruostotonta putkea pitenee lämmetessään noin 12 mm 100 °C:lla. Ilman laajumisen mahdollistavia mutkia tai kompensoijia liitokset halkeilevat.
  • Väärä anturi kollektorissa, jonka lämmönkestävyys on riittämätön: Kollektorin pysähtyessä (järjestelmä pysäytetty, täysi aurinko) lämpötila kollektorin ulostulossa saavuttaa 150–200 °C. 95 °C:n kestävyyden omaava anturi ei kestä tässä kauan.
  • Asennus ilman turvaköyttä: Työ jyrkällä katolla ilman varmistusta on yleisin vakavien tapaturmien syy tee-se-itse aurinkolasennuksissa. Aina köysi, ankkurointipiste tai teline.

Etäisyys varjostaviin esteisiin – varjottoman tilan laskeminen

Varjostus on huonon suunnan jälkeen toiseksi suurin syy aurinkojärjestelmän tuoton heikkenemiseen. Jopa lyhyt varjostus (esimerkiksi piippu varjostaa kollektoria 2 tuntia päivässä) voi vähentää päivän tuottoa 15–25 %, koska varjostus tapahtuu usein juuri keskipäivällä, jolloin auringon säteily on voimakkainta.

Perussääntö varjottomalle tilalle: este, joka on etäisyydellä D kollektorista, ei saa olla korkeampi kuin D × tan(α), jossa α on pienin auringon korkeus vuoden kriittisimpänä kuukautena. Suomessa (leveys noin 60°N) auringon korkeus 21. joulukuuta on noin 18–20°. Tämä tarkoittaa, että 1 m korkea piippu tulee olla vähintään 1 / tan(20°) = 1 / 0,364 ≈ 2,75 m etäisyydellä kollektorista. Käytännössä käytämme turvakerrointa 1,5–2, eli 1 m korkea piippu tulisi olla vähintään 4–5 m etäisyydellä kollektorin lähimmästä kohdasta.

Jos varjostusta ei voida välttää (naapuritalo, puut), on parempi olla aloittamatta järjestelmää. Varjostettu aurinkojärjestelmä ei ole taloudellisesti kannattava ja sen käyttö on turhauttavaa. Tällöin on parempi harkita lämpöpumppua tai kondensoivaa kaasukattilaa.

Asennuksen yhteenveto – vaiheet

Nopeaa orientaatiota varten tässä on yhteenveto koko asennusprosessista loogisessa järjestyksessä, kuten kokeneet asennustiimit sen toteuttavat:

  1. Suunnitteluvaihe: suunta, kaltevuus, varjostus, sijoituspaikan valinta katolle, rakenteen tyyppi, putkien reititys
  2. Työskentelyn turvallisuuden varmistaminen katolla (köysi, teline)
  3. Kattopalkkien paikantaminen ja kiskojen ja koukkujen paikan merkitseminen
  4. Kattokoukkujen asennus – yksi kerrallaan irrottamalla ja palauttamalla tiiliä, ankkurointi kattopalkkeihin
  5. Kiskojen asennus koukkuihin, suvuuden tarkistus
  6. Kollektorien kuljettaminen katolle (vähintään 2 henkilöä, suuremmassa painossa 3) ja kiinnitys kiinnikkeillä kiskoihin
  7. Kollektorien yhdistäminen toisiinsa (sarjaan tai rinnan projektin mukaan) – ruostottomasta teräksestä valmistetut liitokset puristus- tai kompressiofitingeillä
  8. Putkien johtaminen katolla läpivientiin – kiinnitys klipseillä 500–700 mm välein
  9. Katon läpiviennin toteutus – mansetti, tiivistys
  10. Putkien johtaminen sisätiloihin pumppuyksikköön ja varastosäiliöön
  11. Pumppuyksikön, paisunta-astian ja varoventtiilin asennus
  12. Lämpötila-anturien asennus – kollektoriin ja varastosäiliöön
  13. Kokonaispiirin painetestaus (vähintään 1,5 kertaa käyttöpaine, mutta vähintään 6 bar) – seuranta 30 minuuttia
  14. Aurinkonesteen täyttö (glykoli/vesi, yleensä 40 % liuos pakkasenkestävyyden varmistamiseksi -25 °C:seen)
  15. Kokonaispiirin ilmanpoisto
  16. Säätöjen asetus, virtausnopeuden säätö tasapainoventtiilillä (yleensä 1–1,5 l/min per kollektori)
  17. Koekäyttö, kaikkien lämpötilojen ja painevakauden tarkistus

Yksityiskohtainen kuvaus jokaisesta näistä vaiheista löytyy artikkelista Aurinkojärjestelmän asennus vaihe vaiheelta – kollektorista varastosäiliöön. Pumppuyksikön oikea säätö ja piirin mitoitus kuvataan artikkelissa Aurinkoputkien ja pumppuyksikön mitoitus – miten se tehdään.

Ankkuroinnin huolto – mitä tarkistaa vuosien käytön jälkeen

Aurinkojärjestelmä ei ole "asenna ja unohda". Mekaaninen kokoonpano katolla vaatii säännöllistä tarkastusta, ihannetapauksessa 2–3 vuoden välein tai poikkeuksellisten tapahtumien jälkeen (myrsky, lumimyrsky, voimakas tuuli).

Ankkuroinnin tarkastuksessa keskity:

  • Kaikkien liitosten kiristys: Kiskokiinnikkeet, koukut, kollektorien kiinnityskohdat – tarkista kaikki ruuvit momenttiavaimella. Lämpölaajeneminen löysää liitoksia vähitellen, erityisesti jos itsekiinnittyviä muttereita ei käytetty.
  • Pintakäsittelyjen kunto: Sinkitty materiaali alkaa ruostua 10–15 vuoden kuluttua, erityisesti paikoissa, joissa sinkitty kerros on vaurioitunut poraamalla tai leikkaamalla. Käsittele sinkkispraylla tai vaihda ruostottoman teräksen varaosilla.
  • Läpivientien ja koukkujen tiivistys: Butyylikuminen tiiviste koukuissa kestää 15–20 vuotta, mutta se tulee tarkistaa visuaalisesti. Jos se on halkeillut tai puuttuu, on vuodon riski.
  • Kollektorin lasikansi: Halkeamat, praskat tai liian likainen pinta (lintujen jätökset, jäkälät) vähentävät merkittävästi suorituskykyä. Lasikansi puhdistetaan pehmeällä liinalla tai sienellä puhtaalla vedellä – ei koskaan hankaavilla aineilla.

Lisätietoja koko järjestelmän säännöllisestä huollosta löydät artikkelista Aurinkojärjestelmän huolto ja kunnossapito – mitä tarkistaa vuosittain.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Voinko asentaa keräimet itse vai tarvitsenko ammattilaisen?

Kokenut tee-se-itse -henkilö voi teknisesti ottaen suoriutua keräinten mekaanisesta asennuksesta. Haasteellisimpia ovat kuitenkin kolme asiaa: työ korkealla katolla (putoamisvaara), vesijohtotyöt (täyttö, painetestaus, oikea virtaus) ja antureiden sekä pumpun sähköasennus. Painetestaus on dokumentoitava takuuta varten. Jos et ole koulutettu putkimies, suosittelen, että jätät ainakin nämä kolme osaa ammattilaiselle – voit toki avustaa mekaanisessa asennuksessa katolla. Muista aina tarkistuttaa asennus – mahdolliset tiivistysvirheet tulevat usein esiin vasta vuosien kuluttua ja korjaus on huomattavasti kalliimpi kuin ennaltaehkäisy.

Mitä jos kattoni kallistus on vain 20°? Kannattaako aurinkojärjestelmään edes investoida?

20 asteen kallistuksella varustettu katto soveltuu edelleen aurinkojärjestelmälle, mutta tuotto on noin 10–15 % alhaisempi kuin optimaalisella 45 asteen kallistuksella. Jos se ei haittaa, voit asentaa keräimet suoraan katon pintaan – tämä on mekaanisesti yksinkertaisempaa ja edullisempaa. Jos haluat maksimoida tehon, voit käyttää kallistusrakenteita, jotka nostavat keräimet 45 asteeseen – tämä on teknisesti vaativampaa, visuaalisesti vähemmän houkuttelevaa ja vaatii rakenteellisen arvioinnin (suurempi tuulikuorma), mutta tuoton kannalta optimaalista. Tasakatolla (0–5°) kallistusrakenne on aina välttämätön.

Kuinka monta keräintä voin kytkeä sarjaan ja kuinka monta rinnan?

Tavallisiin omakotitalojen aurinkojärjestelmiin lämpöveden lämmitykseen suositellaan enintään 2–3 keräintä sarjaan. Jos sarjaan kytketään yli 3 keräintä, lämpötila ulostulossa nousee niin korkeaksi, että järjestelmä usein pysähtyy jopa tavallisena kesäpäivänä, mikä rasittaa turhaan nestettä, paisunta-astiaa ja varoventtiilejä. Suurempi määrä keräimiä kytketään rinnan (tai sarja- ja rinnankytkennän yhdistelmänä). Rinnankytkennässä on varmistettava hydraulinen tasapainotus – jokaisessa haarassa on oltava säätöventtiili, jotta virtaus olisi tasainen. Lisätietoja löydät artikkelista Aurinkoputkiston ja pumppuyksikön mitoitus – miten se tehdään.

Kuinka kauan kahden keräimen asennus kestää omakotitaloon?

Kokenut kaksipäiväinen asennustiimi suoriutuu kahden keräimen, varastosäiliön ja pumppuyksikön sisältävästä aurinkojärjestelmästä omakotitaloon yhdessä työpäivässä (6–8 tuntia), jos kattilahuone ja varastosäiliö ovat valmiina. Jos varastosäiliö asennetaan samalla kertaa tai jos kattorakenteet ovat monimutkaiset (esim. monikerroksinen shingelkatto), todellinen aika on 1,5–2 päivää. Ammattitaidoton asennus ilman kokemusta voi kestää 3–5 päivää, mukaan lukien materiaalien odottaminen ja odottamattomien ongelmien ratkaiseminen.

Pitääkö aurinkokeräinten asennus ilmoittaa rakennusvalvontaan?

Suomessa aurinkokeräinten asennus olemassa olevaan omakotitalon kattoon ei yleensä vaadi rakennuslupaa, jos se ei muuta katon muotoa tai talon pohjapiirustusta. Tämä pätee kattopintaan asennettaviin keräimiin (on-roof). Kattoon integroidut keräimet (in-roof), jotka korvaavat osan kattorakenteista, voidaan arvioida rakennuksen ulkonäön muutoksena ja jotkin kunnat saattavat vaatia vähintään pienrakennusilmoituksen. Suosittelen aina tarkistamaan asian oman kuntasi rakennusvalvonnasta – ongelmien ennaltaehkäisy on aina parempi kuin sakkojen maksaminen asennuksen jälkeen.

Mitä keräimille tapahtuu pitkäaikaisena poissaolona (lomamatka, lomat)?

Jos järjestelmä on sammutettuna (pumppu ei toimi) ja keräimet ovat täydessä kesäauringossa, tapahtuu niin sanottu pysähtyminen. Keräimen lämpötila voi nousta 150–200 °C:seen, aurinkoneste höyrystyy ja painaa höyryä paisunta-astiaan ja varoventtiiliin. Nykyaikaiset järjestelmät on mitoitettu pysähtymistä varten – paisunta-astian on kuitenkin oltava riittävän suuri (vähintään 18–25 litraa kahdelle keräimelle) ja varoventtiilin toimintakuntoinen. Jos suunnittelet pidempää poissaoloa kesällä, kysy asennusliikkeeltä sopivaa säätöä (esim. varastosäiliön yöllinen jäähdytys) tai keräinten fyysistä peittämistä erityisillä peitteillä. Kokemukset osoittavat, että useimmat järjestelmät kestävät 3–4 viikon pysähtymisen ongelmitta, jos järjestelmä on mitoitettu oikein ja täytetty laadukkaalla aurinkonesteellä, jonka pitoisuus on oikea.

Lopputulos – oikea asennus on investointi, ei kustannus

Aurinkokeräin voi toimia luotettavasti 20–25 vuotta. Kiinnitykset, putkisto ja rakenne on suunniteltava kestämään yhtä kauan – sateessa, pakkasessa, kovassa tuulessa ja kesähelteessä. Säästäminen ankkureissa, läpivienneissä tai putkiston eristyksessä ei yksinkertaisesti kannata: korjaukset katolla vuosien kuluttua ovat moninkertaisesti kalliimpia kuin laadukkaat materiaalit heti alussa.

Ota yhteyttä, niin autamme sinua valitsemaan sopivan kiinnitysjärjestelmän ja keräinten määrän, jonka kattosi turvallisesti kestää. Kerro meille kattorakenteen tyyppi, kallistus ja suunta.

Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?

Etkö osaa päättää vai tarvitsetko apua kodin konkreettisessa tilanteessa? Ota yhteyttä – me autamme mielellämme.

Älä täytä tätä kenttää:
Vytvořil Shoptet | Design Shoptak.cz.