Aurinkojärjestelmän asennus vaihe vaiheelta – keräimestä varastoastiaan
Aurinkolämmitysjärjestelmän asennus vaihe vaiheelta – keräimestä varastoainesäiliöön
Aurinkolämmitysjärjestelmä lämpimän veden tuottoon on investointi, joka maksaa itsensä takaisin luotettavasti ja pitkällä tähtäimellä, kun asennus tehdään oikein. Ongelmana on kuitenkin se, että useimmat ihmiset näkevät vain keräimen katolla ja varastoainesäiliön lämmityshuoneessa – ja pitävät kaikkea niiden välissä tapahtuvaa ”jonain putkiasennustyönä”. Todellisuudessa aurinkolämmitysjärjestelmän asennus on tarkasti peräkkäisten vaiheiden sarja, jossa jokainen virhe järjestyksessä tai yksityiskohdissa voi johtaa joko toimimattomaan järjestelmään tai vakavaan vikaan muutaman kauden kuluttua. Siksi tämä artikkeli käsittelee koko prosessin – valmistelutöistä, keräinten kiinnityksestä, putkien vedosta, pumppuyksikön asennuksesta, varastoainesäiliön liittämisestä, täyttämiseen, ilmastointiin ja käyttöönottoon. Se perustuu tavalliseen omakotitaloasennukseen, eli 2–4 litteää keräintä, 200–400 litran varastoainesäiliö ja tyypillinen harjakatto.
Valmistelu ja suunnitelmat – mitä on tehtävä valmiiksi ennen työkalupakin avaamista
Ensimmäinen ja usein aliarvioitu vaihe. Monet asentajat tulevat työmaalle materiaalien kanssa ja huomaavat vasta sitten, etteivät tiedä tarkalleen, mistä putket kulkevat, mikä katon kallistus todellisuudessa on (ei suunnitelmien mukaan), missä jakokeskus sijaitsee tai missä varastoainesäiliö on. Tämä pidentää työtä ja johtaa improvisoituihin ratkaisuihin, jotka aiheuttavat myöhemmin ongelmia.
Ennen materiaalien tilaamista on tiedettävä:
- Katon suunta ja kallistus – ihanteellinen on etelään ±30°, kallistus 30–50°. Poikkeamat ovat mahdollisia, mutta ne muuttavat järjestelmän teholaskelmaa ja joissain tapauksissa myös kiinnitystapaa.
- Katon rakenteen kestävyys – litteä keräin, jonka pinta-ala on noin 2 m², painaa 30–45 kg, ja siihen on lisättävä lumikuorma. Vanhat talot, joissa on kevyt rakenne, saattavat vaatia rakenteellisen arvioinnin.
- Putkien reitti keräimestä varastoainesäiliöön – pituus, mutkien määrä, läpiviennit rakenteiden läpi (katto, yläpohja, seinät). Ihanteellinen reitti on mahdollisimman lyhyt ja mahdollisimman vähillä mutkilla.
- Varastoainesäiliön sijainti – varastoainesäiliön on oltava alempana kuin keräinten (termosifonijärjestelmässä vähintään 0,5 m alempi, pumppujärjestelmässä se ei ole välttämätöntä, mutta se vaikuttaa hydrauliseen toimintaan).
- Sähköliitäntä – pumppuyksikkö tarvitsee 230 V/50 Hz, myös säätölaite.
- Dimensionointi – keräinten määrä, varastoainesäiliön tilavuus, putkien halkaisija. Jos et ole vielä perehtynyt dimensionointiin, lue ensin artikkelimme Kuinka paljon aurinkokeräintehoa tarvitsen – laskelma henkilömäärän ja kulutuksen mukaan ja myös Aurinkoputkien ja pumppuyksikön dimensionointi – miten se tehdään.
Valmistelun tuloksena on yksinkertainen luonnos – katto keräinten sijainneilla, putkien reitti pituuksineen ja läpivientien piirustuksineen, varastoainesäiliön ja pumppuyksikön sijainti lämmityshuoneessa. Sen ei tarvitse olla autoCAD-piirustus, mutta sen on oltava paperilla ennen työn aloittamista.
Keräinten asennus katolle – kiinnitys, kallistus ja suunta
Fyysinen asennus alkaa katolta. Tämä vaihe on vaativa työsuojelun kannalta (varmista kulku, varmistusköysi, tarvittaessa teline suuremmalle keräinmäärälle) ja vaatii vähintään kaksi työntekijää – 2 m²:n keräin painaa 35–45 kg ja sen käsittely kaltevalla katolla yksin on vaarallista.
Kannattavan rakenteen ankkurointi
Ennen mitään kiinnitystä on löydettävä kooltaan sopiva kohta – joko metallinetsimellä (ruuvit/naulat) tai visuaalisesti yläpohjasta. Kiinnitys koolinkiin ruuvilla on standardiratkaisu kaltevilla katoilla, joissa on koukkukatto (betonitiili, keramiikkatiili). Tasaisilla pelti- tai profiilikatoilla käytetään puristimia profiiliin tai liimattuja kannakkeita.
Kattokoukut asennetaan aina suoraan koolinkiin, ei pelkästään koolinkiin. Ruuvin vähimmäinen upotus koolinkiin on 50 mm, suositeltava on 70–80 mm. Koukkujen on oltava pystysuorassa rivissä (ylhäältä alas), ei siirretty sivuille – muuten keräimen asennus ei ole tasainen.
Kiskot (alumiini- tai teräsprofiili) kiinnitetään koukkuihin ja muodostavat pohjan, johon keräin kiinnitetään kiinnikkeillä. Kiskojen pituus riippuu keräinten määrästä ja leveydestä. Kahdella 1,23 m leveällä keräimellä, jotka on sijoitettu vaakasuoraan vierekkäin, tarvitset vähintään 2,6 m pitkän kiskon, jotta molemmilla puolilla on vähintään 5–10 cm ylitystä. Keräimet voidaan kytkeä sarjaan tai rinnan – yli kahden keräimen kohdalla rinnakkainen kytkentä on parempi tasaisen kierron varmistamiseksi. Lisätietoja tästä aiheesta löydät artikkelista Miten aurinkokeräimet asennetaan oikein katolle.
Kytkeminen keräimien välillä
Nykyaikaiset litteät keräimet, kuten IVAR.SOLAR 210 M5 (1230×1696×86 mm, pinta-ala 2,09 m²) litteä runkokeräin, ovat varustettu sivurakenteen liittimillä, joissa on ulkoinen kierre, yleensä ¾ tuumaa. Näihin liittimiin asennetaan liittimet, joissa on glykolinkestävä ja jopa 200 °C lämpötiloihin kestävä tiiviste – tämä on välttämätöntä, tavalliset kumitiivisteet eivät tässä sovellu.
Kahden keräimen sarjakytkennässä ensimmäisen keräimen ulostulo liitetään toisen keräimen sisääntuloon lyhyellä liittimellä (yleensä keräimen asennussarjan mukana). Koko keräinkentän sisään- ja ulostulot jäävät avoimiksi – nämä ovat kohdat, joihin aurinkoputki liitetään ja johdatetaan alas kattilahuoneeseen.
Aurinkoputki – valinta, eristys ja reitin suunnittelu
Aurinkoputki ei ole tavallinen putkimiehen putki. Ensisijainen piiri toimii lämpötiloissa, jotka täydessä auringonpaisteessa ja pysähtyessä (pumppu sammutettuna) voivat ylittää 150–180 °C. Tavallinen pehmeä kupuputki tai muoviputki (PEX, PPR) ei ole suunniteltu näihin olosuhteisiin. Yleisesti käytetään:
- Kova kupu R220 (Ø 15 mm tai 18 mm) juotosliitoksilla (ei puristusliitoksilla, paitsi jos glykolille ja korkeille lämpötiloille sertifioitu)
- Ruostumaton aaltoputki – joustava, kestää korkeita lämpötiloja, helpompi asentaa ahtaissa tiloissa
- Eristetty kaksoisputki – ihanteellinen pitkille reiteille ulkona tai lämmittämättömissä tiloissa
Ruostumaton putki kumieristyksellä ja kaksoisputki (2× Ø 16, 10 m) on erittäin käytännöllinen ratkaisu aurinkoinstallaatioihin. Tämä ratkaisu yhdistää molemmat pääkanavat (lähtö + paluu) yhteen pakettiin, jossa on kumieristys, joka kestää UV-säteilyä. Lisäksi siinä on kaapeli keräimen lämpötila-anturille. Tämä yksinkertaistaa asennusta ja eliminoi anturin kaapelin erillisen suojauksen tarpeen katolta.
Putkien eristys – miksi ja miten
Aurinkoputkien eristyksen on oltava UV-säteilyä, vähintään 150 °C lämpötiloja ja mekaanista rasitusta kestävää. Kumieristys (esim. Armaflex HT, Aeroflex) täyttää nämä vaatimukset – tavallinen PE-eristys ei sovellu aurinkoputkiin ulkona, sillä se halkeilee pitkäaikaisessa auringonvalossa. Minimieristyspaksuus on 19 mm jopa Ø 18 mm putkille, kylmemmillä alueilla suosittelen 25 mm.
Putket sisätiloissa (rakennukseen tulopisteestä pumppuyksikköön ja varastosäiliöön) voidaan eristää tavallisella EPDM-eristyksellä, mutta lämmönkestävyyden on silti oltava vähintään 100 °C. Tiivisteiden, eristysliiman ja teipin on oltava sertifioitu tälle lämpötila-alueelle.
Läpiviennit katon ja seinien läpi
Jokainen läpivienti katon rakenteen läpi on potentiaalinen vuotokohta. Markkinoilla on kumitiivisteitä – niin sanottuja ”holkkeja” tai aurinkoputkien läpivientejä – jotka vedetään putken päälle ennen asennusta ja tiivistävät läpivientikohdan. Läpivientikohdan kiinnityksen on oltava vedenpitävä ja kestettävä pitkään. Älä vain tiivistä läpivientikohtaa tiivistysmassalla tai silikonilla – nämä materiaalit eivät kestä hyvin lämpötilavaihteluita.
Läpivienti seinän läpi kattilahuoneeseen tiivistetään mineraalivillalla ja pysyvästi elastisella tiivistysmassalla (ei akryylimassalla). Putki ei saa olla kiinnitetty jäykästi läpivientikohdassa – sen on pystyttävä lämpölaajenemiseen (noin 1,2 mm/m putkea kohden Δt = 100 °C kupuputkelle).
Pumppuyksikön ja paisunta-astian asennus
Pumppuyksikkö on järjestelmän sydän. Se sisältää kiertovesipumpun, virtausnopeuden säätimen (virtausmittari), varoventtiilin, palloventtiilit huoltoa varten, ilmanpoistimen ja liitännän paisunta-astiaan. Nykyaikaisissa yksiköissä säädin on integroitu suoraan rungon sisään.
Hyvä esimerkki käytännöstä on IVAR.SOLAR K -aurinkopumppuyksikkö IVAR.SOLAR IMTDC -säätimellä. Tämä on kompakti yksikkö, jossa on integroitu differentiaalinen säädin, joka ohjaa pumppua lämpötilan erotuksen perusteella keräimen ja varastosäiliön välillä. IMTDC-säädin mahdollistaa ΔT-arvojen asettamisen käynnistykselle (tyypillisesti 6–10 °C) ja sammutukselle (tyypillisesti 3–4 °C), mikä on järjestelmän oikean toiminnan perusta.
Lämpöpumpun asennuspaikka
Lämpöpumppuyksikkö asennetaan:
- Aina tulopuolelle (kylmä puoli keräimen näkökulmasta, lämmin puoli varastoainesäiliön näkökulmasta) – näin pumppu ei joudu käsittelemään korkeimpia lämpötiloja ja sen käyttöikä on pidempi
- Mahdollisimman lähelle varastoainesäiliötä, jotta tulolinja olisi lyhyt
- Helposti saavutettavaan paikkaan huoltoa varten – ei varastoainesäiliön taakse, eikä katon alle ilman tikkaita
- Pumpun akseli aina vaakasuorassa asennossa (märkäroottoripumput eivät ole tarkoitettu käytettäväksi pystyakselilla)
Paisunta-astia
Paisunta-astia on turvalaite – se ottaa vastaan nesteen tilavuuden, joka syntyy glykolin ja veden lämpölaajenemisesta lämmityksen aikana. Paisunta-astian tilavuus lasketaan järjestelmän nesteen tilavuuden (putkien tilavuus + varastoainesäiliön lämmönvaihtimen tilavuus + keräimen tilavuus) ja suurimman käyttöpaineen perusteella. Tavallisessa 2-keräinjärjestelmässä, jossa on noin 15–20 m putkia, paisunta-astian koko on 8–12 litraa.
Typpikaasun esipaine paisunta-astiassa (säädetään ennen täyttöä!) tulee vastata nesteen hydrostaattista painetta paisunta-astian asennuspaikasta järjestelmän korkeimpaan kohtaan (keräimet). Yksinkertainen laskukaava: korkeus h [m] × 0,1 = paine [bar]. Jos korkeus paisunta-astiasta keräimeen on 8 m, esipaine on 0,8 bar. Käytännössä pyöristetään ylöspäin 1,0 bariin ja lisätään turvavara 0,2–0,3 bar, eli esipaine = 1,0–1,1 bar.
Liitäntä varastoainesäiliöön – aurinkolämmönvaihdin ja toinen piiri
Aurinkojärjestelmän varastoainesäiliö eroaa tavallisesta lämminvesivaraajasta siinä, että siinä on toinen lämmönvaihdin (putki tai vaippalämmönvaihdin) säiliön alaosassa. Tämä lämmönvaihdin muodostaa yhteyden ensisijaisen aurinkopiirin (glykoli) ja toissijaisen piirin (juomavesi) välille. Molemmat piirit ovat hydraalisesti erilliset – glykoli ei saa koskaan sekoittua juomaveteen.
Liitäntä on yksinkertainen, mutta liitäntöjen järjestys on tärkeä:
- Lähtö (kuuma aine keräimestä) menee lämmönvaihtimen alaosaan – eli lämmin aine tulee alhaalta ylös ja lämmittää säiliön veden alhaalta
- Paluu (jäähdytetty aine) lähtee lämmönvaihtimen yläosasta takaisin pumppuyksikköön (paluulinja)
Tämä vastavirtausperiaate (lämmin aine alhaalta, kylmä aine ylhäältä) maksimoi lämmönvaihdon hyötysuhteen.
Lämpötila-anturit – oikea sijoitus on säätelyn perusta
Aurinkosäätö vertaa lämpötilaa keräimessä (T1) säiliön lämpötilaan (T2). Jotta järjestelmä tietäisi, milloin käynnistää tai pysäyttää pumpun, antureiden on oltava oikein sijoitettuina ja toimintakuntoisina. Keräimen anturi (T1) sijoitetaan yleensä upotukseen, joka on hitsattu keräimen absorbaattoriin – tämä sijainti on tyypilleen ominainen ja valmistajan määrittämä.
Säiliön anturi (T2) sijoitetaan säiliön upotukseen. Oikea korkeus on säiliön alin kolmannes, jotta säätö reagoi todelliseen kylmän veden lämpötilaan (ei kuumaan pintakerrokseen). Sopivia ovat esimerkiksi lämpötila-anturi upotukseen 180 °C; kaapeli 2 m tai vähemmän vaativiin sovelluksiin anturi upotukseen – PVC-kaapeli 4 m; 95 °C. Anturin valinnassa huomio: 95 °C:n makslämpötilan anturi soveltuu vain varastoainesäiliöön, ei keräimeen (lämpötilat kohoavat pysähtyessä yli 150 °C).
Anturin T1 (keräin) kaapeli kulkee samalla reitillä kuin aurinkoputki – käytettäessä esieristettyä kaksoisputkea kaapelilla, anturin kaapeli on integroitu ja suojattu eristyksellä. Anturin T2 (varastoainesäiliö) kaapeli on lyhyt ja johtaa suoraan säätöön pumppuyksikössä.
Täyttö, ilmava ja painetestaus
Tämä vaihe on se, jossa useimmat ongelmat ilmenevät – ja jos se suoritetaan väärin, ongelmat voivat tulla esiin vasta kauden päästä. Toimintatapa on seuraava:
Glykoliseoksen valmistelu
Ensisijainen piiri täytetään propyleeniglykolin ja veden seoksella (ei etyleeniglykolia, se on myrkyllistä eikä sovellu aurinkojärjestelmiin, joissa on yhteys juomaveden kanssa). Suhde riippuu halutusta pakkaskestävyydestä:
- 40 % glykolia / 60 % vettä → suojaus -25 °C:seen (tavallinen suomalainen talvi)
- 50 % glykolia / 50 % vettä → suojaus -35 °C:seen (vuoristoalueet)
Seos valmistetaan etukäteen kanisteriin. Järjestelmää ei saa koskaan täyttää puhtaalla vedellä – jos järjestelmä jää odottamaan käyttämättömänä, vesi voi kiehua ja putkisto altistuu lämpötiloille, joita vesi ei kestä.
Täyttölaite
Aurinkojärjestelmän täyttöön käytetään kalvopainepumppua (käsi- tai sähkötoiminen) manometrin kanssa. Toimintatapa:
- Sulje kaikki ilmaventtiilit ja tyhjennyshanat
- Liitä pumppu täyttöhanaan (yleensä pumppuyksikön alaosassa)
- Avaa palloventtiili pumppuyksikön ulostulosta kohti keräintä
- Pumppaa hitaasti – järjestelmää täytetään alhaalta ylöspäin, jotta ilma pääsee poistumaan korkeimpaan kohtaan (keräin)
- Avaa ilmaventtiili asteittain korkeimmassa kohdassa (yleensä keräimessä tai keräimen lähellä olevassa ilmaventtiilissä) – kunnes neste virtaa ilman kuplia
- Painetestaus: täytä järjestelmä 1,5 kertaisella käyttöpaineella (jos käyttöpaine on 3 bar, testipaine on 4,5 bar), anna olla 30 minuuttia – paineen ei saa laskea
- Laske paine käyttöpaineeseen (tyypillisesti 2,5–3 bar kylmänä)
Ilma järjestelmässä on yleisin syy heikkoon tai epätasaiseen virtaan käynnistyksen jälkeen. Jos pumppu pyörii täytön jälkeen, mutta virtaus on alhainen tai olematon, järjestelmässä on todennäköisesti ilmakupla. Lisätietoja löydät artikkelista Jumiutunut tai heikosti pumppaava aurinkopumppu – syyt ja ratkaisut.
Ensimmäinen käynnistys ja säätimen asetukset
Täytön ja painetestauksen jälkeen on aika ensimmäiselle käynnistykselle. Tämä on hetki, jolloin näet, toimiiko kaikki oikein:
- Kytke pumppuyksikkö manuaalisesti (säätimen ohitus) ja tarkkaile virtausta virtausmittarista – oikein mitoitetussa järjestelmässä sen tulisi olla 60–120 l/tunti 2-keräinjärjestelmässä
- Säädä virtausta kuristusventtiilillä pumppuyksikössä – liian korkea virtaus alentaa lähtölämpötilaa, liian alhainen virtaus nostaa lämpötilaa, mutta vähentää siirretyn lämmön määrää
- Aseta säätimen parametrit: ΔT käynnistys 6–8 °C, ΔT pysäytys 3–4 °C, säiliön maksimilämpötila 60–65 °C (legionellaa vastaan on lämmitettävä vähintään 65 °C kerran kuukaudessa)
- Tarkista kaikki liitokset vuotojen varalta – lämmettyään järjestelmä ensimmäisenä aurinkoisena päivänä liitokset voivat hieman liikkua
Säätimen ja antureiden sähköasennus
Säätimen sähköasennuksen on oltava valmistajan ohjeiden mukainen. Perussäännöt:
- Säädin saa virtansa 230 V/50 Hz – vaihe, nolla, suojajohdin (PE)
- Pumppu kytketään säätimen releen kautta – ei koskaan suoraan verkkoon
- Anturien johdot ovat pienjänniteisiä (tyypillisesti NTC-vastus, 10 kΩ vastus 25 °C:ssa) – ne kulkevat erillään voimavirrasta, anturin johdon maksimipituus on yleensä 30 m ilman vahvistinta
- Keräimen anturin johto ei saa kulkea samassa suojaputkessa voimajohdon kanssa – putkien lämpösäteily voi vahingoittaa johtoa
- Kaikkien ulkoisten liitäntöjen on oltava vähintään IP54-luokiteltuja
Tyypilliset virheet käytännössä – mitä välttää
Vuosien kokemuksen perusteella tietyt virheet toistuvat. Tässä yleisimmät:
- Varmuusventtiili asennettu väärin – ensisijaisen piirin varmuusventtiilin on pystyttävä johtamaan neste ulos. Jos varmuusventtiilin poistoputki on johdettu alas ja suljettu, sen avautuminen voi aiheuttaa vaarallisen kuuman glykolin roiskumisen.
- Säiliön anturi sijoitettu liian korkealle – anturi mittaa lämpimän kerroksen lämpötilaa ylhäältä ja säädin luulee, että säiliö on kuuma, vaikka suurin osa vedestä on vielä kylmää. Järjestelmä sammuu liian aikaisin ja energiantuotto on alhainen.
- Paisunta-astian esipaine liian alhainen – jos esipaine on liian alhainen, säiliön kalvo on jatkuvasti puristuksissa ja säiliö täyttää toimintansa vain osittain. Lämpölaajenemisen yhteydessä varmuusventtiili avautuu liian aikaisin ja järjestelmä menettää nestettä.
- Putkieristeen katkaisu läpivienneissä – rakenteiden läpivienneissä eriste leikataan usein pois tai puristetaan. Tämä kohta kondensoi kosteutta ja syöpyy.
- Keräinten kytkeminen sarjaan 3+ kappaletta – sarjaan kytkettyjen kolmen tai useampien keräinten lämpötilaero ensimmäisen ja viimeisen keräimen välillä on liian suuri, mikä vähentää kokonaistehoa. Suositeltu raja sarjalle on 2 keräintä.
- Säiliössä ei ole magneettista anodia – aurinkosäiliö toimii korkeammilla lämpötiloilla kuin tavallinen lämminvesivaraaja. Toimimattoman anodin kanssa sen käyttöikä lyhenee huomattavasti. Anodi on tarkastettava kahden vuoden välein.
Lopputarkastus ja järjestelmän luovutus
Ennen järjestelmän luovuttamista asiakkaalle laadi luovutuspöytäkirja, johon merkitset:
- Paine järjestelmässä kylmänä (esim. 2,5 bar)
- Paisunta-astian esipaine (esim. 1,1 bar)
- Jäätymättömän seoksen tyyppi ja pitoisuus (esim. propyleeniglykoli 40 %, suojaus -25 °C:seen)
- Säätimen asetukset (ΔT käynnistys, ΔT pysäytys, säiliön maksimilämpötila)
- Asetettu virtaus (l/tunti)
- Pumppuyksikön, säiliön ja keräinten valmistusnumerot
- Asennuspäivämäärä ja ensimmäisen suunnitellun tarkastuksen päivämäärä
Asiakkaalle on kerrottava, miten järjestelmä toimii, miten normaali tila erotetaan häiriöstä ja milloin huoltoyhteyttä otetaan. Hyvä lisäluku asiakkaalle on artikkeli Aurinkojärjestelmän huolto ja tarkastus – mitä tarkistaa vuosittain.
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Tarvitsenko aurinkojärjestelmälle rakennusluvan?
Useimmissa tapauksissa ei. Aurinkokeräinten asentaminen omakotitaloon kuuluu Suomen rakennuslain (laki 384/2016) mukaan ilmoitusasioihin tai ei vaadi ilmoitustakaan, jos keräimet eivät ylitä kattopinta-alaa, muuta katon muotoa ja ovat yleisen suunnitelman mukaisia. Tarkat ehdot voivat vaihdella kunnan ja sijainnin (suojelualue) mukaan. Tarkista tilanne aina paikalliselta rakennusvalvonnasta ennen asennuksen aloittamista.
Kuinka kauan aurinkojärjestelmän asennus kestää tavallisessa omakotitalossa?
Kokenut kahden hengen asennusryhmä suoriutuu 2-keräinjärjestelmän ja yksinkertaisen varastoastian asennuksesta 1–2 työpäivässä. Ensimmäinen päivä: keräinten kiinnitys, putkien veto, varastoastian ja pumppuyksikön asennus. Toinen päivä: sähköasennus, täyttö, painetestaus, säätö ja käynnistys. Monimutkaisemmat putkireitit, useampi keräin tai olemassa olevan lämmityshuoneen uudistaminen voivat pidentää aikaa.
Mitä tapahtuu aurinkojärjestelmälle talvella, kun on pakkasta?
Oikein mitoitettu ja propyleeniglykolilla ja vedellä täytetty (vähintään 40 % glykolia) järjestelmä selviää hyvin tavallisista Suomen talvista. Keräimet eivät ole herkkiä pakkaselle – lasikansi kestää mekaanista rasitusta. Ongelma ilmenee vain, jos järjestelmä on menettänyt nestettä (esim. vuodon vuoksi) ja jäljellä on vain ilmaa ja vesijäämiä. Siksi on tärkeää tarkistaa paine ja glykolin pitoisuus vuosittain.
Voinko liittää aurinkojärjestelmän myös lämmitykseen, ei vain veden lämmitykseen?
Kyllä, mutta se on huomattavasti monimutkaisempi asennus. Aurinkojärjestelmä lämmityksen tukemiseen vaatii enemmän keräimiä (vähintään 6–10 m²), suuren puskurivaraston (500–1 000 l), oikean hydraulisen yhteyden lämmönlähteeseen (lämmityskattila, lämpöpumppu) ja älykkäämmän säätimen. Tämä sovellus on järkevä vain hyvin eristettyjen talojen kanssa, joissa on lattialämmitys (matala lämmönluovutuslämpötila). Lisätietoja löydät artikkelista Miten valita aurinkojärjestelmä veden lämmitykseen omakotitaloon.
Kuinka kauan pakkasneste säilyttää toimintakykynsä aurinkokeräinjärjestelmässä?
Propyleeniglykoli hajoaa korkeiden lämpötilojen ja hapettumisen vaikutuksesta. Aurinkokeräinjärjestelmissä, joissa lämpötilat voivat nousta 150–180 °C pysähtyessä, neste tulisi tarkistaa kahden vuoden välein ja vaihtaa 4–6 vuoden välein tai aiemmin, jos pH-arvo laskee alle 7 (neste hapantuu ja alkaa syövyttää metalliosia). Tarkistus tehdään pakkasmittarilla (pitoisuuden mittaus = pakkaskestävyys) ja pH-testillä. Lisätietoja tästä löydät artikkelista Aurinkokeräinjärjestelmän huolto ja tarkastus – mitä tarkistaa vuosittain.
Onko eroa litteän ja putkikeräimen asennuksessa?
On. Litteät keräimet asennetaan yhtenäisenä kokonaisuutena – ne ovat painavampia ja suurempia, mutta niiden hydraulinen liitäntä (putkien kytkeminen sivuilta) on yksinkertaisempi. Putkimaiset tyhjiökeräimet asennetaan putkien avulla – runko on suhteellisen kevyt, ja putket asennetaan erikseen, mikä helpottaa käsittelyä katolla, mutta itse liittäminen voi olla monimutkaisempaa. Litteän keräimen, kuten IVAR.SOLAR 210 M5, asennusprosessi on standardoitu ja useimmilla asennusmiehillä on kokemusta siitä. Vertailu näiden kahden tyypin välillä löytyy artikkelista Litteä vs. putkikeräin – vertailu eri tyyppien välillä suomen olosuhteisiin.
Yhteenveto
Aurinkokeräinjärjestelmän asennus on teknisesti vaativa työ, joka vaatii valmistelua, oikeaa materiaalia ja tarkan prosessin noudattamista. Jokaisella vaiheella – keräinten kiinnittämisestä kattoon, eristettyjen putkien vetämisestä, pumppuyksikön asentamisesta, antureiden oikeaan sijoittamiseen ja järjestelmän täyttämiseen ja säätämiseen – on omat säännöksensä ja yleiset virheet. Hyvä uutinen on, että jos järjestelmä on suunniteltu ja asennettu oikein, se toimii luotettavasti vuosikymmeniä vähäisellä huollolla. Ensimmäinen vuosittainen tarkastus kauden jälkeen kertoo sinulle, onko kaikki kunnossa – ja siitä eteenpäin aurinkokeräimesi tekevät hiljaa ja luotettavasti sen, mitä niiden pitääkin: muuttavat auringonvalon lämmöksi.
Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?
Etkö osaa päättää vai tarvitsetko apua tietyssä tilanteessa kotona? Kirjoita meille – autamme mielellämme.
