Lämpöpumpun asennus – mitä sinun tulee tietää
Miksi lämpöpumpun oikea asennus on yhtä tärkeää kuin itse laitteen valinta
Lämpöpumppu on tekniikaltaan luotettava laite – useimmat ongelmat ja valitukset korkeasta sähkönkulutuksesta eivät johdu itse kompressorista tai elektroniikasta, vaan asennuksesta. Väärin mitoitettu lämmitysjärjestelmä, huonosti sijoitettu ulkoyksikkö, puuttuva erotin tai aliarvioitu sähköliitäntä voivat alentaa todellista lämmitystehoa (COP/SCOP) jopa 20–30 % verrattuna valmistajan ilmoittamiin arvoihin. Vaikka itse laitteen käyttöikä on 15–20 vuotta, asennusvirhe näkyy koko tämän ajan – korkeampina sähkölaskuina, meluna, riittämättömänä lämmitystehona pakkasella tai kompressorin ennenaikaisena kulumisena. Tämä artikkeli kertoo, mitä kaikkea lämpöpumpun asennuksessa tulee huomioida – valmistelusta yksiköiden sijoittamiseen, sähköliitäntään, hydrauliseen kytkentään ja käyttöönottoon sekä yleisiin virheisiin, joita kannattaa välttää.
Artikkeli on tarkoituksellisesti neuvova ja riippumaton tietystä tuotteesta – toistaiseksi meillä ei ole varastossa tarjolla tiettyä mallia Lämpöpumput-kategoriassa, mutta alla olevat tiedot pätevät riippumatta siitä, minkä merkin ja tyyppisen laitteen lopulta valitset.
Lämpöpumppujen tyypit ja niiden erilaiset asennusvaatimukset
Ensimmäinen askel ennen asennusta on selvittää, minkä tyyppinen lämpöpumppu on kyseessä, sillä jokaisella on täysin erilaiset vaatimukset tilan, rakennusmuutosten ja lupien suhteen.
- Ilma-vesi (split ja monoblok): yleisin tyyppi Suomessa helpon asennuksen ansiosta, joka ei vaadi maatyötä. Vaatii sopivan paikan julkisivussa, terassilla tai talon vieressä ulkoyksikölle, split-versiossa myös kylmäaineputkien liittämisen sisäyksikköön.
- Maalämpö (maanlämmön keräimellä): vaatii tontin, jossa on riittävästi pinta-alaa (tasokeräin) tai mahdollisuuden porata pystysuuntaisia reikiä (syväkeräin) – poraukset vaativat yleensä ilmoituksen kaivosviranomaisille ja hydrogeologisen selvityksen.
- Maalämpö (pystysuuntaisilla reillä): korkein alkuinvestointi maatyöhön, mutta vakaavin ja energiatehokkain lähde, koska maaperän lämpötila muutaman metrin syvyydessä on lähes vakio koko vuoden (noin 8–12 °C).
- Vesi-vesi: hyödyntää pohjavesiä imu- ja suodatusreiän kautta, vaatii riittävän veden määrän ja laadun sekä usein luvan pohjaveden ottamiseen valtion vesiviranomaisilta.
Ylivoimainen enemmistö Suomen omakotitaloista käyttää nykyään ilma-vesi -vaihtoehtoa – se on nopein asentaa (tyypillisesti 1–3 päivää), ei vaadi maatyötä tai erityisiä lupia ja sen hyötysuhde on nykyään verrattavissa maalämpöjärjestelmiin kehittyneiden invertterikompressoreiden ansiosta, jotka toimivat myös pakkaslämpötiloissa.
Valmistelu ennen asennusta: lämmöntarve ja oikea mitoitus
Yleisin virhe, joka maastossa edelleen toistuu, on lämpöpumpun tehon arviointi ”silmämääräisesti” tai yksinkertaisen laskelman perusteella neliömetriä kohti. Oikea tapa on päinvastainen:
- Rakennuksen lämmöntarpeen laskeminen – parhaiten standardin SFS-EN 12831 mukaan, joka ottaa huomioon rakenteiden koostumuksen, ikkunoiden pinta-alan ja tyypin, suunnan ilmansuuntiin, ilmanvaihdon ja sisäisen laskennallisen lämpötilan eri huoneissa.
- Valitse bivalentti piste – lämpötila, jolloin lämpöpumppu lakkaa kattamasta koko talon lämmöntarvetta ja lisälähde astuu käyttöön (katso alla oleva luku).
- Suunnittele lämmitysjärjestelmän lämpötilan lasku – veden lämpötilan ero lämpöpumpun sisään- ja ulostulossa (tyypillisesti 5, 7 tai 10 K), joka vaikuttaa suoraan tarvittavien lämmittimien kokoon.
- Valitse laitteen teholuokka – yleensä 10 %:n turvarajalla, ei koskaan ylisuunnittelua kymmeniä prosentteja ”varmuuden vuoksi”, koska se aiheuttaa kompressorin toistuvaa käynnistymistä (ns. syklöintiä), alhaisempaa hyötysuhdetta ja kompressorin ennenaikaista kulumista.
Suuntaa antava lämmöntarve Suomen omakotitaloille on käytännössä seuraavissa rajoissa (todellinen arvo lasketaan aina yksilöllisesti):
| Rakennuksen tyyppi | Lämmöntarve | Arvioitu lämpöpumpun teho 120 m²:lle |
|---|---|---|
| Vanha, ei eristetty talo (ennen vuotta 1990) | 80–120 W/m² | 10–14 kW |
| Osittain eristetty talo | 50–80 W/m² | 7–10 kW |
| Eristetty talo nykyisten standardien mukaan | 30–50 W/m² | 4–6 kW |
| Matalaenergiatalo / passiivitalo | 10–30 W/m² | 2–4 kW |
Suosittelemme aina tarkemman laskelman teettämistä suunnittelijalla tai kokeneella asennusyrityksellä – taulukon yksinkertaistettu arvio on tarkoitettu vain alustavaan suuntautumiseen ennen konsultointia.
Ulkoyksikön sijoittaminen
Ilma-vesi -tyypissä ulkoyksikön sijoittaminen on yksi tärkeimmistä päätöksistä koko projektissa – se vaikuttaa hyötysuhteeseen, meluun ja laitteen käyttöikään.
Vapaa ilmavirta: yksikkö imee suuren määrän ilmaa (yleensä 2 000–6 000 m³/h tehon mukaan) ja puhaltaa saman määrän jäähdytettyä ilmaa takaisin. Jos poistoilma on estetty seinällä, aidalla tai muulla esineellä, ilma kiertää takaisin imuaukkoon, lämpötila sisäänmenossa laskee ja hyötysuhde heikkenee huomattavasti – tätä kutsutaan oikosulkuvirtaukseksi (kiertovirraksi).
Suositeltavat etäisyydet, joita käytännössä suositellaan (tarkat arvot vaihtelevat valmistajan mukaan ja ne on aina tarkistettava asennusohjeista):
- seinästä tai naapurirakennuksesta (poistoaukko): vähintään 100–150 cm vapaata tilaa;
- sivuseinään tai esteeseen: vähintään 30–50 cm;
- naapurin tontin rajasta melun vuoksi: meluselvityksen mukaan, suuntaa antavasti 3–5 m tavallisilla tehoilla omakotitaloille;
- ulkoyksikön yläpuolella (katokset, parvekkeet): riittävästi tilaa, jotta estetään lämpimän poistoilman takaisin imeminen ja lumen kertyminen yksikköön.
Melu: modernit ulkoyksiköt tuottavat yleensä 55–65 dB(A) äänitehoa päivällä ja hiljaisessa yötoiminnossa ne voivat vaimeta 45–52 dB(A):han. Jos ulkoyksikkö sijoitetaan lähelle makuuhuonetta (omaa tai naapurin), on otettava huomioon myös etäisyys ja mahdollinen meluaita – ääni vähenee noin 6 dB:llä, kun etäisyys kaksinkertaistuu. Sijoittamista suoraan makuuhuoneen ikkunan alle tai kulmaan kahden heijastavan seinän väliin (missä ääni vahvistuu) ei suositella.
Perustus ja alusta: Yksikkö asennetaan vahvistetulle betonialustalle, valmiille jaloille tai seinään ankkuroituihin tukevarsiin, joissa on värinävaimennuslevyt, jotka vaimentavat värähtelyjen siirtymistä talon rakenteisiin. Asennettaessa seinälle asuintilan lähelle, on olemassa riski äänen siirtymisestä rakenteiden kautta, joten käytännössä suositaan erillistä alustaa maaperällä.
Kondensaatin poisto ja jään sulatus: Jäänsulatusjakson ja sateen aikana yksiköstä valuu kondensaattia, joka on johdettava pois jalkakäytäviltä ja sisäänkäynneiltä (liukastumisvaara) – joko sadevesiviemäriin tai imeytysputkeen, jossa on kaltevuus rakennuksesta poispäin.
Sisäyksikkö ja tekninen tila
Split-järjestelmissä sisähydrauliyksikkö (joka sisältää kiertovesipumpun, sähkökattilan varalähteenä, paisunta-astian ja säätöjärjestelmän) asennetaan sisätiloihin, kun taas monoblokkijärjestelmissä sisätiloihin asennetaan yleensä vain pienempi jakokeskus ja lämminvesivaraaja. Tekniseen tilaan pätevät seuraavat periaatteet:
- riittävä työtila yksikön ympärillä (vähintään 60–80 cm) huoltoa ja komponenttien vaihtoa varten;
- lattiaviemäri tai keräysastia vesivuodon varalta järjestelmästä;
- huoneen ei tulisi olla suoraan viereinen asuintilaan kiertovesipumpun ja mahdollisen sähkökattilan toimintaäänien vuoksi;
- riittävä valokorkeus ja pääsy sähkökeskukseen;
- jos järjestelmään liitetään myös lämminvesivaraaja, on otettava huomioon sen pohjapinta-ala (yleensä halkaisija 60–80 cm, korkeus 150–190 cm tilavuudella 200–300 l).
Lämmitysjärjestelmä: lämpötilaero ja yhteensopivuus pattereiden kanssa
Lämpöpumppu toimii tehokkaimmin matalalämpöjärjestelmässä – mitä pienempi lämpötilaero ulkoilman (tai maan/veden) ja lämmitysveden välillä on, sitä korkeampi on lämmityskerroin (COP). Siksi asennuksen yhteydessä arvioidaan aina, vastaako olemassa oleva tai suunniteltu lämmitysjärjestelmä matalalämpötoimintaa.
| Lämmityslaitteen tyyppi | Tavallinen lämpötilaero | Arvioitu COP -7 °C:ssa ulkona* |
|---|---|---|
| Lattialämmitys | 30/25 °C – 35/28 °C | 3,2 – 4,0 |
| Matala lämpötila radiaattorit / tuulettimella varustetut konvektorit | 45/35 °C | 2,8 – 3,4 |
| Perinteiset (vanhemmat) radiaattorit ilman muutoksia | 55/45 °C ja enemmän | 2,2 – 2,8 |
*Arvioidut arvot tavalliselle invertterilämpöpumpulle ilma-vesi, todellinen COP riippuu tietystä mallista ja olosuhteista.
Jos talossa on alkuperäinen radiaattorijärjestelmä, joka on suunniteltu korkealle lämpötilaerolle (esim. 70/55 °C kaasulämmityskattilalle), lämpöpumpun asennuksen yhteydessä suositellaan yleensä ainakin yhtä seuraavista toimenpiteistä: osan radiaattoreista korvaaminen suuremmilla tai matalalämpötila radiaattoreilla, joissa on tuuletin, lattialämmityksen lisääminen ainakin joihinkin huoneisiin tai hydraulinen tasapainotus termostaattipäillä, jotta saavutetaan mahdollisimman alhainen todellinen käyttölämpötila. Ilman tätä huomioita on olemassa riski, että lämpöpumppu toimii, mutta huomattavasti huonommalla hyötysuhdeella kuin mitä esitteissä ilmoitetaan.
Sähköliitäntä ja tarvittava teho
Lämpöpumppu on sähkölaite ja sen liitäntä on suunniteltava kotisi sähköasennuksen mukaan. Liitäntää suunniteltaessa arvioidaan:
- Syöttö: pienemmät tehot (noin 6–9 kW asti) ovat yleensä yksivaiheisia (230 V), suuremmat tehot ovat yleensä kolmivaiheisia (400 V) verkon tasaisemman kuormituksen ja pienempien käynnistysvirtojen vuoksi.
- Nimellisvirta ja sulake: laitteen tyyppikilven mukaan, yleensä välillä 16–32 A per vaihe, sisältäen myös varasulakkeen ja tyypin B vikavirtasuojauksen (invertterielektroniikan vuoksi) tyypin A sijaan.
- Pääsulakkeen kapasiteetti ja varat sähkökeskuksessa: erityisesti vanhemmissa taloissa, joissa on pääsulake 3×25 A, on tarpeen tarkistaa sähköyhtiöltä, onko riittävästi varaa, tai pyytää kapasiteetin lisäämistä.
- Edullinen sähkö (NT): monet sähkönsiirtoverkkojen omistajat tarjoavat alennetun hinnan lämpöpumpuille (korkean hinnan estäminen tietyinä aikoina) – tämä edellyttää erillisen mittauspiirin ja HDO-vastaanottimen asentamista, joka on ratkaistava yhdessä sähköntoimittajan kanssa ennen asennusta.
- Salama- ja ylijännitesuojaus: ulkoyksikkö rakennuksen julkisivussa/lähellä tulisi sisällyttää ylijännitesuojaukseen (ylijännitesuoja sähkökeskuksessa).
Kaksoislähde – milloin sitä tarvitaan
Ilma-vesi lämpöpumpun hyötysuhde laskee ulkolämpötilan laskiessa (vähemmän lämpöä on ”käytettävissä” ilmassa). Siksi suunnittelussa valitaan niin sanottu kaksoispistelämpötila – ulkolämpötila, jonka alittuessa lämpöpumppu ei enää pysty kattamaan 100 % talon lämmöntarvetta ja lisälähde (yleensä sisäänrakennettu sähkövastus/kattila sisäyksikössä) astuu käyttöön.
Käytännössä kaksoispistelämpötila tavalliselle omakotitalolle Suomessa valitaan yleensä -10 °C ja -18 °C välille, riippuen valitusta tehosarjasta ja siitä, kuinka monta päivää vuodessa kyseiset lämpötilat todella esiintyvät kyseisellä alueella (monovalenttinen suunnittelu alimmalle mahdolliselle lämpötilalle turhaan ylisuurentaisi laitetta lämmityskauden loppupuolella).
Bivalentti piste ei välttämättä tarkoita suoranaista siirtymistä toiseen lämmitysmuotoon – yleisempi on niin sanottu paralleelinen bivalentti tila, jossa sähkökattila täydentää (ei korvaa) lämpöpumpun tehoa vain puuttuvan osan verran, jolloin lämpöpumppu jatkaa toimintaansa ja lisälähde kattaa vain hetkellisen huipputarpeen. Tämän ansiosta jopa vuoden kylmimpinä päivinä sähkökattila tuottaa vain pienen osan koko kauden lämmityksestä (tyypillisesti alle 5 %), sillä äärimmäiset pakkaset muodostavat vain pienen osan vuoden lämmitystarpeesta.
Varaaja ja hydraulinen erotin
Invertterillä varustetut lämpöpumput pystyvät säätämään tehoaan portaattomasti, mutta hyvin pienellä lämmitysveden virtauksella (esimerkiksi kun useimmissa lämpöpattereissa on suljettuna termostaattipäät) tai kun yhdistetään useita lämmityspiirejä eri lämpötilatarpeilla (esim. lattialämmitys + patterit samanaikaisesti) järjestelmään asennetaan yleensä:
- Hydraulinen erotin (annuloid): erottaa lämpöpumpun pääpiirin lämmityspiireistä, estää niiden vaikutuksen toisiinsa ja suojaa lämpöpumppua virtauksen vaihtelulta.
- Varaaja (tasapainotussäiliö): lisää järjestelmän lämmönhitauden, vähentää kompressorin käynnistys- ja sammutuskertojen määrää (syklointi) ja mahdollistaa tasaisemman toiminnan myös alhaisella hetkellisellä lämmöntarpeella. Tilavuus valitaan yleensä suuntaa antavasti 10–20 litraa lämpöpumpun tehoa kohti, tarkka arvo riippuu kytkentätyypistä ja valmistajan suosituksista.
- Sekoitusventtiili (ulkolämpötilaohjattu säätö) toisiopiirissä: jos yksi piiri vaatii eri lämpötilan kuin toinen (esim. patterit 45 °C ja lattialämmitys 30 °C), erillinen sekoituspiiri omalla pumpulla varmistaa oikean lämpötilan jokaiselle haaraalle.
Säätö, ulkolämpötilaohjaus ja asennuksen jälkeiset asetukset
Säädön laatu vaikuttaa merkittävästi järjestelmän todelliseen hyötysuhhteeseen. Oikein säädetyn järjestelmän perusominaisuudet:
- Ulkolämpötilaohjattu säätö – lämmitysveden lämpötila mukautuu automaattisesti ulkolämpötilan mukaan asetetun käyrän mukaisesti, eikä ole kiinteä lähtölämpötila. Oikein säädetty käyrä on yksi tehokkaimmista tavoista alentaa käyttökustannuksia ilman rakennusmuutoksia.
- Huonetermostaatti / sisälämpötila-anturi – korjaa ulkolämpötilakäyrää todellisen lämpötilan mukaan viitetilassa tai mahdollistaa ajastukset (yöaikainen lämpötilan alennus, päiväaikainen mukavuuslämpötila).
- Lämmönvarauslämmittimen ohjaus** – lämmitysaikataulun suunnittelu (esim. huipputuntien ulkopuolella tai alhaisen tariffin aikana) ja legionellasyklin asetus.
- Älykäs ohjaus / sovellus** – useimmat modernit lämpöpumput tarjoavat etäkäyttöä mobiilisovelluksen kautta, mikä helpottaa toiminnan seurantaa, virheilmoitusten tarkastelua ja kulutuksen seurantaa.
Ulkolämpötilakäyrän ja parametrien alustavat asetukset ovat yleensä vain suuntaa antavia – asennusyritys tai huoltoteknikko säätää ne yleensä ensimmäisenä lämmityskautena todellisen talon käyttäytymisen ja omistajan palautteen perusteella (esim. ”on aina kylmä aamulla” tai ”ylilämmitys, patterit ovat liian kuumia”).
Kylmäaine, painetestit ja asennusliikkeen pätevyys
Split-järjestelmissä (ulko- ja sisäyksikkö yhdistettynä kylmäaineputkilla, ei vain vedellä) kylmäaineiden käsittelyä säädellään erityisillä määräyksillä (ns. F-kaasut):
- vain yrityksellä/teknikolla, jolla on voimassa oleva sertifikaatti fluorattujen kasvihuonekaasujen asetuksen mukaisesti, on oikeus suorittaa asennus, juotos kupuputkien liitoksiin, piirin tyhjiöinti ja kylmäaineen täyttö;
- kytkennän jälkeen piiri testataan typpipaineella (liitosten tiiviyden tarkistus) ja tyhjiöidään sitten kosteuden ja ilman poistamiseksi putkistosta – tämän vaiheen laiminlyönti on yksi yleisimmistä syistä kompressorin myöhempään rikkoutumiseen;
- kylmäaineen määrä ja tyyppi (tällä hetkellä yleisimmin R32 tai R290/propaani joissakin moderneissa malleissa) on oltava valmistajan määrittämä määrä putkien pituuden mukaan, lisäys pitkiin putkiin.
- monoblokkiyksiköissä (koko kylmäainepiiri on valmiiksi täytetty ja suljettu ulkoyksikössä, yksiköiden välillä kulkee vain vesi) tämä rajoitus ei päde – liitäntä on puhtaasti putkiasennustyötä, mikä on yksi syistä niiden suosioon remonttien yhteydessä.
Jopa itse putki- ja sähköasennustyöt tulisi suorittaa pätevän henkilön toimesta (sähköalan ammattipätevyyslaki, lämmityslaitteiden asennusliiketoiminta) – tästä riippuu myös valmistajan takuu, joka monilla merkeillä edellyttää asennusta valtuutetun kumppanin toimesta.
Asennusaikataulu – kuinka kauan se kestää
Arvioitu aika normaalissa ilma-vesi -lämpöpumpun asennuksessa olemassa olevaan taloon, jossa on jo olemassa oleva lämmitysjärjestelmä (ilman maatyötä):
| Vaihe | Arvioitu kesto |
|---|---|
| Tarkastus, mittaus, suunnittelu ja tarjous | muutama päivä – 1–2 viikkoa |
| Laitteen tilaus ja toimitusaika | 2 – 8 viikkoa (mallin ja vuodenajan mukaan) |
| Ulkoyksikön ja sisäyksikön asennus, putki- ja sähköliitännät | 1 – 2 päivää |
| Paineen testaus, tyhjiöinti, kylmäaineen täyttö (split-järjestelmässä) | puoli päivää – 1 päivä |
| Lämmitysjärjestelmän täyttö ja ilmastus, ensimmäinen käynnistys | puoli päivää |
| Säädön asetus ja omistajan opastus | 1 – 2 tuntia |
Jos asennus yhdistetään lämmitysjärjestelmän remontointiin (esim. lisätty lattialämmitys, pattereiden vaihto, uusi jakokeskus), aikataulu pitenee rakennustöiden päivillä tai viikoilla. Maaperään asennettavissa järjestelmissä (poraus, pinta-keräilijä) on varattava lisäviikkoja maatöihin ja tarvittaviin lupien saamiseen.
Arvioidut asennuskustannukset
Asennuksen hinta vaihtelee suuresti järjestelmän tyypin, teknisen tilan saatavuuden, putkien pituuden ja mahdollisten rakennustöiden laajuuden mukaan. Arvioidut kustannukset (ilman itse laitteen hintaa):
- Ilma-vesi split/monoblok -asennus valmiiseen järjestelmään – edullisin vaihtoehto, sisältää yksiköiden asennuksen, liitännät, sähkötyöt ja käynnistyksen.
- Lämmitysjärjestelmän muutokset (hydraulinen tasapainotus, uusi varastotankki, sekoituspiirit) – keskitason kustannus, riippuu laajuudesta.
- Sähköliittymän tehon kasvatus sähköverkkoon, tarvittaessa uusi sulake/jakokeskus – kertaluonteinen, mutta ei merkityksettömästi vaikuttava kustannus, jos tarvitaan.
- Maatyöt maaperä-vesi -järjestelmissä (poraus tai pinta-keräilijä) – korkein lisäkustannus kaikista tyypeistä, voi muodostaa kymmeniä prosentteja koko projektin budjetista.
Tarkka laskelma antaa aina asennusyritys paikan päällä tehdyn tarkastuksen jälkeen – se riippuu paikallisista olosuhteista, saatavuudesta ja töiden laajuudesta, joten emme tarkoituksella anna tarkkoja summia, jotka voisivat olla harhaanjohtavia eri kohteissa.
Käyttöönotto, tarkastukset ja dokumentaatio
Asennuksen jälkeen asiakkaan tulisi saada asennusyritykseltä:
- Käyttöönotto-pöytäkirja (käynnistyspöytäkirja) – sen laatii yleensä valmistaja tai sen valtuuttama huoltoliike, vahvistaa oikean säädön ja on usein edellytys pidennetyn takuun voimassaololle.
- Sähköasennuksen tarkastusraportti – pakollinen dokumentti, joka vahvistaa laitteen turvallisen liitännän sähköverkkoon.
- Kylmäainepiirin tiiviystarkastusraportti (split-järjestelmissä, joissa on kylmäainetta yli lain määräyksen) sisältäen tiedot kylmäaineen määrästä ja tyypistä.
- Käyttöohje ja huoltokirja laitteelle, johon merkitään kaikki tulevat huoltotoimenpiteet.
- Opastus – selitys perustoimintoihin, lämpötilan säätöön, lämpimän veden lämmitysaikatauluun ja vikojen ilmoittamiseen.
Suosittelemme dokumentaation säilyttämistä yhdessä ostokuitin kanssa – sitä voidaan tarvita takuun käyttämiseen, avustuksen hakemiseen ja mahdollisessa kiinteistön myynnissä.
Yleiset virheet lämpöpumpun asennuksessa
- Aliarvioitu lämmöntarve – teho valittu ”silmämääräisesti” tai neliömäärän perusteella ilman todellisen eristyksen ja ikkunoiden huomioimista.
- Ulkoyksikön virheellinen sijoitus – ilman ulospuhalluksen estäminen, jäähdytetyn ilman kierto takaisin imuaukkoon, melu makuuhuoneeseen tai naapureille.
- Vanhan korkealämpöjärjestelmän putkiston jättäminen ennalleen ilman muutoksia – laite toimii, mutta huomattavasti huonommalla hyötysuhdeella kuin mitä olisi mahdollista saavuttaa.
- Hydraulisen erottimen tai varastotankin puute silloin, kun niitä tarvitaan – johtaa kompressorin useisiin käynnistyksiin ja sammumisiin (syklointiin), mikä lyhentää sen käyttöikää.
- Riittämätön tyhjiöinti kylmäainepiirissä split-järjestelmissä – jäljellä oleva kosteus voi ajan myötä vahingoittaa kompressoria.
- Alimitoitettu sähköliittymä valittu ilman keskustelua sähköverkkoon kanssa ennen asennusta, joka osoittautuu riittämättömäksi laitteen ensimmäisellä käynnistyksellä.
- Väärin säädetty ulkolämpötilakäyrä käyttöönoton jälkeen – joko tarpeettoman korkea (energian tuhlausta) tai liian alhainen (riittämätön mukavuus, usein tarvittava lisälämmitys).
- Puuttuva tai myöhäinen suojaus ulkoputkien ja kondenssiveden poiston jäätymiseltä pakkasten aikana.
Huolto asennuksen jälkeen
Jopa oikein asennettu lämpöpumppu vaatii säännöllistä huoltoa, joka säilyttää sen hyötysuhteen koko käyttöiän ajan:
- ulkoyksikön lämpösiirtimen (lamellien) säännöllinen puhdistus pölystä, siitepölystä ja lehdistä, jotka rajoittavat ilman virtausta;
- vapaan tilan tarkistus yksikön ympärillä, erityisesti ennen talvea (lumen poisto, kasvuston poisto);
- paineen tarkistus lämmitysjärjestelmässä ja tarvittaessa veden lisääminen;
- valmistajan suosittelema vuosittainen huoltotarkastus, joka sisältää yleensä kylmäainepiirin tiiviyden, sähköliitäntöjen ja säätöjen toimivuuden tarkastuksen;
- virheilmoitusten seuranta laitteen näytöltä tai mobiilisovelluksesta ja poikkeamien korjaaminen viipymättä.
Säännöllinen huolto on yleensä myös edellytys pidennetyn takuun voimassaololle, jota monet valmistajat tarjoavat lakisääteisen takuun lisäksi.
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Voidaanko lämpöpumppu asentaa myös vanhoihin pattereihin ilman niiden vaihtoa?
Kyllä, useimmissa tapauksissa kyllä, mutta hyötysuhde on alhaisempi kuin matalalämpöjärjestelmässä. Ratkaisuna on hydraulinen tasapainotus, vain vähiten tehokkaiden pattereiden vaihtaminen suurempiin tai pattereihin, joissa on puhallin, ja ulkolämpötilakäyrän oikea säätö, jotta saavutetaan mahdollisimman alhainen todellinen käyttölämpötila.
Tarvitsenko lämpöpumpun asennukseen rakennusluvan?
Ilma-vesi -tyypissä olemassa olevaan omakotitaloon asennus katsotaan yleensä ylläpitotöiksi/lämmitysjärjestelmän muutokseksi, joka useimmissa tapauksissa ei vaadi rakennuslupaa, mutta riittää ilmoitus rakennusvalvontaan – tarkka menettely riippuu aina paikallisesta rakennusvalvonnasta ja mahdollisten rakennustöiden laajuudesta, joten on hyvä tarkistaa etukäteen. Maaperään asennettavissa järjestelmissä (poraus, pinta-keräilijä) hallinto on laajempi (ilmoitus kaivosviranomaisille, hydrogeologinen selvitys).
Kuinka kauan asennus kestää?
Yksinkertaisessa ilma-vesi -järjestelmässä valmiiseen lämmitysjärjestelmään asennus (ilman tilausta ja laitteen toimitusta) kestää yleensä 1–2 päivää. Jos asennus yhdistetään putkiston remontointiin tai maaperään asennettaviin järjestelmiin, aika pitenee päiviksi tai viikoiksi.
Onko ulkoyksikön melu ongelma asuinalueella?
Nykyaikaisilla yksiköillä on hiljaisessa tilassa melutaso, joka on verrattavissa tavalliseen jääkaappiin. Oikealla sijoituksella (riittävä etäisyys makuuhuoneen ikkunoista, ei heijastavia pintoja lähellä) ja suositeltujen etäisyyksien noudattamisella naapurin tontin rajasta melu ei yleensä ole ongelma tavallisella asuinalueella.
Tarvitsenko lämpöpumpulle myös varalämmitysjärjestelmän?
Oikein suunnitellussa bivalentissa pisteessä moderni invertterilämpöpumppu pystyy kattamaan suurimman osan lämmityskaudesta. Lisälähde (yleensä sisäänrakennettu sähkökierrepatteri) toimii vain varotoimenpiteenä erittäin kylminä päivinä, jotka muodostavat vain pienen osan lämmitystunneista vuodessa, ja myös varalähteenä mahdollisen vian tai huollon varalta.
Voiko lämpöpumun liittää myös olemassa olevaan uima-altaaseen tai lämpimän veden valmistukseen?
Kyllä, useissa järjestelmissä on mahdollista säätää sekä käyttöveden lämmitystä että uima-altaan lisälämmitystä samanaikaisesti. Tämä tapahtuu yleensä erillisen, säädettävän piirin kautta, jossa on oma pumppunsa ja prioriteettisäätö lämmityksen, käyttöveden ja uima-altaan välillä. Konkreettinen mahdollisuus riippuu valitsemastasi mallista ja sen ohjausyksiköstä.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
- Miten valita lämpöpumppu
- Mitä tehoa lämpöpumpulta tarvitsen
- Avustukset ja tuet lämpöpumpuille
- Yleisiä kysymyksiä lämpöpumpuista
- Palaa lämpöpumppujen pääkategoriaan
Jos suunnittelet lämpöpumpun asennusta, kerro meille talotyypin ja ulkoyksikön suunnitellun sijoituspaikan – autamme mielellämme suunnittelussa.
Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?
Etkö tiedä mitä valita tai tarvitsetko apua kodin lämmitykseen liittyvässä ongelmassa? Ota yhteyttä – autamme mielellämme.
