Jos työskentelet aurinkolämpötekniikan parissa – olipa kyseessä sitten kodinomistaja, joka haluaa ymmärtää omaa järjestelmäänsä, tai asentaja, joka päivittäin ratkaisee asiakkaiden ongelmia – tiedät todennäköisesti, että ohjausyksikkö on aurinkolaitteiston sydän. Samalla se on myös komponentti, josta herää eniten kysymyksiä, väärinkäsityksiä ja joskus jopa virheitä asennuksen tai säädön yhteydessä. Käytännössä näemme, että ihmiset sijoittavat tuhansia euroja keräimiin ja lämminvesivaraajaan, mutta katsovat ohjausyksikköä vain "elektronisena" – ja juuri se on usein ongelmien lähde.
Tämä artikkeli kokoaa todelliset yleisimmät kysymykset, joita esitetään myynnin, asennuksen ja huollon yhteydessä. Ei ole kyse markkinointimateriaalista, vaan konkreettisista vastauksista teknisellä syvyydellä, jota asiakas tai teknikko todella tarvitsee. Aiheet on järjestetty perusteista edistyneempiin käytännön skenaarioihin.
Tämä on ensimmäinen kysymys, jonka jokainen aurinkolämpötekniikkaan tutustuva esittää. Aurinkojärjestelmän ohjausyksikkö – ammattikielellä myös säädin, differentiaalisäädin tai aurinkosäätö – on periaatteessa yksi tehtävä: päättää, milloin käynnistää kiertovesipumppu . Se tekee sen vertaamalla järjestelmän eri kohdissa mitattuja lämpötiloja.
Yleisin periaate: säädin mittaa keräimen lämpötilan (anturi T1) ja lämminvesivaraajan lämpötilan (anturi T2). Jos keräimen lämpötila on korkeampi määritellyn eron verran (ns. histereesi – tyypillisesti 5–8 °C), säädin käynnistää pumpun ja alkaa kierrättää lämmönsiirtoväliainetta. Kun ero pienenee (tyypillisesti 2–4 °C), pumppu sammuu. Tämä on perusdifferentiaalialgoritmi, jonka löydät jokaisesta säädinmalleista – yksinkertaisimmasta monimutkaisimpaan.
Tämä on yksi yleisimmistä ja samalla tärkeimmistä kysymyksistä. Monet asiakkaat sekoittavat nämä kaksi käsitettä tai olettavat, että ne ovat sama asia. Näin ei ole.
Antureiden lukumäärä ja sijainti riippuu järjestelmän kaaviosta ja säädinlaitteen toiminnoista. Käytännössä kohtaamme useita tyypillisiä skenaarioita:
Erittäin tärkeää on T1-anturin sijainti keräimessä. Sen tulisi olla työnnetty keräimen erityiseen syvennykseen (ns. "anturikuoppaan"), ei vain asetettu pintaan. Väärässä paikassa mitatut arvot voivat olla 10–15 °C alhaisemmat, mikä aiheuttaa, että järjestelmä ei käynnistä pumppua edes silloin, kun sen pitäisi.
T2-anturi lämminvesivaraajassa tulisi asentaa alhaalla kolmasosassa lämminvesivaraajaa (ei pohjassa, ei ylhäällä), jotta säädin "näkee" todellisen kylmän tulolämpötilan ja arvioi oikein, onko järkeä pumpata lämpöä keräimestä. Jos anturi on liian ylhäällä (ylimmässä, lämpimimmässä osassa), järjestelmä sammuu pian, koska ylöspäin nousee lämmin kerros – lämminvesivaraaja voi näyttää "lämmitetyltä", vaikka alhaalla vesi on edelleen kylmää.
Lämminvesivaraaja
Yläkerros ~65 °C
Keskikerros ~50 °C
Alakerros ~35 °C
T2 – VÄÄRIN
(järjestelmä sammuu pian)
T2 – OIKEIN
(lämminvesivaraajan alhaalla kolmasosassa)
Oikea vs. väärä T2-anturin sijainti Mitä hysteresis tarkoittaa ja miten sitä säädetään?
Hysteresis on parametri, joka vaikuttaa suoraan aurinkokunnan tehokkuuteen ja elinikään. Se on lämpötilaero pumpun käynnistys- ja sammutusolosuhteiden välillä.
Esimerkki: Asetat ΔT käynnistys = 8 °C ja ΔT sammutus = 3 °C. Tämä tarkoittaa, että pumppu käynnistyy, kun keräin on 8 °C lämpimämpi kuin varaaja, ja sammuu, kun ero pienenee 3 °C:een. Näiden kahden arvon ero on juuri hysteresis (5 °C tässä tapauksessa).
Miksi tämä on tärkeää? Jos asetat liian pienen hysteresisin (esim. ΔT käynnistys = 5 °C, ΔT sammutus = 4 °C), pumppu käynnistyy ja sammuu hyvin usein – ns. "syklitys". Jokainen pumpun käynnistys kuormittaa elektroniikkaa ja moottoria, ja aiheuttaa lämpöhäviöitä jokaisessa uudessa syklissä. Toisaalta liian suuri hysteresis (esim. ΔT käynnistys = 15 °C) aiheuttaa, että järjestelmä reagoi myöhemmin ja menettää käytettävissä olevan aurinkoenergian aamuisin ja iltaisin.
Käytännön suositus tavallisille järjestelmille: ΔT ON = 6–8 °C, ΔT OFF = 2–4 °C. Pitkillä putkistoilla (yli 15 m) lisää ΔT ON 9–10 °C:een, koska kylmä väliaine putkistossa "jäähdyttää" keräintä käynnistyksen yhteydessä, ja säätimen pitäisi muuten sammuttaa pumppu heti.
Miksi säätimen ei käynnistä pumppua, vaikka aurinko paistaa?
Tämä kysymys on ensimmäinen paikoillaan huoltopraktikassa. Asiakas soittaa pettyneenä – "aurinko paistaa, keräin on kuuma, mutta pumppu ei käynnisty." Syitä voi olla useita, ja ne on systematisoitava:
Varaaja on lämmitetty maksimilämpötilaan: Useimmat säätimet on asetettu varaajan maksimilämpötilaan (TMax), jonka saavuttamisen jälkeen pumppu pysähtyy, vaikka keräin olisi kuuma. Tyypillisesti tämä on 60–75 °C. Tarkista TMax-asetus ja varaajan todellinen lämpötila.
Keräinanturin T1 vika: Jos anturi on irronnut keräimestä, se mittaa ympäristön lämpötilaa keräimen lämpötilan sijasta. Suosittelemme fyysisesti tarkistamaan, onko anturi oikein asetettu ja kiinnitetty.
Anturin johdon katkos tai vaurio: Digitaalinen säädin näyttää virhekoodin (esim. "E1" tai "---"), jos anturi on katkennut. Tarkista anturin vastus – tavalliselle NTC 10K:lle se on noin 10 000 ohmia 20 °C:ssa.
Pumppu on jumissa kesätauon jälkeen: Oikein seisoneet kiertopumput voivat olla jumissa. Ruuvaa pääsyruuvi auki ja käännä roottoria ruuvimeisselillä – ongelma yleensä häviää heti.
Väärä ΔT-asetus: Jos sinulla on ΔT käynnistys = 20 °C ja varaajan lämpötila on 55 °C, pumppu käynnistyy vasta, kun keräin saavuttaa 75 °C – mikä ei voi tapahtua pilvisenä päivänä.
Mikä on varaajan ylikuumenemissuojaus (cooling function)?
Aurinkojärjestelmät voivat kesällä saavuttaa varaajan lämpötilan yli 90 °C, mikä on vaarallista suihkukomfortin kannalta (palovamma) sekä varaajan teknologian ja varoventtiilien kannalta. "Cooling" (varaajan jäähdytys) on erityinen toimintatila, jossa säädin yöllä käynnistää pumpun vastakkaiseen suuntaan – lämpö varaajasta johdetaan takaisin keräimeen, jossa se säteilee ympäristöön.
Toiminta on seuraava: kun varaajan lämpötila ylittää asetetun suojalämpötilan (esim. 85 °C), säädin yöllä (kun keräin on kylmempi kuin varaaja) kääntää logiikan – pumppu alkaa toimia ja lämpö johdetaan kuumasta varaajasta keräimen kautta, joka toimii yöllä patterina. Aamulla varaajan lämpötila on 5–10 °C kylmempi ja järjestelmä voi jälleen kerätä aurinkoenergiaa normaalisti.
Tämä toiminto on vakiona useimmissa moderneissa säädinten, mutta sen on oltava oikein aktivoitu ja asetettu. Jos et ole aktivoinut sitä ja varaajan lämpötila nousee kesällä, vaarana on varoventtiilin aktivoituminen ja lämmönsiirtoväliaineen vuoto.
Mitä eroa on ECO- ja standardipumpulla?
ECO-merkintä aurinkopumpun yksiköissä viittaa ennen kaikkea pumpun tyyppiin. Tavalliset pumpun ovat kiinteillä kierroksilla (tai muutamalla manuaalisesti valittavilla tasolla), kun taas ECO-pumput – teknisesti kyse on elektronisesti kommutoiduista moottoreista (EC-moottorit) – säätävät kierroksia jatkuvasti ja automaattisesti järjestelmän tarpeen mukaan.
ECO-pumpun etuna on huomattavasti alhaisempi sähkönkulutus. Tavallinen kiinteillä kierroksilla toimiva pumppu kuluttaa 40–80 W, kun taas ECO-pumppu kuluttaa saman hydraulisen tehon ollessa vain 5–25 W. Vuoden aikana (noin 2 000–2 500 tuntia vuodessa) tämä voi säästää 50–100 kWh, mikä on 10–20 € vuodessa sähköhinnalla 0,20 €/kWh. Ei ole astronominen summa, mutta 10 vuoden aikana se kertyy.
Lisäksi ECO-pumput ovat hiljaisempia ja niillä on pidempi käyttöikä alhaisemman lämpökuormituksen ansiosta. Esimerkiksi Aurinkopumpun yksikkö ZP2-12 ECO juuri tämän ratkaisun ansiosta saavuttaa tehon vain muutaman watin tavallisessa käytössä. Yksityiskohtainen vertailu löytyy myös artikkelista ECO-aurinkopumpun yksikkö vs. standardi – mikä on ero ja milloin se kannattaa .
Miten virtausmittari toimii säätimessä ja miksi sitä tarvitsen?
Virtausmittari mittaa, kuinka monta litraa lämmönsiirtoainetta virtaa tunnissa (tai minuutissa) aurinkopiirin läpi. Yhdessä keräimen sisään- ja ulostulolämpötilojen kanssa se mahdollistaa säätimen laskea järjestelmän nykyisen lämpötehon watteina ja kokonaisuutena saadun energian kWh:na järjestelmän asennuksesta lähtien.
Tämä ei ole vain "koristeellinen" toiminto. Virtauksen ja tehon seuranta mahdollistaa:
järjestelmän oikean asettelun tarkistamisen – optimaalinen virtaus vaakakeräimille on yleensä 30–50 l/h neliömetriä kohti keräintä (alhaisempi virtaus on korkeampi lämpötehokkuus, mutta huonompi siirtokapasiteetti).
järjestelmän osittaisen tukoksen havaitsemisen – jos virtaus laskee huomattavasti tavanomaisista arvoista, se merkitsee ongelmaa hydrauliikassa.
energian tasapainon laskemisen ja investoinnin takaisinmaksun tarkistamisen.
Modernit yksiköt kuten Elektroninen virtausmittari GH 26:lle integroivat mitatut arvot digitaalisesti ja kommunikoivat säätimen kanssa. Analogiset virtausmittarit (rotametri kelluvilla palloilla) ovat halvempia, mutta eivät salli tietojen tallennusta. Lisätietoja virtausmittarin liittämisestä löytyy artikkelista Elektroninen virtausmittari aurinkojärjestelmässä – mikä se on ja miten se liitetään .
Aurinkopiirin lämpötehon laskeminen
P [W] = ṁ [kg/s] × c [J/kg·K] × ΔT [K]
missä ṁ = painovirtaus, c = väliaineen ominaislämpökapasiteetti, ΔT = lämpötilaero
Esimerkki: Virtaus = 50 l/h = 0,0139 kg/s (propyleeniglykoli 30 %)
T_sisääntulo = 42 °C, T_ulostulo = 68 °C → ΔT = 26 K
P ≈ 0,0139 × 3 800 × 26 ≈ 1 374 W ≈ 1,4 kW
Virtausmittari + T-anturit → Säädin laskee tehon automaattisesti
Voinko liittää useita keräimiä tai useita varaajia säätimeen?
Riippuu säätimen mallista ja sen toiminnoista. Käytännössä kohtaamme useita tilanteita:
Lisää kollektorit rinnakkain: Jos kytket useampia kollekoreita yhdeksi kentäksi (rinnakkain), säädin "näkee" ne yhtenä lämmönlähteenä – kollektorissa on vain yksi anturi T1 (yleensä viimeinen kollektorisarja, jossa on korkein lämpötila). Säätimelle ei tarvitse kertoa, kuinka monta kollektoria on kytketty, se tarvitsee vain kentän ulostulon lämpötilan. Tämä on ongelmaton kaikille säätimille.
Kaksi säiliötä (prioriteetti lataus): Tähän tarvitaan säädin, jossa on "kaksi säiliötä" tai "kaksisäiliöjärjestelmä" -toiminto. Säätin ohjaa kolmitieventtiiliä (moottorikäyttöinen kolmitieventtiili), joka ohjaa virtauksen mediaa vuorotellen ensimmäiseen tai toiseen säiliöön. Prioriteetti asetetaan – tyypillisesti ensin kuumennetaan käyttöveden säiliö (lämmin käyttövesi) ja kun se saavuttaa halutun lämpötilan, se siirtyy lattialämmityksen tai uima-altaan säiliöön.
Monipiirisysteemit: Monimutkaisemmille kaavioille (esim. kollektorit + säiliö + uima-allas + aurinkoinen lattialämmitys) tarvitaan edistyneempi säädin, jossa on useita lähtöjä ja antureita. Tällöin suosittelemme konsultoimaan järjestelmän suunnittelijaa, koska hydraulinen kaavio on suunniteltava oikein.
Yksityiskohtaiset ohjeet säädinten valintaan kollektorien ja säiliöiden lukumäärän mukaan löydät artikkelista Minkä säädin tarvitsen aurinkokollektoreille – valinta kollektorien ja säiliöiden lukumäärän mukaan tässä Tietokeskuksessa.
Säädin näyttää virhekoodin – mitä se tarkoittaa?
Jokaisella valmistajalla on oma virhesanastonsa, mutta jotkin vikatilat ovat yhteisiä kaikille järjestelmille. Yleisimmät vikatilat ja niiden syyt:
E1 / Anturi avoin (avoin piiri): Katkennut kaapeli tai irrotettu anturi. Tarkista liittimet ja kaapelin eheys. Mittaa anturin resistanssi – rikki mennyt anturi on OL (ulkopuolella alueen).
E2 / Anturi oikosuljettu (lyhyt piiri): Anturin kaapeli on oikosuljettu (esim. jyrsijän purema, puristettu ovenkahvaan). Oikosuljettu NTC-anturi on lähes 0 ohmia.
Pumppu käy, mutta ei virtausta: Jumiutunut pumppu, suljettu hana, järjestelmässä oleva ilma tai suodattimen tukkeutuminen. Tarkista käsin ilmanpoisto.
Heiluvat lämpötilat näytöllä: Epävakaa anturin kosketus tai sähkömagneettinen häiriö (esim. voimajohtojen läheisyys anturiin).
Järjestelmä käynnistyy ja sammuu heti: Liian pieni hysteresis ΔT OFF, tai ilma järjestelmässä aiheuttaa lämpötilan vaihteluita.
Lisätietoja vianetsinnästä löydät artikkelista Aurinkosäätimien ja pumppuyksiköiden yleiset viat suoraan tässä Tietokeskuksessa.
Kuinka asettaa kollektorin maksimilämpötila (toiminto Tmax kollektor)?
Useimmat säädinten mahdollistavat myös kollektorin maksimilämpötilan asettamisen – kun se saavutetaan, säädin sammuu pumpun estääkseen lämmönsiirtoväliaineen ylikuumenemisen ja kollektorin vaurioitumisen. Tyypillisesti asetetaan 110–130 °C tyhjiökollektorille, tasakollektoreille riittää 95–110 °C.
Miksi jättää se maksimiksi? Korkeassa kollektorin lämpötilassa (yli 150 °C, mikä voi tapahtua kesällä stagnaatiossa) glykolimediassa on hajoamisen riski, järjestelmän paine laskee ja äärimmäisessä tapauksessa tiivisteet vaurioituvat. Säätimen tulisi olla asetettu siten, että järjestelmä sammuu ennen kriittistä tilannetta.
Tyhjiöputkikollektorit ovat herkempiä ylikuumenemiselle kuin tasakollektorit, koska ne voivat saavuttaa yli 200 °C lämpötilan putken sisällä stagnaatiossa. Siksi tyhjiökollektorien kanssa suosittelemme myös mekaanisia toimenpiteitä – varjostusta kesällä, laajennusvarastojen mitoitusta suuremmalla varauksella ja korkeamman kiehumispisteen omaavaa aurinkomediaa (esim. propyleeniglykoli 50 %).
Säätimen lämpötilakynnykset – tyypilliset asetukset
Normaali toiminta (40–75 °C säiliö)
Cooling-toiminto aktivoitu (TMax säiliö)
Varoitus – TMax kollektor (110–130 °C)
Vaarallinen stagnaatio (150+ °C)
20
75
85
110
150
Säätimen lämpötilavyöhykkeet ja turvaprofiilit (°C)
Onko säädin asetettava ajaksi ja päivämääräksi?
Perusdifferenttisäätimissä (vain T1 ja T2 vertailu) ei tarvita aikaa – järjestelmä ohjaa yksinomaan lämpötiloja eikä ajasta. Edistyneemmillä toiminnoilla, kuten yöjäähdytyksen aikarajoituksella , varalämmityksen ajastuksella tai tietojen varmuuskopioinnilla aikaleimalla , on tärkeä asettaa kellonaika ja päivämäärä, mikä vaikuttaa toiminnan oikeellisuuteen.
Käytännössä olemme kohdanneet tilanteita, joissa asiakas aktivoi "cooling" -toiminnon (yöjäähdytys kollektorin kautta), mutta asettaa väärän ajan – ja säädin käynnistää jäähdytyksen päivällä, kun kollektorin valo on päällä, mikä on täysin päinvastainen kuin mitä sen pitäisi tehdä. Siksi aina tarkista ajan asetus akun vaihtoon tai pitkän sähkökatkon jälkeen.
Onko anturit kalibroitava asennuksen jälkeen?
Tavalliset NTC-anturit (termistorit), joita käytetään aurinkosäätimissä, ovat ±1–2 °C valmistustoleranssilla. Useimmille sovelluksille tämä riittää eikä kalibrointi ole tarpeen. Jotkut edistyneet säädinten mahdollistavat offsetin – manuaalisen korjauksen näytetyistä arvoista määritellyn määrän asteita, mitä voit hyödyntää, jos sinulla on vertailulämpömittari ja havaitset systemaattisen poikkeaman.
Tärkeämpää kuin kalibrointi on anturin oikea asennus: anturin tiukka mekaaninen kiinnitys säiliössä, kaapelin lämpöeristys kosketuskohdassa (jotta se ei siirrä ympäristön lämpötilaa sisäänpäin) ja ulkoantureille (kollektorissa) kestävä kaapeli UV-säteilyn ja lämmön kestävyydelle.
Mikä on ohjainyksikön elinikä ja milloin vaihtaa?
Aurinkosäätimien elektroniikka kestää normaalikäytössä 10–20 vuotta. Yleisin syy vaihdolle ei ole itse säädin, vaan:
Varasto-osien tai antureiden valmistuksen päättyminen – 15+ vuoden jälkeen voi olla vaikeaa löytää yhteensopivaa anturia tai näyttöä.
Päivitystarve – vanhempi säädin ei tue EC-pumppuja, WiFi-seurantaa tai muita uusia toimintoja.
Fyysinen vaurio – yleisimmin kosteus jakorasioissa tai salamaniskun aiheuttama ylijännite (suosittelemme säädinten suojaamista ylijännitesuojalla).
Kiertovesipumput kestävät yleensä 8–15 vuotta aurinkoisissa olosuhteissa (korkea lämpötila, glykoliseokset). Vedenkiertojärjestelmän ikääntymisen merkkejä ovat kohonnut melutaso tai virtauksen lasku samassa asennossa. Säännöllinen vuosittainen järjestelmän tarkastus ja huolto (huuhtelu, paineentarkistus, silmämääräinen tarkastus) pidentää käyttöikää huomattavasti – aiheesta on kirjoitettu tarkemmin artikkelissa Aurinkokäyttöisen pumpun huolto ja korjaus .
Miten optimoida järjestelmä maksimaaliseen energiansäästöön?
Tästä aiheesta kirjoitamme yksityiskohtaisesti artikkelissa Kuinka säätää aurinkopumpun ohjain maksimitehokkuudelle , mutta lyhyesti: tärkeimmät parametrit ovat oikea ΔT ON/OFF, antureiden oikea asento, oikea virtaus (pumpun teho) ja suojaustoimintojen aktivointi.
Konkreettinen käytännön vinkki: monet asentajat säätävät pumpun korkeimmalle teholle (3. taso) – he ajattelevat, että "mitä nopeammin neste virtaa, sitä enemmän lämpöä se siirtää." Tämä ei aina pidä paikkaansa. Liian korkea virtaus aiheuttaa, että syöttö- ja poistolämpötilat ovat lähes samat (pieni ΔT), mikä tarkoittaa alhaista lämpöeristystehokkuutta. Optimaalinen virtaus useimmille vaakapinnoille on 30–50 l/h neliömetriä kohti – 4 m²:n keräimellä se on 120–200 l/h. Aseta pumppu siten, että keräimen syöttö- ja poistolämpötilojen ero on 8–12 °C tyypillisellä aurinkoisella päivällä.
Edistyneempiin asetuksiin, kuten järjestelmissä Aurinkopumppu ALEX HX10 MiniSOL-ohjaimelle , joissa virtauksen ja lämpötilojen säätö tapahtuu automaattisesti, optimointiparametrit ovat yleensä valmistajan ennalta asettamia ja vaativat vain perusmäärityksen keräimen tyypistä ja varastosäiliön tilavuudesta.
Usein kysyttyä (FAQ)
Voiko aurinkopumpun ohjaimen asentaa itse ilman sähköasentajaa?
Riippuu sähköjärjestelmästä ja lainsäädännöstä. Ohjain itsessään syötetään pistorasiasta (230 V) tai kiinteästä sähköverkosta. Jos kyseessä on kiinteään verkkoon liittäminen (ilman pistorasiaa), laki vaatii sähköasentajan, jolla on asianmukainen pätevyys (asetus nro 508/2009 Z. z.). Hydraulinen osa – pumpun yksikkö, putkiliitännät, anturit – voidaan asentaa lämmitys- tai saniteettiasentajan toimesta. Täydellinen asennusohje löytyy artikkelista Aurinkopumppu-yksikön asennus askel askeleelta .
Mitä lämmönsiirtoliuosta tulisi käyttää aurinkopiirissä ja vaikuttaako se ohjaimeen?
Standardina käytetään propyleeniglykolia (jäätymätöntä aurinkoseosta) pitoisuutena 30–50 % paikallisen minimilämpötilan mukaan. Ohjaimen on tiedettävä, mitä nestettä järjestelmässä on, koska propyleeniglykolin ominaislämpökapasiteetti eroaa puhtaasta vedestä – ohjain käyttää tätä parametria tehoarvion laskemisessa. Jotkut ohjaimet mahdollistavat "vesi" tai "glykoli 30/40/50 %" -asetuksen suoraan valikossa. Älä käytä etyleeniglykolia (auton jäätymätöntä nestettä) – se on myrkyllistä ja vuotaessaan saastuttaisi vesivaraston.
Ohjain näyttää todelliset arvot, mutta varastosäiliö ei lämpene – miksi?
Usein syy on ilma aurinkopiirissä. Ilma vähentää tehokasta virtausta ja voi aiheuttaa, että pumppu pumppaa vain ilmaa ilman lämmönsiirtoa – virtausmittari näyttää nollaa tai hyvin alhaisia arvoja. Ratkaisu on järjestelmän huolellinen ilmanpoisto. Toinen mahdollinen syy on tukkeutunut suodatin (strainer) pumpun yksikössä, joka on puhdistettava. Harvinaisempi, mutta käytännössä mahdollinen syy: jäätynyt neste putkistossa ensimmäisenä talvipäivänä, jos jäätymätöntä seosta ei ole sekoitettu oikein.
Onko jokainen ohjain yhteensopiva jokaisen pumpun kanssa?
Ei aina. Tavalliset ohjaimet ohjaavat pumppuja releen kautta – yksinkertainen käynnistä/sammuta. EC-pumpuilla (PWM tai 0–10V ohjaus) tarvitaan ohjain, joka tukee näitä protokollia. Jos ostat EC-pumpun, mutta vanhan ohjaimen, EC-moottori käy joko täydellä teholla (ei tehojen säätöä) tai ei ollenkaan – riippuen kytkennästä. Tarkista aina ohjaimen ja pumpun yhteensopivuus ennen ostoa, mieluiten konsultin kanssa.
Kuinka voin tietää, että aurinkojärjestelmäni toimii oikein, jos minulla ei ole kokemusta tekniikasta?
Yksinkertaisin tapa: vertaa näytön lämpötiloja aurinkoisena kesäpäivänä (11–14 h). Keräin tulisi olla 60–90 °C (stagnaatiossa jopa korkeampi), varastosäiliön tulisi olla vähintään 5–10 °C korkeampi kuin aamulla ennen auringonnousua. Pumppu tulisi käydä. Jos nämä ehdot täyttyvät, järjestelmä toimii. Jos varastosäiliö ei lämpene, vaikka keräin on kuuma ja pumppu käy – todennäköisesti on hydraulinen ongelma (ilma, tukkeutunut venttiili). Vuosittainen silmämääräinen tarkastus ja energiankulutuksen seuranta (jos ohjaimessa on kWh-laskuri) antavat hyvän kuvan järjestelmän kunnosta.
Mitä tapahtuu, jos ohjain epäonnistuu – onko se vaarallista järjestelmälle?
Ohjaimen vikaantuessa pumppu pysähtyy – järjestelmä on stagnaatiotilassa. Keräimet lämpiävät maksimilämpötiloihin (tasokeräimillä jopa 200 °C, tyhjiökeräimillä jopa 250 °C) ja lämmönsiirtovesi höyrystyy paisuntasäiliöön. Järjestelmä ei pala, koska turvaventtiili poistaa höyryn maksimipaineen ylittyessä (yleensä 6 bar). Korjauksen jälkeen neste palautuu. Vaarana: usein toistuva stagnaatio heikentää glykolia ja tiivisteitä – pitkän stagnaation (useita päiviä) jälkeen on hyvä tarkistaa nesteen koostumus. Siksi on suositeltavaa varata ohjaimen varavirtalähde UPS:llä tai ainakin nopea hälytys vian sattuessa (sähköpostivahistus moderneissa WiFi-ohjaimissa).
Lopuksi
Aurinkojärjestelmän ohjain ei ole vain "liite" – se on komponentti, josta riippuu koko järjestelmän energiatase. Oikea valinta, asennus, säätö ja säännöllinen ohjaimen tai pumpun yksikön tarkastus heijastuvat suoraan järjestelmän saamaan aurinkoenergiaan ja koko järjestelmän käyttöikään.
Jos et ole varma, mikä ohjain sopii juuri sinun järjestelmääsi, suosittelemme lukemaan artikkelin Kuinka valita ohjain aurinkojärjestelmään , jossa on vaiheittainen ohje järjestelmän tyypin mukaan. Kaikkien saatavilla olevien ohjainten ja pumpun yksiköiden katsaus löytyy ohjain-osastolta atria.sk-sivustolla.
Onko sinulla kysymyksiä tästä aiheesta?
Etkö osaa päättää tai käsittelet erityistilannetta kotonasi? Kirjoita meille – autamme mielellämme.