Käytämme evästeitä, jotta voit selata sivustoa vaivattomasti ja jotta voimme kävijäliikenteen analyysin avulla jatkuvasti parantaa sen toimintoja, suorituskykyä ja käytettävyyttä. (lisätietoja)
Aurinkokeräimet ilman oikein valittua säätöyksikköä ovat kuin moottori ilman ohjauselektroniikkaa – ne voivat toimia fyysisesti, mutta eivät koskaan optimaalisesti. Säädin päättää, milloin pumpun käynnistyy, milloin se pysähtyy, miten se suojaa järjestelmää ylikuumenemiselta ja monimutkaisemmissa kaavioissa myös sen, mikä varaaja on etusijalla ja milloin lisälämmitys kytkeytyy päälle. Valitse väärä säädin – pumppu käy turhaan myös yöllä, varaaja ylikuumenee, paisuntasäiliö ei pysy mukana, ja ihmettelet, miksi aurinko ei kannata. Valitse oikea – järjestelmä toimii hiljaa, luotettavasti ja minimaalisilla häviöillä.
Tässä artikkelissa käymme läpi koko päätöksentekoprosessin perusteista: mitä säädin oikeastaan tekee, millaisia tyyppejä on olemassa, miten vaatimukset eroavat yhden keräimen ja yhden varaajajärjestelmän välillä verrattuna suurempiin kokoonpanoihin, ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota tietyissä tuotteissa. Jos olet kiinnostunut siitä, mikä ero on aurinkopumppuyksiköllä ja erillisellä säädinellä, tutustu samannimiseen aiheeseen Tietokeskuksessa – tässä keskitymme lähinnä käytännön valintaan keräinten ja varaajajärjestelmien lukumäärän perusteella.
Miten säädin aurinkojärjestelmässä toimii – perusteet oikealle valinnalle
Säädin (ohjausyksikkö) mittaa lämpötiloja kahdessa tai useammassa kohdassa – tyypillisesti keräimessä (T1-anturi) ja varaajajärjestelmässä (T2-anturi, yleensä varaajajärjestelmän alaosassa). Lämpötilan eron ΔT perusteella säädin päättää, pitäisikö pumpun käynnistyä. Tyypillinen logiikka näyttää tältä:
Pumppu käynnistyy, kun keräimen lämpötila ylittää varaajajärjestelmän lämpötilan asetetulla erolla – useimmiten 5–8 °C (käynnistyksen hysteresis).
Pumppu sammuu, kun ero laskee alle 2–3 °C (sammutuksen hysteresis) tai kun varaajajärjestelmä saavuttaa enimmäisasetetun lämpötilan (tyypillisesti 60–80 °C).
Suojasuureet sisältävät keräimen suojauksen pakkaselta (kierto matalissa lämpötiloissa), varaajajärjestelmän suojauksen ylikuumenemiselta (pumpun pysäytys) ja yösuojauksen takaisinvirtaukselta.
Mitä monimutkaisempi järjestelmä on – enemmän keräimiä, enemmän piirejä, bivalenttivarataja aurinkokeräimellä ja kattilakytkennällä – sitä enemmän tuloja ja lähtöjä säätimellä on, ja sitä huolellisemmin valintaa on harkittava.
Perusjärjestelmä: 1–3 keräintä, 1 varaaja
Tämä on yleisin tapaus omakotitaloissa. Keräinten pinta-ala vaihtelee 4–10 m², varaajajärjestelmän tilavuus on 200–400 litraa, ja koko järjestelmää palvelee yksi piiri yhdellä pumpulla. Täällä ei yleensä tarvita mitään hienostunutta – yksinkertainen kaksisensoroinen säädin riittää täysin.
Tyypillinen esimerkki on Euroster 813 Solar. Se on kompakti, yksinkertainen säädin, jossa on kaksi lämpötila-anturia (T1 keräin, T2 varaajajärjestelmä) ja yksi releulostulo pumpulle. Asetat ΔT käynnistyksen ja sammuttamisen, varaajajärjestelmän enimmäislämpötilan, ja se on periaatteessa kaikki. Asennuksen hoitaa jokainen pätevämpi sähköasentaja, konfigurointi kestää 15 minuuttia. 2 keräimen ja 300 litran varaajajärjestelmän järjestelmälle se on optimaalinen valinta – et maksa ominaisuuksista, joita et käytä.
Milloin yksinkertainen säädin ei riitä edes pienessä järjestelmässä
On poikkeuksia, jolloin tarvitset hienostuneemman säädinjärjestelmän jopa yhden varaajajärjestelmän kanssa:
Bivalenttivarataja kahdella lämmönvaihtimella – alaosa aurinkokeräimellä, yläosa kattilakytkennällä. Säädin on ohjattava aurinkoa ja lisälämmitystä ja mahdollisesti estettävä kattila, kunnes on riittävästi aurinkoenergiaa.
Varaajajärjestelmä sähköisellä lisälämmityksellä – jos haluat, että säädin automaattisesti käynnistää sähköisen lämmityksen iltapäivällä, kun aurinkoenergiaa ei ole tarpeeksi, tarvitset toisen releulostulon.
Järjestelmät virtausmittauksella – jos haluat seurata todellista suorituskykyä ja mitata aurinkovoittoja (esimerkiksi tukihakemusten vuoksi), tarvitset säädinjärjestelmän, jossa on virtausmittarin tulo.
Keskikokoinen järjestelmä: 4–8 keräintä, 1 varaaja tai 2 varaajaa
Tässä tilanne monimutkaistuu. Suurempi keräinten pinta-ala tuo suuremman tehon, mutta myös suuremman ylikuumenemisriskin – ja varaajajärjestelmän tilavuus 500–800 litraa (tai kaksi varaajaa yhteensä) vaatii huolellisemman säätämisen. Käytännössä näemme tämän omakotitaloissa, joissa on uima-altaan lämmitys, pienissä pansionneissa tai yhdistetyissä järjestelmissä (aurinkolämmitys + lattialämmitys).
Tällaisiin sovelluksiin sopivat pumpun asennusyksiköt, joissa on integroitu ohjauselektroniikka, kuten Aurinkopumppuyksikkö ZP2-12 ECO. Se sisältää kiertopumpun, palloventtiilit, varoventtiilin, painemittarit, täyttö- ja tyhjennysventtiilin ja säädinjärjestelmän – siis koko aurinkopiirin sydämen yhdessä kompaktissa yksikössä. Asennus on nopeampaa, hydrauliikka on ilmatiiviisti kytketty valmistajalta ja asennusvirheiden riski vähenee huomattavasti.