Eshop roka 2025 s vykurovacou technikou

polystyreeni

Polystyreeni (lyh. PS) on polymeeri, jota syntyy styreenin (vinyylibentseenin) polymeroituessa. Se on hyvin yleinen, ja lämmöneristävien ja suojaavien ominaisuuksiensa vuoksi sitä käytetään lämmöneristeenä ja pakkausmateriaalina. Se kuuluu polyolefiinien ryhmään. Polystyreeniä on kahta perustyyppiä — tavallinen kestomuovinen polystyreeni (raskas) ja vaahdotettu polystyreeni (kevyt).

Polystyreeniä myydään useilla nimillä: Luran, Lustron, Styropor, Styrodur, Styroflex ja Sagex.

 

Historia

Polystyreenin valmisti ensimmäisen kerran sattumalta vuonna 1839 saksalainen apteekkari Eduard Simon. Styraksin (itämaisen ambrapuun pihkan — Liquidambar orientalis) tislauksessa hän sai öljymäistä nestettä, jolle hän antoi nimen styroli. Muutamaa päivää myöhemmin Simon huomasi, että öljy oli jähmettynyt. Hän oletti kyseessä olevan styrolin hapettuminen ilman hapen vaikutuksesta, ja niin hän nimesi kiinteän aineen styrolioksidiksi. Vuonna 1845 englantilainen kemisti John Blyth ja saksalainen kemisti August Wilhelm von Hofmann kuitenkin havaitsivat, että sama styrolin muutos tapahtuu myös ilman happea, ja he nimesivät tuotteen metastyroliksi. Myöhempi analyysi osoitti, että metastyroli ja styrolioksidi ovat sama yhdiste. Vuonna 1866 Marcelin Berthelot totesi oikein, että metastyroli oli syntynyt styrolista polymeroitumalla.

Myöhemmin havaittiin, että pelkkä styrolin kuumentaminen käynnistää ketjureaktion, jonka tuotteena on makromolekyylinen aine. Tämä johti yhdisteen nykyiseen nimeen — polystyreeni. Saksalainen yritys IG Farben aloitti polystyreenin valmistuksen noin vuonna 1931.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 
Vaahdotettua polystyreeniä käytetään pakkausmateriaalina.

Polystyreeni on läpinäkyvä, kova ja samalla hyvin hauras muovi. Se ei kestä bensiiniä, ketoneja (esimerkiksi asetonia) eikä aldehydejä (polystyreeni kestää yleisesti huonosti orgaanisia liuottimia). Lisäksi se on melko herkkä UV-säteilylle. Tavallisen polystyreenin tiheys on 1,04–1,09 g/cm³. Vaahdotetulla polystyreenillä, jonka tilavuudesta suurin osa on ilmaa, se on vain 0,02–0,06 g/cm³.

Tavallinen polystyreeni on kovaa ja iskuherkkää, ja sen ominaisuudet heikkenevät nopeasti ajan ja sään vaikutuksesta (se haurastuu ja siihen muodostuu paljon halkeamia). Sen lämpötilan kestävyys on myös hyvin heikko — sitä voidaan käyttää 70 °C:seen asti, mutta nopean vanhenemisen vuoksi sitä käytetään vain 55 °C:seen asti. Kiteet sulavat jo 90 °C:ssa, lasisiirtymä tapahtuu 95 °C:ssa.

Polystyreeni palaa keltaisella, hyvin savuavalla liekillä, ja palamiseen liittyy makea bentseenin haju. Palamistuotteet ovat hengitettyinä terveydelle haitallisia.

Vaahdotetulla polystyreenillä on tavalliseen polystyreeniin verrattuna vielä pienempi mekaaninen lujuus ja kimmoisuus. Se on valkoista, läpinäkymätöntä, ja sille on ominaista hyvin pieni lämmönjohtavuus ja tiheys.

 

Vytvořil Shoptet | Design Shoptak.cz.