Lämmönjohtavuus
Lämmönjohtavuus on materiaalin fysikaalinen ominaisuus, joka kuvaa sen kykyä johtaa lämpöä. Se on mitta sille, kuinka nopeasti lämpö siirtyy materiaalin läpi lämpötilagradientin eli kahden pisteen välisen lämpötilaeron vaikutuksesta. Se ilmoitetaan yksikössä W/m·K (wattia metriä ja kelviniä kohti) tai muissa vastaavissa yksiköissä.

Materiaalit, joiden lämmönjohtavuus on suuri, siirtävät lämpöä nopeasti, ja niitä pidetään hyvinä lämmönjohteina. Materiaalit, joiden lämmönjohtavuus on pieni, siirtävät lämpöä hitaammin, ja niitä pidetään lämmöneristeinä.
Lämmönjohtavuus on tärkeä, koska se vaikuttaa materiaalien ja rakenteiden lämpöominaisuuksiin. Rakennuksia suunniteltaessa ja rakennettaessa lämmönjohtavuus on keskeinen tekijä eristemateriaalien lämmönvastuksen (R-arvon) määrittämisessä ja lämpöhäviöiden estämisessä. Suuren lämmönjohtavuuden materiaalit voivat aiheuttaa suurempia lämpöhäviöitä ja lisätä lämmityksen ja jäähdytyksen energiakustannuksia.
Esimerkkejä suuren lämmönjohtavuuden materiaaleista ovat metallit, kuten alumiini ja kupari, jotka ovat hyviä lämmönjohteita. Lasivillan, mineraalivillan, solupolystyreenin ja muiden lämmöneristemateriaalien lämmönjohtavuus on puolestaan pieni, ja niitä käytetään usein rakennusten ja rakenteiden lämmöneristyksen parantamiseen.

