Eshop roka 2025 s vykurovacou technikou

UV-säteily

Ultraviolettisäteily (muita nimiä: ultraviolettiradiaatio, ultraviolettisäteet, ultraviolettivalo, UV-säteily/-radiaatio/-säteet/-valo; aaltoliikkeenä: ultraviolettiaallot, UV-aallot; sähkömagneettisen spektrin osana: ultraviolettispektri, UV-spektri, ultraviolettikaista, UV-kaista) on fotonivirta, jonka aallonpituus on 10–400 nm eli lyhyempi kuin näkyvän valon, mutta pidempi kuin pehmeän röntgensäteilyn.

Se jaetaan lähi-UV:hen (CUV, 200 – 400 nm), kauko- eli tyhjiö-UV:hen (FUV, 100 – 200 nm) ja äärimmäiseen UV:hen (EUV tai XUV, 1 – 31 nm). Ultraviolettialue jaetaan UV-A-säteilyyn (aallonpituus 315–400 nm), UV-B-säteilyyn (280–314 nm) ja UV-C-säteilyyn (10–279 nm).[1] Sen löysi vuonna 1801 saksalainen fyysikko J. W. Ritter.

Maapallon eliöille voimakkain UV-säteilyn lähde on Aurinko. Maan ilmakehä ja magnetosfääri absorboivat tehokkaasti suurimman osan tästä säteilystä. Absorption tehokkuus riippuu aallonpituudesta: UV-C-alueella säteilystä absorboituu käytännössä 100 %, UV-B-alueella vain 50 – 60 % ja UV-A-alueella 30 %. Maan pinnalle saapuvasta UV-säteilystä 90 – 99 % on UV-A-säteilyä ja 1 – 10 % UV-B-säteilyä. Jokaista 300 metrin korkeuden nousua kohden UV-säteilyn voimakkuus kasvaa 4 %. 1 500 metrin korkeudessa se on 20 % voimakkaampaa kuin merenpinnan tasolla.

UV-säteily on ihmiselle tarpeen D2- ja D3-vitamiinien synteesin vuoksi.

Tarvittavan määrän muodostumiseen riittää muutama kymmenen minuuttia päivässä.

Ihon liiallinen altistuminen UV-A- ja UV-B-säteilylle (rusketus) vaurioittaa ihoa. UV-A-säteily aiheuttaa ihon ikääntymistä ja heikentää elimistön puolustusjärjestelmää. Ihon liiallinen altistuminen UV-B-säteilylle aiheuttaa ihon palamista (punoitusta). Voimakkaana ja pitkäaikaisena se voi johtaa jopa ihokasvaimiin. Yksi tapa suojata ihoa UV-säteilyn haitoilta on käyttää aurinkovoiteita, joissa on korkeampi suojakerroin.

                                                                                                                                  

 

Ultraviolettisäteily vaikuttaa soluihin monin mekanismein. Ultraviolettisäteilytys inaktivoi solunsisäisiä entsyymejä, hidastaa solujen jakautumista ja aiheuttaa luonnollisia mutaatioita. Jotkin eläimet ovat sille herkempiä kuin toiset; esimerkiksi joillekin (lierot – Lumbricidae) se on jopa tappavaa. Elävien organismien rakennusaineista herkimmin UV-säteilyyn reagoivat tyydyttymättömät orgaaniset yhdisteet ja niistä eniten ne, joissa on konjugoituja kaksoissidoksia. Näitä ovat ennen kaikkea proteiinit (niistä erityisesti aminohapot tyrosiini ja tryptofaani), nukleiinihapot (ennen kaikkea niiden typpiemäkset) ja jotkin pigmentit. Nukleiinihapot absorboivat UV-säteilyä huomattavasti enemmän kuin proteiinit. Koska UV-säteilyn läpäisykyky on melko pieni, se vaikuttaa vain ihmiselimistön pintakerroksiin ja näkyy ihossa ja silmässä.

 

UV-säteilyä käytetään monilla aloilla ja lääketieteessä:

  • vuoristoaurinko – (lamppu – keinotekoinen lähde)
  • huonosti paranevien haavojen, haavaumien ja makuuhaavojen hoitoon sekä ihotautien hoitoon dermatologiassa (ekseemat, psoriaasi)
  • rakiitin (riisitaudin) ehkäisy ja hoito, jolloin koko keho säteilytetään 1–2 kertaa viikossa
  • osteoporoosin hoito
  • ympäristön sterilointi (niin sanotut bakteereja tappavat lamput, λ=253,7 nm) sekä primäärisenä säteilylähteenä purkauslampuissa
  • veden sterilointi vesilaitoksilla ennen sen johtamista vesijohtoverkkoon, mutta myös esim. puutarhalammissa, jos levien torjuntaan ei kalojen vuoksi käytetä kemikaaleja

                                                                                                              

Vytvořil Shoptet | Design Shoptak.cz.