Eshop roka 2025 s vykurovacou technikou

Miten putket asennetaan oikein järjestelmälevyyn ilman lämpösiltoja

Miten putket asennetaan oikein järjestelmälevyyn lämpösiltojen välttämiseksi

Lattialämmityksen putkien asentaminen järjestelmälevyyn vaikuttaa ensisilmäyksellä yksinkertaiselta – putki työnnetään levyyn tehtyihin aukioloihin ja homma on valmis. Käytännössä asia on kuitenkin monimutkaisempi. Olemme vuosien varrella nähneet lukuisia kohteita, joissa asukkaat ovat luovutuksen jälkeen joutuneet ratkaisemaan ongelmia, kuten epätasaista lämmitystä, kylmiä kohtia lattiassa, korkeampia energialaskuja tai halkeamia pintamateriaaleissa. Useimmissa tapauksissa ongelman juurisyyksi paljastuu putkien epätarkka, huolimaton tai teknisesti virheellinen asennus järjestelmälevyyn, mikä aiheuttaa lämpösiltoja.

Tämä artikkeli on yksityiskohtainen tekninen opas, joka opastaa sinut koko prosessin läpi – sopivan levyn valinnasta alustan valmisteluun, putkien asentamiseen, seinien ja läpivientien käsittelyyn sekä lopullisiin tarkastuksiin ennen valun tekemistä. Löydät täältä konkreettisia mittoja, arvoja, käytännön esimerkkejä ja vastauksia kysymyksiin, joita meille esitetään jatkuvasti.

Miksi putkien oikea asennus on koko järjestelmän kannalta ratkaisevaa

Lattialämmitys on matalalämpöinen säteilylämmitysjärjestelmä. Se toimii periaatteella, jossa suuri lattiapinta säteilee lämpöä ylöspäin huoneeseen suhteellisen alhaisella lämmönjakeluväliaineen lämpötilalla – tyypillisesti 35–45 °C lämmityskattilan puolella, ja lattapinnan lämpötilan tulisi pysyä alle 29 °C olesketiloissa. Koko järjestelmän tehokkuus perustuu yhteen ehtoon: lämmön tulee kulkea ylöspäin, ei sivulle eikä alaspäin rakenteisiin.

Jos putkia ei ole asennettu oikein järjestelmälevyyn, syntyy paikkoja, joissa lämpö leviää väärään suuntaan. Näitä paikkoja kutsutaan lämpösiljoiksi. Käytännössä ne voidaan jakaa:

  • Rakenteelliset lämpösiljat – syntyvät, kun eristekerros katkeaa (esim. läpivientien, seinäliitosten tai väliseinien kohdalla)
  • Kontaktilämpösiljat – syntyvät, kun putki on suoraan kosketuksissa betonialustan kanssa eristyksen sijaan
  • Piste-lämpösiljat – syntyvät, kun levyjä ei ole yhdistetty riittävästi, levyjen välissä on rakoja tai osia on leikattu väärin

Jokaisella näistä tyypeistä on suora vaikutus lämmön häviämiseen alusrakenteeseen. Standardin SFS-EN ISO 10211 mukaan jopa suhteellisen pieni, 0,1 m² kokoinen lämpösilta voi lisätä kyseisen kohdan lämmönhukkaa kymmeniä prosentteja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että järjestelmä, jossa on lämpösiltoja, joutuu toimimaan pidempään, korkeammalla lämpötilalla tai suuremmalla lämmityskattilan teholla – mikä heijastuu suoraan rakennuksen energiankulutukseen ja korkeampiin käyttökustannuksiin.

Betonialusta (lattialaatta) Eristys jatkuva Rako! putki OK putki – silta lämmön häviö pintamateriaali Eristys oikein Anhydriittitasoite / betoni LEIKKAUS LATTIASTA – lämpösiljat

Järjestelmälevyn valinta ennen putkien asennusta

Putkien oikea asennus ei ala itse putkella, vaan sopivan järjestelmälevyn valinnalla. Eri levytyypeillä on erilainen aukkopohja, erilainen korkeus, eri materiaali ja eri käyttötarkoitus. Väärin yhdistetty putki ja levy aiheuttavat ongelmia heti alusta alkaen.

Valikoimassamme on useita testattuja ratkaisuja. Eristyslevy UHP55 (STIROTERMAL BASIC) on tarkoitettu standardeihin märkäjärjestelmiin, joissa käytetään anhydriitti- tai betoni-valua. Siinä on aukkopohja, joka sopii 16 mm ja 17 mm ulkohalkaisijaisille putkille – mikä kattaa suurimman osan yleisesti käytetyistä PE-RT- ja PEX-putkista. Aukkopohjan väli mahdollistaa putkien asennuksen 50 mm rasterilla, mikä on perusta oikealle silmukka-asennukselle.

Jos haluat yhdistää kaksi eristyskerrosta yhteen vaiheeseen, Eristyslevy UHP51 (STIROTERMAL DUO 11) on hyvä valinta, sillä siinä on integroitu alakerros ja se ratkaisee joitain eristysyksityiskohtia tehokkaammin. Kuivajärjestelmissä, joissa ei ole märkää valua – esimerkiksi laminaatin, puun tai suurikokoisten laattojen alla – kannattaa tutustua Polystyreeniin kuivalattialämmitykseen UHPD (STIROTERMAL DRY), jossa putket asennetaan uriin ja peitetään alumiinisilla levityspohjilla.

Yksityiskohtaisemman vertailun eri levytyypeistä löydät artikkelista Järjestelmälevyjen vertailu: STIROTERMAL BASIC vs DUO vs DRY vs SOLO tai artikkelista Miten valita oikea eristyslevy lattialämmitykseen.

Alustan valmistelu ennen levyjen ja putkien asennusta

Lämpösilta ei välttämättä johdu itse putken asennusvirheestä. Hyvin usein sen syy on alustassa, jolle levyt asennetaan. Alustan on täytettävä useita ehtoja, joiden puute vaarantaa hyvän työn jo etukäteen.

Alustan tasaisuus ja puhtaus

Järjestelmälevyjen alle asennettavan alustan maksimi epätasaisuus on 5 mm 2 metrin matkalla. Jos epätasaisuus on suurempi, levyt kopioivat alustan epätasaisuudet ja niiden väliin syntyy ilmarakoja tai levyt murtuvat eivätkä asetu kunnolla. Tämä johtaa suoraan lämpösiltoihin paikoissa, joissa levyt eivät kosketa toisiaan.

Ennen asennusta alusta on pyyhittävä huolellisesti ja poistettava kaikki roskat, karkeat hiukkaset, naulat ja ulkonemat. Pölyä ja hienoa likaa ei tarvitse poistaa, mutta suuremmat hiukkaset voivat aiheuttaa levyn paikallista kohotusta ja sen murtumista märän laatan tai anhydriitin paineen alla.

Eristyslevyn alle asennettava eristys

Betonialustan päälle asennetaan eristyslevyn alle eristys. Sen tehtävä on kaksinkertainen: se estää kosteuden nousun betonilattialta polystyreeniin ja estää myös polystyreenin ja betonin suoran kosketuksen, mikä estää materiaalin kemiallisen hajoamisen. Eristyslevy 601001H on sopiva ratkaisu tähän kerrokseen – se on polyeteenilevy, jonka paksuus on riittävä, ja se asennetaan päällekkäin vähintään 100 mm liitoksissa ja vähintään 100 mm seinien kohdalla.

Foliota on varmistettava reunoilta teipillä, jotta se ei irtoa lattialankkojen asennuksen aikana. Jos folio jää löysäksi ja aaltoilee, lankut "leijuvat" sen päällä, mikä vaikeuttaa niiden tarkkaa ja tiivistä asennusta toisiinsa.

Reunanlaajennuslista

Ennen lankkojen asennusta koko huoneen ympärysvalmistukseen on asennettava reunanlaajennuslista. Tämä lista kompensoi lattian ja seinien välistä lämpölaajenemista ja estää lämmön siirtymistä seinän ja lattian kulmasta, joka on yksi yleisimmistä lämpösiltojen syntypaikoista. Listan on ulottuttava valmiin lattian yläreunan yli, ja ylimääräinen osa leikataan pois lattiapinnoitteen asennuksen jälkeen.

LATTIARAKENNE – leikkaus 1. Betonilattia / alusbetoni 2. Erotusfoliolla 3. Eristyslevy (EPS) ⌀ 17mm 4. Anhydriittitasoite / sementtipohjainen tasoite (min. 45mm) 5. Pintamateriaali (laatta / laminaatti / puu) reunalaajennuslista ↑ suunta rakenteeseen

Itse lattialämmitysjärjestelmän asennus – yksityiskohtainen ohje

Tämä on koko teknologian sydän. Oikein asennettu putkisto pysyy järjestelmälevyissä tiukasti, nousee betonipohjan yläpuolelle, on sijoitettu geometrisesti tarkkaan ja ilman jännitystä, joka voisi aiheuttaa sen liikkeen tasoitteen valun aikana.

Putkien välinen etäisyys ja asennusmallit

Järjestelmälevyt ulkonemilla mahdollistavat putkien välisten etäisyyksien määrittämisen moduuleissa, jotka levy määrittää – yleisimmin 50 mm. Tämä tarkoittaa, että putkien todelliset välistykset ovat 50 mm:n monikertoja: 100 mm, 150 mm, 200 mm, 250 mm, 300 mm. Järjestelmän suunnittelussa pätee sääntö: mitä pienempi putkien välinen etäisyys, sitä tasaisempi lattian pintalämpötila, mutta sitä enemmän putkia, liittimiä ja työtä.

Olohuoneen alueella (jossa kuljetaan paljain jaloin, lapset leikkivät) käytetään 100–150 mm:n etäisyyttä. Ikkunoiden ja ulkoseinien läheisyydessä (perifeeria) käytetään 100 mm tai jopa 75 mm suuremman lämmönhäviön kompensoimiseksi. Teknisissä tiloissa (WC, käytävä, varasto) riittää 200–250 mm. Nämä etäisyydet ovat hydraulisen laskelman tulos, eivätkä satunnaisia valintoja.

Yleisiä putkien reititysmenetelmiä on kaksi:

  • Meander-malli (kierre) – putki kulkee rinnakkain edestakaisin. Helppo laskea, mutta aiheuttaa lämpötilagradientin – kierteen sisääntulopuoli on lämpimämpi kuin ulostulopuoli.
  • Spiraalimalli – putki kiertää huoneen ulkoreunalta keskustaa ja takaisin eri radalla. Saavuttaa tasaisemman lämmönjaon, koska sisääntulo- ja ulostulohaat vaihtelevat vierekkäin.
Meander-malli Spiraalimalli ▶ sisääntulo ◀ ulostulo Lämpötilagradientti! ▶ sisääntulo (ulkopuolelta) ▶ sisääntulo (sisäpuolelta) Tasaisempi lämpötila ✓

Tekninen ohje putkien asennukseen asennuslevyihin

Putki vedetään rummusta sujuvasti, ilman teräviä mutkia. PE-RT 17x2 mm -putken minimitaivussäde on 5 kertaa ulkohalkaisija, eli vähintään 85 mm. Käytännössä tämä tarkoittaa, että silmukan (puolikaari haaran päässä) säteen tulee olla vähintään 85–100 mm. Jos säde on pienempi, putki ei taudu ollenkaan tai taantuu paikallisen ahtuman (kinkku) kanssa, mikä lisää hydraulista vastusta ja voi johtaa putken rikkoutumiseen.

Asennettaessa asennuslevyihin, työnnä putkea levyihin 30–50 cm:n osissa. Älä taivuta koko silmukkaa etukäteen ja yritä työntää sitä kerralla – tämä aiheuttaa sisäisiä jännitteitä, jotka voivat irrottaa putken asennuslevyistä sen jälkeen, kun se on vapautettu. Oikea tapa: kiinnitä silmukan alku jakotukkiin, venytä putkea ensimmäisen rivin asennuslevyjen päälle, paina se jokaiseen levyyn peukalolla tai erityisellä muovisella työkalulla ja vasta sitten siirry taivutukseen ja seuraavaan riviin.

Jokaisen asennuslevyn tulee pitää putki kunnolla – eli putken tulee ”ponnahtaa” levyjen väliin ja sen pitäisi irrota vain kohtuullisella voimalla (noin 15–25 N). Jos putki putoaa helposti, asennuslevyt ovat vahingoittuneet tai putken halkaisija on väärä. Tämä ongelma tulee ratkaista välittömästi, ennen betonoinnin aloittamista.

Putken kiinnitys epätyypillisissä kohdissa

Huoneiden välisissä läpivienneissä, oviaukkojen kohdalla ja epätyypillisissä kulmissa putkea ei voida asentaa vain asennuslevyihin. Tässä käytetään muovisia kiinnikkeitä (klippsejä), jotka naulataan tai ruuvataan eristyslevyyn ja pitävät putken oikeassa asennossa. Kiinnikkeiden välinen etäisyys suoralla osuudella: 500–600 mm. Kaarissa ja mutkissa: 200–300 mm, riippuen taivussäteestä.

Kiinnikkeet eivät saa puristaa tai muotoilla putkea. Oikein kiristettynä putken ulkohalkaisijan ei tule olla pienempi kuin nimellinen ulkohalkaisija kiinnikkeen kohdalla. Liian tiukasti kiristetty kiinnike aiheuttaa paikallisen ahtuman ja lisää silmukan hydraulista vastusta – mikä ilmenee ”kylmänä vyöhykkeenä” lattian osassa.

Lämpösiltojen muodostuminen putkien vedossa – erityisen riskialttiit kohdat

Vuosien kokemuksen perusteella lattialämmitysjärjestelmissä voidaan tunnistaa useita tyypillisiä ”ongmakohtia”, joissa lämpösiltoja muodostuu yleisimmin. Näihin tulee kiinnittää erityistä huomiota jokaisessa asennuksessa.

Silmukan sisääntulo- ja ulostulokohta jakotukkiin

Tässä kohdassa putki siirtyy lämmöneristyksestä seinän reunavyöhykkeeseen ja edelleen jakotukkikaappiin. Putkea ei ole vedetty asennuslevyjen läpi, vaan se kulkee vapaasti. Jos koko tätä osuutta ei ole suojattu suojaputkella (yleensä aaltomuoviputki) ja tilaa ympärillä ei ole eristetty, muodostuu suora lämpösilta: 35–45 °C:n putki kulkee eristämättömänä suoraan betoniseinän läpi. Tämä kohta tulee aina eristää PUR-vaahtomuovilla tai EPS-leikkauksilla.

Kohta laattalattian liikuntasaumoissa

Laattalattian liikuntasaumoissa putki ei saa olla ilman suojausta. Jos putken on ylitettävä liikuntasauma, sen tulee olla suojattu suojaputkella vähintään 300 mm:n matkalta kummaltakin puolelta saumaa, jotta betonin liike kompensoituu ilman putkeen kohdistuvaa mekaanista rasitusta. Samalla – liikuntasauman kohdalla ei saa puuttua eristystä putken alta.

Putkien veto väliseinien ja seinien läpi

Kun putket kulkevat sisäseinien läpi (joissa ei ole lattialämmitystä esimerkiksi väliseinän alla), eristyksen tulee olla jatkuvaa – myös väliseinän alle, jos se on rakenteellisesti mahdollista. Jos rakentaja ei halua eristystä väliseinän alle, on varmistettava, että putki ei kulje väliseinän alle ilman suojausta ja keskeytymättä lämmöneristystä.

Järjestelmälevyn liitos sisäänkäynnin kynnyksellä

Oviaukko on kriittinen kohta. Lattian eri kerrokset eri huoneissa voivat vaihdella, pintamateriaali voi muuttua ja eristys voi olla keskeytetty. Järestyelmälevyn tulee ulottua kynnyksen alle. Jos viereisessä huoneessa on eri lattian korkeus tai siellä ei ole lattialämmitystä, siirtymä tulee käsitellä polystyreenin viistolla leikkauksella, jotta eristyskerroksessa ei synny hyppyä.

PUTKIEN VETO – kiinnityspisteet ja riskit Jak- o- tukki ● kiinnike/sponka ! lämpösilta ilman suojausta putki (tulo) putki (meno)

Kuivat järjestelmät ja alumiinifoliot – erityisvaatimukset asennukselle

Kuivat lattialämmitysjärjestelmät, joissa ei ole märkää valua, toimivat erilaisella lämmönjakoperiaatteella. Putki sijaitsee polystyreenin urissa ja lämpöä siirretään alumiinisilla jakolevyillä (folioilla), jotka levittävät lämpöä putkesta suuremmalle alueelle.

Kuivissa järjestelmissä on tärkeää Alumiinifolio kuivalattialämmitykseen – tämän levyn tulee olla täydessä kontaktissa putken ja sen päällä olevan lattian kanssa. Jokainen ilmarako alumiinin ja putken tai alumiinin ja pintamateriaalin välillä vähentää merkittävästi lämmön siirtoa ja aiheuttaa epätasaista lämmitystä.

Tyypillinen virhe kuivassa järjestelmässä: alumiinilevyjä ei pidetä tärkeinä, asentaja jättää ne pois tai ei asenna niitä ja putki jää peittämättä vain puulevyllä ilman lämmönjakajaa. Tuloksena on, että kohdat putken päällä ovat huomattavasti lämpimämpiä kuin kohdat putken välissä – lattia lämpenee raidoilla, mikä on tunnettavissa myös jaloissa.

Kuivissa järjestelmissä polystyreenin uria ei saa katkaista, epätarkat tai liian matalat leikkaukset levyyn johtavat siihen, että putki ei mahdu uraan tai ei asetu siihen suoraksi. Kuivan järjestelmän polystyreeni (STIROTERMAL DRY) on esileikattu tehtaalla, mikä yksinkertaistaa asennusta ja vähentää virheiden riskiä verrattuna manuaaliseen leikkaamiseen työmaalla.

Tarkastus ennen ja jälkeen valun

Ennen valun tai anhydriitin kaatamista järjestelmän tarkastus on pakollinen. Tämän tarkastuksen laiminlyönti on yksi kalleimmista säästötoimenpiteistä, joita rakentaja voi tehdä. Jos virhe löytyy valun jälkeen, sitä ei yleensä voida korjata ilman kerrosten purkamista.

Paineen testaus putkistolle

Lattialämmityksen asennuksen jälkeen, mutta ennen tasoitteen valua, tehdään koko putkistolle painetestaus. Testipaine on 1,5-kertainen järjestelmän maksimikäyttöpaineeseen verrattuna, kuitenkin vähintään 6 baria. Testi kestää vähintään 2 tuntia, jonka aikana paineen ei saa laskea yli 0,2 baria. Jos paine laskee, vuotokohta täytyy löytää – tarkista jokainen liitos, jokainen kiinnike ja jokainen mutka. Vuoto putkistossa anhydriittitason alla on suora tie ongelmiin vuosien käytön jälkeen.

Putkiston asennuksen visuaalinen tarkastus

Painetestauksen lisäksi tarvitaan koko alueen visuaalinen tarkastus. Tarkista:

  • Että jokainen putki on systeemissä olevissa kiinnikkeissä tai pidikkeissä – ei löysiä osia
  • Että minimietäisyydet seiniin on noudatettu (vähintään 100 mm ulkoseinästä, vähintään 150 mm seinästä, joka rajoittuu lämmittämättömään tilaan)
  • Että mikään putki ei lepää suoraan betonilla ilman eristystä sen alla
  • Että kaikki läpiviennit ja jakotukki on suojattu asianmukaisesti
  • Että reunojen laajenemisraita on ehjä koko ympärysmitan

Tasoitteen valun aikana

Anhydriitin (itsesilkanoivan tasoitteen) valun aikana järjestelmän täytyy olla paineistettuna – täytettynä vedellä 3–4 barin paineella. Tämä estää putken litistymistä anhydriitin painon alla ja pitää sen oikeassa asennossa. Tasoitteen kovettumisen jälkeen (vähintään 48 tuntia) painetta voidaan laskea, mutta järjestelmää ei saa tyhjentää eikä lämmittää ennen kuin anhydriitin tai sementtipohjaisen tasoitteen valmistaja sitä määrää – yleensä vähintään 21 päivää anhydriitin kanssa.

Asennuksen laadun riippuvuus putkityypistä

Kaikki putket eivät käyttäydy samalla tavalla asennettaessa systeemilevyyn. Keskeiset parametrit, jotka vaikuttavat kiinnitykseen ja putken jäykkyyteen mutkissa:

  • PE-RT (Polyetyleeni, jossa korkea lämmönkestävyys) – joustava, helppo asentaa kiinnikkeisiin, pitää muotonsa hyvin mutkissa. Standardi märille järjestelmille.
  • PEX-a (Engel-verkko polyeteeni) – jäykempi, mutta ”muistaa” muotonsa lämmityksen jälkeen. Asennettaessa kylmässä talvella voi olla liian jäykkä ja irrota kiinnikkeistä. Ratkaisu: lämmitä putkirulla 15–20 °C:een ennen asennusta.
  • PEX-b / PEX-c – joustavampi kuin PE-RT, vähemmän joustava mutkissa, mutkan säde on suurempi. Voi olla ongelmallinen ahtaissa tiloissa.
  • Monikerroksinen (Al-PEX) – sisältää alumiinikerroksen, muotoiltavissa kerran ja pitää muotonsa. Erinomainen kuiville järjestelmille ja suorille vedoille, vähemmän sopiva useisiin mutkiin.

Lisätietoa putkien valinnasta eri järjestelmiin löydät artikkelista Kuiva vs. märkä lattialämmitys: mikä polystyreeni ja folio sopivat.

Yleisimmät kysymykset (FAQ)

Voinko asentaa putken suoraan betonille ilman systeemilevyä?

Teknisesti putken saa betoniin, mutta tällainen järjestelmä on hyvin tehoton ja lämmönhukka on suuri alaspäin. Suurin osa lämmöstä leviää betonilevyyn ja edelleen maaperään tai sen alle, ei ylöspäin huoneeseen. Lisäksi vanhojen rakennusten saneerauksissa on riski tasoitteen halkeamiselle, jos eristystä ei ole riittävästi putken alla. Oikea systeemilevy putken alla on teknisesti välttämätön edellytys.

Mitä tehdä, jos putki irtoaa kiinnikkeistä asennuksen aikana?

Tarkista ensin, että putken ulkohalkaisija on oikea kyseiselle levylle. UHP55-levy on ensisijaisesti 17 mm halkaisijalle – 16 mm putki voi olla löysä, 18 mm ei mahdu ollenkaan. Jos halkaisija on oikea ja putki irtoaa silti, syynä voi olla joko kiinnikkeiden vaurioituminen (liian jäykkä putki kylmässä) tai liian suuri jännitys putkessa sen avatessa. Ratkaisu: anna putken olla huoneessa vähintään 15 °C:ssa vähintään tunnin ennen asennusta, asenna lyhyemmissä osissa ja varmista kiinnitys jokaisessa kiinnikkeessä sormella.

Mikä on anhydriitin tai betonitasoitteen minimipeitto putken päälle?

Anhydriitin minimipeitto putken yläreunaan on 25 mm, betonitasoitteen 45 mm. Kokonaispaksuus systeemilevyn päällä on siis 17 mm putkelle (ulkohalkaisija): 17 + 25 = 42 mm anhydriitin kanssa, 17 + 45 = 62 mm betonitasoitteen kanssa. Nämä arvot ovat minimiarvoja – suuremmalla paksuudella järjestelmän reaktioaika pitenee (tasoite varastoi enemmän lämpöä), mutta pinnan tasaisuus paranee.

Miten saan selville, onko lattialämmityksessä lämpösiltoja, kun lattia on jo valmis?

Yksinkertaisin tapa ilman erityisiä laitteita: lämmitä järjestelmä käyttölämpötilaan ja odota vähintään 2 tuntia. Kävele sitten paljain jaloin lattian poikki ja seuraa lämpötilaeroja. Kylmät raidat tai alueet viittaavat joko puuttuvaan putkeen tai lämpösiltaan alaspäin. Tarkempi diagnostiikka tehdään lämpökameralla – se näyttää lämpötilajakauman lattian pinnalla ja paljastaa myös pienet ongelmat.

Tarvitsenko eristysfolion myös levyn ja tasoitteen väliin, vai vain eristyskerroksen alle?

Eristysfolion pääasiallinen paikka on eristyskerroksen alla – betonipohjan ja EPS:n väliin. Anhydriittitasoitteen ja eristyslevyn väliin käytetään toisen tyyppistä folioa – PE-foliota, joka estää anhydriitin tunkeutumisen levyjen alle ja saumoihin. Tämä kerros on ohuempi (0,1–0,2 mm) ja se levitetään levyjen päälle juuri ennen tasoitteen valua. Lisätietoa eri folioiden toiminnoista ja niiden oikeasta käytöstä löydät artikkelista Eristys- ja alumiinifolio lattialämmityksessä: milloin ja miten niitä käytetään.

Voinko asentaa systeemilevyt ja putket itse tee-se-itse -projektina?

Levyjen ja putkien asennus on teknisesti mahdollista myös kokeneelle tee-se-itse -tekijälle, mutta tietyin ehdoin. Sinulla täytyy olla käytettävissäsi suunnitelmat, joissa on suunnitellut silmukat, välistykset ja tehot – improvisaatio ei tule kysymykseen. Painetestaus ennen tasoitteen valua tulisi dokumentoida. Tasoitteen valaminen on suositeltavaa jättää ammattilaiselle – tasaisen valun ja paksuuden noudattaminen on ratkaisevaa. Vinkkejä levyjen ja putkien asennukseen löydät myös artikkelista Yleiset virheet polystyreenin ja systeemilevyjen asennuksessa lattialämmitykseen.

Lopputulos: tarkkuus kannattaa

Putkien asennus lattialämmitykseen systeemilevyyn on työ, joka vaatii samaa kunnioitusta kuin sähköasennus tai putkityöt. Kerran valettu putki ei ole korjattavissa ilman purkamista – tämä pätee sekä lämpösiltoihin että itse vuotoihin. Jokainen minuutti, joka käytetään alustan valmisteluun, levyjen tarkkaan asennukseen, putken huolelliseen painamiseen kiinnikkeisiin ja visuaaliseen tarkastukseen ennen tasoitteen valua, maksaa itsensä takaisin alhaisempien energiankulutuksen, tasaisen lämmityksen ja järjestelmän ongelmattoman käyttöiän muodossa vuosikymmenien ajan.

Jos et ole varma levyn valinnasta, suosittelemme tutustumaan vertailuun artikkelissa Miten valita oikea eristyslevy lattialämmitykseen tai Kuinka paksu polystyreeni tarvitaan lattialämmityksen alle. Asennusohjeet löydät artikkelista Systeemilevyn asennus lattialämmitykseen vaihe vaiheelta.

Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?

Etkö osaa päättää vai ratkaisetko jotain erityistä tilannetta kotona? Ota yhteyttä – autamme mielellämme.

Älä täytä tätä kenttää:
Vytvořil Shoptet | Design Shoptak.cz.