HT-viemäröintiputken kallistus: mikä kulma on oikea ja miksi se on tärkeä
HT-putkien kallistus: mikä on oikea kulma ja miksi sillä on väliä
Tuntuu pieneltä yksityiskohdalta. Muutama aste tänne, muutama aste sinne – vesi kyllä löytää tiensä. Näin asiaa usein ajatellaan, jos ei ole kokemusta viemäröintijärjestelmistä. Käytännössä kuitenkin juuri väärä HT-putkien kallistus on syynä kymmeniin ongelmiin, alkaen jatkuvista tukoksista viemärin hajuun ja päättyen koko järjestelmän toimintahäiriöihin. Kun saat kohteen, jossa haisee vessasta tai omistaja joutuu putsaamaan viemäröintiä joka toinen kuukausi, syy on lähes aina putkien väärä kallistus – joko liian pieni tai paradoksaalisesti liian suuri.
Tämä artikkeli käsittelee juuri tätä aihetta: mikä on oikea HT-putkien kallistus, miksi sillä on väliä, miten se mitataan ja säädetään käytännössä, ja mitä tapahtuu, jos sitä aliarvioidaan. Löydät tästä konkreettisia lukuja, esimerkkejä asiakaskohteista ja selityksen niistä fysikaalisista periaatteista, jotka sen taustalla ovat.
Miksi kallistus ei ole vain muodollisuus: virtausfysiikka viemäröintiputkissa
HT-putki ei ole paineputki. Vesi ei virtaa siinä paineen vaan painovoiman vaikutuksesta – eli pelkästään putken kallistuksen ja nesteen oman painon ansiosta. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta siitä seuraa yksi olennainen seuraus: putken on oltava suunniteltu siten, että vesi kuljettaa myös jätevesien kiinteät osat – rasva, saniteettitarvikkeet, hiukset, ruuantähteet. Jos vesi virtaa liian hitaasti, nämä aineet laskeutuvat putken seinämille. Jos se virtaa liian nopeasti, syntyy päinvastainen ongelma.
Viemäröintiputkien hydrauliikassa käytetään käsitettä ”itsepuhdistusnopeus”. Se on pienin virtausnopeus, jolla vesi irrottaa kiinteät hiukkaset ja kuljettaa ne pois. Tavallisessa kotitalousviemäröinnissä tämä arvo on noin 0,6–0,7 m/s. Saadaksesi tämän nopeuden painovoiman avulla, tarvitset riittävän kallistuksen – mutta ei liian suuren.
Tässä tulee paradoksi, jota monet eivät tiedosta: liian jyrkkä kallistus on yhtä haitallinen kuin liian loiva. Hyvin jyrkässä kallistuksessa vesi ”pakenee” nopeammin kuin jätevesien kiinteät osat. Vesi valuu pois, mutta kiinteä aines jää putkeen. Lisäksi jyrkässä kallistuksessa tapahtuu virran erottumista – ilma ei pääse putkeen tasaisesti, syntyy alipainealueita, jotka voivat vetää vettä vesilukoista, jolloin hajut pääsevät suoraan kylpyhuoneeseen tai keittiöön.
Normit ja suositeltavat kallistusarvot HT-putkille
HT-putkien kallistus ei ole henkilökohtainen mieltymys tai arviointi silmämääräisesti. On olemassa tarkkoja standardiarvoja, joista ei tulisi poiketa ilman teknistä perustelua. Suomessa viemäröintijärjestelmien asennusta säätelevät pääasiassa Rakennusmääräykset ja niihin pohjautuvat standardit.
Näiden määräysten mukaan vaadittavat minimikallistukset vaakaosuuksille ovat:
- DN 50 (halkaisija 50 mm) – minimikallistus 2,5 % – 3 % (eli vähintään 25 mm korkeuseroa jokaista juoksumetriä kohden)
- DN 75 (halkaisija 75 mm) – minimikallistus 2 % (20 mm/m)
- DN 110 (halkaisija 110 mm) – minimikallistus 1 % (10 mm/m), suositeltava 1,5 – 2 %
- DN 125 (halkaisija 125 mm) – minimikallistus 1 % (10 mm/m)
- DN 160 (halkaisija 160 mm) – minimikallistus 0,5 % (5 mm/m)
Vaakaosuuksien maksimikallistusta ei standardeissa rajoiteta, mutta käytännössä sen ei tulisi ylittää 5 % pienemmillä halkaisijoilla ja 3 % suuremmilla, paitsi lyhyillä siirtymäosuuksilla. Pystysuorien (nousevien) putkien kallistus on luonnollisesti 90°, mikä on standardi esimerkiksi WC-istuimen liittämisessä pystysuoraan keräysputkeen.
Tärkeä huomio: nämä arvot koskevat vaakasuoria linjoja – eli osia, joissa putki kulkee suhteellisen vaakasuorana saniteettitarran ja pystysuoran keräysputken tai kaivon välillä. Nousevat putket kulkevat pystysuorasti, eikä kallistus ole niissä ongelma.
Mitä tapahtuu, jos kallistus on liian pieni
Yleisin ongelma käytännössä. Olen nähnyt sen monta kertaa: putkimies teki vaakasuoran vedon lähes tasaisesti, koska se ”toimi rakenteellisesti” – esimerkiksi asunnon korkeuden, alhaisen kattotilan tai vain mukavuuden vuoksi. Tulos? Asiakas soittaa puolen vuoden kuluttua, että jätevesi virtaa hitaasti. Vuoden kuluttua taas, että se on kokonaan tukossa.
Riittämättömällä kallistuksella:
- Vesi virtaa hitaasti eikä tuota riittävästi liike-energiaa kiinteiden osien kuljettamiseen
- Rasva, saippuajäämät ja hiukset alkavat tarttua putken seinämiin
- Kerrostuma paksuuntuu vähitellen, putken poikkipinta-ala pienenee
- Stagnaavissa vesissä tapahtuvat bakteerien hajoamisprosessit tuottavat vetysulfidia (H₂S), joka on viemärin hajun tunnusomainen haju
- Putki tukkeutuu aiemmin kuin sen normaali käyttöikä edellyttäisi
Äärimmäinen tapaus: jos putki on lähes vaakasuora tai jopa hieman vastakallistuksella (mikä voi tapahtua huonosti tuetussa pitkässä osassa), vesi yksinkertaisesti ei valu. Se jää putkeen, mätänee, tuottaa hajuja ja aiheuttaa seuraavalla käytöllä niin sanotun ilmalukon – eli ilmalla ei ole minne paeta ja vesi valuu kurlaavin äänin tai ei tule ulos ollenkaan.
Mitä tapahtuu, kun kallistus on liian suuri?
Tämä ongelma on harvinaisempi, mutta yhtä todellinen. Sitä esiintyy esimerkiksi remonttien yhteydessä, kun yritetään korvata menetetty korkeusero lyhentämällä putkien reittiä, tai vanhoissa taloissa, joissa putkisto "kopioi" rakenteen kallistuksia, jotka ovat hieman painuneet.
Liian jyrkässä vaakaputken kallistuksessa:
- Vesi virtaa nopeammin, mutta jätevesien kiinteillä osilla ei ole riittävästi kitkaa seinämää vasten, jotta ne kulkisivat mukana – ne jäävät jälkeen
- Ilmenee niin sanottu hydraulinen erottuminen: vesi valuu pois, kiinteät aineet jäävät putkeen ja laskeutuvat valumisen jälkeen
- Nopeassa virtauksessa muodostuu ilmataskuja – vesi sulkee putken aukon tietyllä kohdalla, mikä aiheuttaa alipainetta aukon takana ja tämä alipaine imee vettä vesilukoista
- Tyhjä vesilukko = suora reitti viemäröintikaasuille sisätiloihin
- Äärimmäisissä tapauksissa (yli 10 % kallistus) on myös melua, värähtelyä ja liitosten vaurioitumista veden iskuista
Käytännössä "liian suuri kallistus" on yleisin ongelma lyhyessä poistoputkessa suoraan WC-istuimen alla, jossa putkimies on tehnyt jyrkän putken ennen liittämistä pystysuoraan nousuputkeen. Siinä riittää oikea HT-kulma oikealla kulmalla (esim. 45° tai 67,5°) sopimattoman terävien kulmien yhdistelmän sijaan.
Kallistuksen käytännön mittaus: miten se tehdään oikein rakennusvaiheessa
Teoria on hieno, mutta miten kaikki tämä toteutetaan todellisessa rakennuskohteessa? Kallistusta voidaan mitata useilla tavoilla, joilla kullakin on oma paikkansa.
Vesivaaka ja mittanauha (klassinen tapa)
Yksinkertaisin ja luotettavin tapa lyhyille osuuksille. Periaate: jos haluat 1 % kallistuksen 2 metrin pituisella osuudella, korkeusero osuuden alusta ja loppu on oltava 20 mm. Toimenpide:
- Aseta vesivaaka putkeen (tai putkeen kiinnitettyyn mittatikkuun)
- Nosta mittatikkua, kunnes vesivaaka näyttää vaakasuoran
- Mittaa korkeusero mittatikkun ja putken välillä etäisessä päässä
- Laske: korkeus (mm) / pituus (mm) × 100 = kallistus %
Karkeaa suuntaa varten: 1 % kallistus = 10 mm korkeusero 1 metrin pituisella osuudella. Tämä on luku, jonka kannattaa muistaa.
Digitaalinen kallistusvesivaaka (digitaalinen kulma)
Nykyaikaisempi tapa. Digitaaliset vesivaa’at näyttävät kallistuksen suoraan prosenteissa tai asteissa. 1 % kallistus vastaa 0,57° kulmaa, 2 % kulmaa 1,15°. Hyvien digitaalisten työkalujen tarkkuus on ±0,1°, mikä on täysin riittävä tavallisten putkien pituuksille.
Laserilla toimiva tasolaser
Pitkillä jakeluissa (esim. kellarissa tai teknisessä tilassa) laser on tehokkain. Asetat referenssikorkeuslinjan ja mittaat siitä poikkeamat. Etu on riippumaton tarkastus useissa kohdissa ilman, että mittauslaitetta tarvitsee nojata putkeen.
Kallistus riippuen saniteettitarvikkeesta: jokainen viemäröinti ei ole sama
Erilaisilla saniteettitarvikkeilla on erilaiset vaatimukset kallistukselle ja liitosputken halkaisijalle. Tämä on alue, jossa tehdään paljon virheitä yksinkertaistamisen vuoksi – ”käytän kaikkialla DN 110:tä ja annan 2 % kallistusta ja valmis”. Todellisuus on hieman monimutkaisempi.
WC-istuin
WC-istuin tuottaa suurimman vesimäärän kerralla (6–9 litraa huuhtelu), mutta myös kiinteää jätettä. Liitosputken halkaisijan on oltava vähintään DN 110. Suositeltu kallistus: 1 – 2,5 %. Alle 1 % on riskialtista, yli 3 % lyhyellä osuudella voi aiheuttaa hydraulista erottumista, josta olen kirjoittanut yllä. Tyypillinen liitosputken pituus WC-istuimelta nousuputkeen ei saa ylittää 3 metriä ilman tuuletusputkea.
Pesualas ja bidetti
Pieni virtaus, mutta rasvaiset epäpuhtaudet saippuasta ja kosmetiikasta. Tässä DN 50:lle 2–3 %:n kallistus on ehdottoman välttämätön, muuten rasva kertyy nopeasti. Pesualasojen tulovesijohdot ovat yleisin tukkeutumiskohta asunnoissa, ja tarkemmin tarkasteltuna putki on lähes aina asennettu liian loivalle kulmalle.
Suihkunurkka ja kylpyamme
Suurempi vesimäärä kuin pesualas, mutta vähemmän rasvaa. DN 50 tai DN 75:lle 2–2,5 %:n kallistus. Huomioi: lattiatasoon asennetussa suihkunurkassa (ilman korotusta) putken kallistusvaraa lattian alla on rajoitettu ja se on ratkaistava joko syvemmällä olevilla lattiakaivoilla tai paikallisella lattian korotuksella.
Keittiön tiskialta
Kriittisin kohta rasvan ja ruokajätteiden suhteen. DN 50:lle 2,5–3 %:n kallistus, ihanteellisesti rasvanerottimella ravintoloissa tai myös kotitalouksissa, joissa on intensiivistä ruoanlaittoa. Alle 2 %:n kallistus keittiön tiskialtaan kohdalla tarkoittaa, että putki on puhdistettava mekaanisesti kerran vuodessa.
Pyykinpesukone ja astianpesukone
Pumppulaitteet – niissä on oma pumppunsa, joten pienin kallistus ei ole hydraulisesti kriittinen. Suosittelen kuitenkin vähintään 1,5 %:n kallistusta DN 50:lle, jotta jätevesi valuu pois pumppausjakson päätyttyä ja putki pysyy puhtaana.
Yleiset virheet HT-viemäröinnin asennuksessa
Olen vuosien kokemuksella nähnyt samoja virheitä yhä uudelleen. Luettelen ne tässä ei niinkään kritisoidakseni ketään, vaan jotta tiedät, mihin kiinnittää huomiota työssäsi tai valmiin asennuksen vastaanottamisessa.
Putken kiinnitys vain kahdesta kohdasta
Muoviset HT-putket taipuvat lämpimän veden vaikutuksesta. Jos sinulla on pitkä osa, joka on tuettu vain alussa ja lopussa, keskiosa painuu ja kallistus muuttuu epätasaiseksi – se voi jopa olla paikallisesti vastakkaista. Muoviputki on tuettava 0,5–1 metrin välein riippuen putken halkaisijasta. DN 110:lle 1 metrin välein kiinteällä pidikkeellä, DN 50:lle 0,5 metrin välein.
Liian pitkä sivuliitäntä ilman tuuletusta
EN 12056 -standardi määrittelee sivuliitännän enimmäispituuden ilman tuuletusputkea. DN 110:lle se on 3 metriä, DN 50:lle yleensä 1,5–2 metriä. Pitkät haarat aiheuttavat alipainetta tyhjennyksen aikana, mikä imee vesilukot tyhjiksi. Jos tarvitset pidempää putkea, tarvitset tuuletusputken tai ilmaventtiilin.
Liialliset mutkat vaakasuoralla osuudella
Jokainen HT-mutka on hydraulinen vastus. Vaakasuorilla osuuksilla tulisi olla mahdollisimman vähän mutkia, ja jos niitä on, niin mahdollisimman suurella säteellä (45° on parempi kuin 90°). Terävä 90° mutka vaakasuoralla osuudella on merkittävä tukkeutumisriski – kiinteät jätteet tarttuvat tähän.
Väärä halkaisijan pienentäminen virtaussuunnassa
Putkien halkaisijat vaihtelevat – saniteettitarvikkeesta paikallisiin putkiin ja sitten pystynousuun ja viemäriin. Tärkeä sääntö: putken halkaisija voi vain kasvaa pystynousuun päin, ei koskaan pienentyä. Jos sinun on yhdistettävä kaksi erikokoista putkea, käytä HT-sovitinta oikeaan suuntaan.
Kallistuksen katoaminen liitosten kiristämisen vuoksi
Klassinen virhe: putki on oikeassa kulmassa asennuksen aikana, mutta kun kiristät liitokset, siirrät jonkin osan hieman. Tarkista kallistus aina valmiissa kokoonpanossa, ei asennuksen aikana.
Pystynousuputki ja sen kallistus
Pystynousuputkella (pystysuoralla) on loogisesti 90°:n kallistus – eli täysin pystysuora. Tämä vaikuttaa itsestään selvältä, mutta käytännössä tapahtuu, että pystynousu ei ole täysin pystysuora seinän epätasaisuuksien tai huonon asennuksen vuoksi. Poikkeama pystysuorasta ei saisi ylittää 2 ° – se on noin 35 mm per metri korkeutta. Suurempi poikkeama aiheuttaa epätasaista kuormitusta liitoksiin ja äärimmäisissä tapauksissa myös hydraulisen käyttäytymisen muutosta – vesi virtaa vain putken toisella puolella ja vastakkainen puoli jää kuivaksi, mikä johtaa kiinteiden aineiden kertymiseen.
Kun siirrytään vaaka- ja pystysuorien putkien välillä, käytä aina liittimiä, jotka on suunniteltu tähän siirtymään – ei 90°:n terävää mutkaa, vaan mieluiten kaksi 45°:n mutkaa tai erityinen liitin suurella säteellä. Terävä 90°:n mutka vaaka- ja pystysuoran välillä aiheuttaa melua, iskuja ja yläkerrassa kuuluu jokainen huuhtelu.
Kallistus remonttien yhteydessä: kun tilaa on rajoitetusti
Remontit ovat erilaisia kuin uudisrakennukset. Korkeus on annettu, putkien tilat ovat rajoitetut valmiin katon tai olemassa olevien rakenteiden vuoksi. Mitä teet, kun sinulla ei yksinkertaisesti ole korkuutta oikeaan kallistukseen?
Muutamia käytännön vaihtoehtoja:
- Lattian alennus – kylpyhuoneen remontissa on joskus mahdollista alentaa lattian paksuutta tai purkaa osaa tasoitteesta ja asentaa putki alemmas
- Reitin lyhentäminen – mitä lyhyempi vaakasuora osa, sitä vähemmän korkeutta tarvitset kallistukseen; arvioi liitännän asettelua uudelleen
- Pumppujärjestelmän käyttö – joillekin laitteille (pesuallas, suihku) on olemassa pieniä jätevesipumppuja (esim. SaniXXX-tyypit), jotka mahdollistavat tyhjennystä myös ilman kallistusta; se ei ole puhdas HT-asennus, mutta se on ainoa realistinen vaihtoehto joissakin tilanteissa
- Pystysuora liitäntä lattian läpi – jos se on mahdollista asettelun suhteen, johda jätevesi ei vaakasuoraan, vaan pystysuoraan alaspäin suoraan alempaan kerrokseen tai kellariin, jossa on tilaa
Älä tee näin: älä yritä huijata standardia käyttämällä yksinkertaisesti väärää kallistusta ja väärää halkaisijaa. Suurempi halkaisija ei korvaa huonoa kallistusta – se on toinen myytti, joka on hyvin sitkeä, mutta hydraulisesti se ei toimi niin kuin ihmiset luulevat.
Tarkastuskappaleet ja puhdistus: kallistus saatavuuden tekijänä
Oikea kallistus liittyy myös siihen, missä ja miten tarkastuskappaleet sijoitetaan. HT-puhdistuskappale tulisi olla jokaisella pidemmällä vaakasuoralla osuudella ja jokaisessa suunnan muutoksessa – ja sen sijainnin on oltava fyysisesti saatavilla puhdistusta varten tangolla tai letkulla. Jos putki on asennettu oikealla kallistuksella, puhdistuskappale osuuden alussa mahdollistaa koko osuuden puhdistamisen virtaussuunnassa. Jos kallistus on väärä tai vaihteleva, puhdistus on paljon monimutkaisempaa, koska et tiedä, minne työkalu suuntautuu ja missä tukos on.
Kun suljet osia, joita ei käytetä, tai sokeita liitäntöjä tulevia liitäntöjä varten, käytä HT-tulppaa – oikeanlaisen liitännän sulkeminen on yhtä tärkeää kuin oikea kallistus, koska avoin liitäntä on hajun ja hyönteisten lähde.
Lisätietoja viemäröintijärjestelmän tarkastuksesta ja puhdistuksesta löydät artikkelista Kuinka käyttää HT-puhdistuskappaletta ja tukkeutumisen estämiseen tarkoitettua liitintä putkien tarkastuksessa tässä Tietokeskuksessa sekä artikkelista HT-putkien puhdistus ja huolto: kuinka välttää viemärin tukkeutuminen.
Käytännön esimerkkejä asiakastöistä
Esimerkki 1: Uusi asunto ja hidas pesualtaan tyhjennys
Asiakas asuu uudessa kerrostalossa – asunto luovutettiin vuosi sitten, ja pesualtaan tyhjennys on ollut alusta alkaen hidas. Visuaalinen tarkastus: pesualtaasta lähtevä DN 50 -putki kulkee pesualtaan alla olevan kaapin läpi ja edelleen laatoituksen takana. Putken pituus on noin 1,8 metriä. Mittasimme kallistuksen digitaalisella vatupassilla: 0,4 %. Eli vähemmän kuin puolet minimistä. Syy: asennuksessa esteettisyys laatoituksen takana oli etusijalla, ja kallistusta ei huomioitu riittävästi. Ratkaisu: putken vaihto laatoituksen takana korjatulla kiinnityskorkeudella. Korjauksen jälkeen kallistus on 2,2 %, ja tyhjennys toimii välittömästi normaalisti.
Esimerkki 2: Vanha talo, jatkuvat tukokset keittiössä
Talo on rakennettu 1980-luvulla, ja alkuperäinen valurautaputki on osittain korvattu muoviputkella keittiöremontin yhteydessä 5 vuotta sitten. Asiakas puhdistaa viemärin joka kolmas kuukausi. Tarkastus: muoviputki oli liitetty alkuperäiseen valurautaputkeen, ja valurautaputki oli vuosikymmenten aikana hieman painunut (talo oli laskeutunut). Tulos: uudella muoviputkella on 1,8 %:n kallistus, mutta liitoskohdassa valurautaan on kohta, jossa kallistus on nolla tai jopa hieman negatiivinen. Vesi jää seisomaan, ja rasva kertyy. Ratkaisu: lattian aukaisu 80 cm matkalta ja valurautaputken siirtäminen kallistuksen korjaamiseksi.
Esimerkki 3: Kylpyhuoneremontti kerrostalossa
Asiakas remontoi itse kylpyhuoneensa kolmannessa kerroksessa olevassa kerrostalossa. Suihkunurkka asennettiin ilman korotusta – lattia on tasainen. Putkelle on vain 4 cm tilaa lattian alla ennen kuin se liitetään riseriin, joka on 1,2 metrin päässä. Saavutettava kallistus: enintään 3,3 %. Asiakas asetti sen 3 %:iin, mikä on hyväksyttävää DN 50 -putkelle. Ongelma oli kuitenkin muualla: viemärin tuloputki oli vain 3 cm loppulattian alapuolella, joten vesilukko oli erittäin matala ja kuivui helposti. Lisätyt ilmaventtiilit vesilukon taakse ratkaisivat ongelman.
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Mikä on DN 110 -jätevesiputken (WC) vähimmäiskallistus?
EN 12056 -standardin mukainen vähimmäiskallistus DN 110 -putkelle on 1 % (10 mm korkeuseroa metriä kohti). Käytännössä suosittelemme 1,5–2 %:a parempien puhdistusominaisuuksien saavuttamiseksi. Älä koskaan laske alle 0,7–0,8 %:n edes ahtaissa olosuhteissa, koska sen alapuolella virtausnopeus laskee puhdistusrajan alle.
Voinko antaa suuremman kallistuksen, jos minulla ei ole tarpeeksi tilaa oikealle kallistukselle?
Ei, suurempi kallistus ei ole ratkaisu tilan puutteeseen – se on looginen virhe. Suurempi kallistus vaatii enemmän korkeuseroa, ei vähempää. Jos sinulla ei ole korkeutta, sinun on lyhennettävä putken pituutta tai harkittava pumppujärjestelmää. Suurin suositeltava kallistus DN 110 -putkille on noin 3 %, DN 50 -putkille noin 5 %.
Miksi viemäristäni haisee, vaikka olen äskettäin asentanut uudet putket?
Yleisin syy hajuun uuden asennuksen jälkeen on joko liian jyrkkä kallistus (vesilukko tyhjä), liian pitkä sivuvarsi ilmastusputken puuttuessa (tyhjiö viemärin tyhjennyksen aikana) tai unohtunut tulppaus vapaalle lähdölle (käytä HT-tulppaa). Tarkista, onko vesilukossa vettä – jos ei, vesilukko on imetty tyhjiöön. Lisää ilmaventtiili vesilukon taakse tai lyhennä sivuvartta, ja ongelma yleensä katoaa.
Kuinka pitkä voi olla vaakasuora putki WC:stä riseriin?
EN 12056 -standardi suosittelee enintään 3 metrin pituista sivuvartta DN 110 -putkelle ilman ilmastusputkea. Jos pituus on suurempi, on lisättävä ilmastusputki (ns. ilmastusriseri tai ilmaventtiili), jotta vesilukko ei imeytyisi tyhjiöön viemärin tyhjennyksen aikana. Käytännössä 2–2,5 metriä on ihanteellinen, ja yli 3 metriä vaatii aina lisäilmanvaihtoa.
Mitä tehdä, jos putkessa on epätasainen kallistus koko pituudeltaan?
Epätasainen kallistus johtuu yleensä putken riittämättömästä tukemisesta – putki on taipunut kiinnikkeiden välillä. Ratkaisu on lisätä kiinnikkeitä niin, että niiden välinen etäisyys ei ylitä 1 metriä (DN 110) tai 0,5 metriä (DN 50). Jos taipuma on merkittävä, putken osa on uusittava. Paksumman materiaalin tai pidempien putkien käyttö vähentää liitosten määrää ja auttaa myös. Lisätietoja oikeasta liittämisestä löydät artikkelista Näin liität HT-putket, mutkat ja haarat oikein ilman vuotoja.
Onko eroa putkien asennuksella seinään tai lattiaan kallistuksen kannalta?
Kyllä on. Putki seinässä (uraan) on kallistuksen tarkistaminen visuaalisesti vaikeaa, eikä tarkistukseen pääse käsiksi uran peittämisen jälkeen. Siksi kallistus on tarkistettava ja dokumentoitava ennen peittämistä. Putki lattiassa (betoniin valettuna) on samalla ongelmalla – kallistusta ei voi korjata betonoimisen jälkeen ilman purkutöitä. Mittaa aina ennen peittämistä ja dokumentoi valokuvilla mahdollisten tulevien reklamaatioiden tai huoltotöiden varalta.
Yhteenveto: kallistus on perusta, ei yksityiskohta
HT-jätevesiputken kallistus ei ole tekninen muodollisuus eikä parametri, joka voidaan arvioida silmämääräisesti. Se on koko viemäröintijärjestelmän toiminnan perusedellytys. Oikea kallistus – eri halkaisijoille eri, jokaiselle laitteelle huomioitu – takaa puhdistavan virtauksen, estää sedimenttien kertymistä, suojaa vesilukkoja imeytymiseltä ja pidentää asennuksen käyttöikää vuosikymmeniksi ilman ongelmia.
Jos suunnittelet tai toteutat uuden asennuksen, käytä aina EN 12056 -standardia, mittaa kallistus valmiissa kokoonpanossa ennen peittämistä ja dokumentoi se. Jos käsittelet remonttia tai ratkaiset vanhan järjestelmän ongelmia, kallistus on ensimmäinen asia, joka on mitattava – ja monissa tapauksissa myös viimeinen asia, joka on korjattava.
Lisätietoja oikeiden komponenttien valinnasta löydät artikkeleista Näin valitset oikeat HT-putket ja -liittimet viemäröintijärjestelmään ja HT-jätevesiputken asennus vaihe vaiheelta. Jos tarvitset tarkempia halkaisijoita eri laitteille, tutustu artikkeliin Mitä HT-putkien halkaisijoita tarvitset WC:lle, pesualtaalle ja suihkulle.
Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?
Etkö osaa päättää vai ratkaisetko konkreettista tilannetta kotona? Ota yhteyttä – autamme mielellämme.
