vesi
Vesi eli aqua (kemiallinen kaava H2O, perinteiseltä nimeltään divetyoksidi, uudempi systemaattinen nimi oksidaani[1]) on vedyn ja hapen kemiallinen yhdiste. Se on elämän perusedellytys maapallolla. Normaalissa lämpötilassa ja paineessa se on väritön, kirkas, hajuton ja mauton neste. Luonnossa sitä esiintyy kolmessa olomuodossa: kiinteänä (lumi, jää), nestemäisenä (vesi) ja kaasumaisena (vesihöyry).
Se on maapallon pinnan yleisin aine. Se on biosfäärin olennainen osa, ja sillä on maaperän ohella ensisijainen merkitys ihmiskunnan ravinnonsaannin turvaamisessa. Se muodostaa 70 % ihmiskehosta ja on välttämätöntä kasveille ja eläimille.
- Se on biomassan perusosa sekä tärkein ravinteiden kuljetuksen, oton ja erityksen väline.
- Kasveille on tärkeää paitsi sen vuotuinen kokonaismäärä, myös sen esiintyminen ja jakautuminen kasvukauden aikana kasvuvaiheisiin nähden.
- Monille eläimille vesi on suoraan elinympäristö
Veden rakenne
- Vesi on kemiallinen yhdiste, joka muodostuu kahdesta vetyatomista (H) ja yhdestä happiatomista (O). Veden molekyylissä atomit ovat sitoutuneet toisiinsa yksinkertaisella polaarisella kovalenttisella sidoksella. Molekyylien väliset vetysidokset ovat syynä esim. veden korkeaan kiehumispisteeseen, 100 °C.
- Luonnossa vettä esiintyy kaasumaisena, nestemäisenä ja kiinteänä.
- Dipolaarisen luonteensa vuoksi vesi on hyvä liuotin ionisille yhdisteille.
Vesien tyypit
Liuenneiden mineraaliaineiden pitoisuuden mukaan
- Juomavesi – sisältää pienen määrän liukenevia mineraaliaineita
- Tislattu – siitä on poistettu mineraaliaineet
- Pehmeä – sisältää vähän mineraaliaineita
- Kova – maanalaisista lähteistä, sisältää enemmän mineraaliaineita
- Kivennäisvesi – Luonnolliset kivennäisvedet jaetaan liuenneiden kiintoaineiden kokonaismäärän (RL) mukaan:
- hyvin vähän mineralisoituneet (RL enintään 50 mg/l)
- vähän mineralisoituneet (RL 50 – 500 mg/l)
- keskinkertaisesti mineralisoituneet (RL 500 – 1500 mg/l)
- runsaasti mineralisoituneet (RL 1 500 – 5 000 mg/l)
- erittäin runsaasti mineralisoituneet (RL 5 000 – 15000 mg/l)
- suolavedet (RL yli 15000 mg/l)[2].
- Kivennäisvesi – Luonnolliset kivennäisvedet jaetaan liuenneiden kiintoaineiden kokonaismäärän (RL) mukaan:
Käyttötarkoituksen mukaan
- Käyttövesi – teollisuuslaitoksissa (veden kovuutta alennetaan ja siitä poistetaan Ca2+ ja Mg2+), elintarviketeollisuudessa vaaditaan desinfioitua vettä (klooraus, otsonointi, säteilytys ultraviolettisäteilyllä)
- Syöttövesi – höyrykattiloiden vesi, josta on poistettu mineraalisuolat, jotta ei muodostu putkistoa tukkivaa kattilakiveä
- Juomavesi – soveltuu päivittäiseen käyttöön, siitä on poistettu epäpuhtaudet, ja se sisältää tasapainoisen määrän mineraaliaineita niin, etteivät ne ole haitaksi terveydelle
- Jätevesi – Jätevesi on likaantunutta vettä, jota syntyy teollisuudessa, maataloudessa, kotitalouksissa, sairaaloissa, laboratorioissa jne. Se puhdistetaan jätevedenpuhdistamoissa. Suurilla tehtailla on omat jätevedenpuhdistamonsa. Kunnat johtavat jätevetensä lähimpiin jätevedenpuhdistamoihin
Esiintymisen mukaan
- pintavesi (järvet, meret, valtameret, ...)
- pohjavesi – kivennäisvesi
- sadevesi (sade, lumi, ...)
Ominaisuudet
Fysikaaliset
- Pintajännitys – aiheuttaa kapillaari-ilmiöitä, kuten veden kapillaarisen nousun maaperän ja kivien kapillaareissa, kostutuskyvyn, vaahdon muodostumisen jne.
- Tiheys – kasvaa 0 °C:sta 3,98 °C:een ja pienenee sitä korkeammissa lämpötiloissa
- Viskositeetti – vaikuttaa yhdessä tiheyden kanssa olennaisesti veden hydrauliseen käyttäytymiseen. Sen arvosta riippuu esim. veden suodatuksen nopeus hiekan läpi ja sedimentaation nopeus. Se pienenee lämpötilan noustessa.
- Sähkönjohtavuus – riippuu ionien pitoisuudesta, niiden liikkuvuudesta ja lämpötilasta. Liuenneet suolat ja kaasut lisäävät veden johtavuutta.
- Lämpökapasiteetti – suuret vesistöt, kuten järvet, meret ja valtameret osallistuvat maapallon lämpötilan säätelyyn.
- Muut ominaisuudet
- Valon absorptio
- Veden radioaktiivisuus
- Veden olomuodon muutokset
Kemialliset
Ne riippuvat veteen liuenneiden aineiden pitoisuudesta.
Aistinvaraiset
Ne voidaan havaita ihmisen aistielimillä: lämpötila, väri, sameus, läpinäkyvyys, haju ja maku.
Mielenkiintoista
- Veden anomalia – 3,98 celsiusasteen lämpötilassa vedellä on suurin tiheys. Tämän ominaisuuden ansiosta vesieläimet voivat selviytyä talven pinnan alla, koska vesi ei jäädy pohjaan asti.
- Siirtyessään nestemäisestä olomuodosta kaasumaiseen vesi laajenee 1 700-kertaiseksi ja tekee tilavuustyötä.
- 22. maaliskuuta on julistettu maailman vesipäiväksi (World Water Day)
Vesi luonnossa
Esiintyminen
Luonnossa vettä esiintyy vapaasti kaikissa kolmessa olomuodossa.
Kiinteä
Vettä esiintyy jäänä ja lumena korkealla merenpinnan yläpuolella, ja korkeus, jossa jäätä ja lunta luonnostaan esiintyy, laskee vähitellen napoja kohti. Lähes koko Etelämantereen ja arktisen alueen pinta on suurimman osan vuodesta jään peitossa. Lunta ja jäätä esiintyy runsaasti myös lauhkealla vyöhykkeellä talvella, jolloin nestemäinen vesi jäätyy itsestään ja sateet tulevat lumena.
Nestemäinen
Nestemäisenä vettä on maapallolla eniten. Tavallisesti sitä esiintyy järvinä, jokina, puroina, valtamerinä ja merinä, ja sitä on myös maaperässä ja soilla. Suurin osa vedestä on valtamerissä suolaisena vetenä, ja se peittää 71 % maapallon pinnasta.
Kaasumainen
Vesihöyryä on ilmakehässä, ja sen osuus vaihtelee 1 ja 4 prosentin välillä.
Kvanttinen (väliaikainen nimitys)
Viimeisimpänä löydetty veden olomuoto, jossa on merkkejä kvanttijärjestelmästä. Luonnossa sitä on löydetty berylli-mineraalin sisällä olevista erittäin pienistä, poikkileikkaukseltaan kuusikulmaisista kanavista; berylliin muunnoksia ovat myös jalokivet akvamariini ja smaragdi.
Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että tunneloituminen tarkoittaa sitä, että hiukkanen (tässä tapauksessa koko vesimolekyyli) voi ylittää esteen eli tunneloitua sen läpi ja olla samanaikaisesti sen molemmilla puolilla tai missä tahansa esteen sisällä.[3]
Veden kiertokulku luonnossa
Lisätietoja pääartikkelissa: Veden kiertokulku
Maa vastaanottaa säteilyä Auringosta, maanpinta lämpenee ja vesi muuttuu höyryksi, joka nousee ilmakehään. Ilmakehän kylmemmissä kerroksissa vesihöyry tiivistyy, muodostaa pilviä ja putoaa nestemäisenä tai kiinteänä maanpinnalle, jossa se alkaa heti valua pintaa pitkin tai imeytyä maahan. Osa sateesta haihtuu ja jatkaa kiertoaan.
Veden saastuminen
Vettä pilaavat kemikaalit, öljytuotteet, raskasmetallit, radioaktiivinen jäte ja jätevedet. Suurimpia saastelähteitä ovat sellun ja paperin valmistus sekä öljynjalostus – öljyhiilivedyt aiheuttavat vesiin haju- ja makuvirheitä.
Ihmisen käyttö
Ihminen käyttää päivittäisiin tarpeisiinsa juomavettä. Juomavedeksi on käsiteltävä pintavettä (vesilaitoksilla). Ensin kiintoaineiden annetaan laskeutua, minkä jälkeen veteen lisätään kemikaaleja. Ne muodostavat epäpuhtauksien kanssa saostuman, jolloin syntyy hiutaleita, jotka laskeutuvat pohjaan. Näin käsitelty vesi suodatetaan hiekkasuodattimen läpi. Suodatin pidättää laskeutumattomat hiutaleet ja muut epäpuhtaudet. Se ei kuitenkaan pidätä esim. öljyjä tai värejä.
Veden tehtävät
- biologinen – ihmiskunnan, eläimistön ja kasviston ravinto, ilmasto- ja maaperätekijä
- terveydellinen – ihmisen henkilökohtainen ja julkinen hygienia, puhdistus, jätteiden poisto, lämmitys, ilmastointi jne.
- kulttuurinen ja esteettinen – maiseman kaunistaminen


_small.jpeg)
