teräs
Teräs on metalliseos, jossa rautaan on seostettu hiiltä ja seosaineita (mangaani, kromi, volframi, pii ja muut) ja jossa hiilen pitoisuus on pienempi kuin sen suurin liukoisuus austeniittiin, joka on 2,14 %. Raudan, hiilen ja muiden alkuaineiden seosta, jonka hiilipitoisuus on yli 2,14 %, kutsutaan valuraudaksi. Hiili muodostaa raudan kanssa erilaisia rakenneosia, esim. ferriittiä, austeniittia, sementiittiä, perliittiä, ledeburiittia tai martensiittia.
Ominaisuudet
Yleisesti
Teräksen tiheys on 7,85 g/cm3. Vetolujuus Rm on tavallisesti 300 N.mm-2 – 1500 N.mm-2.
Teräs on käytetyin rakennemateriaali. On olemassa kovempia, lujempia, kestävämpiä ja tulenkestävämpiä materiaaleja... mutta millään niistä ei ole yhtä tasapainoisia ominaisuuksia – kovuutta, joustavuutta, lujuutta sekä helppoa työstettävyyttä ja kierrätettävyyttä. Mitään muuta materiaalia (vastaavilla mekaanisilla ja lujuusominaisuuksilla) ei voi työstää ja muotoilla yhtä hyvin.
Rauta ja hiili
Hiili on tärkein seosaine. Teräksen laatu ei riipu vain hiilipitoisuudesta vaan myös lämpökäsittelytavasta.
Kuvassa näkyvät yksittäiset faasit:
- α - puhdas rauta - alfarauta
- γ - austeniitti
- * - ledeburiitti
- † asti - ferriitti
- † yläpuolella - perliitti
- I - sula
Kuvaajassa näkyy ns. V-muotoinen käyrä, joka esiintyy järjestelmissä, jotka liukenevat täysin toisiinsa vain nestemäisessä tilassa ja huonosti kiinteässä tilassa (ks. eutektikum).
Periaatteessa tämä piirros voidaan jakaa osiin:
- Eutektinen - sulan alapuolella, eutektinen lämpötila 1150 °C, hiilipitoisuus 4,3 %
- Eutektoidinen - faasien muutos kiinteässä tilassa γ-alueen alapuolella, eutektoidinen lämpötila 723 °C, hiilipitoisuus 0,8 %
- Peritektinen - suhteellisen pieni alue vasemmalla ylhäällä (deltakiteet), peritektinen lämpötila noin 1430 °C.
Nämä faasit esiintyvät kuitenkin vain äärettömän hitaassa jäähdytyksessä/kuumennuksessa. Nopeassa jäähdytyksessä (karkaisussa) syntyy esim. martensiittia, joka lisää kovuutta. Austeniittisilla teräksillä hidas jäähdytys yleensä lisää sitkeyttä.
Dynaamisiin muutoksiin käytetään TTT-piirroksia. TTT-piirrokset voi kuvitella niin, että binääripiirrokseen lisätään kohtisuoraan vielä aika-akseli (joka ”nousee” kuvasta ulos). Ne muuttuvat melko voimakkaasti hiilipitoisuuden ja seosaineiden mukaan. Niissä esiintyy myös välivaiheita, kuten esim. bainiitti.
Merkittävä vaikutus on mangaanilla, joka tekee teräksestä austeniittista myös suuremmalla hiilipitoisuudella ja edistää martensiitin muodostumista myös hitaassa jäähdytyksessä.
Liika hiili lisää yleensä haurautta eli heikentää iskusitkeyttä; tämä ongelma ei koske pallografiittivalurautaa.
Hiiltä lisätään joko hiilettiminä sulaan tai sen annetaan imeytyä pintaan austenitoituun teräkseen (esim. hiiletyksessä).
Seosaineet
Eri teräslajien (käyttötarkoituksen mukaan) valmistuksessa käytetään erilaisia seosaineita (seoksia), joita lisätään sulaan teräksen ominaisuuksien muokkaamiseksi. Seosaineet lisätään useimmiten heittämällä ne suoraan rautasulaan. Joskus seosaine sulaa vaikeammin kuin rauta tai päinvastoin. Silloin käytetään erilaisia keinoja, kuten eutektisointia, jossa ei kuitenkaan synny puhdasta seosta. Jos seosaine ei liukene riittävästi teräksen sulaan, on käytettävä jauhemetallurgiaa. Siitä käytetään myös nimitystä sintraus.
- Kovuus
- Kovuutta lisäävät seosaineet: vanadiini - karbidien muodostumisen ansiosta, volframi - erittäin kovat karbidit, jotka leikkaavat vielä punahehkuisinakin
- Lujuus
- Lujuutta lisäävät seosaineet mangaani, kromi, nikkeli, mutta myös jälkikäteen tehtävät mekaaniset käsittelyt, kuten kylmävalssaus, ja lämpökäsittelyt, kuten karkaisu. Raudan teoreettinen lujuus ihanteellisessa kidehilassa (laskettu arvo) on noin 40000 N.mm-2. Markkinoiden lujimman teräksen lujuus on 1500 N.mm-2.
- Kulumiskestävyys
- Tätä ominaisuutta tarvitaan hankausta kestävissä osissa (esim. akseliliitoksissa) tai työstötyökaluissa, joiden terä kuluu. Ominaisuuden parantamiseen käytetään seosaineita: Hiili - martensiitti, mutta myös sementiitti, Koboltti, Vanadiini, Volframi
- Kuumankestävyys, kuumalujuus
- Tavallinen teräs menettää lämpökuormituksessa (jo 300 °C:ssa) ominaisuuksiaan – erityisesti kovuuttaan ja lujuuttaan (moottorit, turbiinit...). Kuumalujuus paranee, kun lisätään seosaineita: nikkeli, volframi, kromi, molybdeeni, vanadiini. Tällaisten terästen nimellinen käyttölämpötila on 300 °C – 550 °C. Yli 550 °C:n teräkset ovat jo korkean lämpötilan teräksiä. Yli 800 °C:ssa useimmat teräkset ovat jo käyttökelvottomia. Laboratorio-olosuhteissa voidaan valmistaa terästä, jonka lujuus on vielä 1000 °C:ssa noin 500 N.mm-2, mutta sen valmistus on erittäin vaikeaa (useita valmistusvaiheita ja tiukka seulonta).
- Kimmoisuus
- Kimmoisuus on ominaisuus, joka ilmaisee, kuinka paljon terästä voidaan muuttaa muodoltaan niin, että se palautuu alkuperäiseen tilaansa. Tätä ominaisuutta hyödynnetään esim. jousissa. Kimmoisuuden parantamiseksi teräs seostetaan piillä.
- Erikoisseosaineet
- Magnesium - edistää pallografiitin muodostumista pallografiittivaluraudoissa (valuraudoissa, joiden ominaisuudet muistuttavat terästä), Beryllium - Cu-Be-seokset, hidastaa materiaalin väsymistä (toistuvassa kuormituksen vaihtelussa), esim. jousissa
Terästen luokittelu
Hiilipitoisuuden mukaan
- Alieutektoidiset - hiilipitoisuus alle 0,8 %
- Eutektoidiset - 0,8 % hiiltä
- Ylieutektoidiset - 0,8 %:n ja 2,06 %:n välillä
Seostuksen mukaan
- Niukkaseosteiset
- Runsasseosteiset - yli 5 % seosaineita
Tiivistyksen mukaan
- Tiivistetyt - happi on poistettu
- Tiivistämättömät
Käyttötarkoituksen mukaan
- Automaattiteräkset - teräkset, jotka on tarkoitettu myöhempään lastuavaan työstöön
- Nuorrutusteräkset - teräkset, jotka on tarkoitettu myöhempään lämpökäsittelyyn
- Hiiletysteräkset - teräkset, joilla vahvistetaan kuluvia osia. Niukkaseosteisia tai seostamattomia teräksiä, joiden hiilipitoisuus on alle 0,25 %; niiden pinta hiiletetään ja karkaistaan. Karkaisun jälkeenkin niillä on hyvät plastiset ominaisuudet.
- Rakenneteräkset - teräkset rakennus- ja konerakenteisiin; käytössä ratkaisee myös taloudellisuus
- Typetysteräkset - erittäin kovia ja kulutusta kestäviä. Kovuus 750 HV – 1200 HV.
- Jousiteräkset - korkea kimmoraja.
- Haurastumattomat teräkset (kylmäteräkset) - teräkset, jotka eivät haurastu matalissa lämpötiloissa. Seostamattomat -60 °C:een, niukkaseosteiset -120 °C:een ja runsasseosteiset -250 °C:een asti.
- Laakeriteräkset
- Työkaluteräkset - teräkset työkalujen valmistukseen, joko lastuavaan työstöön tai käsityökaluiksi
- Elintarviketeräkset - erityiset jaloteräkset, joissa ei ole lainkaan raskasmetalleja eikä haitallisia epäpuhtauksia
- Syvävetoteräkset - teräkset puristettaviin levyihin, esim. korien valmistukseen autoihin. Useimmiten niukkahiilisiä teräksiä.
Nykyaika
Valmistus
Perusta
Nykyään terästä valmistetaan kahdella tavalla – joko primääriteräksenä (vain sen perusta) valmistetaan masuuneissa. Itse asiassa vain raakarautaa – se sitten mellotetaan ja tiivistetään, minkä jälkeen lisätään seosaineet. Tässä käytetään LD-konvertteria tai viime aikoina Corex-menetelmää.
Siemens-Martin-uunit ovat nykyään auttamattomasti vanhentuneita.
Toinen tapa on sekoittaa teräs tarkasti sähköuuneissa. Tätä menetelmää käytetään melko usein pien- ja keskisarjatuotannossa sen taloudellisen joustavuuden vuoksi.
Donawitz-menetelmä (LD-konvertteri)
Konvertterin sulaan puhalletaan pitkän ohuen putken – happilanssin – kautta 98-prosenttista happea. Lisäksi lisätään romua ja malmia raakaraudan osuuden pienentämiseksi. Happi reagoi raudan kanssa, jolloin syntyy rautaoksidia FeO, joka polttaa ei-toivotut epäpuhtaudet seuraavassa järjestyksessä:
- Pii - 2FeO + Si → SiO2 +2Fe
- Mangaani - FeO + Mn → MnO + Fe
- Hiili - FeO + C → CO + Fe
- Fosfori - 5 FeO + 2P → P2O5 + 5Fe
- Rikki - 2 FeO + S → SO2 + 2 Fe
Tässä menetelmässä on kuitenkin lisättävä vielä sulaa, jotta panos ei jäähdy. Valmis teräs kaadetaan sitten konvertterista senkkaan jatkokäsittelyä varten. Konvertterin enimmäiskapasiteetti on noin 250 t.
Lähes edullisin tapa valmistaa terästä suuria määriä.

