Usein kysytyt kysymykset lämmöntalteenotosta
Yleisiä kysymyksiä lämmöntalteenotosta – kattava opas omakotitalojen omistajille ja ammattilaisille
Lämmöntalteenotto on nykyään yksi puhutuimmista aiheista niin uudisrakentamisessa kuin saneerauksissakin. Samalla se on ala, jossa liikkuu paljon puolivääriä väitteitä, epätarkkuuksia ja markkinointilupauksia, jotka eivät aina vastaa todellisuutta. Tässä artikkelissa on koottu yleisimmät kysymykset, joita asiakkaamme esittävät – aivan aloittelijoista, jotka ovat lukeneet ensimmäisen artikkelin lämmöntalteenotosta, aina teknisesti valveutuneisiin rakentajiin, jotka ratkovat asennuksen yksityiskohtia. Vastaukset perustuvat satoihin toteutettuihin projekteihin ja konsultointeihin.
Mikä lämmöntalteenotto tarkalleen ottaen on ja miksi minun pitäisi siitä olla kiinnostunut?
Lämmöntalteenotto on pohjimmiltaan yksinkertainen periaate: poistoilmasta (lämmin, kostea, käytetty ilma) siirretään lämpöenergia sisään tulevaan, kylmään ulkoilmaan. Tämä tapahtuu lämmönvaihtimessa, ilman että ilmavirrat sekoittuvat. Lopputulos? Kotiin tulee raikasta ulkoilmaa, joka on esilämmitetty – ja sinä et maksa siitä, että lämmintä ilmaa johdettaisiin ulos savupiipun tai ikkunaraon kautta.
Miksi tämä on tärkeää juuri nyt? Modernit vähäenergiatalot ja passiivitalot on suunniteltu mahdollisimman tiiviiksi – mahdollisimman vähän lämpöhäviöitä, kolminkertaiset ikkunat, ilmatiivis rakennusvaippa. Tämä on hienoa energiankulutuksen kannalta, mutta se luo ongelman: luonnollinen ilmanvaihto rakojen kautta on käytännössä olematonta. Ilman aktiivista ilmanvaihtoa CO₂, kosteus, hajut ja pahimmassa tapauksessa radon kerääntyvät nopeasti tällaisessa kodissa. Lämmöntalteenotto ratkaisee molemmat ongelmat – se takaa raikkaan ilman ja minimoi lämpöhäviöt.
Keskitetty vai hajautettu järjestelmä – mikä on ero?
Tämä on varmaan yleisin kysymys järjestelmää valittaessa. Lyhyesti sanottuna: keskitetyssä järjestelmässä on yksi suurempi laite (yleensä sijoitettuna tekniseen tilaan, kellariin tai yläkertaan), joka jakaa ilman koko taloon putkiverkoston kautta. Hajautettu järjestelmä koostuu useista pienemmistä laitteista – jokainen palvelee yhtä tai kahta huonetta ja asennetaan suoraan seinään.
Keskitetty järjestelmä sopii hyvin uudisrakennuksiin, joissa putkiverkosto voidaan suunnitella alusta alkaen ja integroida rakenteisiin. Se on taloudellinen vaihtoehto noin 100 m²:n kokoisille ja sitä suuremmille kodeille, joissa kannattaa investoida yhteen tehokkaaseen laitteeseen, jolla on parempi hyötysuhde. Hajautettu ratkaisu on puolestaan ihanteellinen olemassa olevien kotien ja asuntojen saneerauksissa, joissa putkien vetäminen olisi joko mahdotonta tai hyvin kallista. Jokainen laite toimii itsenäisesti eikä ilma sekoitu eri huoneiden välillä.
Esimerkki käytännöstä: asiakkaallamme 1978 rakennetussa kerrostaloasunnossa ei haluttu purkaa kattoja. Asensimme neljä kappetta hajautettua HRC E -tuuletusyksikköä (Master, esim. 160 mm) – kaksi olohuoneeseen ja kaksi makuuhuoneisiin. Jokainen yksikkö vuorottelee ilman sisään- ja ulosvedon välillä (yleensä 60–70 sekunnin välein), ja keraminen elementti varastoi lämpöä poistoilmasta ja luovuttaa sen uudelleen sisään tulevaan ilmaan. Tällaisen järjestelmän hyötysuhde on alhaisempi kuin keskitettyjen vastavirtaalämmönvaihtimien (noin 75–80 %), mutta se on käytännössä ainoa järkevä vaihtoehto asuntoon, jossa ei ole olemassa olevaa ilmanvaihtojärjestelmää.
Lisätietoja tästä aiheesta löydät myös artikkelistamme Keskitetty vs. hajautettu lämmöntalteenotto – kumpi on parempi Tietopankistamme.
Mikä on lämmöntalteenoton todellinen hyötysuhde ja miten sen voin tarkistaa?
Lämmöntalteenottoyksiköiden valmistajat ilmoittavat lämmönvaihtimen hyötysuhteeksi tyypillisesti 75–95 %. Nämä luvut on kuitenkin mitattu tarkasti määritellyissä laboratorio-olosuhteissa – tietyissä lämpötiloissa, ilmanvirtauksissa ja nollavuodoissa. Todellisessa asennuksessa todellinen hyötysuhde on aina alhaisempi useista syistä:
- Ilmatiiviys putkistossa: jokainen huonosti liitetty osa tai puuttuva tiiviste tarkoittaa ilmavirtojen sekoittumista tai lämpimän ilman vuotamista kylmään tilaan (esim. yläkertaan).
- Epätasapainoinen virtaus: jos sisään- ja ulosvirtaus eivät ole tasapainossa, hyötysuhde laskee. Tämä on myös yksi yleisimmistä ongelmista, jonka asiakkaat kuvaavat sanoin „lämmöntalteenotto ei toimi kunnolla".
- Likaiset suodattimet: likaiset suodattimet lisäävät vastusta, vähentävät virtausta ja aiheuttavat äärimmäisissä tapauksissa kondensaatiota vääriin paikkoihin.
- Äärimmäiset ulkolämpötilat: kovan pakkasen (alle –15 °C) aikana lämmönvaihdin voi jäätyä, järjestelmän on kytkettävä ohitus- tai esilämmitystilaan, mikä alentaa hyötysuhdetta väliaikaisesti.
Miten tarkistat hyötysuhteen käytännössä? Helpoin tapa: mittaa ulkoilman lämpötila (T_ulko), sisään tulevan ilman lämpötila (T_sis) ja huoneen lämpötila (T_huone). Hyötysuhde = (T_sis – T_ulko) / (T_huone – T_ulko) × 100 %. Jos ulkona on –5 °C, huoneessa +21 °C ja sisään tulevan ilman lämpötila on +18 °C, hyötysuhde on (18–(–5))/(21–(–5)) × 100 % = 23/26 × 100 % = noin 88 %. Tämä on hyvä tulos.
Millaiset putket ja halkaisijat sopivat lämmöntalteenoton putkistoihin?
Putken halkaisijan valinta on yksi niistä yksityiskohdista, joissa suunnitteluvirheet tuntuvat myöhemmin – melun, riittämättömän ilmavirran tai turhan suuren sähkötehon muodossa. Perussääntö: mitä suurempi halkaisija, sitä pienempi vastus ja hiljaisempi järjestelmä. Mutta suurempi halkaisija vie enemmän tilaa katoissa ja seinissä.
Yleisimmin käytetyt halkaisijat asuinjärjestelmissä:
- Ø 63 mm: liittimet yksittäisiin suuttimiin, lyhyet haarat huoneisiin, maksimivirtaus noin 20–25 m³/h haaraa kohti
- Ø 75 mm: keskimääräiset haarat, virtaus jopa 35 m³/h
- Ø 90 mm: pääjakohaarat, virtaus jopa 60–70 m³/h
- Ø 125 mm ja 160 mm: päälähtöliitännät laitteessa, suuremmissa järjestelmissä
IVAR.PROFI-AIR CLASSIC -järjestelmät käyttävät modulaarisia jakokeskejä, joissa haarat ovat halkaisijaltaan 63 mm ja keskusliitäntä 90 mm. Näiden jakokeskeiden yhdistämiseen ja putkiston jatkamiseen sopii esimerkiksi modulaarisen jakokesken liitin – pr. 90 mm (classic), jonka avulla koko jaetun järjestelmän jatkaminen on helppoa ilman erikoistyökaluja. Ilmatiiviyden säilyttämiseksi jokaisessa liitoksessa on tärkeää käyttää laadukasta tiivistettä – tässä järjestelmässä käytetään jousilevy pyöreä tiiviste pr. 63 mm (classic), joka luo luotettavan tiivisteen ja estää ilman vuotamisen myös asennuksissa yleisellä paine-erolla (jopa 80 Pa).
Jos järjestelmä ei jostain haasta pysty tuottamaan vaadittavaa ilmavirtaa – esimerkiksi pidemmän putken tai useampien haaroitusten vuoksi – ratkaisu ei ole välttämättä koko laitteen vaihtaminen, vaan vahvistin pr. 75 mm tai 90 mm (classic). Tämä lisätuuletin asennetaan suoraan putkeen ja lisää paikallisesti painetta haassa, tasapainottaen hydraulisen epätasapainon vaikuttamatta muihin haaroihin.
Lisätietoja mitoituksesta ja putkien mitoituksesta löydät artikkelista Minkä putken halkaisijan tarvitsen lämmöntalteenoton putkistoon Tietokeskuksesta.
Onko lämmöntalteenotto todella hiljainen? Mistä melu tulee ja miten sitä voidaan vähentää?
Lämmöntalteenottoa kuvataan usein markkinointimateriaaleissa ”hiljaiseksi” tai ”äänettömäksi”. Tämä on pohjimmiltaan totta oikein suunnitellussa ja asennetussa järjestelmässä – mutta käytännössä melu on yksi yleisimmistä asiakkaiden valituksista asennuksen jälkeen. Mistä ongelma johtuu?
Itse laitteen puhallin: Jokaisessa lämmöntalteenottolaitteessa on puhallin – keskitetyissä järjestelmissä yleensä kaksi (tulopuoli ja poistopuoli). Nykyaikaiset EC-moottorit ovat erittäin hiljaisia (tyypillisesti 20–35 dB(A) alhaisilla kierroksilla), mutta jos laite on sijoitettu suoraan asuintilaan ilman äänieristystä, sen äänen kuulee. Ratkaisu: tekninen tila ovilla tai tärinävaimennusripustimet ripustettaville laitteille.
Ilman virtausääni putkissa: Jos putki on ylimitoitettu (liian pieni halkaisija suurella virtausnopeudella), ilma putkessa aiheuttaa melua. Ilman nopeuden tulisi olla enintään 2,5–3 m/s pääputkissa ja 1,5–2 m/s suuttimiin menevissä haaroissa. Nopeudet yli 4 m/s aiheuttavat melua putkissa, joka kuuluu suuttimien ja seinien läpi.
Kolina hajautetuissa laitteissa: Keramiikkasisäosat voivat napsua tai tehdä pientä ”plääh” -ääntä virtaussuunnan vaihtuessa. Tämä on normaalia, mutta asiakkaita ei aina informoida siitä. Useimmat ihmiset tottuvat siihen tai vaihtotiheyttä voidaan vähentää.
Akustinen siirto huoneiden välillä: Putki johtaa ilmaa, mutta myös ääntä. Jos äänivaimentimia ei ole asennettu, voit kuulla viereiset huoneet ventilaation kautta. Tämä ei ole kriittistä omakotitaloissa, mutta hotelleissa ja kerrostaloissa se on vakava ongelma.
Lisätietoja tästä aiheesta löydät artikkelista Lämmöntalteenottolaitteiden melu – syyt ja ratkaisut Tietokeskuksesta.
Mitä kondensaatille – missä sitä syntyy ja miten se johdetaan pois?
Kondensaatti on lämmöntalteenoton sivutuote, joka unohdetaan suunnittelussa ehkä useimmin. Sitä syntyy lämmönvaihtimessa poistoilman puolella – lämmin ja kostea ilma talosta kylmenee ja kosteus tiivistyy. Kondensaatin määrä riippuu ulkolämpötilasta ja sisäilman suhteellisesta kosteudesta.
Käytännössä sitä voi syntyä melko paljon: lämpötilassa noin 0 °C talossa, jonka suhteellinen kosteus on 50–55 %, keskitetty laite voi tuottaa 1–3 litraa kondensaattia päivässä. Sen on johdettava jonnekin – viemäröintiputkeen vesilukon kanssa (jotta hajut eivät pääse takaisin). Jos kondensaatilla ei ole minne mennä tai vesilukko kuivuu, järjestelmä luo oman reittinsä – ja se ei yleensä ole miellyttävää.
Decentralisoitujen laitteiden, joissa on keraamiset suodattimet, kondensaatin muodostuminen on lähes olematonta – keramiikka sitoo kosteutta ja palauttaa sen takaisin huoneeseen ilman tulovaiheessa. Tämä on itse asiassa etu: järjestelmä säätelee osittain sisäilman kosteutta ilman, että kondensaattia tarvitsee poistaa.
Mikä on sopiva ilmanvaihdon intensiteetti omakotitalolle?
Perus hygieniavaatimukset (STN EN 15251, EN 13779 -standardi) suosittelevat vähintään 0,3–0,5-kertaista ilmanvaihtoa tunnissa asuintiloissa. Passiivitaloille suositellaan PHPP-standardin mukaista arvoa: 30 m³/h henkilöä kohti tai 0,3 kertaa talon tilavuus tunnissa, ja suurempi arvo on määräävä.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? 150 m² pinta-alaltaan ja 2,6 m huonekorolla varustetun talon tilavuus on noin 390 m³. 0,3-kertaiselle vaihdolle tunnissa tarvitset virtausnopeuden: 390 × 0,3 = 117 m³/h. 4-henkiselle perheelle 30 m³/h henkilöä kohti on 120 m³/h. Molemmat arvot ovat siis hyvin lähellä toisiaan.
Järjestelmät suunnitellaan käytännössä säädettäviksi, koska ilmanvaihdon tarve ei ole sama koko päivän. Päivällä, kun ihmiset ovat töissä ja talo on tyhjä, riittää 50–60 % maksimivirrasta. Illalla kotiin tullessa, ruoanlaiton aikana tai suuremmalla henkilömäärällä tehoa lisätään – joko manuaalisesti tai automaattisesti CO₂-anturin, kosteusanturin tai liiketunnistimen avulla.
Varo virhettä, jonka monet suunnittelijat tekevät: he suunnittelevat järjestelmän maksimivirralla ja asettavat sen pysyvästi tälle tasolle. Seurauksena on tarpeeton sähkönkulutus, kuiva sisäilma talvella ja turha melu. Lämmöntalteenoton tulisi suurimman osan ajasta toimia 60–70 % teholla ja vain harvoin täydellä teholla.
Mitä tapahtuu sähkökatkon aikana?
Lämmöntalteenottojärjestelmät ovat riippuvaisia sähköstä – ne eivät toimi ilman virtaa. Tämä on tosiasia, joka on hyväksyttävä. Mitä se tarkoittaa sähkökatkon aikana? Tiiviissä rakennuksessa, jossa ei ole mahdollisuutta luonnolliseen ilmanvaihtoon (kolminkertaiset ikkunat ilman mikroventilaatiota), CO₂ ja kosteus alkavat kertyä pitkän sähkökatkon aikana. Ratkaisu: ikkunat voidaan aina avata. Lyhyt sähkökatko (tunteja) ei ole hygieninen ongelma – hiilidioksidi laimenee nopeasti, kun huoneen tuulettaa edes muutaman tunnin välein ikkunan kautta.
Herkille asiakkaille tai niille, jotka asuvat epävakaalla sähköverkolla, on saatavilla varavirtalähteitä (UPS), mutta niiden käyttö lämmöntalteenottoyksiköiden kanssa on harvinaista ja taloudellisesti kannattavaa vain tietyissä tapauksissa (esim. puutarhat, joissa on itsenäinen virransyöttö, mökit).
Kuinka pitkä on lämmöntalteenoton investoinnin takaisinmaksuaika?
Tähän kysymykseen on vastattava rehellisesti eikä maalata liian ruusuista kuvaa. Takaisinmaksuaika riippuu monista tekijöistä: kaasun/sähkön hinta, lämmityskausien määrä, talon koko, alkuperäinen ilmanvaihdon ja lämmöneristyksen tila sekä tietysti koko asennuksen hinta.
Suuntaa antavasti: hyvin suunniteltu lämmöntalteenotto 150 m² uudisrakennuksessa säästää tyypillisesti 1 500–2 500 kWh lämpöenergiaa vuodessa verrattuna ikkunoiden kautta tapahtuvaan ilmanvaihtoon. Maakaasun hinnalla 0,10 €/kWh (GJ-ekvivalentti) se on 150–250 € vuodessa. Koko keskitetyn järjestelmän asennuksen hinta työn ja materiaalien kanssa on 4 000–10 000 €. Matematiikka kertoo siis 20–50 vuoden takaisinmaksuajasta pelkästään energiasäästöjen perusteella.
Miksi ihmiset sitten ostavat lämmöntalteenoton? Koska ensisijainen hyöty ei ole energia, vaan ilmanlaatu, hyvinvointi ja terveys. Allergiasta, astmasta tai pienistä lapsista kärsivät ihmiset arvostavat jatkuvaa raikkaan ja suodatetun ilman saantia paljon enemmän kuin hypoteettista säästöä. Ja passiivitalossa tai A0/A1-luokan talossa lämmöntalteenotto on de facto välttämätön – muu ratkaisu ei yksinkertaisesti toimi.
Kuinka vaativaa on lämmöntalteenoton huolto ja mitä on tarkistettava säännöllisesti?
Lämmöntalteenottojärjestelmät ovat suhteellisen helppohoitoisia, mutta niitä ei voi jättää kokonaan huomiotta. Perustoimenpiteet:
- G4-suodattimet (karkea suodatin): tarkista 2–3 kuukauden välein, vaihda tai puhdista 6 kuukauden välein – korkeammalla ilman saastumisella (tien läheisyys, siitepökaus) myös 3 kuukauden välein
- F7/M5-suodattimet (hienosuodatin, antipollenisuodatin): vaihda kerran vuodessa, mieluiten ennen lämmityskautta
- Lämmönvaihdin: visuaalinen tarkastus kerran vuodessa, puhdista tarvittaessa – jos lamellit ovat pölyisiä, hyötysuhde laskee merkittävästi
- Kondensaattorin vesilukko: tarkista täyttö ennen kautta, tarvittaessa lisää vettä
- Ulkoinen ritilä: tarkista, ettei se ole tukossa lehdistä, lumesta, hämähäkinverkoista tai lintujen pesästä
- Järjestelmän tasapainotus: suosittelemme virtausnopeuden mittaamista jokaisessa suuttimessa ja tarvittaessa uudelleen tasapainottamista 2–3 vuoden välein
Ulkoinen esteettinen ritilä on ensimmäinen kosketuspiste lämmöntalteenoton ja ulkomaailman välillä ja samalla yksi eniten laiminlyödyistä komponenteista. IVAR.HRC-järjestelmissä on esimerkiksi ulkoisia esteettisiä ritilöitä 160 mm:lle, jotka estävät sateen, hyönteisten ja lintujen pääsyn suoraan lämmönvaihtimeen sekä tarjoavat esteettistä arvoa. Tukkeutunut ritilä lisää merkittävästi sisääntulon vastusta, puhallin toimii suuremmalla kuormituksella ja järjestelmän hyötysuhde laskee.
Järjestelmän säännöllisestä huollosta ja puhdistuksesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa Lämmöntalteenoton suodattimien huolto ja puhdistus – kuinka usein ja miten oikein Tietokeskuksessamme.
Voinko asentaa lämmöntalteenoton itse?
Teknisesti kyllä, käytännössä – riippuu kyvyistäsi ja siitä, mitä tarkalleen teet. HRC E -tyyppiset hajautetut yksiköt on suunniteltu asennettaviksi yhden kätevän henkilön toimesta – seinään jyrsitään aukko, tiivisteet asetetaan paikoilleen, yksikkö asennetaan ja kytketään 230 V:n pistorasiaan. Ei mitään salaperäistä. Tästä kertoo myös artikkeli HRC hajautetun ilmanvaihtoyksikön asennus vaihe vaiheelta Tietokeskuksessamme.
Keskitetty järjestelmä, jossa on laaja putkisto, on eri luokkaa. Putkiston voi asentaa taitava rakentaja tai teknisesti taitava asunnonomistaja. Mutta järjestelmän suunnittelu – putkien mitoitus, suuttimien sijoittelu, tasapainotus – vaatii kokemusta. Virhe suunnittelussa on vaikea korjata, kun katot ja seinät on suljettu. Pääyksikön sähköasennuksen tulee tehdä pätevä sähköasentaja. Lopullinen järjestelmän tasapainotus (haluttujen virtausnopeuksien säätäminen jokaisessa suuttimessa) on myös ammattilaisen tehtävä, jolla on mittauslaite (anemometri tai virtausmittari).
Kokemuksesta voimme suositella: pienessä kohteessa voit hyvin asentaa järjestelmän itse, jos olet kätevä. Keskusjärjestelmässä kannattaa kuitenkin teettää ainakin suunnitelma ja lopullinen säätö ammattilaisella – säästät hermoja ja varmistat toimivan lopputuloksen.
Mikä on bypass ja milloin sitä käytetään?
Bypass on ohitusläppä, joka mahdollistaa raikkaan ilman kulkemisen lämmönvaihtimen ohi – eli ilman lämmön siirtoa. Sitä käytetään kolmessa pääasiallisessa tilanteessa:
Kesäinen yöviilennys: kesällä, kun yöllä on ulkona viileämpää kuin sisällä, on hyödyllistä tuoda viileää ulkoilmaa suoraan lämmittämättä sitä sisäilmalla. Bypass avaa reitin ulkopuolelta ohitse ja hyödynnät ilmaista yöllistä "ilmastointia". Tämä on yksi bypassin arvokkaimmista hyödyistä käytännössä.
Jäätymisen estäminen: lämpötiloissa alle –5 °C (riippuen kosteudesta) on vaara kondensaation muodostumisesta ja sitä seuraavasta jäätymisestä lämmönvaihtimen kylmään päähän. Järjestelmä kytkeytyy väliaikaisesti bypass-tilaan tai käyttää ilman esilämmitystä (sähköinen tai maaperäinen lämmönvaihdin) suojellen lämmönvaihdinta.
Ilmanvaihto keskilämpötiloissa (kevät, syksy): kun ulkolämpötila on lähellä sisälämpötilaa, lämmön talteenotto vain siirtää lämpöä turhaan edestakaisin. Bypass tehostaa järjestelmää.
Jokaisessa lämmöntalteenottojärjestelmässä ei ole bypassia – se puuttuu halvemmista malleista. Jos valitset järjestelmän lämpimämpiin ilmastoihin tai jos arvostat kesäistä viilennystä, bypass on käytännössä välttämätön.
Lämmöntalteenotto ja radon – onko totta, että lämmöntalteenotto auttaa?
Kyllä, ja se on yksi vähemmän tunnetuista hyödyistä. Radon on luonnossa esiintyvä radioaktiivinen kaasu, joka kulkeutuu maaperästä rakennuksiin. Vanhoissa taloissa, joissa on tiukkoja lattioita ja luonnollinen ilmanvaihto, se laimeni melko hyvin. Uusissa tiiviissä rakennuksissa se voi kerääntyä vaarallisille tasoille (yli 300 Bq/m³ katsotaan riskialttiiksi).
Pakotettu ilmanvaihto lämmöntalteenotolla vaihtaa jatkuvasti sisäilmaa, mikä vähentää tehokkaasti radonkonsentraatiota. Jos epäilet kohonneita radontasoja (Suomen geologinen kartta on saatavilla), lämmöntalteenotto on yksi suositelluista toimenpiteistä yhdessä asianmukaisen eristyksen ja lattian tiivistämisen kanssa.
Yleiset virheet lämmöntalteenoton valinnassa ja asennuksessa
Kokemuksemme perusteella yleisimmät virheet syntyvät valintavaiheessa, ei itse asennuksessa. Tässä katsaus kipukohtiin:
- Alimitoitus: asiakas ostaa yksikön, jonka maksimivirtaus on 200 m³/h taloon, joka tarvitsee 250 m³/h. Yksikkö pyörii jatkuvasti täydellä teholla, on äänekäs, sen käyttöikä lyhenee eikä se tuota tarpeeksi raikasta ilmaa.
- Epäasianmukainen suulakkeiden sijoitus: ilmanottoaukot suoraan oleskelualueella (esim. sohvan tai sängyn yläpuolella) aiheuttavat epämiellyttäviä vetoja jopa alhaisilla ilmanopeuksilla.
- Akustisen eristyksen laiminlyönti: yksikkö ilman äänenvaimennusta asennettuna tekniseen tilaan, jossa on kevyet kipsilevyseinät – asiakas kuulee puhaltimen olohuoneessa.
- Järjestelmän tasapainottamatta jättäminen: asennuksen jälkeen yksikkö vain käynnistetään eikä todellisia virtausnopeuksia suulakkeissa mitata. Tulos: joissakin huoneissa on liian vähän raikasta ilmaa, toisissa liikaa.
- Suodattimien painehäviön huomioimatta jättäminen: suodattimien vaihdon laiminlyönti voi kaksinkertaistaa painehäviön suodattimissa, jolloin yksikkö kompensoi sitä lisäämällä kierroksia – melu kasvaa ja hyötysuhde laskee.
- Lämmöntalteenotto ilman maaperän lämmönvaihdinta kylmässä ilmastossa: alueilla, joilla on pitkät ja kylmät talvet, lämmönvaihtimen jäätyminen ilman ilman esilämmitystä (maaperän lämmönvaihdin tai sähköinen esilämmitys) voi aiheuttaa pitkiä järjestelmän käyttökatkoksia.
Jos suunnittelet järjestelmää itse, lue myös artikkelit Miten suunnitella oikein ilmanvaihtojärjestelmä lämmöntalteenotolla ja Miten valita pakotettu ilmanvaihtojärjestelmä lämmöntalteenotolla omakotitaloon tietopankistamme – säästät aikaa ja rahaa.
Lämmöntalteenotto ja terveellinen asuminen – mitä numerot kertovat
Aikuinen ihminen hengittää tunnin aikana noin 20–25 litraa CO₂:ta. Hyvin tiivistetyssä talossa ilman ilmanvaihtoa 4 ihmisen läsnäolo voi nostaa CO₂-pitoisuuden normaalista 400 ppm:stä (ulkoilma) 1 500–2 500 ppm:iin muutamassa tunnissa. 1 000 ppm:n kohdalla useimmat ihmiset alkavat tuntea väsymystä ja keskittymisvaikeuksia. 2 000 ppm:n kohdalla oireet ovat selkeitä – päänsärkyä, uneliaisuutta, heikentynyt teho.
Lämmöntalteenotolla varustettu ilmanvaihto, joka on suunniteltu hygieeniseen ilmanvaihtoon (30 m³/h henkilöä kohti), pitää CO₂:n yleensä alle 800–900 ppm:n myös täydellä asukastiheydellä – eli mukavalla alueella. Tämä on mitattava, objektiivinen etu, ei vain markkinointilupaus.
M5- ja F7-luokan suodattimet suodattavat suurimman osan siitepölystä, karkeammista pölyhiukkasista ja joitakin biologisia epäpuhtauksia. Allergikoille tämä on yhdessä tiivisten ikkunoiden kanssa todellinen laadun parannus – sisätiloista tulee turvapaikka siitepölykauden aikana.
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Pitääkö minun pitää ikkunat kiinni koko vuoden, kun käytän lämmöntalteenottoa?
Ei, se ei ole pakollista – mutta lämmöntalteenotto toimii tehokkaasti vain suhteellisen tiiviissä rakennuksessa. Jos pidät ikkunoita auki pitkiä aikoja, järjestelmä tekee edelleen työtään, mutta energiansäästö on pienempi (osa lämmöstä karkaa ikkunoiden kautta ilman, että se luovuttaisi lämpöä lämmönvaihtimelle). Käytännössä ihmiset avaavat ikkunoita satunnaisesti – intensiivisen ruoanlaiton aikana, kun haluavat nopeasti tuulettaa – ja se ei juurikaan haittaa lämmöntalteenottoa. Kesäisin bypass-tilassa avoinna olevat ikkunat yöllä voivat täydentää bypass-logiikkaa.
Lämmöntalteenottoyksikköni jäätyy jatkuvasti – mitä teen väärin?
Lämmönvaihtimen jäätyminen alle –5 °C lämpötiloissa on normaali fysikaalinen ilmiö, ei vika. Ongelma syntyy, jos järjestelmässä ei ole jäätymissuojausta – joko siinä ei ole bypassia tai bypassin lämpötila on asetettu väärin. Väliaikainen ratkaisu: laske ilman virtausnopeus voimakkaan pakkasen aikana (yksikkö toimii silloin vähemmän äärimmäisen kylmän ilman kanssa). Pysyvä ratkaisu: maavaihtimen (geoterminen esilämmitys) tai sähköisen esilämmityksen asentaminen ennen lämmönvaihdinta. Artikkelissa Yleiset lämmöntalteenottoyksiköiden viat ja niiden korjaaminen tietokeskuksessamme käsitellään tätä tilannetta tarkemmin, mukaan lukien parametrien säätö.
Kannattaako lämmöntalteenotto myös vanhaan tiukkaan tiileen rakennettuun taloon vuodelta 1980?
Se riippuu talon kunnosta. Jos talo on lämpöeristetty ja ikkunat on uusittu ja se on suhteellisen tiivis, lämmöntalteenotto on järkevää myös vanhemmassa rakennuksessa. Jos talossa on edelleen alkuperäiset ikkunat ja tiivisteettömät ovet, ilman luonnollinen infiltraatio on niin suuri, että lämmöntalteenotolla ei ole tekemistä – ilma vaihtuu itsestään ja järjestelmä pyörisi turhaan. Suosittelemme: ensin lämpöeristys ja ikkunoiden vaihto, sitten lämmöntalteenotto. Vanhempiin taloihin, joissa on tehty remontti ilman mahdollisuutta vetää putkia, sopivat hyvin hajautetut yksiköt – ne asennetaan olemassa oleviin seiniin ilman suuria rakennustöitä.
Paljonko lämmöntalteenoton käyttäminen maksaa – sähköenergia?
Nykyaikaiset keskitetyt EC-yksiköt 150 m²:n talossa kuluttavat keskimääräisellä teholla 60–120 W sähköenergiaa. Vuosittain tämä on jatkuvalla käytöllä 525–1 050 kWh, eli sähkön hinnalla 0,20 €/kWh noin 105–210 € vuodessa. Hajautetut yksiköt ovat pienempiä – jokainen 2–8 W – mutta ne toimivat pareittain ja kuluttavat yhteensä 10–20 W, mikä on jatkuvalla käytöllä vain 88–175 kWh, eli 18–35 € per pari. Sähkön kulutus ei ole merkityksetön, mutta verrattuna säästettyyn lämmöenergiaan se on yleensä pienempi.
Voinko yhdistää lämmöntalteenottoon ilmastoinnin tai muun lämmityksen?
Kyllä, on olemassa järjestelmiä, jotka mahdollistavat sen suoraan. Keskitetyt lämmöntalteenottoyksiköt, joissa on vesilämmitys, kytketään lämmityskattilaan tai lämpöpumppuun ja ne pystyvät lämmittämään ilmaa suoraan yksikössä ilman tarvetta lisälämmitysjärjestelmälle (ns. ilmalämmitysjärjestelmä). Tämä ratkaisu on erittäin suosittu Itävallassa ja Saksassa passiivitaloissa. Kesällä jäähdytys voidaan kytkeä vastaavasti. Tehot on kuitenkin laskettava huolellisesti – pelkkä ilmanvaihto pystyy tuottamaan enintään 10–15 W/m² lämmitystehoa, mikä riittää passiivitaloihin, mutta ei vanhempiin rakennuksiin.
Minne lämmöntalteenoton ulkoilmaaukko tulisi sijoittaa?
Ulkoilmaaukko (tuoreen ilman sisäänmeno ja poistuneen ilman ulosmeno) tulisi sijoittaa vähintään 1 metrin päähän muista aukoista (ikkunat, ovet), vähintään 2 metrin korkeuteen maanpinnasta ja sivulle, jossa ei ole suoraa auringonvaloa (jotta ilma ei lämpene kesällä). Poistuneen ilman ulosmenoaukon ja tuoreen ilman sisäänmenoaukon ei saa olla liian lähellä toisiaan – vähimmäisetäisyys on 1–1,5 m, pienitehoisissa lämmöntalteenotoissa jopa enemmän. Virheellinen sijoittelu voi johtaa "oikosulkuun" (short-circuit), jossa hengitetty ilma imetään heti takaisin sisään. Tähän aiheeseen perehdytään myös artikkelissamme Kattovaihtoehto vs. julkisivuvaihtoehto lämmöntalteenotossa – mitä valita ja milloin.
Yhteenveto: Lämmöntalteenotto pitkäaikaisena investointina asumisen laatuun
Pakotettu ilmanvaihto lämmöntalteenotolla on teknologia, joka oikealla suunnittelulla ja asennuksella todella muuttaa jokapäiväisen elämän laatua. Se ei ole halpa investointi ja pelkän energiansäästön tuotto voi olla pitkä – mutta lisäarvo puhtaassa ilmassa, alhaisessa hiilidioksidipitoisuudessa, siitepölyn suodatuksessa, radonin suojauksessa ja miellyttävässä ilmastossa ilman ikkunoiden vedon muodossa on monille perheille korvaamaton. Avain menestykseen on oikea suunnittelu, laadukas asennus, asianmukainen tasapainotus ja säännöllinen huolto. Jokainen näistä vaiheista on yhtä tärkeä – hyvä lämmönvaihdin huonosti asennetussa järjestelmässä ei auta ja täydellinen asennus laiminlyödyssä järjestelmässä, jossa on likaiset suodattimet, ei myöskään.
Valikoimassamme pakotettu ilmanvaihto lämmöntalteenotolla -kategoriassa löydät komponentteja sekä keskitetyille että hajautetuille järjestelmille – tiivisteistä ja liittimistä tehostimiin ja kokonaisiin yksiköihin. Jos et ole varma, mitä komponentteja tarvitset projektiisi, tämän tietokeskuksen muut artikkelit auttavat sinua tekemään oikean päätöksen ilman tarpeettomia kompromisseja.
Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?
Etkö tiedä mitä valita tai kohtaatko erityisen tilanteen kotona? Ota yhteyttä – autamme mielellämme.
