juottaminen
Juottaminen eli puhekielessä juottelu on metallurginen menetelmä, jossa metalliset kappaleet liitetään toisella metallilla – juotteella, jonka sulamislämpötila on alempi kuin liitettävän materiaalin sulamislämpötila. Liitos syntyy, kun juote sulatetaan nestemäiseksi, ja se perustuu adheesioon – metallin ja juotteen tarttumiseen toisiinsa – sekä osittain diffuusioon – liitettävän metallin ja juotteen hiukkasten sekoittumiseen. Juotosliitoksia käytetään pääasiassa sähkötekniikassa, peltisepäntöissä ja konetekniikassa. Juottaminen jaetaan:
- kovajuottamiseen
- pehmeäjuottamiseen
Juottamisen perustavat menetelmät
- Pinnoittava – sula juote vain kostuttaa liitettävät pinnat
- Kapillaarinen – osat kiinnitetään niin, etteivät ne pääse siirtymään toistensa suhteen, ja rakoon asetetaan juotetta (esim. rakeina); kun osat viedään uuniin, juote sulaa ja liitos syntyy
Sähkötekniikassa komponenttien juottamiseen sarjatuotannossa käytetään aaltojuottamista. Tässä menetelmässä kalustetut piirilevyt (PCB) kulkevat pumpun liikuttaman sulan juoteaallon yli. Nykyään pintaliitoskomponenttien (SMD) juottamisessa käytetään lähinnä reflow-juottamista (uudelleensulatus). Piirilevylle levitetään ohuesta pronssikalvosta tehdyn sabluunan läpi pisteitä juotospastaa. Juotospasta on tahmeaa, joten kalustusvaiheessa se toimii myös liimana ja pitää komponentit paikoillaan levyllä. Kun levy kulkee sulatusuunin läpi, juote sulaa ja muodostaa juotosliitokset.

Juottamisen edut
- mahdollisuus liittää erilaisia materiaaleja, myös vaikeasti sulavia,
- liitettävät materiaalit eivät sula, joten lämpö ei heikennä niiden ominaisuuksia (rakenne sekä mekaaniset, sähköiset ja magneettiset ominaisuudet).
- yksinkertaiset laitteet valmistukseen, asennukseen ja kunnossapitoon
Juottamisen haitat
- liitosten melko pieni lujuus
- liitosten monimutkaiset muodot ja siten suurempi työläys
