Pronssi
Pronssi on kuparin seos, jossa on tinaa, lyijyä, alumiinia ja muita alkuaineita. Koska muunnelmia on useita, teknisessä käytännössä käytetään yhteisnimenä monikkoa – pronssit.
Seoksen pääasiallinen seosaine ei ole koskaan sinkki; silloin seosta kutsutaan messingiksi.
Historia
Pronssi on yksi ensimmäisistä ihmisen valmistamista ja käyttämistä seoksista. Sitä alettiin käyttää nuoremmalla kivikaudella – neoliittisella kaudella. Aikakausi, jolloin sitä alettiin käyttää, on myös nimetty sen mukaan – pronssikausi. Ihminen valmisti kupariseoksia jo ennen kuin osasi tuottaa puhdasta kuparia.
Pronssien luokittelu
Pronssit jaetaan ainesosien määrän ja pääseosaineen mukaan
- kaksikomponenttisiin pronsseihin:
- tinapronssit
- lyijypronssit
- alumiinipronssit
- ja muut
- monikomponenttisiin pronsseihin:
- esimerkiksi tina-lyijypronssi
- punapronssi
Käyttötarkoituksen mukaan pronssit jaetaan
- muokattaviin
- valupronsseihin
Tinapronssit
Tinapronsseissa on enintään 20 % tinaa. Suurimmalla tinapitoisuudella niiden lujuus on suurin, noin 5–7 %:n tinapitoisuudella taas sitkeys on suurin. Pronssien rakenne on 5–7 %:n Sn-pitoisuuteen asti homogeeninen, suuremmilla pitoisuuksilla heterogeeninen. Tinapronssit kestävät hyvin korroosiota ilmassa, merivedessä ja tulistetussa höyryssä. Niitä kuitenkin syövyttävät eräät hapot (typpihappo, rikkihappo), natriumhydroksidi ja ammoniakki. Kosteissa oloissa niitä syövyttävät myös kuivat kaasut (happi, kloori, fluori, rikkidioksidi).
Homogeenisia pronsseja muokataan kylmänä tai kuumana. Kylmämuokkauksessa joidenkin lujuus voidaan nostaa jopa 900 MPa:iin.
Alumiinipronssit
Alumiinipronsseissa on enintään 10 % alumiinia sekä 2–8 % muita seosaineita (mangaania, nikkeliä, rautaa), jotka parantavat niiden ominaisuuksia. Niiden kemiallinen koostumus on tasainen, liukuominaisuudet hyvät ja tiiviys suuri, mutta niillä on taipumus pylväsmäiseen kiteytymiseen. Noin 10 %:n alumiinipitoisuudella lujuus on suurin, noin 7 %:n pitoisuudella taas sitkeys on suurin. Alumiinipronssit kestävät korroosiota paremmin kuin tinapronssit ja messingit, koska niiden pintaan muodostuu suojaava kupari- ja alumiinioksidikerros. Poikkeuksen muodostavat seokset, joissa on 5–8 % alumiinia. Ne kestävät hyvin korroosiota ilmassa, merivedessä ja eräissä hapoissa, myös rikkihapossa. Ne kuitenkin liukenevat typpihappoon ja emäksiin.
Kiteytymisen vuoksi niitä on muokattava kuumana ennen kylmämuokkausta. Joitakin pronsseja voidaan karkaista ja päästää.
Alumiinipronsseihin kuuluu myös niin sanottu pohjoismainen kulta, kolikoiden valmistukseen käytetty seos.
Pronssilla on lämmityksessä useita etuja:
-
Hyvä lämmönjohtavuus: Pronssi johtaa lämpöä hyvin, joten se siirtää lämpöä nopeasti ja tehokkaasti. Tämä on erittäin tärkeää lämmitysjärjestelmissä, joissa lämmön on levittävä tasaisesti koko lämpöpatteri- tai putkiverkostoon.
-
Korroosionkestävyys: Pronssi kestää luonnostaan korroosiota, joten se vaurioituu tai väsyy vähemmän kosteuden, veden tai syövyttävien kemikaalien vaikutuksesta. Tämän ominaisuuden ansiosta pronssi sopii lämmitysjärjestelmiin, joissa on vettä tai muita nesteitä.
-
Suuri lujuus ja kestävyys: Pronssilla on suuri lujuus ja kulutuskestävyys, joten se kestää lämmitysjärjestelmissä tavalliset korkeat lämpötilat ja paineet. Tämä takaa pitkän käyttöiän ja luotettavan toiminnan.
-
Helppo huolto: Lämmitysjärjestelmien pronssiosien pinta on yleensä sileä ja helppo puhdistaa. Tämä helpottaa niiden huoltoa ja vähentää toistuvan puhdistuksen tai korjausten tarvetta.
-
Esteettinen arvo: Pronssi on houkutteleva materiaali, joka voi lisätä lämmitysjärjestelmän tilan esteettistä arvoa. Sen lämmin sävy ja eleganssi voivat parantaa sisätilan kokonaisilmettä.
Lämmitysjärjestelmien materiaalin valinta riippuu kunkin kohteen vaatimuksista, olosuhteista ja käyttötarkoituksesta.

