Sähkölämmityselementti varastoastiaan – asennus ja valinta
Sähkölämmityselementti lämmönsäilysäiliössä – täydellinen opas asennukseen ja sovitteen valintaan
Sähkölämmityselementin asentaminen lämmönsäilysäiliöön (puskurivaraajaan) saattaa vaikuttaa ensisilmäyksellä yksinkertaiselta, mutta käytännössä työssä tehdään paljon virheitä – väärän sovitteen valinnasta riittämättömään tehoon ja tiivisteen virheelliseen asennukseen. Tässä artikkelissa käymme aihetta todella perusteellisesti läpi: teknisestä perusrakenteesta oikean sovitteen valintaan, kierteen halkaisijaan, tehoon, tiivistemateriaaleihin ja lopuksi vaiheittaisiin asennusohjeisiin. Jos olet kiinnostunut laajemmasta kokonaisuudesta – esimerkiksi puskurivaraajan ja lämminvesivaraajan välisestä erosta tai koko säiliön asennuksesta kattilahuoneeseen – löydät nämä aiheet Tietokeskuksemme muista artikkeleista.
Miksi sähkölämmityselementti asennetaan lämmönsäilysäiliöön?
Lämmönsäilysäiliö (puskurivaraaja) toimii järjestelmässä lämmön varastona ja tasaajana. Pääasiallisena lämmönlähteenä on yleensä lämmityskattila, lämpöpumppu tai aurinkokeräin. Sähkölämmityselementin asentaminen säiliöön on kuitenkin järkevää useista syistä:
- Varmuuskopio – lämmityskattilan rikkoutuessa tai lämpöpumpun huollon aikana sähköllä voidaan pitää järjestelmässä yllä minimilämpötila tai lämmittää käyttövettä (jos säiliö on yhdistetty lämminvesivaraajaan).
- Kaksijärjestelmä – siirtymäkausina, kun lämpöpumppu ei yksinään riitä, sähkölämmityselementti täydentää puuttuvan tehon (sähköinen lisälämmitys).
- Yösähkö – yötariffilla (HDO) on järkevää ladata puskurivaraaja edullisella yövirralla ja käyttää varastoitua lämpöä päivällä.
- Kesäkäyttö – kesällä, kun aurinkokeräimet eivät riitä kattamaan käyttöveden tarvetta, sähkö toimii lisänä ilman, että kattilaa tarvitsee käynnistää.
Toisin kuin lämminvesivaraajassa, jossa lämmityselementti on lähes aina vakiona, puskurivaraajat toimitetaan perusvarustuksessa ilman sähkölämmityselementtiä. Sovite (hitsattava tai kierrettävä) on valmiina, mutta lämmityselementin valinta jää sinulle tarpeidesi mukaan. Tämä on etu – voit säätää tehon, tyypin ja materiaalin tarkasti sovellukseesi sopivaksi.
Puskurivaraajien sovitteet – mitä käytännössä löydät
Sovite on liitososa, jonka avulla lämmityselementti voidaan asentaa säiliön runkoon siten, että liitos on vesitiivis ja mekaanisesti kestävä. Puskurivaraajojen yhteydessä törmää useisiin eri tyyppeihin:
1. Kierresovite (ruuvattava)
Yleisin tyyppi pienemmissä ja keskikokoisissa säiliöissä, joiden tilavuus on noin 500 litraa asti. Lämmityselementillä on ulkoinen kierre (yleensä G 1½" tai G 2") ja säiliössä on kierrettävä tulppa tai mutteri vastaavalla sisäkierteellä. Tiivisteenä käytetään PTFE-teflon-teippiä, hamppua tiivistysaineen kanssa tai kumista O-rengasta rakenteesta riippuen.
2. Laippaliitos
Käytetään suuremmissa säiliöissä (yleensä 300 litrasta ylöspäin) ja tehokkaammilla lämmityselementeillä. Laipan runko on hitsattu säiliön runkoon, lämmityselementillä on vastaava vastalaipa ja liitos tiivistetään litteällä tiivisteellä (kumi, EPDM, grafiitti) ja kiristetään ruuveilla. Etu: lämmityselementin voi tarvittaessa helposti vaihtaa ilman erikoistyökaluja. Haitta: korkeampi hinta ja suuremmat tilavaatimukset asennuksessa.
3. Hitsattava laippa
Vakiokonstruktio suuremmissa säiliöissä. Se on teräsrengas, joka on hitsattu säiliön runkoon ja jossa on reiät ruuveja varten. Laipan halkaisija ja ruuvien määrä vaihtelevat valmistajan mukaan – yleisiä ovat laipat DN 50 (5/4"), DN 65, DN 80 ja DN 100. Lämmityselementillä on oltava sama laipan koko ja ruuvien välinen etäisyys.
Sovitteiden ja kierteen mitat – mitä koodit ja numerot tarkoittavat
Lämmityselementtiä valitessa törmäät useisiin merkintöihin, jotka sinun on osattava lukea oikein. Niistä riippuu, sopiiko elementti säiliöön fyysisesti.
G-kierre (BSP – British Standard Pipe)
Tämä on yleisin kierre lämmityslaitteissa ja lämmönsäilymien putkissa Suomessa ja muualla Keski-Euroopassa. Luvun "G":n jälkeen ilmaisee nimellisleveyden tuumissa – ei kierteen todellista ulkohalkaisijaa! Esimerkiksi:
- G 1" – kierteen ulkohalkaisija noin 33,25 mm
- G 1¼" – kierteen ulkohalkaisija noin 41,91 mm
- G 1½" – kierteen ulkohalkaisija noin 47,80 mm (yleinen keskikokoisissa säiliöissä)
- G 2" – kierteen ulkohalkaisija noin 59,61 mm (yleinen suuremmissa ja tehokkaammissa laitteissa)
Tärkeää: G-kierre (suora) ei saa sekoittaa R-kierteeseen (Rp, kartio). Kartioitu kierre ei käytännössä esiinny lämmityslaitteissa, mutta tarkista aina, minkä tyyppinen kierre on, kun tilaat muttereita tai sovittimia.
Laipan mitat DN
Laittomissa liitoksissa törmäät DN-merkintään (Diameter Nominal – nimellishalkaisija). Yleisiä mitat lämmityslaitteissa lämmönsäilymissä ovat:
- DN 50 – pienet ja keskikokoiset säiliöt, teho enintään noin 3 kW
- DN 65 – keskikokoiset säiliöt, teho 3–6 kW
- DN 80 – suuremmat säiliöt, teho 6–12 kW
- DN 100 – tehokkaat sovellukset, joskus yhdistettyjä laitteita
Laittomassa liitoksessa sinun on tarkistettava paitsi DN myös pulttien jako ja pulttien lukumäärä, jotka ovat standardoituja EN 1092-1 -standardin mukaisesti, mutta eivät aina identtisiä eri valmistajilla. Mittaa aina olemassa oleva laippa säiliössä ennen lämmityslaitteen tilaamista.
Lämmitysvastuksen teho – miten valita oikein
Tämä on käytännössä yleisin kysymys. Asiakkaat kysyvät: "Paljonko tehoa pitää lämmönsäilymään laittaa?" Vastaus riippuu siitä, mitä tehtävää sähkölämmittimellä on.
Lämmitysvastus varalähteenä
Jos kyseessä on vain varalähde lämmityskattilan vikatilanteessa, riittää pienempi teho – yleensä 1,5–3 kW. Et tarvitse nopeaa koko säiliön lämmitystä, vaan riittää minimilämpötilan ylläpito. 300 litran säiliöön riittää 2 kW:n vastus, joka lämmittää veden noin 4–5 tunnissa 20 °C:sta 60 °C:seen.
Lämmitysvastus pääasiallisena sähkölähteenä (yösähkö)
Tässä haluat ladata säiliön mahdollisimman nopeasti edullisen yötariffin aikana (yleensä 8 tuntia). 500 litran säiliöön ja 40 °C:n lämpötilaeroon (20 °C:sta 60 °C:seen) tarvitset:
Energia = tilavuus × tiheys × ominaislämpö × ΔT = 500 × 1 × 1,163 Wh/(l·K) × 40 K ≈ 23 270 Wh ≈ 23,3 kWh
Jotta saisit tämän määrän katettua 8 tunnissa: P = 23,3 kWh / 8 h ≈ 2,9 kW. Käytännössä huomioidaan hyötysuhde ja säiliön lämpöhäviöt, joten 3 kW:n vastus riittää. Nopeampaan lataukseen (4 tuntia) tarvitsisit 6 kW.
Lämmitysvastus lisälämmityksenä hybridijärjestelmässä
Lämpöpumpun tai aurinkokeräimen järjestelmässä sähköinen lisälämmitys mitoitetaan täydentämään silloin, kun päälähteestä ei ole riittävästi energiaa. Tyypillisesti teho on 2–6 kW. Suuremmissa taloissa, joissa on lämpöpumppu, 8–12 kW:n lämpöpumpulla 4–6 kW:n sähköinen lisälämmitys on järkevä kompromissi.
Sähköasennus – tehon vaatimukset
Muista, että yli 2 kW:n lämmitysvastus vaatii vastaavan nimellisvirran sulakkeen. 3 kW:n lämmitysvastus 230 V:n jännitteellä kuluttaa virtaa noin 13 A → 16 A:n sulake. 6 kW:n lämmitysvastus 400 V:n (kolmivaiheinen) → virta 8,7 A per vaihe → 10–16 A:n sulake. Kolmivaiheisella järjestelmällä on etua verkon tasaisessa kuormituksessa. Yhdistelmäjohtoon taloihin sopii käytännössä 2,0–3,5 kW 16 A:n sulakkeella.
Lämmityselementin materiaali – mikä kestää aggressiivista vettä ja mikä ei
Lämmityksen puskureissa (puskurivaraaja) kiertää yleensä käsiteltyä tai demi-vettä, jossa on korroosionestoaineita. Käyttövesivaraajissa käytetään juomavettä. Lämmityselementin materiaalin on vastattava näitä olosuhteita.
Messinki- ja sinkityt elementit
Edullisin vaihtoehto. Soveltuvat lämmityksen puskureihin, joissa pH-arvo pidetään välillä 8–9 ja vedessä ei ole klooriyhdisteitä. Ei suositella käyttövesivaraajiin alueilla, joissa vesi on kovaa – kalkki lyhentää käyttöikää, elementti tummuu ja menettää tehoaan.
Ruostumattomasta teräksestä (AISI 316) valmistetut elementit
Ruostumaton teräs 316 on huomattavasti parempi valinta käyttövesivaraajiin. Kestää klooriyhdisteitä jopa noin 200 mg/l, sopii useimpiin kunnan vesijohtovesiin. Hinta on 2–3 kertaa korkeampi kuin messingin, mutta käyttöikä on huomattavasti pidempi.
Titaanista valmistetut elementit
Premium-luokkaa astioihin, joissa on aggressiivista vettä (korkea klooripitoisuus, merivesi, teollisuussovellukset). Näitä ei yleensä löydy tavallisista kotitalouskäyttöön tarkoitetuista järjestelmistä.
Suojasmaltilla päällystetyt elementit
Joissakin tuotteissa on smaltoitu pinta – erittäin hyvä korroosiosuoja, mutta herkkä mekaaniselle vauriolle. Jos smalto rikkoutuu (esim. asennusiskusta), korroosioprosessi voi olla nopeampi kuin paljaalla teräksellä.
Tavalliseen lämmityksen puskuriin, kuten puskurivaraaja PUFFER PSS 100 (123 litraa, sopii pieniin lämmityshuoneisiin ja lämpöpumppuihin), messi- tai sinkitty lämmityselementti on standardi ja riittävä valinta, edellyttäen että järjestelmän vesi on asianmukaisesti käsitelty.
Tiivisteet lämmityselementin asennuksessa
Oikea tiivistys on perusta – huonosti tiivistetyssä lämmityselementissä on vaara, että vettä pääsee sähköosiin, aiheuttaen oikosulun tai hitaan ympäristön lämpenemisen. Tämä tapahtuu tyypillisesti vuosien käytön jälkeen, kun kumi kovettuu.
PTFE-teippi (teflon)
Helpoin ratkaisu kierreratkaisuihin. Kiedo teippi kierteen suuntaan (elementtiin katsoen oikealta, myötäpäivään). Vähintään 5–6 kerrosta puhtaaseen, rasvattomaan kierteeseen. Haitta: korkeissa lämpötiloissa (yli 90 °C) teippi voi liikkua ja tiivistys heikentyä – sopii parhaiten lämpötiloihin 70–75 °C asti.
Hamppu tiivistyspastan kanssa
Perinteinen menetelmä, joka on edelleen pätevä. Puskurivaraajoihin, joissa veden lämpötila on yli 70 °C, hamppu anaerobisen tiivistyspastan (Loctite 55, Unipak) kanssa on luotettavampi kuin PTFE-teippi. Toiminta: sekoita hamppukuitu tiivistyspastaan, kiedo kierteeseen, kiristä ja anna kuivua vähintään 2 tuntia ennen järjestelmän täyttämistä.
Kumitiiviste (O-rengas tai litteä tiiviste)
Laipallisiin liitoksiin käytetään litteää O-rengasta EPDM:stä (kuumalle vedelle jopa 140 °C), silikonista (jopa 200 °C) tai graffiitista (korkeammissa lämpötiloissa). Tiivisteen sisähalkaisijan on vastattava laipan aukkoa ja paksuuden on oltava oikea. Tarkista ennen asennusta laipan tiivistepinnat – niissä ei saa olla naarmuja, halkeamia tai korroosiota.
Lämmityselementin asennusvaiheet
Tässä kuvaan käytännön vaiheet, jotka jokaisen lämmityselementin puskuriin asentavan tulisi noudattaa. Ei ole väliä, onko kyseessä pieni puskurivaraaja PUFFER PSS 50 (57 litraa) vai suurempi järjestelmä.
Vaihe 1: Sammutus ja varaston tyhjennys
Ennen kuin teet mitään varastolle, sulje kaikki tuloventtiilit ja poistoventtiilit. Avaa ilmanpoistoventtiili (varaston yläosassa) ja tyhjennä vesi tyhjennyshanaan varaston pohjalla viemäriin tai ämpäriin. Älä koskaan avaa laippaa paineen alaisena – olemassa oleva vesi voi olla kuumaa (jopa 60–80 °C!) ja aiheuttaa vakavia palovammoja. Varmista painemittarilla, että järjestelmän paine on nolla.
Vaihe 2: Laipan ja kierteen valmistelu
Tarkista laipan tiivistepinta ja varaston kierre. Poista vanha tiivistysmateriaali (hamppu, PTFE) huolellisesti – rautalankaharjalla, kaapimella tai hienolla hiomapaperilla. Vanhat tiivistejäämät aiheuttavat uuden liitoksen vuotamisen. Rasvaa kierre tai laipan pinta.
Vaihe 3: Lämmityselementin valmistelu
Tarkista, että lämmityselementti on uusi ja ehjä. Tarkista, että tyyppi (kierre/laippa) ja koko vastaavat varaston aukkoa. Tarkista liitäntäjohdot – niiden on oltava ehjiä, eikä eriste saa olla rikki. Jos asennat laippaelementin, aseta uusi tiiviste (älä koskaan käytä vanhaa – aina uusi!).
Vaihe 4: Asennus
Kierreliitännällä: kiedo tiiviste (PTFE tai hamppu), ruuvaa käsin ja kiristä sitten avaimella. Huomioi kiristysmomentti – ohjaudu kierteen koon mukaan:
- G 1½": 50–60 Nm
- G 2": 70–90 Nm
Älä kiristä liikaa – kierteen tai varaston kaulan halkeaminen on vakava (ja kallis) vika. Laipalla varustetussa elementissä: aseta tiiviste, aseta elementti, aseta ruuvit ja kiristä tasaisesti kahdessa-kolmessa vaiheessa. Epätasainen kiristys → tiiviste sulkeutuu vain osittain.
Vaihe 5: Sähköliitäntä
Sähköliitännän on suoritettava pätevä henkilö tai sähköasentaja, jolla on voimassa oleva pätevyys. Lämmityselementin on oltava luokkaa IP55 tai korkeampi, mutta liittimien on oltava peitetty asennuksen jälkeen. Varmista, että mikään johtava osa ei kosketa varaston kosteaa pintaa. Kolmivaiheisessa elementissä (400 V) kytke vaiheet tasaisesti.
Vaihe 6: Täyttö ja tiivisteen tarkistus
Avaa varovasti veden tuloventtiili järjestelmään ja anna varaston täyttyä. Tarkista visuaalisesti lämmityselementin laipan alue täyttämisen aikana. Kun varasto on täytetty ja järjestelmä on ilmaton, nosta paine käyttöpaineeseen (yleensä 1,5–2,5 bar) ja tarkkaile liitosta 15–30 minuuttia. Vasta kun tiiviste on varmistettu, kytke sähkövirta päälle.
Vaihe 7: Ensimmäinen käynnistys
Aseta lämmityselementin termostaatti haluttuun lämpötilaan (lämmityksen puskurille tyypillisesti 55–75 °C, käyttövesivaraajalle 60–65 °C, vähintään 60 °C legionellavaaran välttämiseksi). Tarkista, että termostaatti sammuttaa lämmityksen oikeassa lämpötilassa – kohdista lämpömittari varaston ulostuloputkeen.
Yleisimmät virheet lämmityselementin asennuksessa
Olen vuosien varrella nähnyt samojen virheiden toistuvan. Tässä yleisimmät:
- Väärä laipan koko – asiakas tilaa G 2" -kokoista elementtiä, mutta säiliössä on G 1½" -aukko. Ratkaisu: mittaa aina ennen tilausta, älä arvioi.
- Ylikiristys – liiallinen voima kiristettäessä rikkoo valurautaisen liittimen tai muotoilee ruostavahteräisen säiliön kierteen. Käytä momenttiavainta.
- Vanha PTFE-teippi vanhasta asennuksesta – vanha teippi jätetään paikoilleen ja uusi teippi asennetaan sen päälle. Tulos: epävakaa tiiviste, vuoto ajan myötä.
- Sähköliitäntä ennen täyttöä – lämmityselementin käynnistäminen ”kuivana” tuhoutuu muutamassa sekunnissa. Lämmityselementin täytyy aina olla täysin veden peitossa ennen ensimmäistä käynnistystä.
- Puuttuva suoja-anodi – jos säiliössä on magnesium- (tai sinkki-)anodi, asiakkaat unohtavat joskus vaihtaa sen ja tarkistaa sen lämmityselementtiä asennettaessa. Korroosio keskittyy silloin itse lämmityselementtiin. Lisätietoja tästä aiheesta löydät artikkelista Suoja-anodi varastosäiliössä – mikä se on, milloin ja miten se vaihdetaan.
- Sopimaton teho verkon kannalta – asiakas asentaa 6 kW:n yksivaiheisen elementin, mutta talossa on 25 A:n sulake → lämmityksen ja muiden laitteiden käynnistyessä sulake laukeaa. Keskustele aina sähköasentajan kanssa.
Suoja-anodi ja sen yhteys lämmityselementtiin
Anodien teemaa käsitellään tarkemmin erillisessä artikkelissa Tietopankissamme (Suoja-anodi varastosäiliössä – mikä se on, milloin ja miten se vaihdetaan), mutta tässä kerrataan, mikä liittyy suoraan lämmityselementtiin.
Teräksisellä rungolla varustettu varastosäiliö (emaloitu tai paljas teräs) altistuu sähkökemialliselle korroosiolle. Magnesium- (tai sinkki-)anodi toimii uhrattavana metallina – se korrodoituu säiliön ja lämmityselementin sijaan. Jos anodi loppuu, korroosio siirtyy muuhun metalliin järjestelmässä – ja se on usein itse lämmityselementti, koska se on sähköisesti johtava ja upotettu elektrolyyttiin (veteen).
Siksi pätee sääntö: tarkista anodin kunto aina lämmityselementtiä vaihdettaessa ja vaihda se tarvittaessa. Valikoimassamme on esimerkiksi suoja-anodi 5/4" × 400 mm tarkastuslaitteella keskikokoisiin säiliöihin tai suurempiin säiliöihin suoja-anodi 5/4" × 700 mm. Anodin vaihto noudattaa samaa menettelyä kuin lämmityselementin vaihto – tyhjennä, vaihda, täytä, tarkista tiiviys.
Termostaatti ja lämmityselementin turvalaitteet
Jokaisessa varastosäiliön lämmityselementissä tulisi olla integroitu:
- Käyttötermostaatti – säädettävä (yleensä 30–85 °C), säätelee veden lämpötilaa säiliössä. Aseta lämpötila käyttötarkoituksen mukaan: lämminvesivaraajalle vähintään 60 °C (suoja legionellaa vastaan), puskurivaraajalle 55–75 °C.
- Hätätermostaatti (STB) – katkaisee virran, kun maksimilämpötila ylittyy (yleensä 90 °C). Sen täytyy nollata manuaalisesti. Älä poista käytöstä!
- Varo venttiili** – ei kuulu lämmityselementin mukana, mutta sen täytyy olla järjestelmässä. Lämminvesivaraajan varoventtiili (6 bar) on asennettava kylmävesiliitäntään, eikä sitä saa sulkea.
Tärkeää: lämmityselementti, jossa ei ole toimivaa hätätermostaattia, on palovaarallinen. Suositellaan tarkistamaan STB:n toiminta ennen jokaista kautta – nostamalla lämpötilaa tarkoituksella asetettua rajaa yläpuolelle.
Hyväksynnät, standardit ja lainsäädäntö
Varastosäiliön lämmityselementin täytyy täyttää:
- CE-merkintä – eurooppalainen hyväksyntä sähkölaitteille (pienjäntejännitesäädös 2014/35/EU, EMC 2014/30/EU)
- IP-luokka – vähintään IP55 kosteille kattilahuoneille, IP65 ja korkeampi suoralle vesiroiskeelle altistavissa sovelluksissa
- Suojausluokka – I. luokka (suojajohto PE) kaikille liitäntöihin
- STN EN 60335-2-73 – turvallisuusvaatimukset uppotyyppisille lämmittimille
Asennuksen osalta: sähköliitännän saa tehdä vain henkilö, jolla on ammattipätevyys MPSVR:n asetuksen 508/2009 Z.z. (§ 22–24) mukaisesti. Tavalliselle kotitalousväelle tämä tarkoittaa, että voit tehdä hydraulisen asennuksen (tiivistys, kiristys) itse, mutta jätä sähköliitännät sähköasentajan tehtäväksi.
Käytännön skenaarioita käytännöstä
Skenaario 1: Vanha puukattila + 500 l puskurivaraaja, asiakas haluaa sähköisen varavirtalähteen
Talo lämmitään puukattilalla, asiakas lähtee syyskuussa lomaan (siirtymäkausi). Hän ei halua lämmittää puukattilalla. Asennamme 2 kW:n sähköisen lämmityselementin puskurivaraajaan ja asetamme termostaatin 45 °C:een. Elementti kuluttaa päivässä noin 2–4 kWh lämpötilan ylläpitämiseen (riippuen säiliön eristyksestä ja ulkolämpötilasta). Asiakas voi olla rauhassa, putkisto ei jäädy, järjestelmä toimii.
Skenaario 2: Ilma-vesilämpöpumppu + sähköinen lisälämmitys
8 kW:n lämpöpumppu COP 3 toimii hyvin -5 °C:een asti, mutta sen teho laskee alemmissa lämpötiloissa. Asiakas haluaa varmuutta talveksi. Asennamme kolivaiheisen 4,5 kW:n lämmityselementin (3 × 1,5 kW) 800 l:n puskurivaraajaan. Asetamme termostaatin 55 °C:een. Sähköä käytetään vain silloin, kun lämpöpumppu ei riitä – käytännössä noin 20–30 päivää vuodessa äärimmäisillä pakkasilla. Sähkökustannukset ovat pienet, mutta mukavuus suuri.
Skenaario 3: Lämminvesivaraaja + kattilan korjaus talvella
Asiakkaalla on yhdistetty lämminvesivaraaja ja aurinkokeräin. Tammikuussa kattila oli huollossa 5 päivää. 2 kW:n lämmityselementti (asennettu, mutta ei koskaan käytetty) pelasti hänet – ilman sitä hänellä ei olisi ollut lämmintä vettä. Huomio viimeiseksi: lämminvesivaraajan lämmityselementti on tarkistettava manuaalisesti vuosittain (käynnistä, odota lämpenemistä, sammuta). Viallinen termostaatti tai STB huomataan vasta silloin, kun sitä todella tarvitaan – ja silloin on liian myöhäistä.
Lämmityselementin valinta – päätöksentekoparametrit
| Parametri | Mitä ottaa huomioon | Tyypilliset arvot |
|---|---|---|
| Liitäntätyyppi | Laipan koko säiliössä | G 1½", G 2" / DN 50–DN 100 |
| Teho | Varavirtalähde / lisälämmitys / pääasiallinen lähde, tariffi | 1,5–6 kW (kotitaloudet) |
| Jännite | Yksivaiheinen 230 V tai kolmivaiheinen 400 V | 230 V jopa 3,5 kW / 400 V yli 3,5 kW |
| Materiaali | Veden tyyppi – lämmitys / lämminvesi / syövyttävä | messinki, ruostavahterä 316, emali |
| Elementin pituus | Sen täytyy sopia säiliön syvyyteen | 250–800 mm (mittaa!) |
| Termostaatti | Käyttö + hätä (STB) | 30–85 °C + STB 90 °C |
| IP-luokka | Kattilahuoneen ympäristö | Vähintään IP55 |
Yleisiä kysymyksiä (UKK)
Voinko asentaa lämmitysvastuksen varastosäiliöön itse, ilman sähköasentajaa?
Vesiosan (kiristys, tiivistys) voit tehdä itse, jos noudatat oikeaa menettelyä ja painesäiliöön ei kohdistu vaurioita. Sähköliitännät – eli kytkeminen jakokeskukseen, sulake, johdot – on kuitenkin jätettävä pätevän sähköasentajan huoleksi. Suomen lainsäädännön (Sähköalan turvallisuusmääräykset) mukaan tämä on sähkötyötä, jota et saa tehdä itse. Rikkomuksesta voi seurata korkea sakko ja vakuutusyhtiö voi kieltäytyä korvauksista, jos asennus ei ole tehty ammattimaisesti.
Minkä tehoisen lämmitysvastuksen tarvitsen 300 litran varastosäiliöön?
Se riippuu käyttötarkoituksesta. Jos se on vain varajärjestelmä (ei päivittäiseen käyttöön), 2 kW riittää. Jos haluat lämmittää säiliön 20 °C:sta 60 °C:seen 8 tunnissa (yösähkö), riittää 2,3 kW – käytännössä kannattaa varata 2,5 kW tai 3 kW. Jos haluat nopean lämmityksen 3–4 tunnissa, valitse 4,5–6 kW:n kolmivaiheinen vastus. Muista aina tarkistaa sähköasentajalta, että sähköliittymäsi ja sulakkeesi kestävät tehon.
Mikä on ero G 1½" ja DN 50 -liitännän välillä?
G 1½" on kierrettävän liitännän merkintä BSP-standardin (British Standard Pipe) mukaan – kyseessä on tuumakokoinen putkikierre, jonka nimelliskoko on 1½ tuumaa ja jota käytetään pienemmissä ja keskikokoisissa lämmitysvastuksissa, jotka ruuvataan suoraan kierrettävään laippaan. DN 50 on puolestaan laippaliitännän merkintä metrisen standardin mukaan, jossa DN (nimelliskoko) 50 vastaa putken sisämittaa noin 50 mm ja liitäntä tehdään pulttien avulla tiivisteen kautta kahden laipan välillä, ei ruuvaamalla. Valinta riippuu siitä, millaisella liitännällä varastosäiliösi on varustettu – nämä kaksi järjestelmää eivät ole yhteensopivia ilman sovittimia tai reduktoreita, joten tarkista aina lämmitysvastuksen ostaessa säiliösi liitännän tarkka tyyppi ja koko.
Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?
Etkö tiedä mitä valita tai tarvitsetko apua kodin lämmitysjärjestelmään liittyvässä ongelmassa? Ota yhteyttä – autamme mielellämme.
