PEX-AL-PEX -putket lattialämmitykseen: asennusväli, piirin pituus ja maksimilämpötila
PEX-AL-PEX -putket lattialämmitykseen: välivahdot, piirin pituudet ja maksimilämpötila
Lattialämmitys on nykyään standardi uusiin rakennuksiin, ja sitä asennetaan yhä useammin myös saneerauksissa. Oikein suunniteltu lattialämmitysjärjestelmä riippuu kolmesta keskeisestä parametrista, jotka ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa: putkien välinen etäisyys lattiassa, yksittäisten piirien pituus ja veden käyttölämpötila. Jos jokin näistä parametreista ei ole kohdillaan, lopputuloksena voi olla joko riittämätön lämmitys, tai päinvastoin epätasainen ylilämmitys, korkeampi painehäviö ja järjestelmän lyhentynyt käyttöikä.
Tässä artikkelissa keskitymme ainoastaan PEX-AL-PEX -putkiin – eli monitasoisiin putkiin, joissa on alumiinikerros – koska niiden ominaisuudet (muistivaikutus, alhainen hapen diffuusio, pitkä käyttöikä) tekevät niistä erityisen sopivia lattialämmitykseen. Käymme läpi konkreettisia numeerisia arvoja, näemme esimerkkejä käytännöstä ja selitämme, miksi jokainen näistä parametreista on tärkeämpi kuin ensisilmäyksellä saattaa vaikuttaa.
Miksi putkien välinen etäisyys lattiassa on niin tärkeä
Putkien välinen etäisyys (tarkemmin sanottuna "väli" tai "akseliväli") määrittää suoraan, kuinka tasaisesti lattia lämpenee. Periaate on yksinkertainen: lämpö leviää putkista sivulle valun kautta. Jos putket ovat liian kaukana toisistaan, niiden väliin syntyy kylmiä kohtia – puhutaan "sebra"-efektistä lattiassa. Toisaalta liian pieni väli pidentää tarpeettomasti koko putkistoa, lisää painehäviötä ja ei ole taloudellinen eikä teknisesti perusteltu.
Käytännössä putkien välinen etäisyys on 10–30 cm. Tarkka arvo riippuu useista tekijöistä:
- Huoneen lämmönhukka – mitä suurempi lämmönhukka (esimerkiksi kulmahousu, suuret ikkunat, huono eristys), sitä pienempi väli tarvitaan hukkaa korvaamaan samalla veden lämpötilalla.
- Veden lämpötila järjestelmässä – matalalämpöjärjestelmässä (35/28 °C) kompensoidaan pienempi väli, korkeammalla tulolämpötilalla väliä voidaan kasvattaa.
- Valun paksuus ja materiaali – anhydriitti johtaa lämpöä paremmin kuin betonivalu, mikä mahdollistaa suuremman välin samalla pintalämpötilalla.
- Pintalattia – laatta (keramiikka, kivi) on matalan lämmönjohtavuuden omaava, puulattiat ja paksuvillaiset matot lisäävät lämmönjohtavuutta merkittävästi ja vaativat pienemmän välin.
- Putken halkaisija – ohuemmalla putkella 16 mm on pienempi teho per metri, joten samalla etäisyydellä se tuottaa vähemmän lämpöä kuin 20 mm putki.
Tyypillisiä putkien välejä eri tilanteissa
Kymmenien toteutusten kokemuksen perusteella useimmissa hyvin eristetyissä asuintiloissa (uudisrakennus nykyisten standardien mukaan) putkien väli on 15 cm putkilla 16×2 tai 20×2 mm ja tulolämpötilalla noin 40 °C. Suurien lasipintojen reunavyöhykkeillä väliä pienennetään 10 cm:iin. Talousrakennukset, käytävät ja varastot tarvitsevat yleensä 20–25 cm:n välin.
Tärkeä huomio käytännöstä: 10 cm:n väli on teknisesti ja taloudellisesti vaativa. Tällä etäisyydellä kulutetaan 10 metriä putkea neliömetriä kohti, mikä nostaa kokonaiskustannuksia nopeasti. Siksi tätä väliä käytetään todella vain paikoissa, joissa on suuri lämmönhukka, ei koko lattiapinta-alalla.
Lattialämmityksen maksimipituus
Lattialämmityksen piirin pituus on yksi yleisimmistä virhekohteista käytännössä. Ei niinkään siksi, että periaate olisi monimutkainen, vaan siksi, että monet asennusmiehet – ja myös tee-se-itse -asentajat – aliarvioivat pitkien piirien vastuspainetta. Liian pitkä piiri tarkoittaa, että kiertovesipumppu ei pysty takaamaan riittävää virtausta, vesi jäähtyy liikaa letkun kaukaisessa päässä ja viimeiset metrit piiristä eivät juurikaan lämmitä.
Piirin suositeltu maksimipituus riippuu pääasiassa putken halkaisijasta:
- Putki 16×2 mm: enintään 80–100 m yhtä piiriä kohti. Käytännössä useimmat suunnittelijat pitävät 80 m turvallisena rajana.
- Putki 20×2 mm: enintään 100–120 m yhtä piiriä kohti. Suurempi sisähalkaisija (16 mm) tarkoittaa pienempää vastuspainetta samalla virtaustahdilla.
- Putki 26×3 mm: käytetään yleisemmin lämmityskattilasta jakotukille tulevissa putkissa, ei suoraan lattialämmityksen silmukoiden putkissa. Piirin pituus ei ole tällöin yhtä tiukasti rajoitettu, koska virtausnopeus ja painehäviö ovat erilaisia.
Miksi 80 m on tärkeä raja 16×2 mm putkelle? Pyöreän putken vastuspaine kasvaa neliömäisesti virtausnopeuden ja lineaarisesti pituuden kanssa. Yli 100 m pitkässä piirissä ja tavallisissa kiertovesipumpuissa (standardipumput, joiden ominaiskäyrä on 6 m vesipatsasta) piiri voi olla hydraulisesti epätasapainossa lyhyempien piirien kanssa jakotukissa – vaikka ne olisi varustettu venttiilisäätimillä. Pahimmassa tapauksessa vesi valitsee vastuksen polun ja lyhyemmät piirit ylivuotavat, pitkä piiri jää vajaalämmöksi.
Esimerkki käytännöstä: omakotitalo 150 m²
Oletetaan, että sinulla on omakotitalo, jonka kokonaispinta-ala on 150 m². Haluat kattaa koko pinta-alan lattialämmityksellä PEX-AL-PEX 16 × 2 putkilla ja 15 cm putkivälillä. Tämä tarkoittaa 6,67 m putkea neliömetriä kohti. Yhteensä tämä on 150 × 6,67 = noin 1 000 m putkea.
80 m maksimipituudella piiriä kohti tarvitset vähintään 13 piiriä. Käytännössä huoneet jaetaan niin, että yksi piiri kattaa yhden toiminnallisen vyöhykkeen (olohuone, keittiö, makuuhuone jne.) ja sen pituus ei ylitä rajaa. Kylpyhuone, jonka pinta-ala on 6 m² ja putkiväli 10 cm, tarvitsee vain 60 m putkea – se on yksi piiri. Suuri olohuone, jonka pinta-ala on 30 m² ja putkiväli 15 cm, tarvitsee 200 m – se on vähintään kolme erillistä piiriä.
Yritys "pakottaa" koko olohuone yhteen 200 m pitkään piiriin on klassinen virhe, joka tulee esiin ensimmäisenä lämmityskautena: kaukainen osa lattiasta on selvästi kylmempi, asiakas reklamoi ja korjaus vaatii joko jakotukin vaihdon tai lisäkiertovesipumpun asennuksen. Molemmat ovat kalliimpia kuin oikea suunnittelu alusta alkaen.
Piirien pituuksien tasapainottaminen jakotukissa
Ihanteellisessa tilanteessa kaikkien piirien tulisi olla yhtä pitkiä – hydraulinen tasapainotus on silloin helppoa. Todellisuudessa piirien pituudet vaihtelevat, koska huoneilla on eri pinta-ala. Ratkaisuna ovat jakotukin säätöventtiilit (virtausmittarit), joiden avulla voit säätää jokaisen piirin virtausta sen hydraulisen vastuksen mukaan. Lyhyempi piiri kuristetaan, pidempi saa täyden virran. Tämä hydraulinen tasapainotus on pakollinen osa jokaisessa oikein suunnitellussa lattialämmitysjärjestelmässä.
PEX-AL-PEX -putken maksimilämpötila
PEX-AL-PEX -putki kestää teknisesti huomattavasti korkeampia lämpötiloja kuin lattialämmityksen tavalliset käyttölämpötilat. Valmistajien teknisen dokumentaation ja standardien mukaan jatkuva käyttölämpötila on 95 °C paineella 6 bar ja lyhytaikaisesti (hätätilanne, pumpun pysähtyminen) jopa 110 °C. Tämä ei ole ongelma putken itsensä kannalta.
Lattialämmityksen rajoittava tekijä ei kuitenkaan ole putki, vaan lattian pintalämpötila. Eurooppalainen standardi EN 1264-2 määrittelee lattian pintalämpötilan enimmäisarvot:
- Asuintilat: enintään 29 °C lattian pintalämpötila
- Kylpyhuoneet ja saniteettitilat: enintään 33 °C
- Ulkoseinien ja ikkunoiden reunavyöhykkeet: enintään 35 °C
Lattialämmityksen pintalämpötilasta suoraan seuraa veden maksimilämpötila järjestelmässä. Jos haluat saavuttaa 29 °C pintalämpötilan 65 mm:n tasoitteella, 15 cm:n putkivälillä ja laatoilla, veden tulolämpötila ei saa tyypillisesti ylittää 45 °C normaaleissa lämpötilaeroissa (ns. delta T) 5–8 °C. Toisin sanoen: järjestelmä toimii parametreilla 40/32 °C tai 45/37 °C, mikä on huomattavasti vähemmän kuin putkien sertifioitu 95 °C.
Miksi lattialämmityksen pintalämpötilan rajoittaminen on niin tärkeää
Syyt ovat sekä hygienisia että fysiologisia. Jalat ovat erittäin herkkiä lämpötilalle. Yli 29 °C:n pintalämpötila aiheuttaa pitkäaikaisen epämukavuuden tunteen, jalkojen turpoamisen ja terveysongelmia. On paradoksaalista, että vaikka lämmitysjärjestelmä pystyisi teknisesti käsittelemään paljon korkeampia lämpötiloja, käyttömukavuus saavutetaan vain matalalämpötila-asetuksilla. Tästä syystä lattialämmitys on lähes aina matalalämpötilajärjestelmä, ja siksi se toimii erittäin hyvin yhdessä lämpöpumppujen kanssa, jotka ovat tehokkaimpia matalilla lähtölämpötiloilla.
Uudisrakennuksissa, joissa on hyvä eristys (huoneen lämmönhukka 30–40 W/m²), 35–40 °C:n tulolämpötila riittää täysin. Vanhojen talojen remonteissa, joissa on huonompi eristys (lämmönhukka 60–80 W/m²), tulolämpötila voi olla 50–55 °C, mikä voi kuitenkin olla ongelmallista käyttömukavuuden kannalta. Tällaisessa tapauksessa suositellaan yhdistelmää lämpöpattereihin ja lattialämmitykseen peruslämmön tuottamiseksi.
Oikean PEX-AL-PEX-putken halkaisijan valinta lattialämmitykseen
Lattialämmityksessä käytetään käytännössä pääasiassa kahta kokoa:
PEX-AL-PEX 16 × 2 mm on ylivoimaisesti yleisin koko lattialämmityspiireissä omakotitaloissa ja asunnoissa. 12 mm:n sisähalkaisija takaa hyvät hydrauliset ominaisuudet jopa 80 metrin pituisilla putkilla, putki on helppo taivuttaa ja vie vähän tilaa tasoitteessa. 15 cm:n putkivälillä ja 80 metrin piirillä kattaa noin 12 m²:n alueen.
PEX-AL-PEX 20 × 2 mm soveltuu suurempiin piireihin tai kun tarvitaan suurempaa tehoa (alhaisempi painehäviö samalla virtausnopeudella). 16 mm:n sisähalkaisija mahdollistaa pidemmät piirit (jopa 120 m) ja suuremmat virtausnopeudet. Haittana on suurempi jäykkyys – taivutettaessa tarvitaan suurempi säde ja tasoitteessa tarvitaan enemmän tilaa.
Halkaisijat 26 × 3 mm ja 32 × 3 mm eivät yleensä käytetä itse lattialämmityspiireissä – niitä käytetään pääputkina kattilahuoneesta tai lämmönlähteestä jakotukkiin yksittäisissä kerroksissa tai asunnoissa.
Kannattaa mainita myös VERME PE-AL-PEX 16 × 2 -putki, joka on hyvä vaihtoehto lattialämmitykselle samoilla mitoilla, ja valmistajan laatutakuu varmistaa vakaat mekaaniset ominaisuudet pitkäaikaisessa käytössä.
Letkujen asennusmallit: meander vs. spiraali (etenemisrakenne)
Tavalla, jolla letku asennetaan lattiaan, on vaikutusta lämmön jakautumisen tasaisuuteen koko alueella. On kaksi päämallia:
Meander-malli (käärme): Letku asennetaan rinnakkain edestakaisin. Etu on asennuksen yksinkertaisuus. Haittana on, että lämmön syöttö (lämmin vesi) on aina huoneen toisella puolella ja paluu (kylmä vesi) toisella puolella. Tuloksena on lämpötilagradientti – huoneen toinen puoli on lämpimämpi kuin toinen. Tämä malli sopii pitkiin, kapeisiin huoneisiin tai reunavyöhykkeille.
Spiraalimalli (etanakuvio): Letku asennetaan spiraaliksi, jossa lämmön syöttö ja paluu vuorottelevat vierekkäin. Tuloksena on erittäin tasainen lämmön jakautuminen koko alueelle, koska lämmin ja kylmä puoli kompensoivat toisiaan. Tämä malli on teknisesti vaativampi asentaa (vaatii enemmän käännöksiä ja enemmän tilaa pienimmälle taivutus säteelle), mutta asuintiloissa tulos on mukavuuden kannalta ylivoimainen meander-malliin verrattuna. Useimmat suunnittelijat määräävät sen olohuoneisiin, makuuhuoneisiin ja keittiöihin.
Suojaputki ja laajenemisvarat: mitä ei saa unohtaa
PEX-AL-PEX-putkella on alumiinikerroksen ansiosta huomattavasti pienempi lämpölaajeneminen kuin puhtaalla muoviputkella (lineaarinen lämpölaajenemiskerroin noin 0,026 mm/m·K verrattuna 0,15–0,17 mm/m·K puhtaalle PEX:lle), mutta silti sen on suojattava laajumissaumoissa tasoitteessa. Jokaisessa kohdassa, jossa putki kulkee lattian laajumissauman läpi, sen on oltava suojattu aaltoputkella vähintään 30 cm:n pituisena kummallekin puolelle saumaa (yhteensä vähintään 60 cm). Ilman tätä suojaa tasoitteen sykliset liikkeet (lämpeneminen – jäähtyminen) voivat mekaanisesti vahingoittaa putkea kosketuskohdassa.
Suojaputkea käytetään myös putken läpiviennissä seinän läpi, jossa seinän reunat voivat mekaanisesti vahingoittaa putken pintaa rakenteen liikkeiden aikana. Tämä on yksityiskohta, joka jätetään usein huomiotta tee-se-itse-asennuksissa – ja sen puute ei välttämättä näy heti, vaan vasta muutaman vuoden käytön jälkeen.
Lisätietoja oikeasta taivutus- ja muotoilutekniikasta löydät artikkelista PEX-AL-PEX-putken pienin taivutussäde ja oikea muotoilutekniikka ilman mutkia, jossa kuvataan myös konkreettiset taivutussäteet eri halkaisijoille.
Käytännön ohje lattialämmityspiirien suunnitteluun vaihe vaiheelta
Jotta voimme tuoda todellista lisäarvoa, tiivistämme lattialämmityspiirien suunnittelun vaiheet siten kuin kokenut tekniikko sen tekisi:
1. Lämpöhäviön laskeminen: Ennen putkiston suunnittelua on tärkeää tietää, kuinka paljon lämpötehoa kukin huone tarvitsee. Lämpöhäviö riippuu huoneen pinta-alasta, huonekorkeudesta, seinien, katon ja ikkunoiden eristyksen laadusta sekä ilmastoalueesta. Ilman tätä vaihetta kaikki suunnittelu on vain arvailua.
2. Järjestelmän tulolämpötilan määrittäminen: Lämpöhäviöiden ja valitun pintamateriaalin perusteella määritetään veden tulolämpötila. Lähdeille, joiden lähtölämpötila on muuttuva (lämpöpumppu, kondensoiva kaasukattila), järjestelmä suunnitellaan laskennallisessa ulkolämpötilassa kyseiselle paikkakunnalle.
3. Putkivälin laskeminen: Nomogrammien tai ohjelmistojen (esim. putkivalmistajien) avulla määritetään tarvittava putkiväli kullekin huoneelle. Tuloksena on taulukko: huone – pinta-ala – lämpöhäviö – putkiväli – putken pituus.
4. Jakaminen piireihin: Jokainen huone saa niin monta piiriä kuin putken kokonaispituus vaatii (enintään 80/100 m piiriä putken halkaisijan mukaan). Piirit suunnitellaan siten, että niiden pituudet ovat mahdollisimman samankaltaisia – hydraulinen tasapainotus on silloin helpompaa.
5. Asennusmallin valinta: Jokaiselle huoneelle valitaan meander- tai spiraalimalli. Pieniin, kapeisiin tiloihin meander, suuriin oleskelutiloihin spiraali.
6. Jakotukin valinta ja mitoitus: Piirien määrän mukaan valitaan jakotukki. Jokaisessa piirissä on oltava säätöventtiili (hydraulista tasapainotusta varten) ja läpivirtausmittari (asetusta ja virtausta varten). Oikea virtausasetus on ratkaisevan tärkeä mukavuuden kannalta – lisätietoja artikkelissa PEX-AL-PEX -putken asennus: taivutus, puristus ja oikeat liitokset vaihe vaiheelta.
7. Painetestaus ennen valua: Ennen valun tekemistä järjestelmässä on suoritettava painetestaus vedellä (vähintään 6 baria, 24 tuntia). Tämä on lakisääteinen velvollisuus ja samalla ainoa mahdollisuus havaita mahdolliset vuodot ennen kuin valu ne peittää vuosikymmeniksi.
Putken kulutus: laskelma tavallisille projekteille
Käytännön kysymys jokaisessa työssä on: kuinka monta metriä putkea tilaan? Peruskaava on:
Putken kulutus [m] = (huoneen pinta-ala [m²] / putkiväli [m]) + (lisäys syöttö- ja paluulinjoille jakotukille)
Esimerkki: Keittiö 10 m², putkiväli 15 cm (0,15 m): 10 / 0,15 = 66,7 m itse silmukalle. Lisäys syöttö- ja paluulinjoille jakotukille (riippuu etäisyydestä): esimerkiksi 2 × 4 m = 8 m. Kokonaiskulutus: noin 75 m. Yksi rulla PEX-AL-PEX 16 × 2 toimitetaan yleensä 100 metrin rullissa – keittiöön riittää yksi rulla varalla.
10–15 % varaus on kohtuullinen. Putki on suhteellisen halpaa, mutta sen puute rakennusvaiheessa voi viivästyttää töitä useita päiviä. On parempi tilata yksi rulla enemmän ja palauttaa se (jos toimittaja sallii) tai käyttää sitä muuhun tarkoitukseen kuin projektin keskeyttämiseen.
Maksimilämpötila eri pintamateriaaleilla
Pintamateriaali vaikuttaa suoraan lattialämmityksen maksimisaavutettavaan pintalämpötilaan ja siten järjestelmän kokonaistehokkuuteen. Tämä on alue, jolla asiakkaat usein tekevät virheitä – he haluavat lattialämmityksen puun alle, mutta ovat sitten suorituskykyyn pettyneitä.
Jokaiselle pintamateriaalille pätevät seuraavat suuntaa antavat rajoitukset:
- Keraamiset laatat, kivi, betoni: Paras lämmönjohdin, kerroksen lämpövastus minimaalinen (R ≈ 0,01–0,03 m²K/W). Järjestelmä toimii tehokkaimmin ja saavuttaa korkeimman tehon samalla veden lämpötilalla. Maksimipintalämpötila 29 °C (tai 33 °C kylpyhuoneessa) ei ylity, vaikka tulolämpötila olisi korkeampi.
- Vinyylilaatat (LVT, SPC): Lämpövastus hieman korkeampi, mutta silti sopii lattialämmitykseen. Valmistajat ilmoittavat lattian maksimilämpövastukseksi 0,15 m²K/W, mikä useimmat vinyylilattiat täyttävät.
- Puulattiat (massiivinen, viilu): Lämpövastus riippuu puun paksuudesta ja tyypistä. Tammi 14 mm:n paksuudella on R ≈ 0,09 m²K/W, mikä on vielä hyväksyttävää. Paksumpi massiivipuu (22 mm) voi olla R jopa 0,15 m²K/W. Useimmat puulattioiden valmistajat edellyttävät takuun voimassa pysymistä, jos maksimipintalämpötila on 27 °C ja puun suhteellinen kosteus 7–9 %. Lattialämmitys puulattian alla on toteutettavissa, mutta vaatii huolellista tuotevalintaa ja järjestelmän tarkan säädön.
- Matot: Lämpövastus 0,10–0,20 m²K/W. Lattialämmitys maton alla on mahdollista vain alhaisilla R-arvoilla. Paksu, villamatto käytännössä eliminoi lattialämmityksen hyödyn – lämpö ei pääse pinnalle ja jää aluslattiaan.
- Laminaattilattiat: Lämpövastus riippuu tuotteesta. Erityinen ”lattialämmitykseen tarkoitettu laminaatti” on R ≤ 0,10 m²K/W. Tavallisella laminaatilla, jossa on paksu vaahtomuovialusta, voi olla R jopa 0,25 m²K/W, mikä ei sovellu lattialämmitykseen.
Yleiset virheet mitoituksessa ja asennuksessa
Vuosien kokemuksen perusteella on selvää, että useimmat ongelmat lattialämmityksen kanssa johtuvat samoista tyypillisistä virheistä. Näiden tunteminen suojaa sinua kalliilta korjauksilta:
- Liian pitkät piirit: 120–150 m:n piirit 16 mm:n putkelle johtavat riittämättömään virtaan, epätasaiseen lämpötilaan ja jatkuvaan tasapainotukseen.
- Painetestin unohtaminen: Vuoto, joka havaitaan vasta valun jälkeen, on jokaisen asennusmiehen ja asiakkaan painajainen.
- Laajenemisaukan unohtaminen: Laajenemisaukan vaahtomuoviliuska jokaisen huoneen ympärillä kompensoi valun lämpölaajenemista. Ilman sitä valu halkeilee ensimmäisellä lämmityskerralla.
- Liian nopea ensimmäinen lämmitys: Valun on oltava vähintään 21 päivää ja ensimmäinen lämmitys on asteittainen (aloita 25 °C:sta ja nosta 5 °C:lla päivässä). Äkillinen lämmitys täydellä teholla johtaa valun halkeamiseen.
- Väärän pintamateriaalin valinta: Matot ja paksu puulattia lattialämmityksen päällä – yleinen pettymys asiakkaille, joka toistuu jatkuvasti.
- Hydraulisen tasapainotuksen puute: Ilman jokaisen piirin virtausmittarin säätöä järjestelmä ei koskaan toimi oikein, vaikka putki olisi kuinka laadukasta.
Lisätietoja tyypillisistä virheistä löydät artikkelista Yleiset virheet PEX-AL-PEX -putken asennuksessa ja niiden välttäminen, jossa näitä tilanteita käsitellään paljon yksityiskohtaisemmin, mukaan lukien korjaustoimenpiteet.
Lattialämmityksen ja pattereiden yhdistäminen
Vanhoissa taloissa, joissa on huono lämmöneristys, lattialämmitys ei aina riitä kattamaan lämpöhäviöitä – erityisesti äärimmäisillä pakkasilla. Tässä tapauksessa yhdistetty järjestelmä on ratkaisu: lattialämmitys peruslämmön tarpeisiin ja patterit (tai lattialämmityskonvektorit) lisälämmitykseen alhaisissa ulkolämpötiloissa.
Yhdistelmä vaatii sekoitusyksikön (kolmi- tai nelitieventtiili pumpulla), joka alentaa kattilan veden lämpötilaa (esim. 70 °C) lämpötalaan, joka sopii lattialämmityspiirille (esim. 40 °C). Patterit on kytketty suoraan pääpiiriin korkeammalla lämpötilalla, lattialämmitysjärjestelmällä on oma toissijainen piiri lämpötilan säädöllä.
Tämä ratkaisu on standardi ja hydraulisesti yleisesti toteutettavissa. On tärkeää, että molemmilla haaroilla on omat kiertovesipumppunsa ja että paineventtiilit ja paisunta-astiat on asetettu oikein molemmille piireille. Hydraulisen kytkennän yksityiskohdat ovat erillisen artikkelin aihe, mutta putkien osalta pätee: pääputkisto kattilasta sekoitusyksikköön on PEX-AL-PEX 26 × 3 tai 32 × 3, lattialämmityksen silmukoihin 16 × 2 tai 20 × 2.
Usein kysytyt kysymykset (FAQ)
Mikä putkiväli kannattaa valita uuteen rakennukseen, jossa on hyvä eristys?
Uuteen rakennukseen, joka täyttää nykyiset lämpösuojamääräykset (U-arvot seinille, katolle ja ikkunoille STN 73 0540:n mukaan), 15 cm:n putkiväli 16 × 2 mm:n putkella ja 40 °C:n tulolämpötilalla on standardiratkaisu useimpiin asuintiloihin. Suurissa ikkunapinnoissa ja kulmatiloissa putkiväliä pienennetään 10 cm:iin ulkoseinän reunalla kompensoimaan suurempia lämpöhäviöitä. Taloustiloissa, käytävissä ja kellareissa riittää 20–25 cm.
Voinko laajentaa piiriä yli 100 metrin, jos asennan tehokkaamman pumpun?
Teknisesti kyllä – tehokkaampi pumppu pystyy voittamaan pidemmän piirin aiheuttaman suuremman painehäviön. Ongelma on kuitenkin koko järjestelmän hydraulinen tasapainotus. Jos sinulla on jakotukki, jossa on 8–10 piiriä eri pituisia, ja yksi piiri on huomattavasti pidempi, tehokas pumppu voi aiheuttaa lyhyempien piirien läpivirtausta liian nopeasti ja pitkä piiri jää alilämmitetyksi. Parempi ratkaisu on aina jakaa pitkä piiri kahdeksi lyhyemmäksi. 80 metrin maksimipituus 16×2 mm putkelle ja 100–120 metriä 20×2 mm putkelle on suunniteltu siten, että järjestelmä toimii tavallisilla pumpuilla ja standardeilla jakotukeilla.
Mikä on PEX-AL-PEX -putken todellinen maksimikäyttölämpötila lattialämmityksessä?
Itse PEX-AL-PEX -putki on sertifioitu jatkuvakäyttölämpötilalle 95 °C 6 barin paineella. Lattialämmityksessä rajoittava tekijä on kuitenkin lattianpinnan lämpötila, joka EN 1264-2 standardin mukaan ei saa ylittää 29 °C asuintiloissa (33 °C kylpyhuoneessa, 35 °C reunavyöhykkeillä). Käytännössä tämä tarkoittaa veden maksimatulolämpötilaa 45–55 °C tavallisessa asetuksessa. Useimmat järjestelmät toimivat 35–45 °C lämpötilalla, mikä on huomattavasti putken teknisten rajojen alapuolella. Putki ei ole lattialämmityksessä lämpöjännityksessä lähelläkään parametrejaan.
Onko eroa PEX-AL-PEX:n ja PE-AL-PEX:n välillä? Voinko käyttää niitä yhdessä yhdessä järjestelmässä?
Käytännössä molempia nimiä käytetään samantyyppiselle monokerroksiselle putkelle. Ero on vain valmistajien nimikkeistössä: PE-AL-PEX korostaa polyeteenikerroksia (PE), kun taas PEX-AL-PEX korostaa verkkoituvaa polyeteeniä (PEX-a tai PEX-b). Tärkeintä on, että molemmat kerrokset ovat verkkoitua polyeteeniä – tämä takaa lämmitykseen tarvittavat lämpö- ja paineparametrit. Eri valmistajien tuotteet ovat yhteensopivia standardoitujen puristus- tai kierrelukitusliittimien kanssa, joilla on sama halkaisija. Putkien eri halkaisijoiden sekoittaminen järjestelmässä on tietenkin mahdollista (esim. 20 mm pääputki jakotukille, 16 mm lattialämmityspiirit).
Tarvitsenko lattialämmitykseen erityistä putkea, vai riittääkö tavallinen PEX-AL-PEX vesijohtoputki?
Lattialämmitykseen käytetään yleensä samaa PEX-AL-PEX -putkea kuin vesijohtoputkiin – erityistä tyyppiä ei tarvita. Tärkeää on, että putki täyttää sekä juomaveden että lämmityksen vaatimukset (yhdistelmä, jonka useimmat valmistajat täyttävät), että sillä on riittävä lämmönkestävyys (vähintään 95 °C 6 barin paineella) ja alhainen happipäästö (alumiinikerros takaa tämän). Esimerkiksi atria.sk -verkkokaupan PEX-AL-PEX 16 × 2 tai 20 × 2 -tuotteet täyttävät nämä vaatimukset vakiona.
Kuinka monta piiriä tarvitsen 130 m²:n omakotitaloon?
Keskimääräisellä 15 cm:n välimatkalla ja 16 × 2 mm halkaisijalla putken kulutus on noin 6,7 m/m². 130 m²:lle tämä tarkoittaa noin 870 metriä putkea. 80 metrin maksimipiirin pituudella tarvitsemme vähintään 11 piiriä. Käytännössä huoneet jaetaan toiminnon ja pinta-alan mukaan – kylpyhuone on yleensä 1 piiri, makuuhuone 1–2, olohuone ja keittiö 3–4. 10–14 piirin kokonaismäärä 130 m²:n talolle on yleinen suunnittelutulos. Suosittelemme suunnittelun konsultointia suunnittelijan kanssa – oikein mitoitettu järjestelmä ei kannata suunnitella ”silmämääräisesti”.
Yhteenveto: käytännössä toimiviksi todetut periaatteet luotettavalle lattialämmitysjärjestelmälle
Luotettava lattialämmitysjärjestelmä PEX-AL-PEX -putkilla perustuu muutamiin yksinkertaisiin, mutta kompromettomattomiin periaatteisiin: välimatkan valinta lämmönhukan ja huoneen funktion mukaan, maksimipiirin pituus ei saa ylittää edes näennäisesti edullista suunnitteluratkaisua, tasapainoiset piirien pituudet yhdessä jakotukissa ja maksimipintalämpötilan noudattaminen lattiamateriaalin tyypin mukaan. Mikään näistä säännöistä ei ole sinänsä monimutkainen – ongelmia syntyy, kun joistakin niistä luovutaan materiaalin säästämiseksi tai helpomman asennuksen vuoksi.
Jos suunnittelet tiettyä projektia etkä ole varma piirien määrästä tai välimatkasta pohjaratkaisullesi, lähetä meille pohjapiirustus ja lattiamateriaalin tyyppi – autamme mielellämme suunnittelussa.
Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?
Etkö tiedä mitä valita tai kohtaatko erityistä tilannetta kotona? Kirjoita meille – autamme mielellämme.
