Käytämme evästeitä, jotta voit selata sivustoa vaivattomasti ja jotta voimme kävijäliikenteen analyysin avulla jatkuvasti parantaa sen toimintoja, suorituskykyä ja käytettävyyttä. (lisätietoja)
Miksi ilmastoinnin sijainti on tärkeämpää kuin miltä näyttää
Ilmastointilaitteen valinnassa useimmat asiakkaat keskittyvät tehoon, energiatehokkuusluokkaan tai sisäyksikön suunnitteluun. Ulko- ja sisäyksikön sijainnin suunnittelu jätetään usein viime hetkelle, joskus jopa asennuspäivänä. Tämä on virhe, joka voi tulla kalliiksi. Väärä ulkoyksikön sijainti johtaa suurempaan energiankulutukseen, meluisampaan toimintaan, kompressorin nopeampaan kulumiseen ja pahimmassa tapauksessa naapurisopuihin. Väärä sisäyksikön sijainti aiheuttaa vetoa suoraan kehoa kohti, epätasaista jäähdytystä, kosteuden kondensoitumista seiniin tai tehotonta lämpötilan mittausta (yksikkö "näkee" erilaisen lämpötilan kuin mitä asuintilassa todellisuudessa vallitsee).
Kokemuksemme perusteella suurin osa valituksista "heikosta tehosta" tai "meluisasta ilmastoinnista" ei johdu itse laitteesta, vaan siitä, mihin ja miten se on asennettu. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella yksityiskohtaisesti, mitä kaikkea on otettava huomioon ulko- ja sisäyksikön sijainnin valinnassa, mitkä ovat tekniset rajoitukset (putken pituus ja korkeusero, etäisyydet esteistä), mitkä virheet toistuvat käytännössä useimmin ja miten niitä voidaan välttää jo suunnitteluvaiheessa.
Jos ratkaiset yksikön valinnan tehon perusteella, suosittelemme lukemaan myös erillisen artikkelin siitä, mikä ilmastointilaitteen teho sopii tietyn kokoiseen huoneeseen, tai vertailu VAIB1-025WN, 035WN, 050WN ja 065WN -malleista - sijainti liittyy myös siihen, kuinka suuri ja raskas tehosarja valitset.
Ulkoyksikkö - sijainnin perusohjeet
Ulkoyksikkö (kondensaattori-/höyrystysosa) on melun ja tärinän lähde sekä tuottaa lämpimän (kesällä) tai kylmän (talvella jäähdytyksen aikana) ilman, joka tarvitsee vapaan virtauksen. Se altistuu myös sääolosuhteille - sateelle, lumelle, suoralle auringonvalolle, pölylle. Oikea sijainti ratkaisee useita vaatimuksia: riittävän ilmankierron, suojauksen sääoloilta, melun minimoinnin ympäristön ja asunnon asukkaiden kannalta, huollettavuuden ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä myös julkisivun esteettisyyden.
Vapaa tila yksikön ympärillä
Jokainen valmistaja, mukaan lukien Vaillant, ilmoittaa asennusohjeessa vähimmäisetäisyydet seinistä, esteistä ja muista yksiköistä. Nämä arvot eivät ole muodollisuuksia - niiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa ns. ilman kierrätyksen, kun yksikkö imee omaa lämmintä (jäähdytyksen aikana) ilmaa, jonka se on itse puhaltanut. Seurauksena on tehon lasku, kulutuksen kasvu ja kompressorin suojaus usein korkeissa lämpötiloissa.
Suuntaavat vähimmäisetäisyydet, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi käytännössä tavallisille seinäkiinnitteisille split-järjestelmille, joiden teho on enintään noin 7 kW (eli koko VAIB1-sarja):
Etäisyys rakennuksen seinästä (yksikön takaosa): vähintään 10-15 cm, ihanteellisesti enemmän huollettavuuden vuoksi
Etäisyys ilmanpoistoon (etuosa): vähintään 100-150 cm vapaata tilaa ilman esteitä (seinä, aita, pensaat)
Etäisyys sivuseinään tai muuhun esteeseen: vähintään 30 cm, ihanteellisesti 50 cm
Yläpuolinen etäisyys (katon alla oleva prässi, parveke pään yläpuolella): vähintään 60 cm vapaata tilaa ilmanpoistoon ylöspäin
Korkeus maanpinnasta tai katosta: vähintään 15-30 cm lumen ja kondensaatin tyhjentämiseksi, lumisilla alueilla suositellaan konsolia korkeudeltaan 40-50 cm
Kahden ulkoyksikön välinen etäisyys useiden järjestelmien yhteydessä vierekkäin: vähintään 30-60 cm, ihanteellisesti siten, että ne eivät puhalla toistensa imupuolelle
Ota nämä arvot miniminä - käytännössä kannattaa lisätä varaa, varsinkin jos tiedät, että tulevaisuudessa lisätään toinen yksikkö (esim. laajennettaessa ilmastointia toiseen huoneeseen) tai että ympäristö rakennetaan.
Graafinen teho vähimmäisetäisyyksistä
Suuntaus ilmansuuntiin ja aurinkoon
Suora koko päivän aurinko ulkoyksikölle kesäkuukausina nostaa imuilman lämpötilaa, mikä vähentää jäähdytyksen tehokkuutta (yksikkö joutuu "ylittämään" suuremman lämpötilaeron). Ihanteellinen suuntaus on pohjoiseen tai itään, tai varjostus katoksella, joka ei kuitenkaan saa estää vapaata ilmankiertoa ylhäältä. Käytännössä on osoittautunut hyväksi sijoitus parvekkeen alla tai talon pohjoispuolella - tehokkuuden lasku äärimmäisissä lämpötiloissa (35 °C ja enemmän) voi olla tuntuva, jopa 5-10 % tehokkuudesta.
Sen sijaan suuntaus etelään tai lounaaseen ilman varjostusta on huonoin mahdollinen valinta, vaikka sitä tapaa usein - yksinkertaisesti siksi, että juuri siellä on vapaa julkisivu tai se on lähimpänä suunniteltua sisäyksikköä.
Ääni ja lainsäädännölliset rajat
Seinäkiinnitteisten ilmastointilaitteiden ulkoyksiköt (esim. Vaillant climaVAIR pro -sarja) tuottavat tyypillisesti 50-58 dB(A) akustiikkatehon mallista ja puhaltimen kierroksista riippuen. Tämä luku näyttää alhaiselta, mutta on otettava huomioon, että ääni koetaan yöllä herkemmin ja että suomalainen lainsäädäntö (melun arviointimääräys) asettaa rajat yöajalle asuinalueen ulkopuoliselle alueelle noin 40-45 dB(A) mitattuna naapurirakennuksen julkisivulla.
Käytännön suositukset:
älä sijoita yksikköä suoraan naapurin makuuhuoneen ikkunan alle tai omaan makuuhuoneeseen
välttää kulmia ja kapeita pihoja, joissa ääni heijastuu ja vahvistuu (akustisen tunnelin vaikutus)
jos on tarpeen asentaa lähellä rajoja, harkitse hiljaisempää yötoimintaa (jos malli tukee sitä) tai äänenvaimennuskalvoa
älä asenna suoraan puurunkoon tai ohueseen metallikatosrakenteeseen, joka toimii resonanssimembraanina ja vahvistaa ääntä
Staattisuus ja kiinnitystapa
Ulkoyksikkö painaa riippuen tehosta noin 30-45 kg (esimerkiksi malli VAIB1-025WN kuuluu kevyempiin, malli VAIB1-065WN on jo huomattavasti raskaampi ja tehokkaampi). Sen on oltava kiinnitetty:
seinäkonsoliin, joka on kiinnitetty kantavaan muuriin (ei ohueen verhoukseen, kipsilevyyn tai lämmöneristysjärjestelmään ilman kiinnitystä kantavaan kerrokseen)
betoni- tai teräsjalustaan maassa tai katolla, tärinänvaimentimilla
kattojalustaan, jossa on kuorma (esim. betonilaatat), jos kiinnitys rakenteeseen ei ole mahdollista
Kun asennat julkisivulle eristetyn talon, on kriittisen tärkeää käyttää riittävän pitkiä kiinnityselementtejä, jotka kulkevat koko eristeen läpi (yleensä 10-20 cm) kantavaan seinään asti. Lyhyemmät tai kemialliset kiinnitykset suoraan polystyreeniin ovat yksi yleisimmistä myöhempien onnettomuuksien syistä - yksikkö ajan myötä irtoaa tärinän ja lämpötilan muutosten vaikutuksesta.
Sisäyksikkö - missä ja miten se sijoitetaan
Sisäyksikkö jakaa käsiteltävän ilman huoneen ympäri ja mittaa sen lämpötilan sisäänrakennetulla anturilla (tai kaukosäätimen anturilla, jos malli sen mahdollistaa). Sen sijainti vaikuttaa siis paitsi mukavuuteen myös säätöjen tarkkuuteen.
Asennuskorkeus ja esteiden väliset etäisyydet
Seinäkiinnitteisen yksikön vakioasennuskorkeus on 2,0-2,3 metriä lattiasta, joten yksikön alareuna on yleensä juuri katon alapuolella. Syy on yksinkertainen: kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin, ja jäähdytyksen aikana se "putoaa" alaspäin, jolloin ylhäältä tulevan yksikön ilma leviää tasaisemmin huoneeseen. Lämmitysmoodissa (jos malli tukee sitä) tämä on hieman epäedullista, koska lämmin ilma nousee ylöspäin ja yksikön ollessa katon alla lattiatason lämpeneminen voi kestää kauemmin - siksi yhdistetyissä yksiköissä suositellaan käyttämään automaattista säleiden alaspäin kallistusta (swing) lämmityksen aikana.
Suositellut minimi-etäisyydet sisäyksikölle:
katosta: vähintään 10-15 cm ilman imemiseksi ylhäältä ja huoltomahdollisuuksien vuoksi
sivuseinästä tai huoneen nurkasta: vähintään 10-15 cm
valonlähteistä ja verhoista: vähintään 30 cm, jotta ilmavirta ei tärisytä kankaita ja vääristä lämpötilan mittausta valaisimesta tulevalla lämmöllä
yksikköä ei koskaan asenneta patterin tai muun lämpölähteen yläpuolelle - vääristynyt lämpötilamittaus saa ilmastoinnin "jäähdyttämään" virheellisesti korkean mitatun lämpötilan perusteella
Ilmavirran suunta - yleisin virhe käytännössä
Yksi yleisimmistä valituksista, joita kohtaamme, kuuluu: "se puhaltaa suoraan sänkyyn/sohvalle/työpöydälle ja on kylmä, vaikka asetettu lämpötila on kunnossa." Syynä on lähes aina yksikön huono sijoittelu huonetilan suhteen, ei laitteen vika.
Suunnittelun yhteydessä merkitsemme aina myös kalusteet - sängyn, sohvan, työpöydän - ja sijoitamme yksikön siten, että pääilmanvirta suuntautuu pitkin huonetta tai vapaaseen tilaan, ei suoraan paikkaan, jossa ihmiset istuvat tai makaavat pitkään. Hyvä sijoituspaikka on myös poikittainen seinä ovea vastapäätä, jotta ilma leviää koko huoneeseen ennen kuin se saavuttaa sängyn tai sohvan.
Ilmavirran oikea ja väärä suunta huoneessa
Lämpötila-anturin sijainti ja sen vaikutus säätöön
Sisäyksikkö säätää tehoaan sen perusteella, mitä lämpötilaa se imee takaisin yksikköön - siis ilman lämpötilaa, joka on sen välittömässä läheisyydessä, yleensä katossa. Tämä tarkoittaa käytännössä, että katon lämpötila voi olla 1-3 °C erilainen kuin asuintilassa (1-1,5 m lattiasta, missä ihmiset liikkuvat). Korkeissa huoneissa (yli 2,7 m) tai erittäin tarkkojen mukavuuden vaatimusten kohdalla (esim. makuuhuoneet, toimistot herkille henkilöille) suositellaan ilmastoinnin yhdistämistä huonetermostaattiin tai kaukosäätimen käyttöön, jos malli sen tukee.
Yksiköiden välinen etäisyys ja kylmäputken reititys
Ulko- ja sisäyksikkö yhdistetään kylmäputkella (kupariputket eristeellä) ja kaapelilla. Putken pituus ja korkeusero vaikuttavat suoraan järjestelmän suorituskykyyn ja elinikään, ja juuri tässä syntyy usein kalleimmat virheet.
Putken maksimipituus ja korkeusero
Jokaisessa mallissa on asennusohjeessa ilmoitettu sallittu maksimiputken pituus ja enimmäiskorkeusero (ero ulko- ja sisäyksikön korkeuksien välillä). Tavallisissa seinäkiinnitteisissä split-järjestelmissä, joiden teho on enintään 7 kW (kuten malleissa VAIB1-025WN, VAIB1-035WN, VAIB1-050WN ja VAIB1-065WN), liikutaan yleensä seuraavilla arvoilla:
suurin sallittu putken kokonaispituus: tyypillisesti 15-25 m tehokannasta riippuen
suurin sallittu korkeusero yksiköiden välillä: tyypillisesti 10-15 m
tietystä pituudesta (yleensä yli 5-7,5 m) valmistaja vaatii lisähiljauksen lisäämistä täsmällisen kaavan mukaan (grammoina metriä kohti)
vähimmäispituus on myös rajattu (yleensä vähintään 3 m) - liian lyhyt reitti voi aiheuttaa ongelmia kompressorin öljynkuljetuksessa
Tarkat arvot vaihtelevat mallikohtaisesti, joten aina on nojauduttava kyseisen laitteen asennusohjeisiin - yllä olevat arvot ovat vain suuntaa antavia suunnittelun tai reitin tarkastelun tueksi.
Miksi pitkä ja korkea reitti on ongelma
Pitempi reitti tarkoittaa suurempaa kylmäainemäärää järjestelmässä, suurempaa paine-eroa ja teoreettisesti hieman heikompaa suorituskykyä ja hyötysuhdetta (järjestysluvut prosentteina jokaisesta lisätystä metristä, tarkat arvot riippuvat mallista). Suuri korkeusero asettaa myös suuremmat vaatimukset öljyn palauttamiselle kompressorille - väärin suunnitellussa nousussa tai puuttuessa öljysilmukkaa (ns. sifonia) pystysuorissa osuuksissa yli noin 3-5 m voi öljyä kertyä putkeen, mikä pitkässä juoksussa vaurioittaa kompressoria.
Kuva korkeuserosta ja putken pituudesta monikerroksisen talon asennuksessa