Eshop roka 2025 s vykurovacou technikou

Eristys ja lämpöhäviöt lämpövarastosäiliössä

Akumulaatioastia toimii lämmitysjärjestelmässä samoin kuin termoskannu kahville – sen hyöty riippuu täysin siitä, kuinka hyvin se pitää lämmön sisällään. Itse terästankki ei käytännössä pidä lämpöä juuri ollenkaan, vaan koko idea perustuu eristyksen laatuun ja paksuuteen sen ympärillä. Huonosti eristetty säiliö voi menettää vuorokaudessa yhtä paljon energiaa kuin omakotitalo tarvitsee kylmänä tunnin aikana – ja tämä häviö tapahtuu jatkuvasti, 365 päivää vuodessa, riippumatta siitä, lämmitetäänkö parhaillaan vai ei. Tässä artikkelissa käymme läpi fysiikkaa ja konkreettisia lukuja: mitä eristyspaksuuksia todella käytetään, mikä on ero pehmeän ja kovan PU-vaahdon sekä mineraalivillan välillä, kuinka monta wattia karkaa säiliön seinän läpi eri paksuuksilla ja mitä se tarkoittaa euroina vuodessa.

Miksi eristyksellä on suurempi vaikutus käyttökustannuksiin kuin useimmat luulevat

Akumulaatioastia ei ole laite, joka kytketään päälle ja pois kerran päivässä – se on lämmön varasto, jonka tulisi olla ladattuna 60–80 °C:seen lähes jatkuvasti, jotta se voi tarvittaessa syöttää lämpöä lämmitysjärjestelmään tai valmistaa lämpimän veden. Lämpötilan ero veden ja säiliön sijaintitilan välillä on siksi pysyvä – tyypillisesti 40–50 °C. Juuri tämä lämpötilaero on lämmönhäviön moottori: mitä suurempi ero ja mitä huonompi eristys, sitä nopeammin lämpö karkaa säiliöstä ympäristöön, vaikka lämmitystä ei olisi päällä eikä kukaan käyttäisi lämmintä vettä.

Tätä ilmiötä kutsutaan valmiusmenetykseksi (standby-häviöiksi) ja se on periaatteellisesti erilainen kuin lämmön käyttöhäviöt – se tapahtuu jatkuvasti, 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa, myös silloin kun talo on tyhjä ja lämmityskattila on jo jäähtynyt. Huonosti eristetyn 500-litraisen säiliön kohdalla tämä jatkuva häviö voi olla jopa 150–200 W jatkuvaa tehoa, mikä vastaa vuodessa satoja kilowattitunteja energiaa, joka kuluu kirjaimellisesti säiliön sijaintitilan ilmaan. Hyvin eristetyn samankokoisen säiliön kohdalla tämä arvo on jopa neljä kertaa pienempi.

Akumulaatiosäiliön seinän rakenne ja lämmön karkaaminen terästankki (65–80 °C) lämmöneristys (30–150 mm) ulkokuori lämmön karkaaminen Q = U × A × ΔT U = λ / eristyspaksuus ΔT = veden lämpötila − huoneen lämpötila 65–80 °C 18–22 °C (ympäristö)

Fysiikkaa pähkinänkuoressa: mitä lämmönjohtavuus U tarkoittaa

Lämmön määrä, joka karkaa säiliön seinän läpi, voidaan laskea suhteellisen helposti kaavalla Q = U × A × ΔT, jossa U on seinän lämmönjohtavuus (W/m²K), A on säiliön pinta-ala (m²) ja ΔT on veden lämpötilan ja ympäristön lämpötilan välinen ero (°C tai K). Lämmönjohtavuus U lasketaan eristysmateriaalin lämmönjohtavuuden (λ, lambda) ja sen paksuuden suhteena: U = λ / d. Tästä kaavasta seuraa kaksi käytännön johtopäätöstä, jotka pätevät poikkeuksetta kaikkiin markkinoilla oleviin säiliöihin:

  • Mitä pienempi materiaalin lambda, sitä parempi eristys samalla paksuudella – siksi polyuretaanivaahtoa (PU) käytetään lähes yksinomaan akumulaatiosäiliöissä halvemman polystyreenin sijaan.
  • Mitä suurempi paksuus, sitä pienempi häviö – mutta riippuvuus ei ole lineaarinen, vaan hyperbolinen. Paksuuden tuplaaminen 30 mm:stä 60 mm:iin pienentää häviötä tarkalleen puoleen, mutta siirtyminen 100 mm:stä 130 mm:iin tuo huomattavasti pienemmän suhteellisen vaikutuksen (katso taulukko alla).

Yleisten eristemateriaalien lämmönjohtavuus

Kaikki ”eristeet” eivät ole samanlaisia. Akumulaatiosäiliöiden markkinoilla törmää kolmeen pääryhmään materiaaleja, jotka eroavat merkittävästi lämmönjohtavuudeltaan (λ) – eli siitä, kuinka paljon lämpöä ne päästävät läpi samalla paksuudella:

Eristysmateriaali Lämmönjohtavuus λ (W/m·K) Yleinen käyttö säiliöissä
Pehmeä PU-vaahto (joustava vetoketjullinen kuori)0,035 – 0,045Edullisemmat säiliöt, jälkiasennus mahdollisuus, paksuus 50–100 mm
Mineraalivilla (kivivilla)0,033 – 0,040Vanhemmat/teolliset säiliöt, paloturvallinen ratkaisu
Kova ruiskutettu PU-vaahto (kovasti vaahdotettu kuoren ja säiliön väliin)0,022 – 0,028Laadukkaammat säiliöt, ei lämpösiltoja, paksuus 50–120 mm
Laajennettu polystyreeni (EPS)0,036 – 0,040Harvoin, pääasiassa vain pohjana/korkkina
Eristysmateriaalien lämmönjohtavuus λ (pienempi = parempi) Pehmeä PU-vaahto 0,035–0,045 Mineraalivilla 0,033–0,040 Laajennettu EPS 0,036–0,040 Kova ruiskutettu PU-vaahto 0,022–0,028 0,00 0,05 W/m·K

Erojen materiaalien välillä tässä taulukossa on suunnilleen kaksinkertainen – kova, ruiskutettu PU-vaahto, jonka λ = 0,025 W/m·K, päästää läpi suunnilleen puolet vähemmän lämpöä kuin tavallinen pehmeä vaahto, jonka λ = 0,045 W/m·K, samalla paksuudella. Tämä tarkoittaa, että 60 mm:n paksuinen laadukas ruiskutettu PU-vaahto voi eristää yhtä hyvin kuin 100–110 mm:n paksuinen edullisempi pehmeä vaahto. Siksi säiliöitä vertaillessa ei kannata katsoa vain ilmoitettua eristyspaksuutta millimetreissä, vaan myös materiaalia – valmistajat ilmoittavat sen yleensä teknisessä tiedotteessa.

Konkreettisia lukuja: lämpöhäviö eristyspaksuuden mukaan

Seuraava taulukko näyttää, kuinka lämpöhäviö muuttuu säiliön pinta-alan neliömetriä kohti (W/m²) eristyspaksuuden mukaan, kun lämpötilaero ΔT = 45 °C (tyypillinen käyttölämpötila – vesi säiliössä noin 65 °C, huoneen lämpötila noin 20 °C). Tiedot on annettu kahdelle yleiselle materiaalille – mineraalivillalle/pehmeälle PU-vaahdolle (λ = 0,035 W/m·K) ja laadukkaalle kovalle ruiskutetulle PU-vaahdolle (λ = 0,025 W/m·K):

Eristyspaksuus U-arvo (λ=0,035) Häviö W/m² (λ=0,035) U-arvo (λ=0,025) Häviö W/m² (λ=0,025)
30 mm1,17 W/m²K52,5 W/m²0,83 W/m²K37,5 W/m²
50 mm0,70 W/m²K31,5 W/m²0,50 W/m²K22,5 W/m²
80 mm0,44 W/m²K19,7 W/m²0,31 W/m²K14,1 W/m²
100 mm0,35 W/m²K15,8 W/m²0,25 W/m²K11,3 W/m²
120 mm0,29 W/m²K13,1 W/m²0,21 W/m²K9,4 W/m²
150 mm0,23 W/m²K10,5 W/m²0,17 W/m²K7,5 W/m²
Lämpöhäviö eristyspaksuuden mukaan (ΔT=45°C) 60 45 30 15 0 W/m² 30mm 50mm 80mm 100mm 120mm 150mm 52,5 31,5 19,7 15,8 13,1 10,5

Kuvasta näkyy tyypillinen "vähenevän lisäyksen" ilmiö – hyppäys 30 mm:stä 50 mm:iin säästää 21 W/m² (40 % alkuperäisestä häviöstä), mutta hyppäys 120 mm:stä 150 mm:iin säästää enää vain 2,6 W/m² (alle 20 % jäljellä olevasta häviöstä). Käytännössä tämä tarkoittaa, että 80–100 mm:n paksuinen laadukas eristys on järkevä kompromissi tehokkuuden ja säiliön hinnan/koon välillä – lisämillimetrien lisääminen tuo suhteellisen pienen hyödyn, mutta kasvattaa säiliön ulkohalkaisijaa, mikä voi olla ongelma pienessä lämmityshuoneessa.

Miksi suuremmat säiliöt "häviävät" prosentuaalisesti vähemmän – pinta-alan ja tilavuuden suhde

Tärkeä, mutta usein unohdettu fysikaalinen tosiasia on, että lämpöhäviö riippuu säiliön pinta-alasta, kun taas varastoitu lämpö on verrannollinen sen tilavuuteen. Koska tilavuus kasvaa ulottuvuuden kolmannen potenssin mukaan ja pinta-ala vain toisen, suuremmilla säiliöillä on aina suotuisampi häviö-varastoidun veden litraa kohti -suhde kuin pienillä säiliöillä, samalla eristyspaksuudella ja materiaalilla. Toisin sanoen – kaksi 250 litran säiliötä yhdessä on suurempi kokonaispinta-ala (ja siten suuremmat häviöt) kuin yksi 500 litran säiliö samalla tilavuudella.

Säiliön tilavuus Arvioitu vaipan pinta-ala Häviö 50mm eristyksellä (λ=0,035) Häviö 100mm eristyksellä (λ=0,025)
300 l≈ 2,8 m²≈ 88 W (2,1 kWh/päivä)≈ 32 W (0,8 kWh/päivä)
500 l≈ 4,0 m²≈ 126 W (3,0 kWh/päivä)≈ 45 W (1,1 kWh/päivä)
800 l≈ 5,5 m²≈ 173 W (4,2 kWh/päivä)≈ 62 W (1,5 kWh/päivä)
1000 l≈ 6,2 m²≈ 195 W (4,7 kWh/päivä)≈ 70 W (1,7 kWh/päivä)
1500 l≈ 8,0 m²≈ 252 W (6,0 kWh/päivä)≈ 90 W (2,2 kWh/päivä)

Taulukon arvot ovat suuntaa-antavia, ja ne on laskettu tyypilliselle hoikalle sylinterimaiselle säiliölle (korkeus-halkaisijuhde noin 2,5:1, koska sitä käytetään yleisesti paremman lämpötilan kerrostumisen saavuttamiseksi sisällä) ja ΔT = 45 °C. Todellinen arvo riippuu säiliön tarkasta muodosta, läpivientien määrästä (putket, laipat, lämpömittataskut, jotka toimivat lämpösiltoina) ja todellisesta käyttölämpötilasta – mutta suuruusluokkaa taulukko heijastaa tarkasti, miksi säiliön kokoa ei kannata yliarvioida varan vuoksi, eikä myöskään aliarvioida ja ostaa sen rinnalle toista pienempää säiliötä.

Lämpösillat – paikat, joista lämpö karkaa eniten

Jopa säiliö, jossa on erinomaisesti eristetty sylinterimäinen runko, voi käytännössä toimia huonommin kuin taulukko yllä osoittaa – syynä ovat niin sanotut lämpösillat. Nämä ovat paikkoja, joissa eristystä ei ole, se on ohuempi tai se on katkennut metallielementin kohdalta, joka johtaa lämpöä paljon paremmin kuin sen ympärillä oleva eristys (teräksen lämmönjohtavuus on noin 50 W/m·K – eli tuhannenkertainen verrattuna laadukkaaseen PU-vaahtoon).

  • Säiliön ylä- ja alapeite (pohja) – niissä on usein ohuempi eristys kuin sylinterimaisessa rungossa, koska tilaa rajoittavat laipat ja läpiviennit. Tämä on yksi yleisimmistä syistä suurempiin lämpöhäviöihin kuin valmistaja runkoa varten ilmoittaa.
  • Läpiviennit ja liitännät (lämmönvaihtimet, pumppuryhmät, lämpömittataskut) – jokainen metalliliitäntä, joka kulkee eristyksen läpi, toimii kuin ”lämpöpiippu” ja johtaa lämpöä suoraan ulos. Säiliöissä, joissa on useita lämmönvaihtimia (esim. yhdistelmä aurinkoenergia + lämmityskattila + lämminvesivaraaja), läpivientien määrä on huomattavasti suurempi.
  • Huonosti kiristetty tai vahingoittunut kuori – pehmeät vaahtokuoret vetoketjulla, jos niitä ei ole suljettu kunnolla ja ne ovat tiukasti kiinni, jättävät rakoja, joissa on ilmarako, joka toimii piipun tavoin ja lämpö karkaa nopeammin kuin vaahdon staattinen paksuus edellyttäisi.
  • Jalat ja lattialle asettaminen – säiliön pohjan suora kosketus betonilattiaan ilman lämmöneristystä johtaa lämmön johtumisen kautta rakenteisiin.
Tyypilliset lämpösillat lämpövarastosäiliössä 1) peitteen ohuempi eristys 2) lämmönvaihtimen läpivienti 3) lämpömittatasku 4) jalkojen kosketus lattiaan 5) ei ole suljettu kuori (rako)

Laadukkaat säiliöt ratkaisevat lämpösillat rakenteellisesti – esimerkiksi muovi- tai komposiittikauloilla metallisten sijaan, tuplakerroksella eristystä peitteissä tai lämmöneristetyillä jaloilla. Säiliötä ostaessa kannattaa tarkistaa teknisestä tiedotteesta, miten valmistaja ilmoittaa koko säiliön lämpöhäviön lisävarusteineen, eikä vain rungon teoreettista arvoa – todellinen ero hyvin ja huonosti ratkaistujen lämpösiltojen välillä voi olla 15–30 % kokonaishäviöstä.

Paljonko se todella maksaa rahaa

Jos otamme esimerkiksi 500 litran säiliön huonommalla 50 mm:n eristyksellä (≈126 W jatkuvaa häviötä, eli noin 3 kWh päivässä) verrattuna laadukkaaseen säiliöön, jossa on 100 mm ruiskutettua PU-vaahtoa (≈45 W, noin 1,1 kWh päivässä), ero on noin 1,9 kWh päivässä, mikä vuodessa tarkoittaa noin 650–700 kWh lämpöä, joka karkaa vain säiliön seinän kautta. Keskimääräisellä kaasulämmityskattilan hinnalla (suuntaa-antavasti 0,08–0,12 €/kWh lämmön ollessa tehokasta) tämä vastaa noin 55–85 € vuodessa vain huonomman eristyksen vuoksi yhdessä säiliössä. Sähkölämmityksessä tai kalliimmilla energialähteillä tämä ero euroissa on huomattavasti suurempi.

Tätä tietoa on pidettävä suuntaa-antavana – se riippuu säiliön todellisesta käyttölämpötilasta, lämmityshuoneen lämpötilasta (kellari vs. lämmitetty huone), liitäntöjen määrästä ja laadusta sekä energian nykyisestä hinnasta. Tärkeämpää kuin tarkka luku on periaate: halvan ja laadukkaan eristyksen välinen ero maksaa itsensä takaisin muutamassa käyttövuodessa pelkästään säästetyistä häviöistä, puhumattakaan mukavuudesta (tasaisempi lämpötila, vähemmän lämmityskattilan tarvetta).

Säiliön sijainti vaikuttaa lähes yhtä paljon kuin eristyksen paksuus

Yhtälössä Q = U × A × ΔT on kolme muuttujaa ja eristyksen paksuus vaikuttaa vain yhteen niistä (U:n kautta). ΔT – eli huoneen lämpötila, jossa säiliö on – on yhtä tärkeä. Säiliö, joka on sijoitettu lämmittämättömään, kylmään kellariin, jonka lämpötila on 10 °C, menettää noin kolannesosa enemmän lämpöä kuin säiliö teknisessä tilassa, jonka lämpötila on 20 °C, samalla eristyksellä (vesityypillä 65 °C ΔT on 55 °C eikä 45 °C). Sitä vastoin, jos säiliön huone kuuluu talon lämmitystilaan, osa ”menetetystä” energiasta ei todellisuudessa mene hukkaan – se lämmittää kyseistä huonetta, joka muuten tarvitsisi oman lämmityksensä. Siksi monet suunnittelijat sijoittavat lämpövarastosäiliöt tietoisesti lämmitettyyn tilaan (esim. tekninen tila olohuoneen vieressä), eivät kylmään autotalliin tai ulkoiseen lisärakennukseen.

Miten tunnistaa laadukas eristys säiliötä valittaessa

Verratessa eri lämpövarastosäiliöitä kannattaa teknisessä tiedotteessa tai myyjältä tarkistaa seuraavat kohdat:

  • Eristysmateriaali – ruiskutettu kova PU-vaahto ilman CFC/HCFC-yhdisteitä (ekologiset työkaasut) on nykyään laadukkaampien säiliöiden standardi, pehmeä vaahto vetoketjulla on halvempi vaihtoehto, joka soveltuu erityisesti silloin, kun säiliö on asennettaessa puettava lisävarusteilla (kapeat portaat, ovet).
  • Ilmoitettu paksuus – 80 mm ja enemmän laadukkaalla PU-vaahdolla on hyvä perusta, alle 50 mm lämpöhäviöt kasvavat huomattavasti (katso taulukko yllä).
  • Ilmoitettu valmiuslämpöhäviö (standby loss) – jotkut valmistajat ilmoittavat suoraan arvon kWh/24h tai W määritellyllä ΔT:llä. Tämä arvo on luotettavin tapa vertailla, koska se sisältää myös lämpösillat, eikä vain rungon teoreettista paksuutta.
  • Läpivientien ja laippojen ratkaisut – kaksinkertainen eristys kauloissa, muovi-/komposiittiliittimet kokometallisten läpivientien sijaan.
  • Kuoren laatu ja tiiviys – pehmeissä kuorissa tarkista, että vetoketju/tarrakiinnitys on tiukasti kiinni koko alueella, ilman rakoja ja laskoksia.

Huolto ja eristyksen vanheneminen

Toisin kuin lämmityskattila tai pumppu, eristyksellä ei ole liikkuvia osia, jotka kuluisivat fyysisesti – sen käyttöikä on periaatteessa sama kuin säiliön itsensä (tyypillisesti 15–25 vuotta). Tästä huolimatta on olemassa muutamia käytännön seikkoja, jotka vaikuttavat siihen, toimiiko eristys koko tämän ajan oikein:

  • Pehmeitä vaahtokuoria tarkastetaan kerran vuodessa, että ne ovat suljettuina/kiinni koko alueelta – huoltotoimenpiteiden jälkeen (anturin, pumpun vaihto) ne jäävät usein osittain auki.
  • Jos kuoressa on näkyviä vaurioita (repeämä, puristus käsittelyn aikana), on suositeltavaa korjata tai vaihtaa se mahdollisimman pian – jopa muutaman senttimetrin kokoinen reikä lisää paikallista häviötä suhteettomasti sen kokoon, koska eristys puuttuu täysin kyseisestä kohdasta.
  • Kovassa ruiskutetussa PU-vaahdossa kahden rungon välillä hajoamisen riski on minimaalinen, koska vaahto ei altistu UV-säteilylle eikä mekaaniselle kulumiselle – mahdollinen ongelma ilmenee pikemminkin sisäastian tiivisteen kuin eristyksen hajoamisena.
  • Tarkista eristys kaikkien jälkikäteen asennettujen lisävarusteiden kohdalla (uusi anturitasku, lisälämmönvaihdin) – jälkikäteen tehtyjä muutoksia runkoon pidetään usein yleisimpänä syynä uusiin lämpösiltoihin, joita ei säiliötä ostaessa ollut.
  • Pidä säiliön ympäristö kuivana – kostea eristys (erityisesti mineraalivilla) menettää huomattavasti eristysominaisuuksiaan, joten mahdolliset vuodot liitoksissa säiliön lähellä on tärkeää korjata mahdollisimman pian.

Yksityiskohtaiset ohjeet lämminvesivaraajan huoltotoimenpiteistä, mukaan lukien anodin tarkastus, painetarkistus ja muut huoltokohteet, löydät erillisestä artikkelista Lämminvesivaraajan huolto.

Yhteenveto – mitä eristämisessä kannattaa huomioida

Lämminvesivaraajan eristys ei ole vain markkinointikikka, vaan se vaikuttaa suoraan ja mitattavasti vuosittaisiin lämmityskustannuksiin. Fysiikan säännöt antavat selkeän suosituksen: valitse säiliö, jonka eristyspaksuus on vähintään 80–100 mm ja joka on valmistettu laadukkaasta polyuretaanista (λ noin 0,022–0,028 W/m·K). Tämä on parempi valinta kuin ohuempi eristys, joka on valmistettu edullisemmasta materiaalista – vaikka se tarkoittaisi hieman korkeampaa hankintahintaa. Ero tulee näkyviin muutamassa lämmityskaudessa normaalikäytössä. Myös säiliön sijoituspaikka on tärkeä (lämmin tila kylmän kellarin sijaan) ja asennuksessa on pyrittävä minimoimaan eristyksen läpi kulkevat lämpösillat, jotka aiheuttavat lämmönhukkaa.

Usein kysytyt kysymykset lämminvesivaraajien eristyksestä

Kannattaako vanhaan säiliöön hankkia lisäeristys?

Kyllä, jos alkuperäinen eristys on ohut tai vaurioitunut. Markkinoilla on saatavilla yleismaailmallisia, vetoketjulla varustettuja eristyssuojia, jotka voidaan asentaa myös jälkikäteen ilman säiliön sammuttamista. Tehokkainta lisäeristys on juuri vanhoissa säiliöissä, joiden alkuperäinen eristys on alle 50 mm. Tällöin lisäeristys voi vähentää lämmönhukkaa huomattavasti.

Onko eroa lämminvesivaraajan ja lämmitykattilan eristyksessä?

Fysiikan periaate on sama (Q = U × A × ΔT pätee yleisesti), mutta lämminvesivaraajat kuuluvat EU:n energiamerkintävaatimusten piiriin (luokka A–G), kun taas tavalliset lämmitykattilat ja varastosäiliöt eivät kuulu tähän lainsäädäntöön, koska ne eivät ole tarkoitettu suoraan juomaveden valmistukseen loppukäyttäjälle samalla tavalla. Laadukkaiden varastosäiliöiden valmistajat mittaavat kuitenkin valmiuslämmönhukkaa ja ilmoittavat sen vapaaehtoisesti teknisissä tiedoissa.

Lyhentääkö riittämätön eristys säiliön käyttöikää?

Ei suoraan – eristys ei vaikuta korroosioon eikä terässäiliön mekaaniseen kestävyyteen. Epäsuorasti kyllä, sillä suurempien lämmönhukien vuoksi lämmityskattilan tai lämpöpumpun on lämmitettävä säiliötä useammin, mikä lisää lämmöntuotantolaitteen käyttöikää ja kulumista.

Kannattaako myös putket ja liittimet säiliön yhteydessä eristää?

Kyllä, ja se on yhtä tärkeää kuin itse säiliön eristys. Eristämättömät lyhyet putkenpätkät ja liittimet säiliön välittömässä läheisyydessä voivat aiheuttaa lämmönhukkaa, joka on verrattavissa lämpösiltaan itse säiliössä – kyse on samasta fysikaalisesta periaatteesta, mutta pienemmällä pinta-alalla ja korkeammalla paikallisella lämpötilagradientilla metalliosissa (pallohanat, laipat).

Miksi joissakin säiliöissä on kaksoisrakenne kovalla vaahdolla ja toisissa vain pehmeä vetoketjullinen suojus?

Tämä riippuu valmistustekniikasta ja kohderyhmän hintaluokasta. Kaksoisrakenne, jossa on ruiskutettua kovaa vaahtoa sisä- ja ulkokuoren välissä, saavuttaa alhaisemman lämmönjohtavuuden eikä siinä ole rakoja, mutta se on kalliimpi valmistaa eikä sitä voi irrottaa (esimerkiksi kuljetusta varten kapean oven läpi). Pehmeä vetoketjullinen suojus on edullisempi, helpompi käsitellä ahtaissa tiloissa, mutta samalla eristysominaisuudet ovat hieman heikommat ja se vaatii huolellisen kiinnityksen, jotta rakoja ei synny.

Kuinka paljon eristys vaikuttaa kannen/pohjan kokonaishäviöön verrattuna sylinterimäisen rungon eristykseen?

Vaikka kansi ja pohja muodostavat yhdessä vain pienen osan säiliön kokonaispinta-alasta (esimerkiksi hoikassa 500-litraisessa säiliössä noin 15–20 % pinta-alasta), niiden vaikutus kokonaishäviöön voi olla suurempi, koska liitännät ja lämpösillat ovat usein keskittyneet niihin ja eristys on valmistusmielessä ohuempi kuin sylinterimäisessä rungossa. Säiliöitä vertaillessa kannattaa kysyä valmistajalta myös kannen eristyspaksuus, ei vain rungon.

Liittyvät aiheet

Onko sinulla kysyttävää eristyksestä tai säiliön lämpöhäviöistä?

Etkö tiedä, minkä paksuuden tai materiaalin eristyksen valitsisit, tai kohtaatko erityisen tilanteen kattilahuoneessasi? Ota yhteyttä – autamme mielellämme.

Älä täytä tätä kenttää:
Vytvořil Shoptet | Design Shoptak.cz.