Käytämme evästeitä, jotta voit selata sivustoa vaivattomasti ja jotta voimme kävijäliikenteen analyysin avulla jatkuvasti parantaa sen toimintoja, suorituskykyä ja käytettävyyttä. (lisätietoja)
Miksi termostaattisen yksikön halkaisija kannattaa valita huolella
Termostaattinen yksikkö, jossa on pumppu ja paluuputki, on kiinteän polttoaineen kattiloiden lämmityspiireissä komponentti, jonka kautta virtaa käytännössä koko paluuveden tilavuusvirta, kun kattila käynnistetään. Sen tehtävänä on pitää kattilaan tulevan veden lämpötila vähintään minimirajan yläpuolella (tyypillisesti 55 °C, 61 °C, 72 °C tai 80 °C kattilasta riippuen - tätä valintaa käsittelemme erillisessä artikkelissa sopivan termostaattisen yksikön lämpötilan valinnasta), ja siten suojata kattilan lämmönvaihdinta matalalämpötilakorroosiolta ja nokeutumiselta. Yksinkertaisesti sanottuna yksikkö toimii kolmitieventtiilinä, joka alhaisessa paluulämpötilassa päästää kuuman veden suoraan takaisin kattilaan (bypass), ja vasta järjestelmän lämmettyä alkaa sekoittaa viileämpää paluuvettä lämmityspiiristä.
Termostaattisen yksikön valinnassa teknikot keskittyvät yleensä oikeaan avautumislämpötilaan, koska se on parametri, joka suoraan vaikuttaa kattilan suojaukseen. Halkaisija (DN) usein aliarvioidaan tai valitaan "sen mukaan, mikä putki on asennettuna", mikä on kuitenkin virhe, joka ilmenee joko heti järjestelmän käynnistyessä tai myöhemmin kattilan täydellä teholla pakkasella. DN 25 ja DN 32 ovat pienissä ja keskisuurissa kiinteän polttoaineen kattiloissa yleisimmin käytetyt halkaisijat, ja niiden välillä ei ole kosmeettista eroa - kyse on siitä, pystyykö yksikkö siirtämään vaaditun virtaaman ilman tarpeettomia painehäviöitä ja rajoittamatta pumpun tehoa.
Mitä DN tarkalleen tarkoittaa ja miksi ei pidä sekoittaa kierteen kanssa
DN (Diametre Nominal, nimellinen halkaisija) on mittaamattoman luku, joka vastaa suunnilleen putken sisähalkaisijaa millimetreinä, mutta ei ole tarkka fyysinen mitta - se on standardoitu arvo EN 1333 mukaisesti. DN 25 vastaa suunnilleen 1" kierteelle, DN 32 5/4" kierteelle (1 1/4"). Yleinen virhe käytännössä on, että asentajat katsovat, mikä kierre on kattilan liittimessä, ja olettavat automaattisesti, että termostaattisen yksikön on oltava identtinen kierre - ilman, että laskettaisiin todellista tarvittavaa virtaamaa.
On tärkeää ymmärtää, että termostaattisella yksiköllä ei välttämättä tarvitse olla samaa halkaisijaa kuin kattilan liittimissä. Kattila voi olla 5/4" kierteellä, mutta pienemmällä teholla (esimerkiksi 15-20 kW) DN 25 yksikkö voi riittää, koska rajoittavana tekijänä ei ole kattilan liittimen halkaisija, vaan todellinen veden massavirta, joka tarvitaan lämmönsiirron tehoon.
Visuaalinen vertailu DN 25 ja DN 32 poikkileikkauksista
Poikkileikkauksen pinta-ala kasvaa halkaisijan toiseen potenssiin, joten ero DN 25 ja DN 32 välillä ei ole vain 7 mm enemmän - DN 32:n todellinen virtauspoikkileikkaus on noin 64 % suurempi kuin DN 25:llä. Tämä vaikuttaa suoraan veden virtausnopeuteen ja venttiilin painehäviöön annetulla virtaamalla.
Miten virtaus ja kattilan teho määrittävät tarvittavan halkaisijan
Perusyhtälö, jota käytämme mitoituksessa, on:
Q = m × c × ΔT
missä Q on lämmitysteho (kW), m on massavirta (kg/s), c on veden ominaislämpökapasiteetti (noin 4,18 kJ/kg·K) ja ΔT on lämpötilan ero kattilan sisääntulossa ja ulostulossa (yleensä 15-20 °C kiinteän polttoaineen kattiloissa).
Käytännön muotoon laskettuna 15 K lämpötilan erolla: virtaus litroina tunnissa on yhtä suuri kuin teho kW:ina kerrottuna noin 57:llä (15 K erolla) tai 43:lla (20 K erolla). Käytännön ohjeena käytämme yksinkertaistettuja taulukkoarvoja:
Kattilan teho
Virtaus ΔT 15 K
Virtaus ΔT 20 K
Suositeltu termostaattisen yksikön halkaisija
enintään 20 kW
~1150 l/h
~860 l/h
DN 25
20-25 kW
~1150-1430 l/h
~860-1075 l/h
DN 25 (rajatapaus)
25-40 kW
~1430-2290 l/h
~1075-1720 l/h
DN 32
40-60 kW
~2290-3440 l/h
~1720-2580 l/h
DN 32 (rajatapaus, arvioi pumppu)
Nämä arvot ovat ohjeellisia ja perustuvat kokemuksiin tavallisista puu-, hiili- ja pellettikattiloista omakotitaloissa ja pienissä toimipisteissä. Tehoilla yli 40-50 kW on aina arvioitava integroidun pumpun ominaisuudet ja koko kattilapiirin todellinen painehäviö, tai harkittava rinnakkaista ratkaisua tai suurempaa halkaisijaa kuin DN 25/32.
Miksi ei ole "suurempi on aina parempi"
Voisi tuntua helpoimmalta ratkaisulta aina käyttää DN 32:ta, jotta vältettäisiin kaikki virtauksen rajoitukset. Käytännössä näin ei ole useista syistä:
Pienellä teholla (esimerkiksi 15 kW kattila) DN 32 yksiköllä voi olla niin alhainen virtausnopeus, että termostaattisen elementin herkkyys lämpötilan muutokselle heikkenee - venttiili reagoi hitaammin ja epätarkemmin.
Integroitu pumppu termostaattisessa yksikössä on oma karakteristikkonsa (kuljetuskorkeuden riippuvuus virtauksesta), ja liian suurella halkaisijalla pienessä piirissä voi toimia epäedullisessa osassa karakteristikkaa, jossa hyötysuhde on alhainen ja sähkönkulutus suhteettoman suuri todelliseen tarpeeseen nähden.
Suurempi venttiili = suuremmat kustannukset ja suuremmat vaatimukset asennukselle ilman todellista hyötyä.
Toisaalta liian pieni halkaisija korkealla teholla aiheuttaa toisen ääripään, joka on turvallisuuden kannalta vakavampi - siksi käsittelemme sitä yksityiskohtaisemmin seuraavassa osassa.
DN:n aliarvioinnin seuraukset (DN 25 siellä, missä pitäisi olla DN 32)
Tämä on yleisin virhe, johon törmäämme reklamaatioissa ja jälkiasennuksissa kattilahuoneissa. Käytännön tilanne: asiakkaalla on kiinteän polttoaineen kattila, jonka teho on 30 kW, alkuperäinen putkisto kattilahuoneessa on 1" (joten tuntuisi loogiselta käyttää DN 25), asentajat asentavat DN 25 termostaattisen yksikön; 55 °C ja järjestelmä toimii näennäisesti ongelmitta osateholla. Ongelma ilmenee vasta kattilan täydellä teholla pakkasella:
Painehäviö DN 25 venttiilissä virtauksen ollessa lähellä sen kapasiteetin ylärajaa kasvaa neliöllisesti - virtauksen kaksinkertaistuminen lisää painehäviötä noin nelinkertaiseksi.
Integroitu pumppu joutuu voittamaan suuremman vastuksen, toimii karakteristikkonsa osassa, jossa virtaus on pienempi kuin tarpeen, ja todellinen virtaus kattilan läpi on pienempi kuin suunnittelija on laskenut.
Pienempi virtaus samalla lämmitysteholla tarkoittaa suurempaa lämpötilan eroa kattilassa - lämpötila kattilan ulostulossa nousee, paikoin jopa kattilan turva-anturitermostaatin rajoille, mikä johtaa polttokammion tai puhaltimen syklitykseen, tehon laskuun tai jopa kattilan pysäytykseen turvatermostaatilla.
Äärimmäisissä tapauksissa tapahtuu paikallista ylikuumenemista lämmönvaihtimessa, mikä nopeuttaa kalkin kertymistä ja lämmönsiirtimen materiaalin kuormitusta.
Yksinkertaisesti sanottuna aliarvioitu halkaisija ei aiheuta välitöntä vikaa, mutta rajoittaa kattilan tehoa järjestelmällisesti juuri silloin, kun sitä eniten tarvitset - kovimmalla pakkasella.