Asennus ja kytkentä varastoastialle
Lämmönvaraaja on laite, joka näyttää ensi silmäyksellä yksinkertaiselta terässylinteriltä, jossa on muutama liitäntä. Juuri siksi sen asennus aliarvioidaan usein - ja juuri siksi kokeneidenkin asennusliikkeiden kohdalla törmäämme siihen, että varaaja on kyllä valittu oikein (tilavuus, eristys, liitäntöjen määrä täsmäävät), mutta kytketty niin, että se jättää puolet potentiaalistaan hyödyntämättä. Käytännössä tämä tarkoittaa suurempaa polttoaineenkulutusta, lyhyempiä välejä lämmityskertojen välillä kiinteän polttoaineen kattiloilla, heikompaa lämpimän käyttöveden mukavuutta ja pahimmillaan myös reklamaatioita vuotojen tai alimitoitettujen varolaitteiden vuoksi. Tässä artikkelissa katsomme, miten lämmönvaraaja sijoitetaan fyysisesti, miten se kytketään hydraulisesti eri lämmönlähteille, mitkä venttiilit ja turvalaitteet eivät saa puuttua ja mitä virheitä on vältettävä.
Artikkeli on tarkoituksella käytännönläheinen - se perustuu omakotitalojen ja pienten liiketilojen tavallisiin tilanteisiin, joihin asennetaan 500-2000 litran varaaja. Se ei ole tekninen standardi eikä ohje, joka korvaisi lämmityssuunnitelman - suuremmissa tai epätyypillisissä asennuksissa (useita lämmönlähteitä yhtä aikaa, kattilakaskadit, suuret aurinkokenttä) suosittelemme aina teettämään hydraulikaavion suunnittelijalla. Tavalliselle omakotitalolle, jossa on yksi lämmönlähde ja yksi lämmönvaraaja, tässä kuvattu menettely on kuitenkin Slovakiassa useimpien asennusliikkeiden noudattama vakio.
Minne ja miten varaaja sijoitetaan
Ensimmäinen kysymys asennuksessa ei ole ”miten tämä kytketään”, vaan ”minne tämä ylipäätään laitetaan”. Vedellä täytetty 1000 litran lämmönvaraaja painaa noin 1000 kg plus teräsvaipan ja eristeen oma paino, eli yhteensä yleensä 1050-1150 kg. 1500 litran varaajalla paino on jo yli 1600 kg. Tästä seuraa kaksi käytännön seurausta:
- Lattian kantavuus. Omakotitalon kattilahuoneen tavallinen teräsbetonilaatta kestää tämän kuormituksen ongelmitta, kunhan paino jakautuu riittävän laajalle alueelle (varaaja seisoo omalla jalallaan tai alustalla, jonka halkaisija on yli 700-900 mm). Ongelma voi syntyä asennettaessa ullakolle, puiselle välipohjalle tai väliaikaiseen lisärakennukseen - tällöin kantavuus on tarkistettava etukäteen, ihanteellisesti rakennesuunnittelijan kanssa, ei vasta kun varaaja on paikallaan.
- Käsittelytila. 1000 l:n varaajan korkeus on tavallisesti noin 1850 mm ja vaipan halkaisija eristeineen noin 790-850 mm. Tavallisesta ovesta (800 mm) se mahtuu siis vain täpärästi ja usein vasta oven karmin irrottamisen tai kallistamisen jälkeen. Yli 1500 litran tilavuuksilla varaaja on monissa tapauksissa saatava kattilahuoneeseen jo ennen seinän valmistumista tai suuremman asennusaukon kautta - tämä on ratkaistava jo rakennusvaiheessa, ei juuri ennen lämmityskautta.
Lisäksi sijoitukselle pätee muutama perussääntö:
- Jätä varaajan ympärille vähintään 300-400 mm vapaata tilaa kolmelta sivulta pääsyä varten liitäntöihin, venttiileihin ja mahdolliseen eristeen tarkastukseen. Pääliitäntäkaulusten puolella laske vähintään 600 mm venttiilien ja pumppuryhmien asennusta varten.
- Varaajan on seisottava tasaisella, vaakasuoralla alustalla. Jo lievä kallistus (varaaja on korkea ja kapea) voi aiheuttaa vaipan epätasaista rasitusta ja äärimmäisessä tapauksessa ongelman hitsattujen liitäntöjen tiiviydessä.
- Tilan tulee olla kuiva, ja siinä tulee olla mahdollisuus tuulettaa - varoventtiilistä voi ajoittain tulla pientä vesi- tai höyryvuotoa, ja kostea kattilahuone nopeuttaa venttiilien ulkoisten metalliosien korroosiota.
- Jos samassa tilassa on myös kiinteän polttoaineen lämmönlähde (kattila, takkasydän vaipalla), ota huomioon myös palamisilman saannin vaatimukset - varaaja ”vie” tilavuudellaan osan huoneesta, mikä voi olla pienissä kattilahuoneissa rajoittava tekijä.
Varaajan liitännät ja mihin ne on tarkoitettu
Tavallisessa noin 1000 litran lämmönvaraajassa on 6-8 pääkierreliitäntää sekä 2-4 anturikaivoa (upotushylsyä) antureille tai lämpömittareille. Liitäntöjen sijoittelu varaajan korkeussuunnassa ei ole sattumanvaraista - se perustuu lämpötilakerrostumisen (veden kerrostuminen lämpötilan mukaan) fysikaaliseen periaatteeseen, jolla koko lämmönvaraaja toimii. Lämpimämpi vesi on kevyempää ja pysyy ylhäällä, kylmempi vajoaa pohjaan. Mitä paremmin tämä kerrostuminen säilyy, sitä tehokkaammin varaaja toimii.
Liitäntöjen suuntaa-antava sijoittelu varaajassa, jonka vaipan korkeus on noin 1800 mm (tyypillinen 1000 l:n malli):
- Yläliitäntä (n. 1750 mm pohjasta): kuumimman veden lähtö kohti kuluttajia (lämpöpatterit, lattialämmitys sekoitusryhmän kautta, käyttövesilevylämmönsiirrin).
- Yläkolmannes (n. 1350 mm): latausliitäntä nopeasti reagoivasta lämmönlähteestä (esim. lämpöpumppu korkean lämpötilan tilassa, sähkökattila) tai aurinkopiirin otto.
- Varaajan keskikohta (n. 900 mm): kaksisuuntainen liitäntä - usein kiinteän polttoaineen kattilan liitäntä, joka lataa varaajan keski- ja yläosaa.
- Alakolmannes (n. 450 mm): paluuliitäntä lämmityspiiristä - lämpöpattereista tai lattialämmityksestä jäähtynyt vesi palaa juuri tähän, ei pohjaan.
- Alaliitäntä (n. 50-100 mm pohjan yläpuolella): kylmin vesi, otto matalan lämpötilan lämmönlähteille (lämpöpumppu latauksessa alimmasta lämpötilasta) tai tulo kiinteän polttoaineen kattilaan.
- Anturikaivot: yleensä 3-4 kappaletta eri korkeuksilla (ylä-, keski- ja alavyöhyke) säädölle, jonka on tiedettävä varaajan latauksen tila kerroksittain.
Juuri siksi, että liitäntöjen sijoittelu vastaa lämpötilakerroksia, on suunnitteluvaiheessa tärkeää tietää etukäteen, kuinka monta lämmönlähdettä ja kuinka monta kuluttajaa varaajaan liitetään - jokainen tarvitsee oman korkeutensa. Varaaja, jossa on vain 4 liitäntää, on kiinteän polttoaineen kattilan, lämpöpumpun, lattialämmityksen ja lämpöpatterien yhdistelmälle usein riittämätön ja päätyy kompromissikytkentään, joka on vähemmän tehokas.
Hydraulinen kytkentä lämmönlähteen tyypin mukaan
Kytkentätapa vaihtelee ennen kaikkea sen mukaan, mitä lämmönlähdettä (tai lähteiden yhdistelmää) varaaja palvelee. Perusajatus on aina sama - lämmönlähde lataa varaajaa ”omalla” korkeudellaan sen mukaan, mitä lämpötilaa se pystyy todellisuudessa tuottamaan, ja kuluttajat ottavat lämpöä korkeudelta, joka vastaa niiden tarvitsemaa lämpötilaa.
Kiinteän polttoaineen kattila (yleisin tapaus)
Kiinteän polttoaineen kattila toimii erissä - yksi puu- tai hiililataus tuottaa lämpöä suhteellisen lyhyessä ajassa (1,5-4 tuntia palamista polttoaineen laadusta ja kattilan tehosta riippuen), joten se tarvitsee suuren varastotilan, johon tämä lämpö ”varastoidaan” ja josta sitä sitten otetaan vähitellen, jopa 12-24 tunnin ajan. Kytkentä on yleensä seuraava:
- Kattilan lähtö (kattilan kuumin vesi, tavallisesti 75-85 °C) menee varaajaan keski- tai yläkolmannekseen.
- Paluu varaajasta kattilaan otetaan alaosasta (kylmin vesi), mikä on olennaista sekä kattilan oikean toiminnan että kattilarungon matalan lämpötilan korroosion estämisen kannalta.
- Kattilan ja varaajan väliin kuuluu lauhtumisenestoventtiili (korroosiosuoja) kolmitieventtiilinä, joka varmistaa, että kattilaan ei koskaan palaa noin 55-60 °C:ta kylmempää vettä - muuten savukaasut lauhtuvat lämmönvaihtimen seinämille ja se syöpyy nopeasti.
- Kuluttajat (lämpöpatterit, lattialämmitys) otetaan varaajan yläosasta oman sekoitusryhmän kautta, joka säätää lämpötilan kyseisen haaran tarpeen mukaan.
Lämpöpumppu
Lämpöpumppu toimii päinvastoin kuin kiinteän polttoaineen kattila - sen hyötysuhde on korkein pienellä lämpötilaerolla, joten sen kannattaa ladata varaajaa alhaalta ylöspäin, pienin lämpötila-askelin, pitkäkestoisesti ja tasaisesti (ei erissä). Tyypillinen kytkentä:
- Lämpöpumpun tulo menee varaajan ala- tai keskiosaan (sen mukaan, mihin lämpötilaan pumppu kyseisessä tilassa lämmittää).
- Lämpöpumpun otto (paluu lämpöpumppuun) otetaan aivan kylmimmästä kohdasta - pohjasta - koska mitä alhaisempi pumpun tulolämpötila on, sitä korkeampi on sen lämpökerroin (COP).
- Lämpöpumpun ja lattialämmityksen yhdistelmässä varaaja kannattaa jakaa hydraulisesti niin, ettei lämpöpumpun tarvitse lämmittää koko tilavuutta korkeaan lämpötilaan pienen käyttövesivaraajan vuoksi - siksi käytetään yhä useammin varaajia, joissa on sisäinen lämmönsiirrin, tai yhdistettyjä ratkaisuja varaaja plus käyttövesivaraaja.
Useiden lämmönlähteiden yhdistelmä (kiinteän polttoaineen kattila + lämpöpumppu, mahdollisesti + aurinko)
Tämä on vaativin kytkentä, ja ilman selkeää hydraulikaaviota virheitä tehdään tässä useimmin. Periaate: jokaisella lämmönlähteellä on ”oma” liitäntäkorkeutensa, joka vastaa sen todellisuudessa tuottamaa lämpötilaa, ja järjestelmä ohjaa kiertovesipumppuja ja venttiileitä niin, etteivät lähteet häiritse toisiaan (esim. ettei lämpöpumppu imisi kiinteän polttoaineen kattilan lämmittämää vettä eikä toisaalta tuhlaisi tätä energiaa turhalla sekoittamisella).
Putkisto, mitoitus ja eristys
Lämmönlähteen, varaajan ja kuluttajien välisen liitosputkiston halkaisija määräytyy lämmönlähteen tehon ja järjestelmän käyttämän lämpötilaeron mukaan. Suuntaa-antava taulukko tavallisella 10-15 K:n lämpötilaerolla, jota useimmat asennusliikkeet käyttävät käytännössä ensimmäisenä arviona (tarkan mitoituksen tekee suunnittelija hydraulilaskennalla):
| Lämmönlähteen teho | Suositeltu putken halkaisija | Tavallinen merkintä |
|---|---|---|
| enintään 20 kW | 25 mm | 1" |
| 20-35 kW | 32 mm | 5/4" |
| 35-60 kW | 40 mm | 6/4" |
| 60-100 kW | 50 mm | 2" |
Alimitoitettu putkisto on yksi yleisimmistä syistä siihen, että asiakas valittaa asennuksen jälkeen, että ”kattila kyllä käy, mutta lämpöpatterit eivät ole riittävän lämpimiä” - ongelma ei kuitenkaan ole kattilan tehossa eikä varaajassa, vaan siinä, että kapean putken läpi ei yksinkertaisesti kulje riittävää vesivirtaa.
Yhtä tärkeä on eristys - ei vain itse varaajan (valmistaja varustaa sen tavallisesti 100-150 mm:n vaahto- tai mineraalivillaeristeellä), vaan myös kaikkien liitosputkien. Eristämätön 32 mm:n halkaisijaltaan oleva putkiosa voi menettää muutaman metrin matkalla huomattavasti lämpöä ympäristöön - kylmässä kattilahuoneessa se voi vastata pienen lämmityselementin tehoa. Suositeltu putkieristeen paksuus lämmittämättömässä kattilahuoneessa on vähintään 20-30 mm, ulkotiloissa tai kylmän seinän läpiviennissä enemmän.
Venttiilit ja turvavarusteet
Lämmönvaraaja on osa suljettua (paineellista) lämmitysjärjestelmää, ja siksi siihen pätevät samat turvallisuusvaatimukset kuin kattilaan. Konkreettisesti on laskettava seuraavat:
- Varoventtiili - useimmiten 3 barin avautumisylipaineella (standardin STN EN 12828 mukaan tavallisissa omakotitalojen lämmitysjärjestelmissä), se on asennettava mahdollisimman lähelle lämmönlähdettä, eikä sen jälkeen saa olla mitään sulkuelementtiä, joka voisi estää sen toiminnan.
- Paisunta-astia - sen tilavuus lasketaan järjestelmän kokonaisvesimäärästä (mukaan lukien lämmönvaraaja, joka vaikuttaa kokonaistilavuuteen eniten kaikista osista) ja veden tiheyserosta kylmän ja käyttötilan välillä. Järjestelmässä, jossa on 1000 litran varaaja, on laskettava paisunta-astialla, jonka koko on suuruusluokaltaan kymmeniä litroja (tyypillisesti 50-80 l tavallisella lämpötila-alueella), tarkka laskelma kuuluu aina suunnitelmaan.
- Ilmausventtiili varaajan korkeimmassa kohdassa - järjestelmässä vapautuvan ilman on päästävä jonnekin, muuten se aiheuttaa kuplintaa, pumppujen melua ja paikallista ylikuumenemista.
- Lämpömittari tai anturisarja usealla korkeustasolla (katso anturikaivot yllä) - ilman tietoa varaajan lämpötilaprofiilista säätö ei pysty ohjaamaan kiertovesipumppuja eikä sekoitusventtiileitä järkevästi.
- Sulkevat palloventtiilit jokaisessa liitännässä - mahdollistavat varaajan irrottamisen huoltoa varten tulevaisuudessa ilman, että koko järjestelmä tarvitsee tyhjentää.
Jos lämmönlähteenä on kiinteän polttoaineen kattila, on paikallaan muistuttaa myös lämpöturvaventtiilistä (jäähdytyskierukka), joka kattilan ylikuumetessa (esim. sähkökatkon ja kiertovesipumpun pysähtymisen yhteydessä) päästää automaattisesti kylmää vettä vesijohtoverkosta jäähdytyspiiriin ja johtaa ylimääräisen lämmön pois - tämä on vaatimus suoraan kattilalle, ei varaajalle, mutta kuuluu koko järjestelmän samaan turvaketjuun, eikä sitä pidä unohtaa varaajaa asennettaessa.
Asennus vaihe vaiheelta
Käytännössä lämmönvaraajan asennus yhdellä lämmönlähteellä (esim. kiinteän polttoaineen kattila) ja yhdellä lämmityspiirillä onnistuu kokeneelta asentajaparilta 4-6 tunnissa puhdasta työtä. Monimutkaisemmassa kytkennässä, jossa on kaksi tai useampia lämmönlähteitä, useita sekoitusryhmiä ja lisäksi aurinkojärjestelmä, on laskettava kokonainen työpäivä (6-8 tuntia), joskus kaksikin päivää liimaliitosten kuivumisen ja järjestelmän täytön kanssa.
1. Paikan ja kantavuuden tarkistus
Varmista, että lattia kestää varaajan koko painon (esim. 1000 l:n varaaja = noin 1050-1150 kg vesi mukaan lukien), että varaaja pääsee fyysisesti paikalleen (ovet, portaikko, asennusaukko) ja että sen ympärille jää riittävästi käsittelytilaa yllä olevien suositusten mukaan.
2. Paikalleen asetus ja vaaitus
Varaaja asetetaan valmistellulle alustalle (usein riittää tasainen lattia, herkemmillä lattioilla suositellaan kuormaa jakavaa alustaa) ja pystysuoruus tarkistetaan vesivaa'alla. Jo pieni kallistus näkyy korkeassa ja kapeassa varaajassa.
3. Liitäntöjen kytkentä
Etukäteen valmistellun hydraulikaavion mukaan eri piirit kytketään oikean korkeuden liitäntäkauluksiin (katso yllä oleva liitäntöjä käsittelevä luku). Tässä kannattaa pitää kaavio tulostettuna suoraan varaajan vieressä, ei vain ”päässä” - tulon ja lähdön sekoittaminen on yksi yleisimmistä asennusvirheistä ja paljastuu usein vasta käynnistyksen jälkeen, kun varaaja latautuu ”väärinpäin”.
4. Venttiilien asennus
Asennetaan sulkuhanat jokaiseen liitäntään, varoventtiili lämmönlähteen puolelle, paisunta-astia, ilmausventtiilit järjestelmän korkeimpiin kohtiin ja anturit valmisteltuihin kaivoihin.
5. Painekoe
Ennen putkistojen eristämistä ja ennen lämmönlähteen ensimmäistä käynnistystä järjestelmä paineistetaan koepaineeseen, joka on tavallisesti 1,3-kertainen enimmäiskäyttöpaineeseen nähden. Lämmitysjärjestelmän tavallisella 2,5-3 barin käyttöpaineella tämä tarkoittaa koepainetta noin 3,3-3,9 baria. Tätä painetta pidetään vähintään 30 minuuttia ja seurataan, tapahtuuko paineen laskua (vuoto) tai näkyvää vesivuotoa liitoksissa ja hitsisaumoissa.
6. Täyttö, ilmaus, käynnistys
Onnistuneen kokeen jälkeen järjestelmä täytetään käyttöpaineeseen, ilmataan huolellisesti (usein toistuvasti, koska ilmaa vapautuu vähitellen vielä useiden päivien ajan ensimmäisen käynnistyksen jälkeen) ja lämmönlähde käynnistetään ensin pienemmällä teholla, jotta varmistetaan oikea virtaus ja varaajan lataus kerroksittain.
Kuinka kauan asennus kestää ja mikä sitä pidentää
Seuraava yleiskatsaus perustuu asennusliikkeiden tavalliseen käytäntöön asennettaessa jo valmiiseen kattilahuoneeseen (putkistot valmiina, vain varaaja lisätään):
Ajat pitenevät erityisesti seuraavissa tapauksissa:
- Jälkikäteen tehtävä asennus jo valmiiseen kattilahuoneeseen (purku/olemassa olevien putkistojen muokkaus).
- Useiden lämmönlähteiden yhdistelmä, jossa on asennettava useampia sekoitusryhmiä ja kiertovesipumppuja.
- Tarve muokata sähköasennusta säädölle ja antureille.
- Varaajan hankalampi kuljetus paikalleen (ahtaat tilat, kerros ilman hissiä).
Yleisimmät virheet asennuksessa
Huoltokäyntien käytännön kokemuksesta toistuu useita samoja ongelmia:
- Tulon ja paluun sekoittaminen. Jos kattilan lähtö kytketään alaliitäntään ylemmän sijaan (tai päinvastoin), varaaja ei pysty kerrostumaan oikein - lämmin ja kylmä vesi sekoittuvat ja koko varaamisen periaate menettää merkityksensä.
- Puuttuva tai väärin säädetty lauhtumisenestoventtiili kiinteän polttoaineen kattilassa - seurauksena on kattilan lämmönvaihtimen pitkäaikainen matalan lämpötilan korroosio, joka ilmenee vasta vuosien kuluttua, kun kattilan korjaus tai vaihto on paljon kalliimpaa kuin asennuksessa oikein asennettu venttiili.
- Alimitoitettu putkisto lähteen ja varaajan välillä - rajoittaa virtausta ja siten myös lämmönlähteen todellista hyödynnettävää tehoa.
- Riittämätön putkistojen eristys - etenkin pidemmillä reiteillä kattilahuoneen ja lämmityksen jakotukin välillä.
- Puuttuva tai väärin sijoitettu varoventtiili - sen on oltava mahdollisimman lähellä lämmönlähdettä, ei koskaan sulkuhanan jälkeen, joka voitaisiin vahingossa sulkea.
- Aliarvioitu painekoe - ”nopea” käynnistys ilman kunnollista 30 minuutin koetta kostautuu järjestelmän ensimmäisessä suuremmassa lämpölaajenemisessa, kun liitoksissa ilmenee mikrovuotoja.
- Riittämätön anturien ja kaivojen määrä - ilman tietoa varaajan lämpötilaprofiilista säätö ei pysty ohjaamaan pumppuja tehokkaasti, järjestelmä ”arvailee” sen sijaan, että reagoisi todelliseen latauksen tilaan.
- Unohtunut ilmaus korkeimmassa kohdassa - varaajan yläosan ilmakupla voi jarruttaa virtausta ja aiheuttaa melua vielä järjestelmän ammattimaisen täytön jälkeenkin.
Milloin asennus kannattaa antaa ammattiliikkeelle ja milloin on tilaa omatoimisuudelle
Putkiston liittämisen (leikkaus, puristus, hitsaus) hallitsee kokenut kotimestari, joka tekee tavallisesti omat vesi- tai lämmitysasennuksensa. Missä ammattiliikkeeseen tai ainakin suunnittelijan konsultointiin kannattaa kuitenkin investoida, on:
- Hydraulikaavion suunnittelu useiden lämmönlähteiden yhdistelmässä - konseptivirhe korjataan valmiissa järjestelmässä paljon vaikeammin kuin yhden liitoksen käsityövirhe.
- Paisunta-astian mitoitus ja varoventtiilin asetus - nämä ovat turvalaitteita, joissa alimitoituksella voi olla vakavia seurauksia.
- Säädön ja anturien kytkentä, jos järjestelmässä on ohjausyksikkö monimutkaisemmalla logiikalla (usean lähteen ohjaus, aurinkosäädin).
- Tarkastus ja painekoe ennen ensimmäistä käynnistystä - muodollinen vahvistus siitä, että järjestelmä on kunnossa, kannattaa hankkia myös mahdollisen tulevan reklamaation tai vakuutustapahtuman varalta.
Käytännössä yleinen on myös yhdistetty toimintatapa - kotimestari valmistelee putkistot ja sijoittaa varaajan fyysisesti paikalleen, ammattiliike kutsutaan paikalle säädön lopulliseen kytkentään, painekokeeseen ja järjestelmän käynnistykseen.
Usein kysytyt kysymykset
Pitääkö lämmönvaraajan olla aina lämmönlähdettä korkeammalla?
Ei, varaajan korkeussijainti lämmönlähteeseen nähden ei ole ratkaiseva pakkokiertojärjestelmissä (kiertovesipumpulla) - pumppu pystyy voittamaan myös korkeuseron. Tärkeämpää on oikea liittäminen liitäntäkauluksiin lämpötilavyöhykkeiden mukaan, ei varaajan fyysinen korkeus huoneessa.
Voiko lämmönvaraajan asentaa jälkikäteen jo toimivaan järjestelmään ilman varaajaa?
Kyllä, se on tavallinen muutos, etenkin kiinteän polttoaineen kattiloissa, joissa omistaja huomaa, että ilman varaajaa on lisättävä polttoainetta liian usein. Se vaatii puuttumista olemassa oleviin putkistoihin (haarojen asennus lähteen lähtöön ja paluuseen) ja yleensä myös sekoitusryhmän ja lauhtumisenestoventtiilin lisäämisen, jos niitä ei vielä ole.
Kuinka usein liitosten tiiviys on tarkistettava asennuksen jälkeen?
Alkuperäisen painekokeen (30 minuuttia ennen käynnistystä) lisäksi suositellaan kaikkien liitosten ja venttiilien silmämääräistä tarkastusta käytön ensimmäisten viikkojen jälkeen, kun järjestelmä on käynyt läpi useita lämpenemis- ja jäähtymissyklejä (lämpölaajeneminen rasittaa liitoksia eniten juuri tänä aikana). Sen jälkeen riittää tarkastus lämmitysjärjestelmän tavallisen vuosihuollon yhteydessä.
Pitääkö varaaja maadoittaa asennuksessa jotenkin erityisellä tavalla?
Teräsvaraaja ei itse vaadi erillistä maadoitusta tavallisen potentiaalintasauksen lisäksi, joka tehdään koko metalliselle lämmitysjärjestelmälle (yhdessä lämpöpatterien ja putkiston kanssa) voimassa olevien sähkötekniikan standardien mukaan. Jos järjestelmään kuuluu sähköinen säätö tai pumppuja, niillä on omat liitäntävaatimuksensa valmistajan ohjeiden mukaan.
Mitä tapahtuu, jos varoventtiili on alimitoitettu tai puuttuu?
Järjestelmän ylikuumetessa (esim. sähkökatko ja kiertovesipumpun pysähtyminen kiinteän polttoaineen kattilan käydessä) paine voi nousta hallitsemattomasti ja äärimmäisessä tapauksessa vaurioittaa varaajaa, putkistoa tai itse kattilaa. Oikealla avautumispaineella (tavallisesti 3 baria) varustettu varoventtiili on siksi jokaisen suljetun lämmitysjärjestelmän pakollinen osa, ei valinnainen lisävaruste.
Kannattaako asennuksessa laskea heti tulevan laajennuksen varalle, esimerkiksi lämpöpumpun?
Kyllä, jos edes pieni mahdollisuus tulevaan toisen lämmönlähteen lisäämiseen on olemassa, kannattaa jo ensimmäisessä asennuksessa valita varaaja, jossa on riittävä määrä liitäntöjä, ja jättää valmiiksi (tulpattuina) liitäntäkaulukset niille korkeuksille, joita toinen lähde tarvitsisi. Uusien liitäntäkaulusten jälkikäteen poraaminen tai hitsaaminen jo täytettyyn ja asennettuun varaajaan on huomattavasti monimutkaisempaa ja kalliimpaa kuin niiden valmistaminen etukäteen.
Aiheeseen liittyvää
- Kuinka valita lämmönvaraaja
- Minkä kokoinen lämmönvaraaja tarvitaan
- Lämmönvaraaja lämpöpumpulle
- Lämmönvaraaja kiinteän polttoaineen kattilalle
- Lämmönvaraajan eristys ja lämpöhäviöt
- Lämmönvaraajan suunnittelun yleisimmät virheet
Takaisin pääkategoriaan: Lämmönvaraajat
Onko sinulla kysyttävää lämmönvaraajan asennuksesta tai kytkennästä?
Etkö osaa päättää, mikä kytkentä sopii parhaiten lämmönlähteellesi, vai pohditko tiettyä tilannetta omassa kattilahuoneessasi? Kirjoita meille - neuvomme mielellämme.
