Eshop roka 2025 s vykurovacou technikou

Teflon

Kemiallisesti teflon on polytetrafluorieteeniä eli tetrafluorieteenin polymeeriä.
Polytetrafluorieteeni (lyhenne PTFE) on tetrafluorieteenin polymeeri, jonka valmisti ensimmäisenä kemisti Roy J. Plunkett DuPont-yhtiössä. Polytetrafluorieteeni tunnetaan erityisesti kauppanimellään teflon (Teflon). Muita polytetrafluorieteenin kauppanimiä ovat Dyneon™ PTFE (aiemmin Hostaflon™) ja Gore-Tex™ (PTFE-kalvot).

PTFE kuuluu polyhalogeeniolefiinien ryhmään, johon kuuluu esimerkiksi myös PCTFE eli polyklooritrifluorieteeni. Se luetaan kestomuoveihin, vaikka sillä on joitakin ominaisuuksia, jotka ovat tyypillisempiä kertamuoveille. PTFE:n sulamispiste on noin 327 °C, mutta sen ominaisuudet muuttuvat jo 260 °C:n lämpötilassa, ja yli 350 °C:ssa se alkaa hajota.

 

Historia

3D-malli PTFE-molekyylin osasta.
Vastoin yleistä väärää käsitystä, jonka mukaan PTFE kehitettiin vasta vuonna 1957 alkaneita avaruuslentoja varten, sen historia ulottuu vuoteen 1938. Silloin Roy J. Plunkett valmisti PTFE:tä sattumalta kokeillessaan tetrafluorieteeniä jääkaappien jäähdytysaineena. Plunkett unohti siirtää tetrafluorieteeniä (TFE) sisältävät painepullot yöksi kylmään. Seuraavaan päivään mennessä pullojen kaasu oli polymeroitunut osittain valkoiseksi kiinteäksi aineeksi – PTFE:ksi. PTFE:n teollinen valmistusprosessi on nimetty löytäjänsä mukaan vielä nykyäänkin. Se perustuu tetrafluorieteenin polymerointiin korkeassa paineessa initiaattoreiden (peroksidien) läsnä ollessa. Vuonna 1941 DuPont sai patentin PTFE:n valmistukseen, ja vuonna 1944 Teflonista tuli rekisteröity tavaramerkki.

PTFE:n ensimmäinen käytännön sovellus löytyi vuonna 1943: korroosiosuojaus atomipommin valmistuksessa. Sen kerros sentrifugeissa ja putkistoissa suojasi materiaalia erittäin syövyttävältä uraaniheksafluoridikaasulta (UF6). Myöhemmin ranskalainen kemisti Marc Grégoire päällysti kalastussiiman teflonkerroksella, minkä jälkeen siima purkautui nopeammin. Juuri hänen vaimonsa Colette keksi vuonna 1954, että teflonia voitaisiin käyttää kattiloiden ja paistinpannujen pinnoitteena.

 

Ominaisuudet

Teflonia käytetään paistinpannujen ja muiden keittiöastioiden pinnoitteena.
PTFE:llä on useita poikkeuksellisia ominaisuuksia:

PTFE on lähes reagoimaton. Vahvat hapot, kuten kuningasvesi, eivät reagoi PTFE:n kanssa lainkaan. Syynä ovat hiili- ja fluoriatomien väliset erittäin vahvat sidokset, sillä fluori on alkuaine, jolla on suurin elektronegatiivisuus (x = 4,0), ja se muodostaa hiilen (x = 2,5) kanssa hyvin polaarisen ja vakaan sidoksen. Tähän mennessä tunnetaan vain muutamia yhdisteitä, jotka pystyvät hajottamaan PTFE:tä kemiallisesti – esimerkiksi sula natrium tai fluori.
PTFE:n liukukitkakerroin on hyvin pieni (f(teräs–teflon) = 0,04). Kaksi PTFE-pintaa liukuu toisiaan vasten yhtä hyvin kuin kaksi jääpintaa. Lisäksi kerroin on lähes sama sekä lepo- että liiketilassa, joten kappaleen siirtyminen levosta liikkeeseen on hyvin vaivatonta.
PTFE:stä valmistettuun pintaan ei tartu juuri mikään, koska sen pintaenergia on muihin materiaaleihin verrattuna äärimmäisen pieni.
Tiheys: 2,1–2,3 g/cm³, kovuus Shore D 55–D 60
Hyvä kestävyys korotettuja lämpötiloja, kaikkia happoja, emäksiä, alkoholeja, ketoneja, öljyjä ym. vastaan. PTFE:tä voidaan käyttää 260 °C:n lämpötilaan asti ominaisuuksien muuttumatta (400 °C:ssa pyrolyysi tuottaa myrkyllisiä yhdisteitä, esimerkiksi karbonyylifluoridia COF2). PTFE kestää pakkasta −200 °C:seen asti ja on fysiologisesti täysin inertti.
Suuri lämpölaajenemiskerroin; faasimuutokseen trikliinisestä kidehilasta heksagonaaliseen 19 °C:ssa liittyy tilavuuden muutos.
Palamaton; voimakkaassa kuumuudessa hajoaa, jolloin syntyy fluorivetyä; kaasumaiset palamistuotteet ovat myrkyllisiä ja voivat aiheuttaa ihmiselle niin sanotun teflonkuumeen.
Taitekerroin noin 1,34 – vain vähän eri kuin vedellä (1,333).

Vytvořil Shoptet | Design Shoptak.cz.