Eshop roka 2025 s vykurovacou technikou

emali

Emali eli emalilasite (muita nimityksiä: lasite, kuorrute, glasyyri) on suojaava ja/tai koristava lasimainen pinnoite, joka levitetään sulana taide- tai käyttöesineisiin, jotka on valmistettu:

  • metallista (esim. kattiloissa, katukilvissä, lämminvesivaraajissa ja koristeellisissa pesualtaissa),
  • keraamisesta materiaalista (ks. lasite (keramiikka)),
  • lasista (emalilasi)
  • tai harvoin kivestä.

Määritelmästä ja nimityksistä tarkemmin alla.

Emalin levittämistä kutsutaan emaloinniksi. Emalin levittämiseen keskittyvää taiteenalaa kutsutaan emalitaiteeksi.

 

 

Määritelmä ja nimitykset

Emali (muita nimityksiä: emalilasite, lasite, kuorrute, glasyyri) on laajassa merkityksessä lasimainen (lasinen tai osittain kiteinen) pinnoite (yleensä metallioksideilla värjätty) metallista, keraamisesta materiaalista, lasista tai harvoin kivestä valmistetuissa taide- tai käyttöesineissä (tai teknisissä esineissä). Se levitetään sulana, ja se koristaa ja/tai parantaa käyttöominaisuuksia ja/tai suojaa. Taiteessa emali tarkoittaa myös tämän pinnoitteen levittämiseen perustuvaa taidetekniikkaa.

 

Suppeammissa merkityksissä näillä viidellä mahdollisella nimityksellä tarkoitetaan joskus joko (i) vain edellä mainittua pinnoitetta taide-esineissä (ja taidetekniikkaa) tai (ii) vain käyttöesineissä (tai teknisissä esineissä) (etenkin metallisissa tai keraamisissa tai vain metallisissa) tai (iii) vain metallissa tai (iv) vain keraamisessa materiaalissa. Usein näille yksittäisille suppeammille merkityksille (i–iv) suositaan kuitenkin tiettyjä nimityksiä edellä mainitusta viiden synonyymin joukosta; tarkemmin sanottuna: laajassa merkityksessä taide-esineiden emalista ja taidetekniikasta käytetään useimmiten nimitystä taide-emali, ja on syytä huomata, että 1800-luvun loppuun asti emalia esiintyi laajassa merkityksessä vain taide-esineissä. Käyttöesineiden (tai teknisten esineiden) (etenkin metallisten tai keraamisten) emalista käytetään sen sijaan useimmiten nimitystä emali (jotkut kirjoittajat haluavat kuitenkin rajata tämän sanan metallisiin käyttöesineisiin), ja on syytä huomata, että emaloituja käyttöesineitä on ollut käytännössä vasta 1800-luvun lopusta lähtien. Toinen mahdollisuus on käyttää nimitystä emali kaikkien metalliesineiden emalista, nimitystä lasite tai kuorrute keraamisten esineiden emalista ja nimitystä taide-emali lasin emalista. Šalingit (esim. teoksissa Rakennusalan tietosanakirja ja Suuri sivistyssanakirja) ja eräät muutkin lähteet ovat olleet (ja ovat) sitä mieltä, että taide-emaliin viittaavaa nimitystä ei pitäisi käyttää lainkaan tämän artikkelin aiheesta (se on siis virheellinen), vaan sen sijaan pitäisi käyttää nimityksiä emali metalliesineille ja lasite keraamisille esineille (muut materiaalit ja taiteen ala jäävät avoimeksi kysymykseksi).

 

Emali metalleissa[28][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emali on piipitoinen sula, joka on sukua lasille mutta myös posliinille ja joka muodostaa metallin pintaan yhtenäisen, sileän ja kiiltävän suojakerroksen. Sen polttolämpötila uunissa on tarkalleen lasin ja posliinin rajalla. Vaikka emali on haurasta, se kestää satoja vuosia ilman, että sen väri tai kiilto muuttuu. Emaloituja kylttejä valmistetaan edelleen katujen ja talonnumeroiden merkitsemiseen.

Alun perin emalointia käytettiin pääasiassa korujen koristeena, myöhemmin myös valuraudan ja peltien pintakäsittelynä, joka suojasi niitä korroosiolta ja säältä.

Historia

Emalointitekniikkaa käytettiin jo Kaukoidän muinaisissa maissa (Japani, Intia, Kiina sekä Egypti). Emalin käytössä tapahtui merkittävä käänne Bysantin aikana, jolloin sillä koristeltiin reliefejä jotka oli tehty metalleista. 400- ja 600-luvuilla jaa. emalointitekniikka levisi myös Eurooppaan. [27]

Emalia on käytetty metallien pintakäsittelynä 1800-luvulta lähtien (etenkin 1800-luvun jälkipuoliskolta). Ensin emaloitiin rautaisia vesiastioita, sitten myös paistinpannuja, sankoja ja jopa kokonaisia valurautaisia kylpyammeita. Emaloidut astiat kestivät ruostetta, ja niitä voitiin koristella keraamisilla väreillä.

 

Emalia levitettiin sirottelemalla kuivaa emalia siivilän läpi tai myöhemmin kastamalla märkään emalilietteeseen, joka oli käytännössä veteen sekoitettua emalijauhetta. Ennen polttoa emali piti kuivattaa huolellisesti. Metalliin poltettavan emalin polttolämpötila on 750 – 850 °C, ja vaikutusaika on hyvin lyhyt. Keraamisten värien polttolämpötila emaliin on 700 – 750 °C.

Vytvořil Shoptet | Design Shoptak.cz.