Polypropeeni
Polypropeeni eli polypropyleeni (lyhenne PP tai POP) on polyolefiinien ryhmään kuuluva kestomuovinen polymeeri, jota käytetään monilla aloilla, kuten elintarviketeollisuudessa, tekstiiliteollisuudessa ja laboratoriovälineissä. Sitä myydään kauppanimillä Tipplen, Tatren jne.
Polypropeenilla on erittäin hyvä kemiallinen ja mekaaninen kestävyys. Sillä on muovien kansainvälinen tunnistenumero 5. Vuonna 2001 polypropeenin vuotuinen maailmanlaajuinen tuotanto oli 30 miljoonaa tonnia.
Kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet
Useimpien kaupallisesti käytettyjen polypropeenien kiteisyysaste on matalapainepolyeteenin (HDPE) ja korkeapainepolyeteenin (LDPE) välillä. Sama koskee kimmomoduulia (noin 1 450 N/mm²). Yleisesti polypropeenilla on paremmat fysikaalis-kemialliset ominaisuudet kuin polyeteenillä. Polypropeenin haittana on, että se haurastuu matalissa lämpötiloissa. Sitä voidaan käyttää 100–110 °C:n lämpötilaan asti, ja 160–165 °C:n lämpötilassa kiteet alkavat sulaa.
Polypropeenin moolimassa on keskisuuri, ja siitä voidaan valmistaa suuri määrä kopolymeereja, joilla sen fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia voidaan muokata — usein käytetään esim. täyteaineita (talkki, liitu, lasikuidut). Polypropeenin tiheys riippuu monesta tekijästä, erityisesti kiteisyysasteesta; se vaihtelee 0,895 g/cm³:stä 0,92 g/cm³:iin (se on käytännössä yksi kevyimmistä muoveista).
Valmistus
Polypropeenin valmistuksessa on tärkeää ymmärtää makromolekyylien taktisuuden ja syntyvän polymeerin ominaisuuksien välinen yhteys. Vierekkäisten monomeerien metyyliryhmien keskinäisellä suuntautumisella on suuri vaikutus polypropeenin kykyyn kiteytyä.
Toisin kuin muita vinyyliryhmän sisältäviä polymeereja, polypropeenia ei valmisteta radikaalipolymeroinnilla. Sellainen menetelmä johtaisi metyyliryhmien satunnaiseen suuntautumiseen — syntyy niin sanottua ataktista polypropeenia, joka on amorfista. Amorfinen polypropeeni on heikkoa ja rakennemateriaalina lähes käyttökelvotonta.
Suurin osa nykyään tuotetusta polypropeenista valmistetaan titaanikloridien toimiessa katalyytteinä, jolloin syntyy isotaktista polypropeenia.
