eristys
Eristys (tai joissakin merkityksissä myös eristäminen) voi tarkoittaa:
- yleisesti:
- erottamista, erillään oloa
- eristyneisyyttä
- rakentamisessa ja tekniikassa:
- laitetta tai käytännön toimenpidettä, joka suojaa jotakin ei-toivotuilta vaikutuksilta (lämpötilan muutoksilta (kuumuudelta, kylmyydeltä), kosteudelta, vedeltä, ääneltä, melulta, tulipalolta, syövyttäviltä aineilta, tärinältä, ilman tunkeutumiselta ja vastaavilta), ks. esim. lämmöneristys, kosteuseristys, meluneristys, kylmäeristys, äänieristys, betonin kiteinen eristys, palosuojaus, tärinäneristys
- toimintaa, jonka tavoitteena on suojata jotakin ei-toivotuilta vaikutuksilta (erityisesti edellä mainittujen laitteiden avulla)
- sähkötekniikassa:
- johdinta suojaavaa vaippaa, ks. eriste (sähkötekniikka)
- lyhyesti mikropiirin eristystä
- tietotekniikassa: yhtä tietokantojen ominaisuuksista, ks. eristyneisyys (tietokanta)
- kemiassa: aineen erottamista aineryhmästä tai seoksesta, ks. eristäminen (kemia)
- biologiassa:
- tartuntataudin aiheuttajan fyysistä erottamista (talteenottoa), ks. eristäminen (taudinaiheuttajan erottaminen)
- mikrobiologiassa: soluryhmän erottamista aseptisissa olosuhteissa ja sen kasvattamista keinotekoisilla kasvualustoilla, ks. eristäminen (solujen kasvatus)
- eläintieteessä: eläinpopulaation alueellista erillisyyttä lajin muista yksilöistä, ks. eristyneisyys (eläintiede)
- kasvitieteessä ja genetiikassa: suojaamista ei-toivotulta risteytymiseltä, ks. eristäminen (risteytymisen esto)
- genetiikassa: yhtä lajiutumisen tekijöistä, ks. isolaatio (lajiutuminen)
- lääketieteessä: (toimenpidettä) vaarallisesti sairaiden erottamiseksi muusta väestöstä tai vastaavaa erillistä tilaa/huonetta/rakennusta, synonyymi: eristys, (tilasta myös) eristyshuone, ks. eristys (sairaat)
- vankeinhoidossa: erillistä tilaa/huonetta/rakennusta vankien erottamiseen ja eristämiseen, synonyymi: eristys, eristyssellit, ks. eristys (vangit)
- psykologiassa:
- yksilön sosiaalista erillisyyttä muista ihmisistä, joka johtaa yksinäisyyden kokemukseen, ks. eristyneisyys (psykologia)
- psykoanalyysissä: erästä puolustusmekanismin muotoa, ks. eristäminen (psykoanalyysi)
- sosiologiassa: lyhyesti sosiaalista eristäytyneisyyttä (kontaktien puuttumista ihmisiin, erityisesti niihin, joille yksilö antaa sosiaalista merkitystä)
- politiikassa (erityisesti valtiosta): liittolaisten puuttumista ja/tai osallistumattomuutta mihinkään kansainvälisiin ryhmiin, ks. myös isolationismi
