Lämpövarasto vs. lämminvesivaraaja
Akumulaatiosäiliö vastaan lämminvesivaraaja: mikä on ero ja miksi ne eivät ole sama asia
Lähes joka viikko atria.fi -sivustollamme törmäämme samaan väärinkäsitykseen: asiakas tilaa "suuren vesisäiliön" ja tarkoittaa joko akumulaatiosäiliötä tai lämminvesivaraajaa – vaikka molemmat laitteet näyttävät ulkoisesti samankaltaisilta (sylinterimäinen terässäiliö, eristys, useita liitäntöjä), niiden tehtävät ovat täysin erilaiset. Näiden kahden komponentin sekoittaminen lämmitysjärjestelmän suunnittelussa on yksi yleisimmistä syistä siihen, että ihmiset valittavat vuosien käytön jälkeen lämpimän veden puutteesta, liian usein käynnistyvästä ja sammuvasta lämmityskattilasta tai päinvastoin, akumulaatiosäiliöstä, jota ei koskaan hyödynnetä täysimääräisesti. Tässä artikkelissa selitämme eron käytännössä, todellisilla luvuilla ja tyypillisissä käyttötilanteissa, ilman että yritämme myydä sinulle mitään – meillä ei tällä hetkellä ole varastossa tavaraa akumulaatiosäiliöiden kategoriassa, joten voimme keskittyä puhtaasti siihen, että ymmärrät periaatteen ja osaat tehdä oikean päätöksen, kun ostat laitteen mistä tahansa.
Mitä akumulaatiosäiliö on ja mihin se järjestelmässä käytetään
Akumulaatiosäiliö (joskus kutsutaan myös "tasauks säiliöksi" tai englanniksi "buffer tank") on eristetty terässäiliö, joka on täytetty lämmitysvedellä ja toimii lämmön varastona itse lämmityspiirille – eli pattereille, lattialämmitykselle tai ilmanvaihtolaitteille. Se ei ole juomavettä eikä siitä koskaan oteta vettä suoraan peseytymiseen tai suihkuun. Sen ainoa tehtävä on kerätä lämmityslähteen (lämmityskattilan, lämpöpumpun, takkasydämen lämmönvaihtimella, aurinkokeräimien) tuottama lämpö ja luovuttaa sitä vähitellen lämmitysjärjestelmään kotitalouden ajankohtaisen tarpeen mukaan.
Tyypillinen akumulaatiosäiliön koko tavalliselle omakotitalolle on 500–1 500 litraa. Kiinteää polttoainetta (puu, hiili) käyttävissä lämmityskattiloissa suositellaan yleensä 800–1 000 litraa polttoaineen täyttömäärää kohti, jotta lämmityskattila voi palaa täydellä teholla ja ylimääräinen lämpö varastoituu sen sijaan, että se karkaisi savupiipun kautta tehottoman palamisen yhteydessä. Lämpöpumpuissa valitaan pienempi tilavuus, yleensä 200–500 litraa, koska tässä on kyse enemmän piirien hydraulisesta erottamisesta ja kompressorin käynnistysten vähentämisestä kuin todellisesta pitkäaikaisesta lämmön varastoinnista.
Tärkeä ominaisuus akumulaatiosäiliössä on niin sanottu lämpötilakerrostuminen – lämpimämpi vesi pysyy luonnollisesti ylhäällä, kylmempi alhaalla, ja oikein suunniteltu liitäntäjärjestelmä (useita sisään- ja ulostuloja säiliön eri korkeuksilla) hyödyntää tätä kerrostumista varmistaakseen, että lämmönlähde imee aina kylmintä vettä alhaalta ja lämmityspiiri ottaa lämpimintä vettä ylhäältä. Tämän ansiosta akumulaatiosäiliö voi toimia laajalla lämpötila-alueella, yleensä 35 °C:sta (matalalämpöinen lattialämmitys) 80–85 °C:een (patterit kiinteää polttoainetta käyttävässä lämmityskattilassa intensiivisen palamisen aikana).
Mitä lämminvesivaraaja on ja mihin se käytetään
Lämminvesivaraaja (yleisesti kutsutaan myös boileriksi, vaikka teknisesti "boiler" tarkoittaa enemmän sähkölämmitintä) on säiliö, jossa lämmitetään ja varastoidaan juomavettä, joka on tarkoitettu suoraan kotitalouden käyttöön – suihkuun, kylpyyn, astioiden pesuun, pyykinpesuun. Toisin kuin akumulaatiosäiliö, lämminvesivaraaja on valmistettu materiaalista, joka soveltuu kosketukseen juomaveden kanssa (yleisimmin emaloitu teräs tai ruostumaton teräs) ja sen on täytettävä hygienianormit, mukaan lukien suojaus legionellabakteerin kasvua vastaan.
Juuri legionella on syy siihen, miksi lämminvesivaraaja ei voi toimia samalla laajalla lämpötila-alueella kuin akumulaatiosäiliö. Tämä bakteeri lisääntyy parhaiten lämpötiloissa 25–45 °C ja siksi on välttämätöntä, että lämminvesivaraaja saavuttaa säännöllisesti (suositellaan vähintään kerran viikossa, monet järjestelmät tekevät sen automaattisesti kerran yössä) vähintään 60 °C:n lämpötilan koko tilavuudeltaan, ihannetapauksessa lyhytaikaisesti myös 65–70 °C:n lämpötilan, jotta mahdolliset bakteerit tuhoutuvat luotettavasti. Tavallinen lämminvesivaraajan käyttölämpötila on 55–60 °C, mikä on myös lämpötila, jossa vesi on miellyttävä sekoittaa kylmän veden kanssa käytettäessä.
Tyypillinen lämminvesivaraajan koko omakotitalolle riippuu henkilömäärästä ja kotitalouden tavoista: 2–3 henkilölle riittää 120–150 litraa, tavalliselle neljän hengen perheelle suositellaan 150–200 litraa, suuremmille kotitalouksille, joissa on useita kylpyhuoneita tai kylpyamme, 200–300 litraa. Epäsuorasti lämmitettävissä lämminvesivaraajoissa (lämmönvaihtimella, joka on liitetty lämmityskattilaan tai lämpöpumppuun) tärkeäksi parametriksi tulee myös lämmönvaihtimen pinta-ala, joka määrää, kuinka nopeasti säiliö pystyy lämpenemään uudelleen suuren vedenoton jälkeen (esimerkiksi kylpyammeen täyttämisen jälkeen).
Keskeiset erot yhteenvedettuna
Seuraava taulukko tiivistää tärkeimmät erot molempien laitteiden välillä, kuten olemme niitä edellä kuvailleet:
| Kriteeri | Akumulaatiosäiliö | Lämminvesivaraaja |
|---|---|---|
| Tarkoitus | lämmönlähteen tehon tasoitus | lämpimän veden valmistus |
| Veden sisältö | lämmitysvesi (suljettu piiri) | juomavesi (virtaus) |
| Materiaali | tavallinen teräs | emaloitu tai ruostumaton teräs |
| Hygieniavaatimukset | ei vaatimuksia | suojaus legionellaa vastaan |
| Tavallinen lämpötila | lämmityskäyrän mukaan | 55–60 °C |
Laitteiden sekoittaminen ei ole mahdollista – akumulaatiosäiliötä ei voida käyttää juomaveden valmistukseen ja päinvastoin, lämminvesivaraaja ei sovellu lämmönlähteen tehon tasoitukseen. Järjestelmän suunnittelussa on siksi aina otettava huomioon, että saatat tarvita molempia laitteita samanaikaisesti, kummallakin omalla tarkoituksellaan.
Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?
Etkö tiedä mitä valita tai ratkaisetko tiettyä tilannetta kotona? Ota yhteyttä – autamme mielellämme.
