Kondensoiva kaasukattila ja lattialämmitys – sopiva yhdistelmä
Kondensoiva kaasukattila ja lattialämmitys – miksi juuri tämä yhdistelmä toimii parhaiten
Asiakkaalta kysytään usein, mihin lämmitysjärjestelmään kondensoiva kaasukattila sopii parhaiten. Vastaus on lähes aina sama: matalalämpöiseen lattialämmitykseen. Tämä ei ole vain markkinointikikka – sen taustalla on todellinen fysiikka ja lukuisat toteutukset, joissa tämä yhdistelmä on osoittautunut toimivaksi. Tässä artikkelissa käymme läpi, miksi näin on, mitkä edellytykset on täytettävä, mitä virheitä suunnittelussa tehdään ja mitä sinun tulisi tietää ennen kuin asentaja päästää ensimmäisen veden putkiin.
Jos vielä mietit, kannattaako sinun hankkia kondensoiva kaasukattila, tutustu myös artikkeliimme Kondensoiva vs. perinteinen kaasukattila – kannattaako kondensointiin panostaa – siinä selitetään kondensointiprosessin perusteet ja investoinnin takaisinmaksuaika. Tässä oletamme, että olet jo valinnut tai vakavasti harkitset kondensoivaa kaasukattilaa ja haluat tietää, miten se yhdistetään parhaiten lattialämmitykseen.
Miten kondensointi toimii ja miksi se tarvitsee matalan paluulämpötilan
Kondensoiva kaasukattila saa lisäenergiaa jäähdyttämällä savukaasut kastepisteen alle – yleensä noin 54–57 °C maakaasulla. Kun höyry tiivistyy, se vapauttaa piilevää kondensaatiolämpöä, joka muuten menisi savupiipun kautta hukkaan. Juuri tässä piilee korkeamman hyötysuhteen salaisuus – yleensä 97–109 % polttoaineen alemman lämpöarvon mukaan.
Avainasemassa näiden hyötysuhteiden saavuttamisessa on kuitenkin se, että kattilaan palaavan veden (paluulämpötila) on oltava riittävän alhainen – ihannetapauksessa alle 45 °C, ja mitä alempi, sitä parempi. Tässä kohtaa lattialämmitys tulee mukaan: sen tavallinen käyttölämpötila on 30/25 °C (lähtö/paluu) pieni- ja keskikokoisten lämpöhäviöiden tiloissa, tai 35/28 °C tai 40/30 °C vanhemmissa tai huonommin eristetyissä rakennuksissa. Paluulämpötila pysyy siis selvästi kastepisteen alapuolella, kondensointi tapahtuu jatkuvasti ja kattila toimii maksimaalisella hyötysuhteella.
Diagrammista selviää yksinkertainen totuus: perinteiset lämpöpatterit toimivat 60–80 °C:n lämpötiloilla ja 50–70 °C:n paluulämpötiloilla. Näillä arvoilla kondensoiva kaasukattila kondensoi vain satunnaisesti – esimerkiksi yöllä, kun lämmitystä lasketaan tai siirtymäaikana. Lattialämmitys puolestaan varmistaa jatkuvan kondensoinnin koko lämmityskauden ajan.
Lattialämmitys – järjestelmän perusteet
Lattialämmitys on putkista tai letkuista koostuva järjestelmä, joka asennetaan lattarakenteeseen. Putkissa kiertää lämmintä vettä. Lämpö leviää pääasiassa säteilynä lattapinnasta ylöspäin, mikä on ihmiselle luonnollisin tapa – lattian lämpötila on jalkojen kohdalla hieman korkeampi ja laskee korkeuden mukaan. Verrattuna lämpöpattereihin, joissa lämmin ilma nousee kattoon ja luo konvektiovirtoja, lämmön jakautuminen on tasaisempaa ja myös pölyä aiheuttamatta.
Putket asennetaan spiraali- (liman) tai meander-kuvioon lämpöeristeen päälle ja valetaan yleensä 65–80 mm paksuun betonivaluun tai anhydriittitasoitteeseen putkien päälle. Putket ovat PEX- (ristisidottu polyeteeni), PERT-materiaalia tai komposiitteja – tyypillinen halkaisija on 16, 17 tai 20 mm. Putkien välinen etäisyys on 100–300 mm huoneen lämpökuorman ja lattiatyypin mukaan.
Jakotukki ja sekoitusyksikkö – järjestelmän sydän
Lattialämmitysjärjestelmä kytketään kaasukattilaan jakotukin (monoliitti) kautta – metallinen lohko (messinki, ruostumaton teräs) useilla lähdöillä eri piireille. Jokaisella piirillä (huoneella) on oma venttiili, virtausmittari ja termomoottori. Jakotukki mahdollistaa lämmityksen säätämisen erikseen jokaisessa huoneessa ja huonetermostaattien liittämisen.
Kaasukattilan ja jakotukin väliin asennetaan sekoitusyksikkö (3-tieventtiili + pumppu), joka sekoittaa kaasukattilan kuumaa vettä paluuveden kanssa ja pitää lattialämmitykseen menevän veden lämpötilan halutulla tasolla. Tämä on tärkeä yksityiskohta – kaasukattila voi toimia korkeammilla lämpötiloilla (esim. 55 °C lämpimän veden valmistusta varten), mutta lattialämmitykseen vesi johdetaan sekoitettuna 30–40 °C:seen.
Kuvassa näkyy, että lämmityskattila voi toimia omalla lämpötila-asetuksellaan (esimerkiksi 55 °C lämpövaraajassa olevan käyttöveden lämmitykseen tai yhdistelmäjärjestelmässä lämpöpattereiden kanssa), mutta lattialämmitykseen menevä vesi on aina sekoitettua ja rajoitettua. Tämä periaate suojaa lattiaa ylikuumenemiselta – useimmat lattialämmitysjärjestelmien standardit ja valmistajat rajoittavat lattian maksimipintalämpötilan 29 °C:seen asuintiloissa ja 35 °C:seen kylpyhuoneissa ja reunavyöhykkeillä.
Kondensoivan kaasukattilan ja lattialämmityksen yhdistelmän edut
1. Maksimaalinen energiatehokkuus
Tämä on vahvin argumentti. Kondensoiva kaasukattila toimii lattialämmityksen kanssa koko vuoden ympäri hyötysuhdeella, joka käytännössä saavuttaa 100–106 % (polttoaineen alemman lämpöarvon mukaan). Perinteisillä lämpöpattereilla, joiden lämpötilat ovat 70/55 °C, tämä on käytännössä 88–94 %. 10–15 %:n ero vuotuisessa kaasun kulutuksessa ei ole merkityksetön – talossa, jonka kaasun kulutus on 1 500 m³ vuodessa, tämä voi tarkoittaa 150–200 €:n säästöä.
2. Lämmön tasaisuus ja miellyttävyys
Lattialämmityksen säteilylämpö kattaa koko huoneen. Ei kylmiä nurkkia, ei kuumia kohtia lämpöpattereiden läheisyydessä. Allergiasta kärsiville on etua myös minimaalisesta ilman kierrosta (ja siten pölyn leviämisestä). Ergonomisesti säteilylämpö alhaalta on fysiologisesti optimaalinen – lämmin lattia vaikuttaa jalkoihin, joissa sitä eniten tuntee.
3. Alhaisempi veden lämpötila = pidempi komponenttien käyttöikä
Alhaisempi käyttölämpötila tarkoittaa pienempää lämpörasitusta tiivisteille, kalvo paisunta-astioille, muoviputkille lattialämmityksessä ja itse kattilan lämmönvaihtimelle. Lattialämmitysjärjestelmä lämpöpattereiden sijaan voidaan oikealla asennuksella ja säännöllisellä huollolla käyttää ongelmitta 25–30 vuotta.
4. Estetiikka ja tilansäästö
Lämpöpattereita ei tarvita, seinät ovat vapaita. Tämä on hyödyllistä sisustuksessa – voit sijoittaa huonekalut minne tahansa (vaikka on muistettava, että huonekalut ilman jalkoja ja täydellä pohjapinnalla eivät ole sopivia, koska ne estävät lämmön leviämistä). Kattilahuoneessa tai teknisessä tilassa oleva kattila ei ole näkyvillä.
5. Mahdollisuus kesäaikaiseen viilennykseen (käänteinen toiminta)
Jotkut lattialämmitysjärjestelmät mahdollistavat kesäaikaisen viilennyksen – putkissa virtaa jäähdytettyä vettä (esimerkiksi lämpöpumpusta tai jäähdyttimestä) ja lattia säteilylämmön avulla viilentää tilaa. Kondensoivan kaasukattilan kanssa tämä ei toimi, mutta jos suunnittelet hybridijärjestelmää (kattila + lämpöpumppu), lattia on siihen ihanteellinen.
Mihin kannattaa kiinnittää huomiota järjestelmän suunnittelussa
Lämpöeristys putkien alla
Yleisin virhe, jonka näemme asiakkaiden projekteissa: riittämätön lämpöeristys lattialämmitysjärjestelmän alla. Jos eristystä ei ole, putkien lämpö karkaa myös alaspäin (alla olevan kerroksen kattoon, maaperään), eikä vain ylöspäin huoneeseen. Tulos: korkeampi kulutus, heikompi mukavuus. Standardi SFS-EN 1264 määrää eristyksen minimipaksuudet – betonipohjalla maaperällä on se yleensä 100–150 mm EPS:ää tai XPS:ää, välipohjarakenteessa 20–40 mm.
Pinta ja sen paksuus
Putkien päällä oleva pinta (suojaus) vaikuttaa järjestelmän vasteaikaan ja lämmön tasalaiseen jakautumiseen. Sementtipohja yleensä 45–65 mm putkien päällä, anhydriittipohja 35–50 mm. Pienempi paksuus = nopeampi vaste, putkien jälki näkyvämpi. Suurempi paksuus = hitaampi vaste, tasaisempi pinta. Useimmissa omakotitaloissa anhydriitti 40 mm:n paksuudella on hyvä kompromissi.
Hydraulinen tasapainotus
Jokaisella lattialämmityspiirillä on erilainen hydraulinen vastus (eri pituus, halkaisija, muoto). Ilman virtausmittareilla ja säätöventtiileillä jakotukissa veden virtaus keskittyy lyhyimpiin piireihin ja pidemmät piirit jäävät alilämmitetyiksi. Tämä on yksi yleisimmistä reklamaatioiden syistä – ”toisessa huoneessa on lämmin, toisessa kylmä”. Ratkaisu: ammattilaisen tekemä hydraulinen tasapainotus järjestelmän käyttöönoton yhteydessä, tai tasapainottavien pumppujen asennus.
Termostaattinen säätö
Lattialämmityksellä on korkea lämmön varastoitumiskyky – järjestelmä lämpenee hitaasti (30–90 minuuttia, riippuu pintojen paksuudesta) ja reagoi hitaasti sammutukseen. Siksi ohjelmoitavat huonetermostaatit ja vyöhykkeet ovat avainasemassa. Kondensoiva kaasukattila ulkolämpötilaohjatulla säädöllä (säätö ulkolämpötilan mukaan) toimii hyvin lattialämmityksen kanssa – kattila säätää tehon ennakoiden oletettua lämmöntarvetta, jolloin vältetään ylikuumeneminen ja tarpeettomat päälle- ja sammutusjaksot.
Diagrammista on selvää, että ulkolämpötilaohjaus pitää huonelämpötilan paljon tasaisempana ilman suuria heilahteluita. Lattialämmitykselle tämä on ihanteellinen tapa hallita – järjestelmän korkean lämmön varastoitumiskyvyn vuoksi vältytään ylikuumenemiselta. Lisätietoja kattilan valinnasta säätöominaisuuksien suhteen löydät artikkelista Miten valita kondensoiva kaasukattila – mihin kannattaa keskittyä ennen ostoa.
Yhdistelmäjärjestelmä: lattialämmitys + lämpöpatterit
Käytännössä törmäämme melko usein niin sanottuihin yhdistelmäjärjestelmiin, joissa lattialämmitys on alakerrassa ja lämpöpatterit yläkerrassa – tai joissa kylpyhuoneet on ratkaistu lattialämmityksellä ja muut huoneet lämpöpattereilla. Tämä on laillinen ratkaisu, mutta sillä on yksi merkittävä rajoitus: lämpöpatterit tarvitsevat korkeampia lämpötiloja, mikä vähentää kattilan kondensaatiota.
Ratkaisu on olemassa: asenna matalaenergiset paneelipatterit, jotka on mitoitettu lämpötiloille 45/35 °C perinteisten 70/50 °C:n sijaan. Tällaisilla pattereilla on oltava suurempi pinta-ala (suurempi koko tai enemmän elementtejä), mutta koko järjestelmä voi tällöin toimia yhdessä alhaisella lämpötilalla ilman erillistä sekoitusyksikköä jokaiselle vyöhykkeelle. Suunnittelussa kannattaa aina tehdä lämpöhäviölaskelma ja mitoittaa patterit matalille lämpötiloille – artikkeli Kuinka suuri kondensoivan kaasukattilan teho tarvitaan kotiini antaa lisätietoja tarpeiden laskemisesta.
Lattialämmitysputkistojen tyypit
Lattialämmitykseen on erilaisia putkia, joilla on erilaiset ominaisuudet:
- PEX-a (Engel): joustavin tyyppi, kestää jäätymistä, käyttöikä 50+ vuotta, sopii sekä märkä- että kuivajärjestelmiin
- PEX-b / PEX-c: edullisempi vaihtoehto, hieman vähemmän joustava, sopii kuitenkin useimpiin sovelluksiin
- PERT: polyeteeni, jolla on parannettu lämmönkestävyys, erittäin joustava, sopii lattialämmitykseen
- Komposiittiputket (PEX-AL-PEX): alumiininen keskiosa estää hapen diffuusiota (tärkeää vanhojen rautakomponenttien kanssa), jäykempi, vähemmän sopiva pienille taitepisteille
- Kupari putket: perinteinen, erinomainen lämmönjohtavuus, korkeampi hinta ja vaativampi asennus
Kondensoivien kaasukattiloiden alumiinisten lämmönvaihtimien kohdalla happipäästöjen diffuusio putkien seinämien läpi on herkkä aihe – happi aiheuttaa alumiinipintojen korroosiota. Putkissa tulisi olla happibarrieri (EVOH-kerros tai metallinen sisus). Jos järjestelmässä on vanhoja valurautaisia tai teräskomponentteja, happi ei ole ongelma vain kattilalle, vaan aiheuttaa myös ruostetta koko putkistossa – lämmönvaihtimen kautta järjestelmien erottaminen on tällöin hyvä ratkaisu.
Lämminvesivaraajan valmistus yhdistettynä lattialämmitykseen
Kondensoiva kaasukattila ja lattialämmitys ratkaisevat lämmityksen erinomaisesti, mutta lämpimän käyttöveden (LKV) valmistus vaatii huomiota. Kaksi yleistä ratkaisua:
1. Yhdistelmäkattila (läpivirtauslämmitin): Kattilassa on sisäänrakennettu lämmönvaihdin LKV:n lämmittämiseen läpivirtaustavalla. LKV:n käytön aikana prioriteetti vaihtuu automaattisesti lämmityksestä veden lämmitykseen. Etu: alhaisempi hankintahinta, pienempi tilausvara. Haitta: pidemmän käytön aikana (suuri perhe, iso kylpyamme) kapasiteetti voi olla rajoitettu; LKV:n lämmityksen aikana lämmitys ei tue, mikä ei ole ongelma lattialämmityksen hitauden vuoksi, mutta suurella LKV:n kulutuksella se on syytä harkita.
2. Kattila + lämminvesivaraaja: Kattila lämmittää varaston (yleensä 150–300 litraa) prioriteetilla, ja varasto toimittaa LKV:n. Etu: suuri määrä lämmintä vettä heti saatavilla, kattila toimii tehokkaasti pitkillä sykleillä. Haitta: tilaa vievä, korkeampi järjestelmän hinta, säännöllinen lämpötilan ylläpito yli 60 °C legionellojen kasvun estämiseksi.
Useimmille 3–5 henkilön perheille ja lattialämmitykselle suosittelemme 200 litran varastoa suoralla lämmityksellä (kierukka) yhdessä kattilan kanssa. Varasto lämpenee nopeasti yöllä (alhaiset sähkötariffit) ja päivällä lämmitys on prioriteetti.
Leikkauksesta näkyy, että oikea lämpöeristyskerros on välttämätön koko järjestelmän tehokkaalle toiminnalle – ilman sitä lämpö karkaa alaspäin ja järjestelmän on toimittava suuremmalla teholla saman vaikutuksen saavuttamiseksi.
Vanha talo lattialämmityksellä – kunnostus ja kattilan vaihto
Suhteellisen yleinen tilanne: asiakkaalla on talo, jossa lattialämmitys asennettiin 15–20 vuotta sitten. Alkuperäinen kattila (tavallinen kaasukattila tai vanhempi kondensoiva) on tullut tiensä päähän ja se on vaihdettava. Tässä muutamia asioita, jotka on tarkistettava ennen uuden kattilan valintaa:
- Putkiston kunto: PEX-putkien käyttöikä on 50+ vuotta, mutta on tarkistettava, onko putkissa happibarrieriä (tyypillistä ennen vuotta 2000) – happibarjerin puute ja uusi alumiininen kondensoiva lämmönvaihdin voivat olla ongelmallisia.
- Jakotukki ja moottorit: Vanhoilla moottoreilla (sähkötermiset toimilaitteet) on käyttöikä 10–15 vuotta. Kattilan vaihdon yhteydessä on hyvä tarkistaa ja tarvittaessa vaihtaa ne.
- Hydraulinen tasapainotus: Vuosien käytön jälkeen virtausnopeudet piireissä voivat muuttua (sedimentti, muuttunut säätö). Uusi kattila on hyvä tilaisuus koko järjestelmän uudelle tasapainotukselle.
- Kiertovesipumppu: Nykyaikaisissa kattiloissa on sisäänrakennettu EC-moottori (elektronisesti kommutoitava), joka on paljon energiatehokkaampi kuin vanhat pumput. Tarkista, onko ulkoinen pumppu (jos sellainen on) tarpeeton tai toimiiko se oikein uuden kattilan kanssa.
- Paisunta-astia: Vanhoissa järjestelmissä, joissa on suuri vesimäärä (lattialämmityksessä tyypillisesti 80–150 litraa perheasunnossa), paisunta-astian on oltava riittävän suuri. Uusissa kattiloissa on yleensä sisäänrakennettu 6–10 litraa, mikä ei riitä suurempaan järjestelmään. Ulkoinen 18–35 litran astia on yleinen lisäys.
Kunnostuksissa suositellaan myös koko järjestelmän huuhtelua ennen uuden kattilan asennusta – pitkäaikaisen käytön aiheuttamat sedimentit ja epäpuhtaudet voivat vahingoittaa kondensoivan kattilan herkkiä komponentteja (virtauksen tunnistin, pienen lämmönvaihtimen aukot). Magneettinen suodatin paluulinjassa on nykyään standardi jokaisessa kondensoivan kattilan asennuksessa. Lisätietoja huolto- ja ylläpitovaatimuksista löydät artikkelista Kondensoivan kattilan huolto ja ylläpito – kuinka usein ja mitä se sisältää.
Käytännön esimerkkejä
Esimerkki 1: Uudisrakennus, pienenergiastandardi
Talo 140 m², lämmöntarve 4,5 kW -12 °C:ssa. Lattialämmitys koko alueella (11 piiriä), anhydriittipohja, laatta alakerrassa ja parketti yläkerrassa. Kondensoiva kattila 8 kW, modulointi 20–100 %, lämminvesivaraaja 200 litraa. Lattialämmityksen syöttö/paluu 33/26 °C suunnittelutilanteessa. Vuotuinen maakaasun kulutus noin 900–1 100 m³, sisältäen LKV:n. Asiakas tyytyväinen – tasainen lämpö, ei valituksia lämpötilan vaihteluista.
Esimerkki 2: Vanhemman talon kunnostus vuosilta 1990
Talo 180 m², lattialämmitys asennettu vuonna 1998 PEX-putkilla ilman happibarrieriä. Vanha kaasukattila korvattiin kondensoivalla. Tarkastuksessa havaittiin, että uuden kattilan alumiininen lämmönvaihdin kesti vain 3 vuotta hapen vuoksi. Ratkaisu: korroosiosuoja-inhibiittorin ja magneettisen suodattimen lisäys, tai pitkäaikainen ratkaisu lämmönvaihtimella, joka erottaa kattilan piirin lattialämmityspiiristä. Oppitunti: kysy aina putkien tyyppiä olemassa olevassa järjestelmässä.
Esimerkki 3: Yhdistelmäjärjestelmä – lattia + patterit
Talo 220 m², alakerrassa lattialämmitys, yläkerrassa paneelipatterit. Asiakas halusi säilyttää vanhat patterit, jotka oli mitoitettu 75/60 °C:seen. Kondensoivan kattilan piti toimia 65–70 °C:ssa, mikä rajoitti kondensaatiota. Vuotuinen kulutus oli noin 12 % korkeampi kuin täydessä lattialämmitysjärjestelmässä. Suositus: vaihda patterit suurempiin, jotka on mitoitettu 45/35 °C:seen tulevassa kunnostuksessa.
Kondensaatio ja sen poisto lattialämmityksessä
Kondensoiva kaasukattila tuottaa hapanta kondensaattia (pH 3,5–5,5). Täydessä kondensaatiossa ja alhaisissa paluulämpötiloissa (esim. 28–30 °C) kondensaatin määrä on suurempi – tyypillisesti 1–3 litraa tunnissa täydellä teholla. Kondensaatin poisto on järjestettävä viemäriin, ja useimmissa asennuksissa Suomessa ei vaadita neutralointia (olosuhteet määrittelee paikallinen viemärilaitos). Varmuuden vuoksi on kuitenkin suositeltavaa asentaa neutralointisäiliö kalkkikivellä – näin vältytään mahdollisilta ongelmilta viemärilaitoksen kanssa. Lisätietoja tästä aiheesta löydät artikkelista Kattilan kondensaatti – miten se johdetaan oikein ja neutraloidaan.
Säätö ja „älykkäät” ominaisuudet – miten hyödynnät potentiaalin täysimääräisesti
Nykyaikaiset kondensoivat kaasukattilat tarjoavat laajat säätömahdollisuudet, jotka pääsevät oikeuksiinsa lattialämmityksen kanssa:
- Ulkolämpötilaohjattu säätö: Ulkolämpötila-anturi lähettää signaalin kattilalle, ja kattila säätää veden lämpötilaa jatkuvasti. Lämmitys reagoi säätöön sääolosuhteiden muutoksiin ennen kuin ne tuntuvat sisätiloissa – ihanteellinen hitaalle lattialämmitykselle.
- Vyöhykesäätö: Jokaisessa huoneessa oma termostaatti ja moottoriveto jakotukissa. Järjestelmä „tietää”, missä lämpöä tarvitaan ja missä ei. OpenTherm -kommunikaatioprotokolla mahdollistaa kattilan tehon muuttamisen todellisen tarpeen mukaan (jatkuva modulointi), eikä vain päälle- ja poiskytkemisen.
- Älytermostaatit ja WiFi-ohjaus: Kattilan liittäminen mobiilisovellukseen, mahdollisuus esilämmittää koti ennen saapumista, asettaa viikoittaisia ohjelmia ja seurata kulutusta.
- Adaptiivinen säätö: Jotkut järjestelmät oppivat kotitalouden tavoista ja esilämmittävät, jotta haluttu lämpötila saavutetaan juuri silloin, kun haluat.
Asennettaessa lattialämmitystä kondensoivan kaasukattilan kanssa suosittelemme aina investoimaan laadukkaaseen säätöön – investoinnin takaisinmaksuaika on nopea ja käyttömukavuus huomattavasti parempi. Kattila ilman ulkolämpötilaohjausta ja peruslämpötilatermostaatilla ei pysty hyödyntämään lattialämmityksen etuja tehokkaasti.
Yleisimmät kysymykset (UKK)
Voinko liittää kondensoivan kaasukattilan olemassa olevaan lattialämmitykseen ilman sekoitusventtiiliä?
Riippuu tilanteesta. Jos kattila on mitoitettu vain lattialämmitystä varten ja pystyy toimimaan suoraan 30–40 °C lämpötiloilla (mikä nykyaikaiset moduloivat kondensoivat kaasukattilat yleensä pystyvät), sekoitusventtiili ei ole välttämätön. Jos kattila kuitenkin palvelee myös lämpövesivaraajaa tai yhdistettyä järjestelmää radiaattoreiden kanssa, sekoitusventtiili on välttämätön lattian ylikuumenemisen estämiseksi ja oikean säädön varmistamiseksi. Asetukset on kuitenkin aina tarkistettava asennusliikkeen kanssa ennen järjestelmän käyttöönottoa.
Mikä on kondensoivan kaasukattilan kanssa käytettävän lattialämmityksen maksimilämpötila?
Lattialämmitysjärjestelmien valmistajat rajoittavat veden lämpötilan lattiaan 55 °C:seen (absoluuttinen maksimi äärimmäisissä olosuhteissa), mutta käytännössä lämpötilan ei tulisi pysyvästi ylittää 40–45 °C. Lattian pintalämpötila ei saa ylittää 29 °C asuintiloissa (standardi EN 1264) ja 35 °C kylpyhuoneissa. Kattila voi tuottaa vettä 60–80 °C lämpötilassa, joten sekoitusventtiili on lattian suojatoimi. Pitkäaikainen ylikuumeneminen aiheuttaa laattojen halkeamia, irtoamista ja putkien vaurioita.
Kannattaako lattialämmitys myös vanhan talon remontissa?
Kyllä, mutta kustannusten ollessa korkeammat ja kompromisseja tehtäen. Hyöty on suurin, kun lattian paksuus on vähintään 50 mm, mikä remontissa tarkoittaa lattian tason nostamista ja ovien, portaiden sekä kynnysten muokkaamista. On myös olemassa ohuita järjestelmiä (kuiva asennus, erikoisjärjestelmälevyt alle 30 mm), jotka rajoittavat lattian tason nostamista. Talon lämmönhukka tulisi vähentää (eristys, uudet ikkunat) ennen kuin lattialämmityksellä on järkeä – vanha talo, jossa on suuri lämmönhukka, ei pysty kattamaan tarvettaan pelkällä lattialämmityksellä ja lisälämmitystä tarvitaan (esim. kylpyhuoneen pyyhekuivain, infrapaneeli kylpyhuoneessa).
Miksi lattia on kylmä joissain huoneissa, vaikka kattila toimii?
Yleisin syy on hydraulinen epätasapaino – lyhyemmät putkistot ottavat suuremman virtauksen ja pidemmät jäävät ilman riittävää lämpimän veden virtausta. Syynä voi myös olla jumissa oleva moottoriveto jakotukissa (termostaattiventtiili on suljettu eikä avaudu) tai toimimaton huonetermostaatti, joka lähettää signaalin „riittävästi lämpöä” vaikka sitä ei ole. Ratkaisu vaatii virtausten tarkistamista jakotukissa, moottorivetojen toimivuuden ja termostaattien asetusten tarkistamista. Tämä on tyypillinen tilanne ensimmäisen käynnistyksen jälkeen kesän jälkeen tai kattilan vaihdon yhteydessä.
Voiko kondensoiva kaasukattila ja lattialämmitys toimia myös kesällä?
Lattialämmitystä ei käytetä lämmitykseen kesällä. Kondensoiva kaasukattila toimii kesällä vain lämpövesivaraajan lämmityksessä. Jotkut järjestelmät mahdollistavat „kesäisen jäähdytystilan” – putkissa virtaa jäähdytettyä vettä lämpöpumpusta tai ilmalämpöpumpun sisäyksiköstä. Kondensoiva kaasukattila ei itsessään mahdollista jäähdytystä, mutta osana hybridijärjestelmää (kaasukattila + lämpöpumppu) lattia on erinomainen jakoelementti myös jäähdytykselle. Kesällä suosittelemme aktivoimaan „kesäasetuksen” kattilassa – kattila siirtyy katkonaisuuteen vain lämpövesivaraajan lämmitykseen eikä säilytä lämmityskäyrien asetuksia.
Kuinka kauan kestää, ennen kuin lattialämmitys lämpenee pitkän tauon jälkeen?
Riippuu lattiapinnoitteen paksuudesta ja tyypistä. Anhydriittilattia 65 mm laatalla lämpenee noin 2–4 tunnissa, puulattialla hieman pidempään (puu on eriste). Sementtilattia on hitaampi. Pitkän tauon jälkeen (esim. useita päiviä järjestelmän ollessa sammutettuna) voi kestää 6–12 tuntia, ennen kuin koko lattiapinnoite saavuttaa käyttölämpötilan. Siksi lattialämmitys ei sovellu viikonloppuvannoihin epäsäännöllisellä käytöllä – silloin on parempi sähköinen lämmitysjärjestelmä nopealla vasteella. Jatkuva käyttö on kuitenkin etu – järjestelmä „pitää lämmön” myös kattilan lyhyen sammumisen aikana.
Lopputulos – miksi tämä yhdistelmä kannattaa
Kondensoiva kaasukattila ja lattialämmitys muodostavat teknologisesti edistyneimmän, energiatehokkaimman ja käyttömukavuuden kannalta parhaan yhdistelmän omakotitalojen lämmitykseen. Tämä ei ole sattumaa eikä muoti-ilmiö – se on seurausta fysiikan laeista, jotka yksinkertaisesti toimivat: matalalämpöinen jakojärjestelmä maksimoi kattilan kondensaatiopotentiaalin, mikä vähentää kaasun kulutusta ja käyttökustannuksia.
Kokemuksemme perusteella taloilla, joissa on tämä yhdistelmä ja oikein suunniteltu säätö, on 15–25 % alhaisempi kulutus verrattuna perinteiseen kaasukattilaan ja radiaattoreihin. Pitkällä aikavälillä (20+ vuotta) tämä tarkoittaa kymmeniä tuhansia euroja säästöjä. Investointi oikeaan suunnitteluun, laadukkaisiin komponentteihin ja ammattitaitoiseen asennukseen on siis aina kannattavaa.
Jos suunnittelet asennusta tai remonttia, suosittelemme lukemaan lisää aiheista Tietopankassamme – erityisesti Kondensoivan kaasukattilan asennus – mitä asennuksen on täytettävä, Savukaasujen poisto ja ilman syöttö kondensoivassa kaasukattilassa ja Yleisiä kysymyksiä kondensoivista kaasukattiloista, joista löydät vastauksia muihin käytännön tilanteisiin, joita saatat kohdata järjestelmän valinnassa ja käytössä.
Onko sinulla kysyttävää tästä aiheesta?
Etkö tiedä mitä valita vai ratkaisetko konkreettista tilannetta kotona? Ota yhteyttä – autamme mielellämme.
