Eshop roka 2025 s vykurovacou technikou

lämmitysjärjestelmä

Jokainen keskuslämmityksen lämmitysjärjestelmä koostuu lämmönlähteestä, lämmön jakeluun tarkoitetusta putkistosta ja lämmönluovuttimesta. Erityiset lämmitysjärjestelmät koostuvat lämmönlähteestä ja lämmönluovuttimesta, jotka on rakennettu samaan laitteeseen ja jotka sijaitsevat suoraan lämmitettävässä sisätilassa.

 

Lämmönluovutin luovuttaa ympäristöönsä tarvittavan lämpömäärän, jolloin huoneeseen saadaan optimaalinen sisälämpötila, joka määräytyy standardin STN EN 12831 tai käyttäjän tarpeen mukaan. Optimaalinen lämmitysjärjestelmä luo lämmitykselle taloudelliset edellytykset eli edullisen käytön, kohtuulliset investointikustannukset, materiaalien saatavuuden, helpon asennuksen ja huollon käytön aikana sekä mahdollisuuden esivalmistukseen. Ratkaisevia perusteita oikean lämmitysjärjestelmän valinnassa ovat käytön ominaisuudet, rakennuksen luonne ja tyyppi, sen lämpötekniset ja lämmönvaraavat ominaisuudet sekä järjestelmän säätömahdollisuus.

Rakennusten energiankulutuksen vähentämistä koskevat kokonaisvaltaiset vaatimukset liittyvät tiiviisti paitsi tekniseen ratkaisuun myös ympäristökuormitukseen ja taloudelliseen tehokkuuteen. Jokainen kohde on arvioitava useasta näkökulmasta ja erikseen. Rakennuksen energiankulutuksen määrää suuri joukko ulko- ja sisäympäristön reunaehtoja sekä niiden laitteiden käyttötapa, jotka huolehtivat rakennuksen sisäilmaston tarvittavasta laadusta. Nämä reunaehdot voidaan jakaa viiteen ryhmään:

  • ilmasto-olosuhteet,
  • rakennuksen arkkitehtoninen ratkaisu,
  • rakenteiden lämpötekniset ominaisuudet,
  • talotekniikan laitteiden vaikutus,
  • käytön ja huollon vaikutus.

 

 

 
 
 

Keskuslämmityksen lämmitysjärjestelmät

Rakennusten keskuslämmitykselle on tunnusomaista lämmönsiirtoaineen tuotanto keskitetyssä lämmönlähteessä, jossa polttoaineen energia muunnetaan lämmöksi ja luovutetaan lämmönsiirtoaineelle. Vaaka- ja pystysuorien putkistojen avulla aine kuljetetaan lämmönluovuttimiin, jotka luovuttavat lämmön lämmitettävään tilaan.

 

Perinteinen lämmönlähde voidaan sijoittaa kellariin  (lattiamalliset kaasukattilat, kiinteän polttoaineen tai biomassan kattilat) tai suoraan johonkin rakennuksen huoneeseen (kaasukäyttöiset yhdistelmäseinäkattilat) (kuva 1). Kattilassa lämmitetään lämmönsiirtoaine, joka kulkee putkiston kautta lämmönluovuttimiin. Ne lämmittävät sisäilmaa ja ylläpitävät lämpötasapainoa lämpöhäviöiden ja lämpökuormien välillä. Lämmönsiirtoaineen kierto on joko luonnollinen eli painovoimainen tai pakotettu, jolloin kierron hoitaa kiertovesipumppu. Lämmönlähde voi hyödyntää myös uusiutuvia energialähteitä, erityisesti aurinkoenergiaa, sekä ympäröivien pintojen lämpöä 

 

Valitussa lämmitysjärjestelmässä käytetyn lämmönsiirtoaineen mukaan kyseessä on yleensä:

    • höyry- tai kuumavesilämmitys – käytetään pääasiassa suurten tilojen, kuten teollisuus-, urheilu- ja messuhallien, hangaarien ja varastojen, lämmitykseen.
    • vesikiertoinen lämmitys – lämpöviihtyvyydestä huolehtii vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä, jonka lämpötilaporras on 90/70 °C tai muu, esim. 80/60 °C, sekä perinteiset lämmönluovuttimet (kuva 5). Jakoputket lämmönlähteestä lämmönluovuttimiin sijaitsevat alimmassa kerroksessa (kellarin tai pohjakerroksen katon alla), tai ne asennetaan putkikanavaan tai suoraan lattiarakenteeseen. Lämmönsiirtoaineen kierto voi olla luonnollinen tai pakotettu, jolloin sen hoitaa kattilan jälkeen tai suoraan kattilaan sijoitettu kiertovesipumppu. Lämmönluovuttimien keskilämpötila on 80 tai 70 °C;
    • matalalämpölämmitys (kuva 6) – lämpöviihtyvyydestä huolehtii lämmitysjärjestelmä, jossa on matalalämpöiset säteilevät lattiapinnat lämpötilaportaalla 45/30 °C tai seinä- (katto)pinnat lämpötilaportaalla 60/40 °C. Lämmönlähde toimii lämpötilaportaalla 90/70 °C tai 80/60 °C. Lämmönsiirtoaineen lämpötila säädetään sekoitusventtiilissä, ja aineen kierron hoitaa kiertovesipumppu. Lämmönsiirtoaineen lämpötila voidaan säätää myös erityisessä lämmönsiirtimessä. Lämmityspintana toimii lattia tai seinä, johon on upotettu teräs-, kupari- tai muoviputket. Lattian pintalämpötila on lattialämmityksessä enintään 28–29 °C, seinälämmityksessä 40–50 °C
    • yhdistelmälämmitys (kuva 8) – siinä käytetään edellä kuvattujen lämmitysjärjestelmien yhdistelmää, esim. vesikiertoista lämmitystä lämpötilaportaalla 90/70 °C ja matalalämpöistä säteilevää lattialämmitystä lämpötilaportaalla 45/30 °C. Yleensä jokaisella piirillä on oma pumppu, ja lämmönsiirtoaineen lämpötilaa säädetään sekoitusventtiileillä ulkolämpötilan mukaan; kyse on niin sanotusta ulkolämpötilaohjatusta säädöstä.

 

Paikalliset lämmitysjärjestelmät

Paikallisissa lämmitysjärjestelmissä (kuva 9, kuva 10) lämmönlähteet sijoitetaan suoraan lämmitettäviin huoneisiin, ja ne toimivat samalla lämmönluovuttimina. Tämä lämmitystapa sopii kohteisiin, joissa on kahdesta kolmeen huonetta paikallisine lämmönlähteineen, tai suuriin tiloihin. Se on yksinkertaisin tapa varmistaa lämpöviihtyvyys lämmitettävässä huoneessa.

Lämmönlähde (samalla lämmönluovutin) luovuttaa lämpöä tilaan:

  • konvektiolla – lämmittää ympäröivää ilmaa ja saa sen liikkeelle,
  • säteilyllä – ympäröivät pinnat lämpenevät.

Myös paikallisia lämmitysjärjestelmiä voidaan yhdistellä, esim. kaasukäyttöisiä infrapunasäteilijöitä ja kaasukäyttöisiä ilmanvaihtokoneita (IV).

Ihanteellista pystysuuntaista lämpötilajakaumaa lähestyy eniten lattialämmitys. Käytetyn polttoaineen tai energian mukaan erotamme erityiset lämmitysjärjestelmät, joiden lämmönlähde käyttää:

  • kiinteää polttoainetta (pehmeä ja kova puu, ruskohiili, briketit, koksi)
  • nestemäistä polttoainetta (kevyt ja raskas polttoöljy),
  • kaasumaista polttoainetta (maakaasu, biokaasu, propaani, butaani),
  • sähköenergiaa (suora-, varaava ja yhdistelmälämmitys).
Vytvořil Shoptet | Design Shoptak.cz.