polttomoottori
Polttomoottori (laajassa merkityksessä) on kone, joka muuntaa polttoaineen palamisen avulla sen kemiallisen energian mekaaniseksi työksi. Polttoaineen tai polttoaineseoksen palaminen voi tapahtua moottorin sisällä, mutta myös sen ulkopuolella. Suppeammassa merkityksessä polttomoottorilla tarkoitetaan yleensä mäntäpolttomoottoria.[1]. Artikkeli käsittelee polttomoottoria laajassa merkityksessä.
Toimintaperiaate
Eräät aineet, joita kutsutaan yleisesti polttoaineiksi, pystyvät palamisen kemialliseen reaktioon , jossa vapautuu lämpöä. Kun vapautuneella lämmöllä kuumennetaan työaineena toimivaa kaasua, sen tilanyhtälön mukaan kasvaa joko paine tai tilavuus sen mukaan, onko kaasu suljetussa vai avoimessa tilassa. Tätä kaasun tilaa voidaan käyttää mekaanisen työn tekemiseen joko paineen vaikuttaessa moottorin liikkuvaan osaan tai hyödyntämällä voiman ja vastavoiman lakia työaineen virratessa ulos moottorista. Saadun mekaanisen työn johtaminen käyttökelpoisessa muodossa on enää sopivan rakenneratkaisun kysymys. Koko prosessi noudattaa termodynamiikan toista pääsääntöä ja tapahtuu vain tietyllä hyötysuhteella.
Jokin tämän yleisen periaatteen muunnelmista toteutuu jokaisessa polttomoottorissa. Tällöin pätee:
- polttoaineet voivat olla kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia,
- ympäristö, jossa ne palavat, on useimmiten ilma , mutta se voi olla myös jokin muu aine,
- palaminen voi tapahtua moottorin sisällä tai sen ulkopuolella,
- työkaasu voi olla erillinen kaasu tai suoraan palamiskaasut,
- työkaasu vaihtuu jatkuvasti tai on suljettuna moottoriin,
- moottorin liikkuva osa, johon työkaasu vaikuttaa, voi liikkua eri tavoin,
- mekaanisen työn saamiseksi voidaan käyttää toista tai molempia tapoja yhdessä.
Edellä esitetyn perusteella ei ole yllättävää, että polttomoottoreihin kuuluu suuri määrä tyyppejä ja erilaisia rakenneratkaisuja, joten niiden luokitteluun on hyödyllistä käyttää oikeita kriteerejä.
Luokittelu
Polttomoottorit luokitellaan useiden näkökulmien mukaan. Näkökulmat ovat toisistaan riippumattomia, joten tässä tapauksessa ei voida laatia yksinkertaista puurakennetta
Perusluokittelu
Polttomoottorit jaetaan:
- sen mukaan, missä palaminen tapahtuu (moottorissa vai sen ulkopuolella):
- sisäpalamismoottoreihin (useimmat nykyiset polttomoottorit)
- ulkopalamismoottoreihin, joissa voidaan erottaa, tuleeko energia työtilaan
- työkaasujen syötön kautta (esimerkiksi kaasuturbiini)
- lämmönsiirtona työaineen lämmittimen kautta (esimerkiksi Stirlingin moottori)
- työkierron mukaan:
- jatkuvan työkierron moottoreihin (esimerkiksi polttoturbiini)
- jaksottaisen työkierron moottoreihin
- Perustoimintaperiaatteen mukaan:
- mäntäpolttomoottoreihin
- moottorit, joissa mäntä liikkuu suoraviivaisesti edestakaisin (useimmat nykyiset polttomoottorit)
- moottorit, joissa mäntä liikkuu kiertoliikkeellä (Wankelmoottori)
- siipimoottoreihin (turbiinit)
- reaktiomoottoreihin (suihkumoottorit tai rakettimoottorit)
- mäntäpolttomoottoreihin
- Mäntäpolttomoottorit jaetaan palamisen käynnistystavan mukaan:
- kipinäsytytteisiin – palamisen käynnistää ulkoisesta lähteestä tuleva energia, eli sytytystulpan kipinä
- puristussytytteisiin – palaminen käynnistyy, kun puristettu seos kuumenee yli syttymislämpötilan
- yhdistetyn sytytyksen moottoreihin
- hehkukuulamoottoreihin
Nykyisessä käytännössä polttomoottorilla tarkoitetaan yleensä sisäpalamismoottoria.
Muut luokittelut
On olemassa myös muita, yksityiskohtaisempia näkökulmia. Seuraava kriteerien luettelo ei ole täydellinen, ja lisäksi polttomoottorien yksittäisillä ryhmillä, esimerkiksi turbiineilla, on omat erityiset luokkansa.
- poltettavan polttoaineen lajin mukaan moottorit jaetaan:
- kaasumoottoreihin – ne polttavat kaasumaisia polttoaineita, esimerkiksi maakaasua
- nestemäisten polttoaineiden moottoreihin – öljypohjaiset (bensiini, diesel) tai muut (alkoholi)
- kiinteiden polttoaineiden moottoreihin – esimerkiksi hiilipöly
- monipolttoainemoottoreihin – ne voivat siirtyä polttamaan toista polttoainetta joko moottoria muuttamalla tai ilman muutoksia
- kaksipolttoainemoottoreihin – ne polttavat samanaikaisesti useampaa polttoainetta
- seoksen muodostumispaikan mukaan:
- seos muodostetaan työtilan ulkopuolella – esimerkiksi kaasuttimessa tai palotilassa
- seos muodostetaan työtilassa – esimerkiksi dieselmoottorien sylinterissä
- seoksen muodostustavan mukaan:
- sen mukaan, miten ilma johdetaan sylintereihin:
- vapaasti hengittävät moottorit (luonnollinen täyttö), joissa imun aikaansaa vain männän liikkeen synnyttämä alipaine sylinterissä,
- ahdettu moottori, jossa sylinterin täytön ympäröivää ilmanpainetta suuremmalla paineella hoitaa imujärjestelmän lisälaite. Ahtimina voivat olla mekaaniset puhaltimet tai kompressorit, esimerkiksi VW Corrado -autossa (G-Lader) tai Bentley-autoissa käytetyt kompressorit (Bentley Blower), sekä turboahtimet, esimerkiksi VW:n TDI-moottoreissa.
- käyttötarkoituksen mukaan: kiinteät, liikkuvat, teollisuus-, voimalaitos-, laiva-, rautatie-, ajoneuvo-, traktori-, erikois- ja muut moottorit.
Mäntäpolttomoottori
Nämä moottorit ovat teknisten laitteiden polttomoottoreista yleisimpiä. Niitä käytetään lähes yksinomaan moottoriajoneuvojen voimanlähteenä. Niiden perusosa on mäntä, joka tekee edestakaista tai pyörivää liikettä ja välittää kaasutäytteen paine-energian muuntamisen pyörivän akselin mekaaniseksi energiaksi.
Kipinäsytytteinen moottori
Kipinäsytytteisten moottorien perusominaisuus on, että männän yläpuolella sylinterissä oleva seos sytytetään useimmiten sytytystulpan elektrodien välisellä kipinällä. Seos tarvitsee syttyäkseen ulkoisen energialähteen. Kipinäsytytteinen moottori voi toimia sekä kaksitahtisena että nelitahtisena.
Dieselmoottori
Dieselmoottorien perusominaisuus on, että vasta palotilassa muodostuva seos syttyy niin sanotun puristuslämmön vaikutuksesta. Näiden moottorien puristussuhde on niin suuri, että sylinteriin imetyn ilman puristuessa lämpötila palotilassa on polttoaineen ruiskutushetkellä korkeampi kuin polttoaineen itsesyttymislämpötila . Myös dieselmoottori voi toimia kaksitahtisena tai nelitahtisena.
Rakettimoottori
Rakettimoottorilla on erityisasema muiden polttomoottorien joukossa:
- se ei ota työainetta toiminnan aikana ilmakehästä, vaan sillä on polttoaineen lisäksi oltava varastossa myös riittävä määrä hapetinta
- moottorin hyödyllinen tuotos ei ole mekaaninen työ, vaan palamiskaasujen reaktiovoima
- apujärjestelmiä lukuun ottamatta (esim. pumput, suuttimien kääntö) sen pääasiallisessa energianmuuntojärjestelmässä ei ole liikkuvia osia.
Edellä mainittujen olennaisten erojen vuoksi osa jäljempänä olevasta tekstistä ei koske rakettimoottoreita.
Historia
Ensimmäiset ehdotukset ruudin käyttämisestä mekaanisen energian lähteenä ilmestyivät jo 1600-luvulla. Ranskassa aihetta tutkivat Hautefeuille ja Denis Papin, Alankomaissa Christiaan Huygens. 1700-luvun lopulla Street ehdotti Isossa-Britanniassa nestemäisen polttoaineen ja ilman seoksen käyttöä, ja Barber suunnitteli ensimmäisen polttoturbiinin. 1800-luvulla Lebon patentoi kaksitoimisen kaasumoottorin, S. Brown rakensi kaasumoottorin ja asensi sen vuonna 1826 ajoneuvoon. Étienne Lenoir rakensi vuonna 1860 kaksitahtisen kaksitoimisen luistimoottorin, joka käytti polttoaineena kaupunkikaasua. Vuonna 1867 Nikolaus Otto ja Langen rakensivat ilmakehän paineella toimivan kaasumoottorin, vuonna 1873 Reithmann nelitahtisen kaasumoottorin ja vuonna 1878 jälleen Otto vaakasuoran nelitahtisen yksitoimisen kaasumoottorin. Vuonna 1879 Kostovič rakensi kipinäsytytteisen moottorin, jonka teho oli jopa 60 kW, ilmalaivojen voimanlähteeksi. Vuonna 1884 Gottlieb Daimler rakensi ensimmäisen suurella pyörimisnopeudella käyvän nelitahtisen kipinäsytytteisen moottorin. Vuonna 1893 Rudolf Diesel kuvasi työkierron, jossa hyödynnetään hienoksi jauhettua kivihiiltä tai muita raskaita polttoaineita. 1910-luvulla kokeiltiin polttoaineen ruiskuttamista pumpulla paineilman sijaan. Autojen ja siten myös niiden moottorien sarjavalmistuksen aloitti vuonna 1908 yhtiö Ford. Vuonna 1912 sveitsiläinen yhtiö Sulzer rakensi ensimmäiset dieselmoottorilla toimivat veturit.
Polttomoottorien edut ja haitat
Jokaisella polttomoottorityypillä on omat etunsa ja haittansa, ja siksi se sopii enemmän tai vähemmän eri laitteiden voimanlähteeksi.
Polttomoottorien tärkeimmät edut ovat:
- mäntämoottoreina ne saavuttavat korkean energianmuunnon hyötysuhteen. Polttoturbiinit saavuttavat korkean hyötysuhteen vain suuritehoisissa yksiköissä
- ne voidaan ottaa nopeasti käyttöön (lukuun ottamatta hyvin suuritehoisia moottoreita)
- niitä voidaan rakentaa eri polttoaineille, käyttötarkoituksiin ja kokoihin
- erityisesti nestemäisillä polttoaineilla ne mahdollistavat pienen polttoaineenkulutuksen, pitkän toimintasäteen ja pienen tehopainon, eli ne sopivat kulkuneuvojen voimanlähteeksi.
Polttomoottorien tärkeimmät haitat ovat:
- haitallinen vaikutus ympäristöön
- käynnistämiseen tarvitaan ulkoinen energialähde (rakettimoottoreita lukuun ottamatta)
- mäntämoottorien tehokäyrät ovat epäedulliset
- niiden käyttöikä ei ole kovin pitkä
Osajärjestelmät
Moottori tarvitsee todelliseen toimintaansa muita osajärjestelmiä.
- Polttoainejärjestelmä huolehtii polttoaineen varastoinnista, jakelusta ja suodatuksesta.
- Seoksen muodostusjärjestelmä huolehtii ilman ja polttoaineen palavan seoksen valmistamisesta riittävänä määränä, oikean laatuisena ja sopivan koostumuksen mukaisena.
- Jäähdytysjärjestelmä huolehtii hukkalämmön poistamisesta ja moottorin käytöstä optimaalisella lämpötila-alueella.
- Voitelujärjestelmä huolehtii moottorin liikkuvien osien voitelusta.
- Ohjausjärjestelmä (nykyään lähes yksinomaan elektroninen) säätää moottorin käyntiä ulkoisten olosuhteiden ja moottorin oman tilan perusteella.
- Sähköjärjestelmä huolehtii riittävästä energiasta sähköllä toimiville järjestelmille.
- Sytytysjärjestelmä (kipinäsytytteisissä moottoreissa) huolehtii seoksen luotettavasta sytyttämisestä palotilassa.
Tehon säätö
Polttomoottorin teho riippuu pääasiassa polttoaineen palamisessa vapautuvan energian määrästä. Vapautuvan energian määrää voidaan säätää kahdella tavalla.
- Seoksen määrän säätö, jota kutsutaan myös määräsäädöksi. Pienemmästä seosmäärästä vapautuu vähemmän energiaa, joten moottori antaa pienemmän tehon. Tätä säätöä käyttävät homogeenisella seoksella toimivat kipinäsytytteiset moottorit. Useimmiten säätö toteutetaan imusarjassa olevalla kuristusläpällä .
- Seoksen koostumuksen säätö, jota kutsutaan myös laatusäädöksi. Sama määrä seosta, joka sisältää vähemmän polttoainetta, vapauttaa vähemmän energiaa. Tätä säätöä käyttävät erityisesti heterogeenisella seoksella toimivat dieselmoottorit. Useimmiten säätö toteutetaan muuttamalla polttoaineen ruiskutuksen kestoa.
Seoksen ainesosat
Polttoaineet
Polttoaineina käytetään useimmiten hiilivetyjä: helposti haihtuvia (bensiini), vaikeasti haihtuvia (diesel), paineistettua maakaasua (CNG), nesteytettyä propaani-butaania (LPG) ja alkoholeja (metanoli, etanoli).
Käytetään myös niiden erilaisia seoksia, tai moottoria käytetään monipolttoainemoottorina, jossa polttoainetta vaihdetaan ajon aikana. Viime aikoina polttoaineisiin on alettu lisätä biologisia lisäaineita, kuten rypsimetyyliesteriä (RME).
Öljypohjaisten polttoaineiden korvaamista vedyllä tutkitaan intensiivisesti.
Ilma
Polttoaineen lisäksi useimpien polttomoottorien seoksen välttämätön ainesosa on ilma, koska se sisältää palamiseen tarvittavan hapen .
Energiatase
Polttoaineen mukana tuotu lämpö jakautuu polttomoottorissa seuraavasti:
Qd = Qe + Qch + Qv + Qns + Qol + Qzv
- Qd – polttoaineen mukana tuotu lämpö
- Qe – moottorin hyödyllistä työtä vastaava lämpö
- Qch – jäähdytysjärjestelmään siirtyvä lämpö
- Qv – pakokaasujen mukana poistuva lämpö
- Qns – polttoaineen epätäydellisen palamisen vuoksi hyödyntämätön lämpö, jota kutsutaan myös kemiallisiksi häviöiksi
- Qol – voiteluöljyn mukana poistuva lämpö
- Qzv – lämpö, joka ei sisälly edellisiin termeihin (muut häviöt)
Yhtälön merkittävimpien osien osuudet on esitetty taulukossa, jossa Qd vastaa 100 %.
| Moottorityyppi | % Qe | % (Qch + Qol) | % Qv |
| kipinäsytytteinen | 21–28 | 12–27 | 30–55 |
| dieselmoottori | 29–42 | 15–35 | 25–45 |
Lämpöenergia, joka kuumentaa moottoria ja palamiskaasuja (Qch, Qv, Qol), on hyödyntämätöntä, ja sitä kutsutaan hukkaenergiaksi.
Vertailusta seuraa, että dieselmoottori hyödyntää tuodun energian tehokkaammin, eli se toimii korkeammalla hyötysuhteella.
Hyödyllistä työtä vastaavasta lämmöstä Qe kuluu vielä osa mekaanisiin häviöihin (kitka ja apulaitteiden käyttö).
Päästöt
Laajan käyttönsä vuoksi polttomoottori kuuluu merkittäviin ympäristön saastumisen lähteisiin. Hiilivetypolttoaineen täydellisen palamisen luonnollisia tuotteita ovat
- CO2 – hiilidioksidi.
- H2O – vesi.
Niiden lisäksi syntyy myös muita haitallisia yhdisteitä:
- NOx – typen oksidit, joista eniten on typpidioksidia. Ne syntyvät typen dissosioituessa korkeissa lämpötiloissa ja hapettuessa sen jälkeen.
- NH3 – ammoniakki. Syntyy polttoaineen puutteellisessa palamisessa.
- CO – hiilimonoksidi. Syntyy epätäydellisessä palamisessa, kun ilmaa (happea) ei ole riittävästi.
- CHx – palamattomat hiilivedyt. Syntyvät polttoaineen puutteellisessa palamisessa.
- SO2 – rikkidioksidi. Syntyy, kun polttoaineen sisältämä rikki palaa.
- O3 – otsoni. Syntyy NOx:n ja CHx:n reaktioissa.
- pienhiukkaset – liukenevat tai liukenemattomat (noki) – erityisesti vaikeasti haihtuvia polttoaineita polttavissa moottoreissa (dieselmoottorit).
- aldehydit – osittain hapettuneet hiilivedyt.
Polttomoottori on myös merkittävä melupäästöjen lähde.
Päästöjen vähentäminen
Nykyisen tietämyksen valossa polttomoottoria ei voida laajamittaisesti korvata muulla autoliikenteeseen sopivalla vaihtoehtoisella voimanlähteellä, joka säilyttäisi polttomoottorin edut ilman sen haittoja. Siksi moottorien ja moottoriajoneuvojen valmistajat pyrkivät intensiivisesti vähentämään polttomoottorien käytön haittavaikutuksia.
Päästöjen vähentämisessä voidaan käyttää joitakin seuraavista tekniikoista:
- Moottorin hyötysuhteen parantaminen. Tämä tekniikka vähentää polttoaineen kulutusta, jolloin myös moottorin tuottamien päästöjen määrä pienenee samassa suhteessa muiden olosuhteiden pysyessä samoina. CO2 -päästöjen vähentämiseen tämä on ainoa mahdollinen tekniikka, koska hiilidioksidi on täydellisen (ja siten puhtaan) palamisen tuote.
- Lisälaitteiden käyttö. Näiden laitteiden tehtävä on puhdistaa pakokaasuja ennen niiden päästämistä ilmaan. Teknisesti ne toteutetaan katalysaattoreina (kolmitoimiset tai vain tiettyyn ainesosaan reagoivat) tai palamiskaasujen suodatuksena.
- Moottorin rakennemuutokset. Kyse on pääasiassa puristussuhteen, venttiilien ajoituksen sekä ruiskutusaukkojen koon ja muodon muutoksista, venttiilien määrän lisäämisestä, palotilojen muodon muuttamisesta ja kitkahäviöiden vähentämisestä.
- Palamisen kulkuun vaikuttaminen. Tämä toteutetaan muuttamalla ruiskutuksen ajoitusta ja määrää, käyttämällä hehkutulppia myös pienillä kuormilla sekä muuttamalla täytteen virtausta sylinterissä.
- Polttoaineiden muokkaus. Toivottavia ovat polttoaineet, joissa on suurempi vetypitoisuus, pienempi rikki- ja polysyklisten hiilivetyjen pitoisuus sekä korkeampi setaaniluku ja oktaaniluku .
- Työkierron muuttaminen. Määräsäätöisissä moottoreissa voidaan käyttää sylinterien kytkemistä pois eli CDA-tekniikkaa (Cylinder DeActivation).
- Sylinterien täyttöön vaikuttaminen. Osakuormilla voidaan käyttää pakokaasujen takaisinkierrätystä – EGR (Exhaust Gas Recirculation).
