Eshop roka 2025 s vykurovacou technikou

kupari

Kupari (cuprum) on alkuaine, jonka paikka on alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä; sen kemiallinen merkki on Cu ja järjestysluku 29. Kupari on punertava jalo allotropiaton metalli, jolla on kuutiollinen pintakeskinen kiderakenne. Sillä on suuri lämmönjohtavuus, se on muokattavissa sekä kuumana että kylmänä ja kestää hyvin korroosiota.

 

Kuparin ominaisuudet

Joitakin muita mekaanisia ominaisuuksia 

 

Korroosionkestävyys

Kuparin hyvä korroosionkestävyys johtuu kahdesta tekijästä:

Ilmakehän aiheuttamalta korroosiolta kuparia suojaa patina – hydratoituneista kuparikarbonaateista koostuva kerros. Kupari kestää hyvin myös hapettamattomien happojen liuoksia (suolahappo, fluorivetyhappo), jos niitä ei ole ilmastettu. Kupariin vaikuttavat haitallisesti kloori, ammoniakki ja rikin yhdisteet.

Kuparin vetyhauraus

Jos kupari sisältää yli 0,03 % happea, se on altis halkeilemaan. Yli 400 °C:n lämpötiloissa kaasuatmosfääristä diffundoituu kupariin vetyä, joka reagoi yhtälön mukaisesti:

Cu2O + H2 → 2 Cu + H2O

Vesihöyry aiheuttaa kupariin sisäisiä paineita, jotka synnyttävät halkeamia ja onteloita.

 

 

Kuparin käyttö

Teknisiin tarkoituksiin kuparia käytetään sekä puhtaana metallina (noin 55 % tuotannosta) että metalliseoksina eri alkuaineiden kanssa (loput). Jopa 75 % kuparituotteista käytetään sähkötekniikassa, seuraavina tulevat konetekniikka, elintarviketeollisuus ja kemianteollisuus. Kuparia käytetään esimerkiksi lankojen, levyjen, putkien ja kolikoiden valmistuksessa, maataloudessa kasvitautien torjunnassa sekä puun, nahan ja tekstiilien suojaamisessa. Suuren sähkön- ja lämmönjohtavuutensa vuoksi sitä käytetään myös metaboliittina. Tavallisia kuparisuoloja, kuten sulfaattia, karbonaattia, syanidia, oksidia ja sulfidia, käytetään sienimyrkkyinä, keramiikan ja pyrotekniikan ainesosina, elektrolyyttien pinnoituksessa sekä muissa teollisissa sovelluksissa. Kupariseoksia, pronssia ja messinkiä, käytetään laitteiden ja työkalujen valmistukseen monilla eri aloilla.

 

Tekninen kupari

  • raakakupari sisältää vain 94–97 % Cu:ta,
  • sulattokuparin puhtaus voi olla jopa 99,85 % Cu; sitä valmistetaan raakakuparin pyrometallurgisella raffinoinnilla,
  • johdinkuparin eli katodikuparin puhtaus on jopa 99,95 % Cu; sitä valmistetaan elektrolyyttisellä raffinoinnilla,
  • puhtain kupari, jonka pitoisuus on jopa 99,999 % Cu, valmistetaan katodikuparista raffinoimalla tyhjiössä,
  • erityisesti hitsaukseen käytetään hapetonta kuparia, joka kestää vetyhaurautta

 

Kupariseokset

Kupariseokset jaetaan kahteen pääryhmään:

Kupariyhdisteet

Yleisimpiä yhdisteitä ovat kupari(II)oksidi, kupari(I)oksidi ja kupari(II)sulfidi. Kuparia esiintyy malmeissa (esim. kuparikiisu CuFeS2, kuparihohde Cu2S, kupriitti Cu2O ja malakiitti CuOH2.CuCO3).

Biologinen merkitys

Kupari on välttämätön hivenaine kaikille korkeammille kasveille ja eläimille. Imeydyttyään  ruoansulatuskanavassa se sitoutuu albumiiniin ja kulkeutuu maksaan. Veressä se sitoutuu plasman proteiiniin seruloplasmiiniin.

Kupari on osa monia entsyymejä kuparikeskuksina, esimerkiksi sytokromi-c-oksidaasissa ja superoksididismutaasissa (sisältää kuparia ja sinkkiä). Entsyymeissä toimimisen lisäksi kuparia hyödynnetään biologisessa elektroninsiirrossa. Elektroninsiirtoon osallistuvia sinisiä kupariproteiineja ovat esimerkiksi atsuriini ja plastosyaniini. Nimitys ”sininen kupari” johtuu voimakkaasta sinisestä väristä, joka syntyy varauksen siirtyessä ligandilta metallille (ligand-to-metal charge transfer – LMCT); kompleksin absorptiokaista on noin 600 nm:n kohdalla.

Todennäköisesti sinkki ja kupari kilpailevat imeytymisestä ruoansulatuskanavassa, joten ruokavalio, jossa toista näistä kivennäisaineista on runsaasti, voi aiheuttaa toisen puutetta. Suositeltu päiväannos kuparia terveille aikuisille on 0,9 mg/vrk.

Myrkyllisyys

Kaikkia kupariyhdisteitä on pidettävä myrkyllisinä, ellei toisin tiedetä. Kuparisulfaatin tappava annos ihmiselle on noin 7–10 grammaa[1]. Sinkin ja raudan jälkeen kupari on elimistön kolmanneksi runsain hivenaine. Ehdotettu turvallinen pitoisuus ihmisten juomavedessä vaihtelee lähteestä riippuen, mutta asettuu yleensä välille 1,5–2 mg/l. Ravinnon saantisuositus: ravinnosta saatavan kuparin siedettävä enimmäissaanti aikuisille kaikista lähteistä on 10 mg/vrk.

Merkittävä osa kuparin myrkyllisyydestä johtuu sen kyvystä vastaanottaa ja luovuttaa elektroneja hapetusasteen muuttuessa. Tämä katalysoi erittäin reaktiivisten radikaali-ionien, kuten hydroksyyliradikaalin, muodostumista samaan tapaan kuin Fentonin reaktiossa. Tätä katalyyttistä aktiivisuutta hyödyntävät entsyymit, joihin kupari tavallisesti on sitoutunut, joten se on myrkyllistä vain vapaana ja sitoutumattomana. Tällaista sitoutumattomien vapaiden radikaalien määrän kasvua kutsutaan oksidatiiviseksi stressiksi, ja sitä tutkitaan aktiivisesti monien sairauksien yhteydessä, joissa kuparilla voi olla tärkeä mutta pienempi rooli kuin akuutissa myrkytyksessä.

 

 

Vytvořil Shoptet | Design Shoptak.cz.