hyötysuhdekerroin
COP kuvaa ilmastointilaitteiden lämmitys- ja jäähdytystehokkuutta. Se ilmaisee laitteen tuottaman lämmityksen tai jäähdytyksen suhteen sen tuottamiseen tarvittavaan sähköenergian kulutukseen. Periaatteessa pätee, että mitä suurempi COP-arvo on, sitä energiatehokkaampi laite on.

Hyötysuhde on dimensioton luku, joka ilmaisee, kuinka lähellä ihanteellista prosessia prosessi tarkasteltavassa koneessa tai laitteessa etenee. Hyötysuhde lasketaan laitteen lähdössä tarkasteltavan suureen ja tulossa tarkasteltavan suureen osamääränä samalta ajanjaksolta. Ihanteellisen prosessin hyötysuhde on 100 %. Hyötysuhteen erotus 100 %:iin kuvaa prosessin häviöiden suuruutta.
Hyötysuhteen merkkinä käytetään yleensä kreikkalaista kirjainta η (eeta). Yleisesti voidaan kirjoittaa:
η = {\displaystyle {\frac {A_{o}}{A_{p}}}={\frac {A_{p}-As}{A_{p}}}=1-{\frac {A_{s}}{A_{p}}}}
- η - hyötysuhde
- Ao - tarkasteltava suure lähdössä (poistuva)
- Ap - tarkasteltava suure tulossa (tuotu)
- As - suureen hyödyntämätön osa (häviö)
Hyötysuhdetta käytetään useimmiten energioiden (esim. mekaanisen työn) tai tehon vertailuun, mutta eri teknisissä sovelluksissa tarkasteltavat suureet voivat olla muitakin (esimerkiksi tilavuus). On tärkeää, että verrattavat suureet ovat samanarvoisia eli niillä on samat fysikaaliset yksiköt. Hyötysuhteella voidaan arvioida laitetta kokonaisuutena tai vain laitteen prosessin (toiminnon) osaa, tai verrata todellista laitetta sen teoreettiseen tai muuhun malliin.
Energiavertailussa voidaan arvioida:
- siirron hyötysuhdetta – esimerkiksi auton vaihteistossa sekä tulona että lähtönä on mekaaninen työ
- muunnoksen hyötysuhdetta – esimerkiksi polttomoottorissa tulona on polttoaineen kemiallinen energia ja lähtönä mekaaninen työ.
Edellä esitetystä seuraa, että teknisissä laitteissa voidaan määritellä ja käyttää suurta määrää erilaisia hyötysuhteita. Näin myös todellisuudessa tehdään; yksittäisillä hyötysuhteilla on vakiintuneet nimensä ja merkintänsä alaindeksinä merkin η yhteydessä.
Koneiden energiatehokkuuden arvioinnissa käytetään yleisesti seuraavia päähyötysuhteita:
- Kokonaishyötysuhde eli energian kokonaishyötysuhde – arvioi koko laitteen hyötysuhdetta. Se lasketaan laitteeseen tuodun ja laitteesta poistuvan energian arvojen suhteena.
- Mekaaninen hyötysuhde – arvioi laitteen mekaanisten osien hyötysuhdetta. Se lasketaan laitteen tulossa olevan mekaanisen työn ja laitteesta poistuvan mekaanisen työn arvojen suhteena.
- Eksergiahyötysuhde – arvioi koko laitteen hyötysuhdetta ottaen huomioon vain ympäristön tilaan nähden käytettävissä olevan energian osan (ns. eksergian). Se lasketaan laitteeseen tuodun eksergian ja laitteesta poistuvan energian arvojen suhteena.
