Graniitti
Nimitystä graniitti käytetään käytännössä usein laajemmassa merkityksessä kaikista kvartsi- ja maasälpäpitoisista syväkivistä, vaikka näitä kiviä pitäisi oikeastaan kutsua granitoideiksi eli granitoidisiksi tai graniittisiksi kiviksi. Kivityöalalla tällä termillä tarkoitetaan useita magmakiviä ja metamorfisia kiviä.
Nimi tulee latinan sanasta grannum, joka tarkoittaa jyvää; termiä käytetään siis rakeisista, kiteisistä kivistä. Kirjallisuudessa sitä käytti ensimmäisen kerran A. Cesalpinus vuonna 1596. Graniitti
syväkivet.
Näyte erikoistuneesta S-tyypin graniitista Súľovan satulan alueelta Volovské vrchy -vuoristosta.
Nimi tulee latinan sanasta grannum, joka tarkoittaa jyvää; termiä käytetään siis rakeisista, kiteisistä kivistä. Kirjallisuudessa sitä käytti ensimmäisen kerran A. Cesalpinus vuonna 1596.
Päämineraalit kvartsi, plagioklaasi, ortoklaasi, biotiitti, muskoviitti
Aksessoriset mineraalit titaniitti, zirkoni, monatsiitti, magnetiitti, turmaliini, apatiitti
Ominaisuudet
Rakenne - rakeinen
Väri - valkoinen, harmaa, punertava
Tiheys 2,60 – 2,85[1] kg/dm3
Alkuperä ja synty
Graniitti on syväkivi. Se muodostaa suurimman osan mannerkuoresta, ja graniittikerroksen paksuus on 1,5–50 km. Se, miten suuret graniittimassat ovat nousseet ja asettuneet mannerkuoren yläosiin, on yhä geologien keskustelun aiheena. Suurissa syvyyksissä tapahtuvia granitoidisen magman syntyprosesseja ei voida seurata äärimmäisten lämpötila- ja paineolosuhteiden eikä niiden jähmettymiseen kuluvan ajan vuoksi, joka voi olla miljoonia vuosia. Yleisesti arvioidaan, että granitoidinen magma jähmettyy noin 10–20 km:n syvyydessä, liian syvällä, jotta tutkijat voisivat havainnoida näitä prosesseja. Asiantuntijat kiistelivät pitkään siitä, syntyvätkö granitoidit kuoren ja vaipan syvempien osien emäksisen magman erilaistumisen kautta vai vaikuttavatko niiden syntyyn myös äärimmäinen metamorfoosi ja anateksi, jossa olemassa olevat granuliitit tai amfiboliitit ja gneissit jopa sulavat. Merkittävää on myös se, että graniittien ja maanpinnan yleisimpien kivien – savien, grauvakkojen, fylliittien, kiilleliuskeiden ja gneissien – kemiallinen koostumus on lähes sama. Laboratoriokokeissa on osoitettu, että 650–800 °C:n lämpötilassa ja noin 200 MPa:n paineessa ne alkavat sulaa ja muuttua graniitin kaltaiseksi kiveksi. Välivaiheen kivi tässä sarjassa on migmatiitti.
Graniitti on felsinen syväkivi, jonka olennaiset mineraaliainesosat ovat kalimaasälpä, plagioklaasi, kvartsi ja biotiitti. Graniitin ja sen kaltaisten kivien (granodioriitin ja kvartsidioriitin) yhteisnimitys on granitoidi. Granitoideja ei voi ilman mineraalikoostumuksen tuntemista erottaa toisistaan tarkasti paljain silmin.
Vaikka graniittia voi esiintyä maan pinnalla melko usein, sitä ei aina voida käyttää kaupallisesti kuvanveisto- tai verhouskivenä. Graniitti on nimittäin usein rikkonaista, etenkin tektonisten prosessien vuoksi halkeillutta, minkä vuoksi se murenee eikä louhoksessa voida irrottaa suurta yhtenäistä lohkaretta. Kestävyytensä vuoksi graniittia käytetään rakennuskivenä sekä verhous- ja koristekivenä (suurempia lohkareita rakennusten perustuksina, pienempiä kappaleita sorana).
