Eshop roka 2025 s vykurovacou technikou

Bluetooth

 
Esimerkki Bluetooth-laitteesta – langaton kuuloke

Bluetooth on tietotekniikassa patentoitu avoin langattoman tiedonsiirron standardi, joka yhdistää kaksi tai useampia elektronisia laitteita, kuten matkapuhelimen , PDA-laitteen, tietokoneen tai langattomat kuulokkeet . Sen kehitti vuonna  1994 Ericsson langattomaksi korvaajaksi sarjamuotoiselle RS-232-kaapeliliitännälle

Yksittäiset laitteet tunnistetaan niiden osoitteen BD_ADDR(BlueTooth Device Address) perusteella samaan tapaan kuin MAC-OSOITE Ethernet-verkossa.

Nimi Bluetooth on johdettu 900-luvulla hallinneen Tanskan kuninkaan Harald Sinihampaan englanninkielisestä nimestä (bluetooth tarkoittaa englanniksi "sinihammasta"). Kuningas käytti diplomaattisia taitojaan saadakseen sotivat heimot neuvottelemaan ja lopettamaan keskinäiset kiistansa. Juuri tätä vertausta käytettiin Bluetooth-tekniikan nimessä, sillä tekniikka helpottaa kuningas Haraldin tavoin keskinäistä viestintää.

 

Tekniset tiedot
Bluetooth-tekniikka on määritelty standardissa IEEE 802.15.1. Se kuuluu henkilökohtaisten verkkojen, ns. Personal Area Network (PAN), luokkaan. Siitä on useita versioita; uusin (maaliskuu 2014) on versio 4.0 tai 4.1, joka on useimmissa myytävissä laitteissa, kuten matkapuhelimissa, kannettavissa tietokoneissa, tableteissa ja myös televisioissa.

Versio 4.1 otettiin virallisesti käyttöön 4. joulukuuta 2013, ja laitteistoversiolle 4.0 julkaistiin ohjelmistopäivitys.

 

Bluetooth ja Wi-Fi

Toteutukseltaan Wi-Fi muistuttaa Bluetoothia niin sanotussa ad hoc -viestintätavassa. Wi-Fi toimii ISO/OSI-verkkomallin siirtoyhteyskerroksessa eikä välitä siirrettävän protokollan tyypistä. Bluetooth sen sijaan hoitaa itse myös verkkomallin ylemmät kerrokset aina sovelluskerrokseen asti. Tästä seuraa, että Bluetoothilla on oltava jokaista liitettävää laitetyyppiä varten määritelty erityinen protokolla, jonka avulla se viestii laitteen kanssa. Tämä vaikeuttaa Bluetoothin ohjelmistotuen (eli laiteajurin) kehittämistä sekä eri toteutusten yhteensopivuutta, sillä niissä voi olla virheitä, jotka estävät viestinnän. Toisaalta tämä helpottaa laitetta käyttävän ohjelmiston kehittämistä ja yhdistettävien laitteiden määrittämistä.

Yhteyden muodostaminen

Kaikki näkyvyystilassa olevat Bluetooth-laitteet lähettävät pyydettäessä seuraavat tiedot:

  • Laitteen nimi
  • Laiteluokka
  • Palveluluettelo
  • Tekniset tiedot (esim. laitteen toiminnot, valmistaja, käytetty Bluetooth-määritys)

Mikä tahansa laite voi etsiä muita laitteita, ja jokainen laite voidaan määrittää vastaamaan erilaisiin kyselyihin. Jos laite yrittää muodostaa yhteyden tunnettuun laitteeseen, se vastaa aina suoriin yhteyspyyntöihin. Jos laite on tuntematon, se pyytää lähettämään edellä luettelossa mainitut tiedot. Laitteen käyttämät palvelut voivat edellyttää laiteparin muodostamista tai laitteen omistajan vahvistusta. Yhteyden voi aloittaa mikä tahansa laite, ja se voidaan muodostaa, kun laite on Bluetoothin kantaman sisällä. Jokaisella laitteella on yksilöllinen 48-bittinen osoite. Näitä osoitteita ei yleensä näytetä. Niiden sijaan käytetään nimiä, jotka käyttäjä voi asettaa itse. Nimi näytetään, kun käyttäjä etsii laitetta pariksi liitettyjen laitteiden luettelosta. Useimmissa puhelimissa nimi on oletuksena puhelimen valmistaja ja malli. Erityisohjelmilla voidaan saada lisätietoja etälaitteista, ja jos kantaman sisällä on useita puhelimia, joiden nimi on esimerkiksi T610, tilanne voi olla hämmentävä (katso Bluejacking).

 

Laiteparin muodostaminen

Monet tarjolla olevista Bluetooth-palveluista paljastavat yksityisiä tietoja tai ohjaavat yhdistettyä Bluetooth-laitetta. Turvallisuussyistä on välttämätöntä, että laite pystyy tunnistamaan tietyn laitteen ja näin hallitsemaan, mikä laite saa muodostaa yhteyden kyseiseen Bluetoothiin. Samalla on suotavaa, että Bluetooth-laite pystyy muodostamaan yhteyden ilman käyttäjän toimia (esimerkiksi heti, kun se on Bluetoothin kantaman sisällä). Tämän ongelman ratkaisemiseksi Bluetooth käyttää prosessia, jota kutsutaan "laiteparin muodostamiseksi". Laiteparin muodostaminen käynnistyy joko yhteyttä muodostavan käyttäjän erillisestä pyynnöstä (esim. käyttäjä pyytää nimenomaisesti lisäämään Bluetooth-laitteen) tai automaattisesti, kun palveluun muodostetaan yhteys ensimmäistä kertaa ja laite on turvallisuussyistä tunnistettava. Näitä kahta yhteystapaa kutsutaan kertakäyttöiseksi ja yleiseksi yhteydeksi. Laiteparin muodostaminen edellyttää usein käyttäjän osallistumista, jonka perustana on laitteen henkilöllisyyden vahvistaminen. Onnistuneen pariliitoksen jälkeen laitteiden välille syntyy yhteys. Laitteet voidaan jatkossa yhdistää ilman uutta pariliitosta ja ilman laitteiden henkilöllisyyden vahvistamista. Tarvittaessa käyttäjä voi poistaa automaattisen pariliitoksen.

 

 

Vytvořil Shoptet | Design Shoptak.cz.